tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kesämöksä day 2 och 3

Nukuin huonosti. Oli liian valoisaa ja hyttysiä inisi korvanjuuressa jatkuvalla syötöllä.
Viikonlopun jäljiltä olenkin ollut aivan paukamilla ja raapinut ihoni verille hulluuden rajoilla käyden.



Vielä kun suurin osa keräili itseään aamupalan parissa tai nukkui edelleen, meistä viisi rohkeinta lähti jo kohti Somerniemen toria. Ensin käytiin ihan Somerolla hakemassa käteistä ja palauttamassa edellisen illan aikana nautitut bönthöpullot ja -tölkit.


Porukkaa Somerniemellä oli kuin pipoa. Siellä me tallusteltiin toljotellen muiden ihmisten myymää krääsää. Armille ostin 20sentillä vauvan helistinlelun, jonka se rikkoi parissa minuutissa.
Tuliaisiksi möksälle ostettiin myöskin läjä korvapuusteja.
Juuri oltiin lähtöä tekemässä kun satuin vilkaisemaan puhelimeeni.
Oli sitten hyvä ystävä Lahdesta soittanut ja laittanut viestiä, että en sattumoisin satu olemaan Somerniemen kesätorilla. Ukkonsa oli randomisti valokuvia järkkärillään napsinut ja kuvia selatessaan törmännyt kuvaan, missä meikäläinen oli.
Mikä yhteensattuma! Pitihän ne sitten treffata ja vaihtaa nopeasti pari sanaa kuulumisia.
Reiluun vuoteen ei oltukaan nähty, kun en vain ole saanut aikaiseksi kyläilyreissua Lahteen.


Paluumatkalla pysähdyttiin vielä toisella turistikohteella, eli Baddingin kioski Paratiisilla.
Pari vuotta takaperin yritettiin samaa hommaa, mutta tuolloin pulju oli suljettu sairastapauksen vuoksi.
Siinä sitten nautiskeltiin kupposet kahvia ja napsittiin valokuvia. So nice.


Mökkihengailu jatkui.
Vesileluja oli niin maan perkeleesti.
Eräs hanipöö oli hieman innostunut ja tuhlannut useampaan vesipyssyyn kesälomarahojaan.
Toinen nuoripari oli raahannut toisen jälkikasvunsa vesilelut mukanaan, mitkä onneksi säilyivät ehjinä.



Itse en pyssysotaan tarkoituksella lähtenyt, mutta kerran satuin vahingossa tulilinjalle ja uhkasin leikata ampujan vaivalla kasvattamat viikset pois.
Vielä aamulla nukkumaan mennessä tuhisin asiasta jotain ja nukkuvaksi luultu pahoinpitelijäni vastasi kuulleensa mitä uhkailinkaan.



Osa porukasta lähti kotiinsa ekan illan jälkeen ja vastaavasti yksi autollinen lisää porukkaa saapui paikalle. Ennen vaihtoa otettiin vielä virallinen this is all-ryhmäposevalokuva.


Vilteillä keskusteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Tissileikkauksista, peniksen pienentämisestä, Tinderistä, Grinderistä ja yllättäen seksistä yleensä. Välillä käytiin pulahtamassa järvessä, grillattiin ja pelattiin myöskin naiset vs miehet kaljamölkkyturnaus. Joo joo kyllä, me hävittiin.




En ole koskaan aiemmin saanut Armia uimaan. Kyllä se kahlaa ja sukeltaa jopa pohjasta heitettyjä tavaria, mutta jalkojaan syvemmälle en sitä vielä ole saanut. Niinpä nyt päätettiin sitten kuskata tyyppi kumiveneellä selänteelle ja avustavan uimarin toimin katsoa pysyykö se pinnalla.
Pysyi ja vaikutti ihan tyytyväiseltä järvihengailuunkin. Ehkä sen siis voi joskus ottaa mukaan myös oikeella veneellä veneilyyn.


Kalastamassahan minun taas piti käydä, mutta en sitten rusketusrajojeni hankkimiselta jaksanut lähteä metsään riehumaan talikon kanssa. Eipä silläkään, en minä koskaan siitä lätäköstä ole kalaa saanutkaan vaikka yritystä on ollutkin.





Lisää vesileikkejä, lisää saunomista, lisää ruokaa, lisää ysärihittejä, lisää hyttysiä, lisää lakucalypseä ja uutuutena ripulijallua aka pätkisjallua. Restonomiminä suhtautui asiaan ja etenkin ulkonäkökoostumukseen varauksella, mutta pirulainen - sehän oli hyvää!




Armikin alkoi jo olla sen verta tottunut ihmisiin ja puutunut riehumiseen, että suurimman osan päivästä se vain nukkui. Miun pieni on kasvanut isoksi ja on selvästi relampi tyyppi vaikka edelleen etenkin huomiohaukkuminen tekee meikäläisen hulluksi.


Viimeisten joukossa taas oltiin hereillä, mutta lopulta hakeuduin jo sängyssä tuhisevan koirani kanssa peiton alle. Aamulla pitäisi lähteä kotiin, mikä oli ihan mehh-juttu jo yöllä. Oisi tuota vaikka oinut viikoksi sinne jäädä, muttakun työt pilaa aina kaiken.



Aamukoomista selviydyttyämme oli vuorossa se ikävin homma, eli siivoaminen.
Pitkin viikonloppuahan sitä yritetään vähän inhimillisessä kuosissa pitää, mutta pakko se on lopuksi imurointi ja moppaaminen suorittaa.
Mattoja roudailin poies ja juuri kun kahvini jälkeen olin menossa moppauksessa jelppaamaan, niin siellä olikin vapaaehtoinen mies luudan varressa. Well, this is fine.


Vielä oli vuorossa viimeinen ohjelmanumero, eli suomalaisesta black metalista kertovan dokkari Loputon Gehannan Liekki. Voi sitä komedian määrää.. Kliks!!
Myöskin Marjutin sisko saapui vikaksi tunniksi mökkeilemään ja samalla Armi sai tutustua hänen koiraansa Viliin. Eipä siinä mennyt kuin pari minuuttia ja sielläpä ne sitten meni kuin ylimmät ystävät siksakkia pomppien ihmisten päällä.
Vili oli viime minimöksän jäljiltä hieman tuohtunut vieraista koiratuoksuista ja merkkaillut mökkiä myös sisätiloista, mutta pohdittuamme asiaa päädyttiin vähän siihen, että äijäily johtui siitä toisesta tuolloin mukana olleesta koirasta, eli Leevistä.
Toivottavasti ei nyt samanlailla hepuloinut, kun pääsivät vielä toisiinsa tutustumaankin.


Muu posse jatkoi darrasafkalle legendaariseen Didimiin, mutta me lähdettiin koiruuden kanssa jo kotia kohden.
Olipahan taas juhlat. Ihania ihmisiä, hyvä keli ja mukava tunnelma.
Kiitos järjestäjälle ja muille mukana olleille. Olen etuoikeutettu kun elämässäni on tämmöisiä ihmisiä. Laav juu ool ja kauheesti loppuun syrämiä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti