lauantai 10. toukokuuta 2014

Tuomiosunnuntain Esoteric

Pääsiäissunnuntaina, tuona kristuksen ylösnousemuksen päivänä, meikäläinen yhdessä ystäväni M:n kanssa käytiin tsekkaamassa transsitiloihin vievää doom-meteliä Loosessa.

Brittiläinen doom-pioneeri Esoteric saapui rundillaan myöskin Helsinkiin ja koska se viime keikka oli niin häkellyttävän hieno, niin totta Mooses tämä piti jälleen mennä katsomaan.

Lämppäreinä toimivat Ruostista Isole sekä Chilestä Procession.

Olin edellisen illan gangseribileistä huonovointisena saanut itseni lopullisesti ylös sängystä vasta lähempänä iltapäivän neljää. Seuraavaan majoituspaikkaani paukkasin reippahasti kuuden jälkeen ja eipä siinä auttanut kuin väkisin hakea uutta nousua siideritölkeistä neiteilyn ohessa.


Vaikka pääsiäispyhien vuoksi monella oli maanantai töistä vapaata, aloitettiin Loosessa soitannat jo yhdeksältä illalla. Missasimme siis Isolen.
Sen sijaan Processioniksi ehdimme paikalle ja hetken yläkerrassa istuttuamme päätettiin mennä pari biisiä kuuntelemaan sitäkin.
Olikin sitten niin kuunneltavaa, että katsottiin koko keikka. Bändin visuaaliseen dikkailuun saattoi kyllä vaikuttaa suuresti kitaristin kivat käsivarret.


Bändin lopeteltua piti tottakai käydä katsomassa, mitä Esoteric-kamaa siellä oikein on myynnissä.
Olisi taas pitänyt ihan ekana hyökätä paikalle, sillä tottakai haluamani S-koon hupparit oli jo myyty loppuun. Vitutti melkosen suuresti, mutta en sitten halunut kuitenkaan ostaa mitään girlie t-paitaa tai toppia.


Kuten tiedettyä, näiden lavaesiintymisessä ei tapahdu suurempia.
Viime Suomen vierailun keikalle menin lämppäriä katsomaan, enkä suuresti ollut tuolloin edes tutustunut Esotericiin bändinä. Mikä tottakai nyt hieman jopa hävettää myöntää...
Viimeksi keikalla meni monta biisiä kun pohdittiin, laulaako tässä joku ja mistä se oikein tulee kun ei siellä ole mikkiständiä missään lavalla ja kaikki veivaa kitaraa/bassoa.
Poppareilta tuttu päämikrofonihan siellä tietenkin on käytössä niin..


Tunnelmaltaa Loose on parempi tämäntyyppisille bändeille, kun se edesmenneen DOM:in iso sali.
Jengiä oli taaskin oikein mukavasti paikalla ja onhan se tuollainen clubimainen mesta paljon intiimimpi. Mikä taaseen harmitti, niin valoshow tuli pirun nätisti DOM:issa esille ja loi lisää tunnelmaa itse keikkaan, mutta nythän ne vaan vilkkui jotenkin siellä taustalla..

Viime keikasta poiketen biisien välissä jopa taputettiin ja eturivissä oli hyvinkin fanaattisen oloista hahmoa täydellä sielulla mukana.
Tälläkin keikalla sai kuulla välillä ympäristöstä "SHHH!"-ääntä kun keikan aikana puhuvat ihmiset joku käski hiljentymään. Häiritsee oikeasti keskittymistä.

Meikäläistenkin takana eräs äijäporukka keskusteli pöydässä parisuhdeongelmistaan, eivätkä vissiin tosiaan tajuneet koko salin kuulevan mikä siinä omassa akassa nyt jurppii. Kuunneltuani tilitystä parin biisin ajan satuin saamaan katsekontaktin toiseen tyypeistä ja nostin merkkinä sormen huulilleni. Hieman nolostui ja loppui jutustelu siihen. Kiitos.


Ihan en nyt niin vakuuttunut ja kolmannessa maailmassa käynyt tämän keikan jälkeen kuin viimeksi.
Ensimmäiset 2-3 biisiä löytyi se hypnoosi ja itku kurkussa räpsyttelin siellä silmiäni kuiviksi.
Sitten se jotenkin katosi ja löytyi uusiksi vasta ihan loppupuolella keikkaa.


Kovasti kyllä viihdyin, eipä tässä siinä mielessä mitään valitettavaa ole.
Ehdottomasti lempparibändien listoista edelleen tämä nimi löytyy ja liput ostetaan varmasti sille seuraavallekin Suomen vierailulle. Jahka sen aika sitten joskus onkaan..


Kuuluisan vessanpöntön kansiteksti kertoikin sitten osuvasti loppuillan tapahtumat.
En oikein tiedä mikä minuun sinä iltana meni ja mitä kummaa feromonia ympärilläni leijui taikka mistä ihmeestä repäisin sen illan käytöstapani. Ilta jatkui pariinkin baariin ja hauskaa oli.
M:kin kummasteli moneen otteeseen "mitä hittoa Maija?".
Oli kyllä virkistävä pääsiäinen ihan kaikin puolin.
Asianomaisille again thanks!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti