sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Vap vap vappu ja por por porkkanaa..

Tiedän, että minun piti seuraavaksi päivittää miten se pääsiäissunnuntai sujuikaan doom-meiningeissä, mutta kun tässä on nyt pienoisia teknisiä ongelmia kuvamateriaalin suhteen...
Tulossa kyllä on!

Siirrynpä suoraan vappuun..
Palasin maanantaina 3 viikon pituiselta sairaslomalta takaisin työhöni baaritiskin taakse.
Vappuaatto sujui näin ollen tietenkin töissä, sillä kaksi muuta raflan työntekijää olivat todellakin ansainneet lepopäiviä korvattuaan meikäläisen vuorot kahdestaan.
Nämä pyhäpäivät ja -aatot ovat myöskin rahallisesti niitä melkeinpä ainoita oikeasti taloudellisesti kannattavia työvuoroja tehdä. Lisäksi olen viimeksi ollut vappuna töissä vuona 2006, joten eiköhän nyt ollut siinäkin mielessä korkea aika.


Tietenkin hieman harmittaa, että jälleen jäin kaveriporukan kesken vietystä juhlasta pois. Nyt olen ollut niin joulun, uuden vuoden kuin tämän vapunkin kiinni töissä. Juhannuksena juhlin sitten niidenkin edestä, sillä se on meikäläiselle luvattu näistä Lohjan duuneista vapaaksi jo pari kuukautta sitten! NUMMIROCK! 46 päivää jäljellä.

Menipä nyt jaaritteluksi, koska oikeasti tämän postauksen viesti on hyvin lyhyt:
Leiposin (näin Lohjalaisittain murtaen) itselleni (ja parille valitulle asiakkaalle) vappuaatoksi porkkanasämpylöitä mussutettavaksi.


Tässäpä ohjetta, jossa ei tartte kertaakaan upottaa käsiään taikinaan vaivatakseen sitä tai sotkea pöytätasoja turhautuen siihen, ettei saa aikaiseksi täydellisen pyöreätä palloa.


Jos joku ei näe tihrustaa meikäläisen salaisesta reseptikirjasta kirjoitettua käsialanäytettä niin ohjehan tulee sitten tässä. Ohjeella tulee sellainen 12-15 tsämbylää riippuen siitä, pitääkö isosta vai pienestä.
Itse pidän isoista...sämpylöistä.

5 dl maitoa
3-4 dl porkkanaraastetta
50 g hiivaa
2 tl suolaa
n. 13 dl hiivaleipäjauhoja
100 g voita



Hippasen paljon todella suuresti tuli kiire näiden vääntämisessä ennen työvuoron alkua, että kohotusten kanssa mentiin vähän sinne päin ja siltikään en kerkinyt paistamaan kuin yhden pellillisen sämpylöitä.
Kuvakollaasia täydentää porkkanasämpylät vol 2, jotka paistoin tänään hieman karkeammalla porkkanaraasteella. Lisäksi lisäsin taikinaan desin verran vehnäleseitä ja päälle ripottelin vielä kaurahiutaleita. Hifistelin.

Jos haluaa voimakkaamman porkkanan maun, 
niin kandee taikina tehdä 50:60 suhteessa porkkanamehuun ja maitoon.

Raastetaan porkkanat. 
Kipataan se viiteen desiin maitoa ja lämmitetään mikrossa kuumaksi.
Lisätään hiiva, suola ja pikkuhiljaa jauhoja. Loppuvaiheessa pehmeä/sulatettu voi ja viel vähä jauhoi. Sämpylöistä saa kuohkeampia, kun jättää taikinan melkoisen löysäksi.

Tehedään ristin merkki, eli siunataan taikina ja pistetään se kohoamaan. 
Mikroon kohoamaan.



Risti? Miksi hitossa? Jep juu.. Jo köksän maikkani ihmetteli yläasteella mitä ristiä se 7C-luokan satanisti aina taikinoihin ruksaili ennen ekaa kohotusta..
Syyhän on äitini.
Hänelle opetettiin silloisessa Elias Lönnrotin Emäntäkoulussa, että taikinaan pitää tehdä risti.
Osittain syy on kristillinen, osittain ihan vain käytännöllinen... Kun ristiä ei enää näe taikinasta painaumana - on taikina kohonut tarpeaksi.
Niin ja miksi mikroon? Koska hiivataikinat tarvitsee kohotakseen lämpimän ja vedottoman paikan, on mikro tähän hommaan yksi parhaimmista. Lämpimän taikinan lämpö ei pääse haihtumaan mihinkään.
Toinen vaihtoehto on tottakai se lämpimällä vedellä täytetty tiskiallas.
Itse en tosin sitä ole pahemmin sen jälkeen suosinut kun eräs pullataikina kohosi yli astian sitten sinne saatanan veteen. Mikrossa kohotettaessa ei mene ylikohonut taikina hukkaan..



Nostellaan taikinasta lusikkaa apuna käyttäen mönttejä pellille. 
Suoritetaan se kohotus nro 2 ja lykätään 225 asteiseen uuniin 10-15 minuutiksi.
Sämpylöitä ei kannata paistaa ylikypsiksi,  koska sit ne maistuu kuivilta. 
Sama pätee sen liiallisen jauhonkäytön suhteen..
 Kypsyyden voi pinnan värin sijasta tsekata sillä, 
että koputtelee sormella, onko sämpylässä millainen akustiikka. 
Jos kaikuu, on homma valmis..

Uunituore sämpylähän ei tarvitse päällensä mitään muuta kuin hitokseen voita. Tosin tämän tietää kaikki ilman sanomistakin..


Tosiaan silloin vappuaattona, kun en toista peltiä kerkinyt uunissa käyttämään, mä lykkäsin sen surutta liinalla peitettynä jääkaappiin.
Seuraavana aamuna ei tarvinut kuin laittaa uuni päälle, nostaa pelti jääkaapista pois, suihkutella sumutepullolla hieman kuivahtaneet löntit kosteiksi ja laittaa uuniin.
Sain "brunssilleni" jälleen uunituoreita sämpylöitä. Eikä taikina ollut moksiskaan 15h jääkaappiesileikistä, vaan ihan yhtä hyviä ja nättejä niistä tuli.
Kas näin. Mitä nyt vähän ylipaistoin ne aamuhorkassani..


Sumutepullosta muuten!
Jos sämpylöihin haluaa rapean pinnan, kannattaa paiston ihan loppuvaiheessa suihkutella niiden päälle vettä. Paiston jälkeen niitä ei myöskään saa peittää enään leivinliinalla.
Toisaalta jos haluaa pehmeän kuoren, niin sitten ei suihkutella ja peitetään sillä liinalla.


Nyt kun se vappu sekä sitä seurannut viikonloppu sitten kaikilta muilta on ohi ( ja palaatte huomenna arkeenne konttorikoppeihinne) niin meikäläinen lopetti eiliseen yövuoroon oman töihin paluun duuniputken ja korkkasin skumpat. Vapaat!!

Leivoin sen tämän toisen satsin vielä näitä palleroita, koska iski himo ja nyt on sauna lämmitetty, kaunarit otettu ja odotellaan omaa myöhäisvappuani juhlistamaan hyvää seuraa. Eiköhän se kohta sieltä saavu. :)
Huomenna saankin sitten kuulla, mitä se kihlasormestani veks kaivettu kasvain oikein oli.
Hyvä nyt saada nollattua aivot muihin asioihin kuin siihen panikointiin..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti