maanantai 25. elokuuta 2014

Toiveestanne: Olutleipä

Olipa tuossa jokunen kuukausi takaperin erään rakkaimpani lapsuudenystävän polttarit.
Sitä tosin kusetettiin, että oikeasti lähdemme Turkuun tupareihin.
Niinpä se oli tuparilahjaksi leiponut leivän, joka sitten oli uunissa kun neito käytiin yllättämässä.
Leipä otettiin kuitenkin mukaan ja olikin niin hyvää leipää, että vielä aamulla sen hukkuneita jämiä kaivettiin kassien pohjilta aamupalapöytään.
Luonnollisesti vaadin saada reseptin.
Tuon jälkeen sitä onkin sitten tehty kotosalla parinkin reseptivariaation voimin itselle ja viemisiksi.


Kaikkia palautteita yhdistävä tekijä on: Mun on saatava tää resepti.
Saman kuulin myös Nummirockissa, kun sinne ekaksi illaksi olin edellisenä päivänä tehdyn version ottanut syömisiksi kera Pulled Porkin.




Helppoudessaan hemmetin yksinkertainen.
Ei vaivaamista, ei kohotusta, ei miljoonaa kippoa ja kuppia.
Senkun vain sotket kuivat aineet keskenään ja lisäät ainoan nesteen: oluen.
190 asteiseen uuniin tunniksi. Siinä se.


 
7 dl vehnäjauhoja
0,6 dl sokeria
1,5 rkl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
0,33 l olutta



On tullut eri oluita käyttäen, että mitä tummempi ja voimakkaampi olut on kyseessä, niin sitä maukkaamman leivästä saa. Ja ei, se ei maistu oluelle. Tämä tiedoksi niille ystävilleni, jotka tuota tuotetta eivät muuten juo.


Restonomi suosittelee vahvasti humaloitua Stouttia tahi Porteria, vähintäänkin sitä tummaa lageria.
En ole tosin edes kokeillut, miltä maistuu perinteisellä vaalealla Koffilla, mutta uskallan väittää sen olevan aika mitäänsanomattoman pliisu leipä.


Leivästä tulee tosiaan ihanan rapeakuorinen. Kantapaloista syntyy tietenkin tappelu.
Vaikka uunituore leipä yleensä onkin se parhain, ei tätä leipää kannata lähteä leikkaamaan ennenkuin on kunnolla viilentynyt. Lämpöisenä se halkeilee ja murustuu. Parhaimmillaan seuraavana päivänä.