maanantai 23. kesäkuuta 2014

Nummirock 2014: Perjantai


Perjantaina olin aamusta silmät jo valmiiksi ristissä ja turvonneiksi parkuneina.
Kiinnosti ihan tosi paljon tuleva päivä ja seuraava myös. Himaani vain oisin halunut ja sinne varmaan lähtenytkin jos se olisi ollut jotenkin mahdollista

Yön aikana olin tiedostanut myös sen, että en yksinkertaisesti mitenkään saisi autoani pois keskeltä leirintäaluetta, joten joutuisin jäämään festareille. Juhlafiilis oli kuitenkin kadonnut.
Päätin hammasta purren edes vähän yrittää nauttia edes niistä bändeistä mitä katsomaan tulinkin ja hoitaa myöskin lupaamani työkuviot bändien tsekkaamisesta. Ja olisihan siellä metsässä myös edelleen lähes satapäisesti hienoja, rakkaita ihmisiä.

Aamupalaksi kokattiin jälleen pekonit ja munat.
Ystävät vuoron perään asioista kuultuaan kävivät halailemassa ja joka kerta sain kyyneliä nieleskellä.
Mihin vain kävelin, pelkäsin törmääväni suruni aiheuttajaan, mutta onneksi en tuona päivänä nähnyt silinterihatun päätäkään tyypistä.


Kuolemanlaakso oli päivän ensimäinen bändi, mikä piti päästä katsomaan.
Onhan kuitenkin Swallow The Sun yksi lempibändeistäni ja tässä vaikuttaisi hahmojen lisäksi paljon muita samoja elementtejä kuin siinä.
Keikka olikin huikean hyvä. Mitä nyt (käyttäen niitä roolinimiä..) Kouta näytti koko keikan nieleskelevän krapulaoksennusta ja olevan täysin pihalla siitä, missä oikein onkaan. Mukava komiikkapläjäytys.
Usvan rastat on aina näkemisen arvoinen seikka ja Kotamäkihän nyt on uskomaton vaikka se vetäisi koko keikan selkä yleisöön päin.



Medeia piti katsoa, mutta sen sijasta halusin tintata alkoholia leirissä turruttaakseni aivoni.

Wolfheart piti kuitenkin käydä katsomassa, koska se oli niin hiton vakuuttava On The Rocksissa helmikuussa.
Ja koska olen nainen, niin en nyt voisi kyllä väittää vastaan, etteikö sitä oisi menty katsomaan myös ihan vain Saukkosen kuolaamisen takia. Edelleen oli hämmentävää, että se välispiikkasi.
Tämän jälkeen hoidettiin asioita ja selviteltiin sekaannuksia saunavuoroissa. 



Mokoman olisin halunut nähdä siksi, että koko keikan settilista oli Nummirockin kävijöiden äänestämä. Oma suosikkini Sinä riität taisi myös mahtua tuohon keikkaan, mutta tiedostinpa ajoissa sen, että näidenpä biisilyrikat on sitä tasoa suomeksi laulettuina, että parempi jättää menemättä kuin parkua tunti.

Vetäsin ne vitutuskännit ja sain myös ruokaravintoa jälleen todella hyvässä muodossa.
Kalle loihti jälleen risottoa, mutta tällä kertaa kanasta.
Edelleenkään en koko päivänä saanut aikaiseksi kierreltyä leirejä ja etsittyä niitä tyyppejä, jotka olisin halunut myöskin nähdä. Oli sellainen olo, että vittuako tässä kun ei kiinnosta ja en jaksaisi hymyillä feikisti kun kysellään, mitä kuuluu.

Paljon venattu Chrome Division kyllä kuulemma käytiin katsomassa ja samaan kellonaikaan on kameran mukaan oteltu paljon kauniita ja vähemmän kauniita kuvia rannassa. Kyllä siellä siis aurinkokin paistoi.






Tiedostin promilleni ja siirryin oloni skarppaamiseen.
Viereisen leirin tuttujen tuttuja sisältävä Fear of Domination piti tietty käydä katsomassa.
Enkä nyt muuten ole ainoa, joka sanoo, että se keikka oli ihan tuhottoman paska.
Ihan hyvältä se levyllä kyllä kuulostaa.

Tämän jälkeen useamman tunnin juttelin Bönthö-leirissämme erään hyvin herttaisen miesihmisen kanssa, jonka eräs ystäväni mun halusi tapaavan. Kiitos sille pojalle kun hetkellisesti sai myös mun oloni tuntumaan paremmalta kun sai puhua jostain täysin muusta jollekin, joka ei tiennyt edellisen päivän tapahtumista yhtään mitään.
Mentiinpä sen kanssa myös se ehkä kaikista eniten venaamani artistia, eli Behemothia katsomaan.
Juu hyvin tuli katsottua selkä lavaan päin. Ja minun kun niin piti se mennä katsomaan viellä bäkkärin puolelta, jotta varmasti jotain näkisi. Perkele..

Yöllä tuli jopa vähän enemmän nukuttua. Mitä nyt useampaan otteeseen heräsin helkutinmoisiin painajaisiin ja raivoon. Pitäköö aivojen käsitellä asiat uusiksi just silloin yöllä ja viellä niin, että aamulla unet muistaa? Vähän kyllä saattoi jo siinä vaiheessa kolkutella omatuntoa se, että ennen nukkumaanmenoa haukuin pari tärkeätä ihmistä aika lyttyyn..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti