maanantai 23. kesäkuuta 2014

Nummirock 2014: ke-to

Keskiviikkona se sitten koitti. Koko vuoden venattu Nummirock.
Viimeiset pari päivää nukuin kemikaalicocktailin voimin, sillä ajatukset olivat aivan liian innostuneita tulevasta juhannuksesta.

Aamulla 12 pintaan olin jo Sammatissa hakemassa ensimäistä kyytiläistä ja sen jälkeen suunnaksi Espoo ja toinen vakkarikyytiläinen mukaan. Auto oli jälleen aivan järjettömän täyteen pakattu hienoista Tetris-taidoistamme huolimatta ja jälleen ei voinut kuin ihmetellä tyyppejä, jotka ahtavat autoon 5 ihmistä romppeineen.


Paikalle saavuttiin ilta kuuden pintaan ja jälleen hyvin nopeasti oli partykatos kasattu, teltat kyhätty ja grilli koottu.
Tuttuja paikalla oli tässä vaiheessa jo monta ja fiilis oli käsittämättömän innostunut kun se ensimäinen skumppapullo posahti auki.
Illalliseksi syötiin meikäläisen leipomaa olutleipää ja 16h uunissa muhinut Pulled Pork.

Ke-to yö oli lämmin, nukkua pärjäsin Bemarin takakontissa ihan t-paitasillani ja ilman sukkia.
Nukkumaan mentiinkin melko ajoissa odotellen, että seuraavana päivänä saataisiin paikalle vielä monen monta autollista ihania ihmisiä ja itse keikatkin alkaisivat.


Torstaina sitten herättyäni puolen metrin päähän autostani oli kasattu puolijoukkueteltta, pari normaalia telttaa ja asuntoauto. En ollut kuullut tästä operaatiosta uneni keskellä mm. mitään. Aamupalaksi paistettiin perinteisesti pekonia ja keiteltiin kananmunia.
Neiteiltiin, korkkailtiin ekoja sidukoita, jonoteltiin asioiden vuoksi ja hyökkäiltiin pikkuhiljaa paikalle saapuvien rakkauksien kauloihin.
Myöskin se yksi auto, jossa saapui eniten venaamani henkilö lopulta saapui ja alkoi tuntua siltä, että kaikki tarpeellinen on nyt tässä.

 
Päivälliseksi mahtava Kalle oli luvannut tehdä risottoa ja senhän se myöskin teki.
En normaalisti tykkää risotoista, enkä niitä itse osaa tehdä, mutta tämä oli kyllä niin hyvää viineineen kaikkineen, että hyrisin vain tyytyväisyydestä.




Kaunis Kuolematon käytiin tietenkin fiilistelemässä,




 Profane Omen myös



 ja Deals Death totta munassa myöskin.


Jossakin moshailujytäilyn tuoksinassa kolautin otsani mellakka-aitaan ja siihen kasvoikin sitten aikasta komea ja kipeä kuhmu.



Tämän jälkeen vetäydyttiin leiriin jatkamaan juhlintaa ja sitten siitä eteenpäin ilo muuttuikin suruksi ja tapahtui juuri se ainoa asia, mitä pelkäsinkin tapahtuvan Nummessa.
(Ja kyllä, osittain haluan asiasta mainita myös täällä, koska tämän jälkeen en ollut enään sosiasiaalisen hymyilevä oma itseni, vaan hyvin murjottavan paskaa seuraa tutuille ja tuntemattomille...ja todennäköisesti tulen sitä olemaan vielä hyvin kauan tästä eteenpäinkin. Valitukset asiasta saa osoittaa sille joka satutti, ei kiitos minulle. Sietokyky on nyt aika matalalla.)

Tulin kuullakseni totuuksia vihdoin ja viimeinkin, vaikka vain sitä rehellisyyttä olen tässä pyytänytkin menneet reilu 11 kuukautta.
Se ainoa ihminen, johon olen halunut uskoa ja luottaa osoittautui niin pelkuriksi ihmiseksi, ettei se voinut edes reiluuden nimissä puhua minulle neutraalilla paikalla vain kahden kesken.
Sen piti kaata paska niskaan keskellä metsää mistä en edes päässyt tilannetta pakoon kotiini.
Taisi viellä moraalittomuudessaan luulla, etten moisesta suuttuisi.
Olen ollut oikeassa epäilyksieni kanssa, vaikka ne onkin silmiin katsoen kiistetty. Joten uskokaapa vain rakkaat muut kun se pieni kuudes aisti ja vaisto teille puhuu.. Se on yleensä oikeassa kuten jälleen itse näin.

Se on jännä homma, että vaikka itse toiselle olisi vain kiltti ja auttanut pienimmässäkin asiassa mitä koskaan on pyydetty, tullut vastaan ihan kaikessa ja uskonut sinisilmäisesti ympäristön varoituksista huolimatta, niin silloinkaan ei ole edes sen arvoinen, että ansaitsisi edes hippasen kunnioitusta joltain jota piti ystävän lisäksi rakastettuna muuten.
Kyllä tämä herra tällä stoorilla samantien pääsisi ihan mihin vain paskalehteen päätoimittajaksi. Sen verran hienosti onnistuu valehtelu niin suullisesti kuin kirjallisestikin. Ihmisjäte. Anteeksi ei edes pyytänyt, eikä varmaan ikinä tule pyytämäänkään. Ja mä en myöskään ole se ainoa keneltä pitäisi anteeksi pyytää.

To-pe yön aikana nukuin katkonaisesti jääkylmyydessä ehkä tunnin.
Kittasin litratolkulla vettä ja olin vakaasti lähtemässä himaani heti kun olisin ajokunnossa.
Pitäisi vain keksiä miten järjestän muut sovitut asiat, kyydit autossani saapuneille ihmisille ja joku ajoreitti pois teltoilla ympäröidyn autoni kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti