keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Väsyneitä kuulumisia

Päätinpä tässä nyt vapaapäivänä rustata nopean päivityksen, vaikka hirveästi ei olekaan tapahtunut.
Tuntuu, että olen jatkuvasti töissä ja ne pari vapaata viikossa menee rytmin kääntämisessä toiseen työvuororupeamaan.
Ihan on huono omatunto ollut kun ketään en tunnu kerkiävän nähdä tai en jaksa nähdä.
Arminkin kanssa touhuaminen on ollut todella huonossa jamassa, mutta sentään olen perjantaisin kauheella kiireellä saanut käytyä näyttelykoulutuksessa Espoossa.


Lisäksi olen ollut jokseenkin helkutin väsynyt ja saattanut tosiaankin vain nukkua kellon ympäri päästyäni töistä ja taas lähdettyäni sinne.
Allergiaoireet on olleet todella pahat, mutta kuitenkin sen rukoillun vesisadepäivän osuminen jälleen vapaisiini jöllittää. Tässä pitää kohta rusketus vissiin hakea solariumista.

Töissä on ollut stressiä itkuihin asti ja siihen päälle omat henkilökohtaiset Jaakobin painini ovat syöneet jaksamistani ja voimavaroja yhtään mihinkään ylimääräiseen.
Haluaisin olla onnellinen ja luottavainen, mutta jotenkin se kuudes aistini on jälleen alkanut heräilemään ja pakotellut silmiä auki asioille - nyt ei o kaikki hyvin ja kohta tipahdetaan.
Toivotaan, että olen kerrankin väärässä ja ainakin ettei tämä nyt tule pilaamaan sitä eniten koko vuodessa odotettua tapahtumaa.
Myös perhepiirissä venataan pelonsekaisin tuntein erästä asiaa, mikä voikin huonosti mennessään muuttaa todella paljon monen ihmisen elämää.

Viimeksi ystäviä olen kerkinyt Helsingissä näkemään pääsiäisenä ja pahasti näyttää siltä, että seuraavaksi tyypit näen vasta juhannuksena.
Pääsiäisenä kun viimeksi oli se töistä vapaa viikonloppuni,,vaikka sekin oli rehellisesti sanottuna sairaslomaa.
Osittain syynä on tietenkin ollut myös se, että vapaapäiväni ovat sijoittuneet keskelle viikkoa, jolloin suurin osa muista tyypeistä on töissä/ koulussa.
Huomenna alkaa hurja ainakin 9 päivän duuniputki, joten tilanteeseen helpotusta ei ihan heti näy näköpiirissä.

Nyt näinä 2 peräkkäisenä viikkovapaanani en ole edes sitä seuraani tuputtanut vaan nämäkin vapaat olen kuluttanut siivoamalla kämppääni (heti on parempi olla kotona kun se nurkat muistuta kaatopaikkaa), syömällä hyvin ja koeleipomalla kesän juhliin.


Leivontasaralla tällä kertaa vuorossa oli Wiener Nougat- muffinsit Nutella-sydämellä. Hieman kuivia olivat, joten pitää kehitellä jotenkin reseptiä eteenpäin.. 




Juhannusviikon ja sitä seuraavan viikon olen kuitenkin palkallisella kesälomalla, joten silloin aion todellakin roikkua kaikkien ystävien riesana kyllästymiseen asti.
Noihin päiviin olenkin tässä kovin laskenut päiviä (tj 18)ja tietenkin suurin ajatusten kanavoituminen on suunnattu juhannuksen Nummirockiin (tj 20).
Pre-Nummirock Anxietyn oirekuvaus voisikin selittää paljon tämän hetkisistä alakulo/innostuneisuus-aallokosta. 

Muuten kesälomasuunnitelmiin kuuluu VarjoTuska ja mahdollisesti jopa se oikea Tuska perjantain osalta. Jos tuota uskaltautuisi Dimmu Borgiria näkemään. Aiempina kertoinahan siinä on käynyt todella huonosti kun minä sitä bändiä mihinkään katsomaan lähden. Mitenkään ei nyt taas kiinnostais ensiapu, turpiin saaminen tai tyrmäystipat juomassa.
No öri öri kuitenkin. Laitetaans muuten Dimmua vähän soimaan. Se yksi hienoimmista biiseistä tietty.



Meen ripustamaan raivolla tämän tahtiin pyykkejä.. Pyykkejä, joita olen muuten pessyt 6 koneellista 1,5 päivän aikana. Alkaa ripustustila olee lopussa. 
Kivasti loistaa tässä vikassa kuvassa omiin vaatteiisiini kuulumaton riepu.
Toivottavasti sitä vertauskuvallisesti käyttäen myös meikäläisen musta arki löytää vähän värejä ympärilleen. 
Asenteesta se kai kiinni on. 






keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Slackerbitch, faghag, whore!


And my behavior is hard to understand
When I'm like a phone with no connection
But I'm still doin' all I can
To try and get me some redemption
And I'm knee deep in sinking sand
Crying out for your attention
Kindly lend a helping hand
For once defy convention

And hold onto me,
hold onto me,
hold onto me,
hold on 
!
 
A Word.
Dem Word.
Niitä tällä poppoolla on aika monta..

Kävin tänään siellä tatuointavana.
Aiemmin paljastin, että se ensimäinen bändi on Swallow the Sun.
Nytpä sitten kerrotaan siitä toisesta tänään otetusta leimasta.
Tiedossa paljon fiilistelytekstiä ja monta YouTube-linkkiä tylsine stooreineen höystettynä..

Tähän ihan alkuun haluan jakaa pienen historiikin.

Oli siinä joskus 90-luvun loppupuolella kun kuulin jonkun radiohittibiisin ja samaten tein iski takaraivoon kuinka jumalattoman kauniin ruma ääni on tällä solistilla.
Etäisesti se muistutti määkivää, kärsivää lammasta. Kaikkine outouksineen ei ollut aiemmin tullut yhtä persoonallista soundia vastaan.
Mikä mikä tää on, kuka kuka tää on?!
Ei hitto, tää on LOISTAVA
 



And if you're ever around in the city or the suburbs of this town, be sure to come around
 I'll be wallowing in sorrow, wearing a frown, like Pierrot The Clown..

Siinähän sitten meni parikin viikkoa, kunnes samainen biisi soi Ylen kanavan Lista-ohjelmassa.. Jos aiemmin häkellyin Radio Mafian biisistä, niin viimeistään nähtyäni hyvin oudon musavideon ja saatuani jotkut konkreettiset kasvot bändille, oli tää 10-vuotias teiniangstinen myyty.
Mmmitä mä just näin?! Ei hitto näin tehä.
(Niin, silloin ei ollut sitä nettiä ilman yhdistysääntä ja vitunmoista laskua ja ainoa yhteys mihinkään musiikkimaailmaan oli Lista-ohjelma tai uusin Suosikki-lehti).

Sillä kertaa mä kirjoitin bändin nimen ylös ruutupaperille ja jo seuraavan viikkorahan saatuani olin paikallisen levykaupan tistillä ojentamassa tiskin taakse lappua, jossa luki "PLACEBO!"

I tore the muscle from your chest
Used it to stub out cigarettes
I listened to your screams of pleasure
And I watch the bed sheets turn blood red.


Jumangega ja eihän siinä sitten mennyt kuin pari hassua viikkoa ja jo seuraava video tuli kaikilta kanavilta vieden vielä enemmän yhden ala-asteelaisen sielua mennessään kaiken Spice Girls/ Backstreet Boys ja S.O.A.P -maailmojen joukosta pois. Kaverit piti outona, itse pidin niitä vähän outona. Ne piti meikää jo valmiiksi outona HIM:in Greatest Lovesongs vol 666-levyn myötä, joten paljon ei enään yhdellä brittipumpulla siinä vaiheessa ollut maineeni kanssa tekemistä.


Since I was born I started to decay
Now nothing ever ever goes my way



Siinä lumelääkekoukussa onkin oltu sitten siitä asti.
Keikalla käytiin silloin aikavuosia sitten ja kovin yritettiin myöskin tossa pari vuotta sitten.. stna.

I know, the past will catch you up as you run faster
I know, the last in line is always called a bastard
I know, the past will catch you up as you run faster
I know
I know





Jotenkin olin hyvin innoissani, että tämä viimeisin levy oli sellainen, jota erään rakkaan sanoja lainatakseni "voi kuunnella vanhempikin punastelematta".
Sillä sanojalla kun on paha kolmen kympin ikäkriisi ja puolinolona kertoo edelleen dikkailevansa nuoruutensa bändejä.
Siitä se oikeastaan lähtikin, kun itse kysyin, onko Placebon kuuntelemiselle mukamas joku yläikäraja? Ei muuten ole. Mutsikin dikkaa edelleen kohta viiskybäsenä siitä Ramonesista. Miksi minä ja muut ei voitais kuunnella bändejä, joita kuunneltiin junnuna?

Niin se minkä ajatuksen tämä sitten herätti. Ajatuksen siis siitä, että kyllähän mun on pakko itseeni ottaa tältä bändiltä se hieman epävirallinen ympyrälogo..
Jotta voin sitten kasikymppisenäkin sanoa, että kolisi. Aina on ollut selvää, että Placebo itseeni hakataan, mutta onko sitten kyseessä ne siivet vai tämä logo niin selkeityi vasta tuolloin ja viimeistään saadessani ne "terveen" paperit sormipattilöydöksestäni. Nyt tahi ei koskaan!

A friend in need's a friend indeed,
A friend with weed is better


Niin. Sen todella kolahtavan lauluäänen ja aina riipaisevien lyrikoiden lisäksi itse bändin laulajahan sattuu (yllättäen) olemaan universumin seksikkäimmistöä.
Jos nyt joudun sen Ville Valon ja Brian Molkon väliltä valitsemaan, niin tilanne on todella vaikea. Vastaus vaihtelee viikottain.
Onneksi YouTubesta kuitenkin löytyy runkkumatskuksi näistä molemmista elämäni miehistä yhteinen pätkä höystettynä yhdellä parhaimmista leffatunnareista.
Parhain video ikinä!:D


Voisin vaikka loputtomiin pasteta tästä bändistä hiton hienoja lyrikoita ja upeitä musavideoita, mutta tuskin kenelläkään lukijalla riittää mielenkiintoa niiden kaikkien käymiseen läpi..
A:asta Ö:hön yksinkertaisuudessaan mä tulen aina olemaan ylpeänä sanomassa, että Placebo on yksi hienoimmista bändeistä, mitä on ja mitä koskaan tulee ollemaan.
Jos et näistä videoista kostu jommasta kummasta päästä kroppaasi, niin kannattaa käydä lekurissa.
Itsehän alan itkemään ekan kohdalla jo viimeistään kohdassa 1:30.
Ja toisen videon kohdalla kohdassa 0:40.. Crybaby cry.





Ja sitten on tietenkin myös vielä se yksi kuuluisa lause, jota huomaan toistavani itselleni jo yhdeksättä vuotta peräkkäin lähes jokaikinen päivä.
Se on yli 3,3 tuhatta päivää sama vitun lause.
Ja se fraasi on "change your taste in men".



Juu joo joo. Se tatuointi!
Siinä ne nyt on sitten rivissä. Type O Negative, Diary Of Dreams, Depeche Mode, Swallow the Sun ja Placebo. 
Taitelijana toimi jälleen ihana Antsu´s Tattoo ja tällä kertaa sain pallerot paljousalennushintaan 70e.


Mä tiedän, että se tunnetuin Placebon logo on ne upeat siivet, mutta niilläpä on myös ollut käytössä tämmöinen ympyrän sisällä ollut logonen, joka monesti sekoitetaan Red Hot Chili Peppersien logoon.
Siinä on yksi viiva enemmän kuin tässä. Sinäänsähän minua ei myöskään haittaa, jos tämä sekoitetaan Pepperseihin.



Niin ja kuvan jälkeen vielä biisilinkkirepertuaari.
I Am One Of A Kind (ehkä hienoin liveveto ikinä, vaikkei miljoonayleisö olekaan messissä.)

Ihan aina kaikkien rakastama ranskankielinen versio biisistä Protect Me From What I Want
eli Protège-moi
(Molko soittaa tässä loppubiisissä ihte huuliharppua, mikä on toki yksi universumin seksikkäimmistä soittimista heti saksofonin ja harmonikan välissä) Viinit hyvää tavaraa jne.

Ja sitten se eeppinen David Bowien kanssa tehty Without You I Am Nothing..
Niin juu ja sit vikana se kuuluisa häiriytyneen fanin puhelinvastaajaan jätetty viesti, eli Evil Dildo mikä sekin onnistuttiin pukemaan hienon biisin harsoon:


"Hey motherf**ker, I'm after you. I know where you live.
I will f**k you up the ass and I will sneak into your room
and cut your cock off and stuff it in my mouth
and chew it up with my little teeth."

Nyt muuten kun tän teki ja kokos asiat yhteen nippuun, niin kyllä se taitaa loppupeleissä olla niin, että Placebo on mulle suhteessa kovempaa kamaa kuin se HIM.


 

lauantai 10. toukokuuta 2014

Tuomiosunnuntain Esoteric

Pääsiäissunnuntaina, tuona kristuksen ylösnousemuksen päivänä, meikäläinen yhdessä ystäväni M:n kanssa käytiin tsekkaamassa transsitiloihin vievää doom-meteliä Loosessa.

Brittiläinen doom-pioneeri Esoteric saapui rundillaan myöskin Helsinkiin ja koska se viime keikka oli niin häkellyttävän hieno, niin totta Mooses tämä piti jälleen mennä katsomaan.

Lämppäreinä toimivat Ruostista Isole sekä Chilestä Procession.

Olin edellisen illan gangseribileistä huonovointisena saanut itseni lopullisesti ylös sängystä vasta lähempänä iltapäivän neljää. Seuraavaan majoituspaikkaani paukkasin reippahasti kuuden jälkeen ja eipä siinä auttanut kuin väkisin hakea uutta nousua siideritölkeistä neiteilyn ohessa.


Vaikka pääsiäispyhien vuoksi monella oli maanantai töistä vapaata, aloitettiin Loosessa soitannat jo yhdeksältä illalla. Missasimme siis Isolen.
Sen sijaan Processioniksi ehdimme paikalle ja hetken yläkerrassa istuttuamme päätettiin mennä pari biisiä kuuntelemaan sitäkin.
Olikin sitten niin kuunneltavaa, että katsottiin koko keikka. Bändin visuaaliseen dikkailuun saattoi kyllä vaikuttaa suuresti kitaristin kivat käsivarret.


Bändin lopeteltua piti tottakai käydä katsomassa, mitä Esoteric-kamaa siellä oikein on myynnissä.
Olisi taas pitänyt ihan ekana hyökätä paikalle, sillä tottakai haluamani S-koon hupparit oli jo myyty loppuun. Vitutti melkosen suuresti, mutta en sitten halunut kuitenkaan ostaa mitään girlie t-paitaa tai toppia.


Kuten tiedettyä, näiden lavaesiintymisessä ei tapahdu suurempia.
Viime Suomen vierailun keikalle menin lämppäriä katsomaan, enkä suuresti ollut tuolloin edes tutustunut Esotericiin bändinä. Mikä tottakai nyt hieman jopa hävettää myöntää...
Viimeksi keikalla meni monta biisiä kun pohdittiin, laulaako tässä joku ja mistä se oikein tulee kun ei siellä ole mikkiständiä missään lavalla ja kaikki veivaa kitaraa/bassoa.
Poppareilta tuttu päämikrofonihan siellä tietenkin on käytössä niin..


Tunnelmaltaa Loose on parempi tämäntyyppisille bändeille, kun se edesmenneen DOM:in iso sali.
Jengiä oli taaskin oikein mukavasti paikalla ja onhan se tuollainen clubimainen mesta paljon intiimimpi. Mikä taaseen harmitti, niin valoshow tuli pirun nätisti DOM:issa esille ja loi lisää tunnelmaa itse keikkaan, mutta nythän ne vaan vilkkui jotenkin siellä taustalla..

Viime keikasta poiketen biisien välissä jopa taputettiin ja eturivissä oli hyvinkin fanaattisen oloista hahmoa täydellä sielulla mukana.
Tälläkin keikalla sai kuulla välillä ympäristöstä "SHHH!"-ääntä kun keikan aikana puhuvat ihmiset joku käski hiljentymään. Häiritsee oikeasti keskittymistä.

Meikäläistenkin takana eräs äijäporukka keskusteli pöydässä parisuhdeongelmistaan, eivätkä vissiin tosiaan tajuneet koko salin kuulevan mikä siinä omassa akassa nyt jurppii. Kuunneltuani tilitystä parin biisin ajan satuin saamaan katsekontaktin toiseen tyypeistä ja nostin merkkinä sormen huulilleni. Hieman nolostui ja loppui jutustelu siihen. Kiitos.


Ihan en nyt niin vakuuttunut ja kolmannessa maailmassa käynyt tämän keikan jälkeen kuin viimeksi.
Ensimmäiset 2-3 biisiä löytyi se hypnoosi ja itku kurkussa räpsyttelin siellä silmiäni kuiviksi.
Sitten se jotenkin katosi ja löytyi uusiksi vasta ihan loppupuolella keikkaa.


Kovasti kyllä viihdyin, eipä tässä siinä mielessä mitään valitettavaa ole.
Ehdottomasti lempparibändien listoista edelleen tämä nimi löytyy ja liput ostetaan varmasti sille seuraavallekin Suomen vierailulle. Jahka sen aika sitten joskus onkaan..


Kuuluisan vessanpöntön kansiteksti kertoikin sitten osuvasti loppuillan tapahtumat.
En oikein tiedä mikä minuun sinä iltana meni ja mitä kummaa feromonia ympärilläni leijui taikka mistä ihmeestä repäisin sen illan käytöstapani. Ilta jatkui pariinkin baariin ja hauskaa oli.
M:kin kummasteli moneen otteeseen "mitä hittoa Maija?".
Oli kyllä virkistävä pääsiäinen ihan kaikin puolin.
Asianomaisille again thanks!

perjantai 9. toukokuuta 2014

CupCakes with Nutella

Jos et o  viel päättäny, mitä sitä leipoisi äidille sunnuntaina, niin tässäpä allekirjoittaneen suosittelema vaihtoehto. Nutellatäytteisiä kuppikakkuja. Eihän siitä mahtavasta suklaa-hasselpähkinälevitteestä voi saada aikaiseksi kuin hiton hyviä leivoksia. Aamupalaksi en edelleenkään ymmärrä tämän sössön täyttämiä leipiä..
Sellaisenaan sitä kyllä voi syödä suklaalevyn sijasta purkillisen lusikalla vartissa. Helposti.


Ohjeella tulee 12 Cupcakea, mutta itse näin testivedoksena tein vain puolikkaalla annoksella satsin.

125 g huoneenlämpöistä voita
1,5 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
3 dl venhäjauhoja
3 rkl kaakojauhetta
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl valijasokeria
1 dl maitoa
Nutellaa 


Vatkataan voi ja fariinisokeri vaahdoksi sähkövatkaimella.
Jos edellisestä leivontakerrasta kaapin perälle jäänyt fariinisokeri on kovettunut semmoiseksi tiiliskiven kovaksi löntiksi, niin kannattaa pussiin pistää pari ruokalusikallista vettä. Parissa minuutissa sokeri on taas sokeria.
Lisätään kananmunat yksi kerrallaan voisokerivaahtoon.
Sekoitetaan kuivat aineet keskenään ja lisätään se taikinaan lastalla sekoittaen vuoron perään maidon kanssa varovasti.



Jaetaan puolet taikinasta muffinivuokiin.
Lisätään keskelle kuppia teelusikallisesta ruokalusikalliseen Nutellaa.
Laitetaan loput taikinasta vuokiin.
Paistetaan 200 asteisessa uunissa 15 minsaa.



Muffinien paistuessa sekä jäähtyessä valmistetaan kuorrute.
100 g huoneenlämpöistä voita
200 g Nutellaa
2 tl vaniljasokeria
2 dl tomusokeria


Ainekset kippoon ja sähkövatkaimella tasaiseksi massaksi.
Lusikoidaan täyte pursotinpussiin ja jahka muffinit ovat kunnolla jäähtyneet, tehdään niistä cupcakeseja, eli pursotellaan niille kuorrutus.



Ei muuten aina mene niinkuin pitäisi.
Kiireessä en löytänyt kuin kertakäyttöisiä pursotinpusseja ja siinähän kävi sitten pursotellessa näin..


Perkeles, huudahdin kyllä.. No näitä sattuu..
Tästä syystä meikäläisen kuorutustakin meni sitten hippasen hukkaan ja jouduin sitä hieman pihtailemaan.. Tarpeeksi sitä kuitenkin säästyi edes kutakuinkin muffinsit peittämään.
Ensi kerralla käytän kyllä sitä ihan oikeata pursotinta ja valitsen myöskin hippasen isomman tähtityllan, jonka jälki näyttää mielestäni kauniimmalta kakun päällä..


Koristelin Cupcakesit vielä suklaakoristeilla.


Ja sit ei tietty ku koemaistamaan. Oikein hyviä olivat.
Ensi kerralla pitää tehdä ihan se koko 12 kipaleen satsi.
Niin ja lisätä sitä Nutellaa tosiaankin ruokalusikallinen keskelle, koska on se vaan niin hyvää!




maanantai 5. toukokuuta 2014

BINGO!! Tatuointia tulossa..


If I stay too quiet
I can hear her walking by
You'll come with me my precious light
You stalk me through the shadows
Just swallow the dark

 "Saatuasi peräkkäin 5 numeroa pysty- tai vaakarivissä olet voittanut pelissä ja voit huutaa Bingo! keskeyttääksesi pelin numerotarkistusta varten.."

Käsivarsibingoni on kohta valmis.
Toisinaan kutsun pallukoitani myös liikennemerkeiksi.
Todellisuudessa ne ovat edelleen kaikki arvostamieni bändien logoja.
Muistia virkistääkseni linkit kertomuksiin:
Type O Negative
Diary Of Dreams 
Depeche Mode

Koska sieltä minun kihlasormestani poies kaivettu patti ei ollut yhtään mitään vakavaa ainakaan näin toistaiseksi, niin halusin jotenkin juhlistaa asiaa vellottuani viime viikot hyvin syvissä vesissä.
Olen oikeasti nyt elossa ja terve, huutomerkki!
Tämä oli kovin hyvä muistutus kaiken väliaikaisuudesta ja on pistänyt jälleen asioita tärkeysjärjestykseen monelta kantilta.
Siinäkin mielessä voin täysin rinnoin huutaa sen BINGO, koska edes tän pienen erän mä nyt voitin ja siksi kätösen rivin loppuun saaminen tuntui nyt hyvältä idealta muistuttamaan myös siitä...
Siispä päästyäni kuulemasta tuloksia ja saatuani jumppaohjeita räpylääni, mä naputin kiputädilleni oitis sähköpostia ja lähiaikoina pääsen taas neulan alle. 

Siinä on viisi 2e kolikon kokoista pyöreätä bingopalloa kohta kätösessä. Täys kymppi kymppejä.
Tällä kertaa repäisen ja nakkaan runkkulihakseen kaksi bändiä kerralla.
Nyt niistä toisen ajattelin näin ensin tekstimuodossa paljastaa ja sitten sen toisen vasta ihoon hakattuna - arvata saa toki jo nyt mitä toisen tuleman pitää?


Sen toisen ovat sivistyneimmät jo arvanneet ensimäisen lauseen myötä ja ei niin nyt ehkä:

 "Tied on the bed by hands of the past
Memories too painful to be opened
My body crushed and burned from escaping life
The sleep will come, with horrors of you..."

Kuuntelijaystävällinen biisi bändipaljastukseen.
Radiohitti. 
( Myöskin ainoa kipale, jonka vierailevaa tähteä, Anette Olzonia voin kuunnella koko biisin ajan pitäen siitä. Tuota ex-Nightwish-horkkelia, jota muuten en siedä pätkääkään. Toisaalta, ei kyllä kuulosta Anette yhtään itseltään tässä biisissä. Eikä vissiin diivamaisuuksissaan viitsinyt videoonkaan ottaa osaa. )

Tämä on myös sellainen biisi, jonka soitan oikeastaan jokaisena työvuoronani vähintään kerran.
Ja lähes poikkeuksetta joku asiakas huutaa "pistä volaa vähän lisää". (Pomoni sanoisi varmaan: ei soiteta tämmöstä.. :) ..)
Kaavaltaan on hyvin samaa rataa kuin kaikki muutki bändin biisit. Esileikkiä pari minsaa, kunnes puolessa välissä vasta biisi kunnolla räjähtää ja alkaa. 
Tän bändin pojulla on yksi upeimmista lauluäänistä mitä tiedän. Niin kliininä kuin örinäpuolellakin. Ja se vetää ne molemmat livenäkin _helvetin_ hyvin. Molemmista kostuu kuivinkin likka.

Mutta! 
Bändihän on siis Swallow the Sun.
Jyväskylän toivo maailmalle.

This silence speaks a million words
Words of comfort so shallow
How I wish even for one tear
But for my heart it‘s too late
Where do I go when the sorrow turns to hate
Where do I go from here?



Kun on kerran olemassa bändi, joka on 11 vuoden aikana julkaisut 6 albumia/EP:tä ja näillä levyillä lähes jokainen biisi on ollut sellainen, että se koskettaa meikäläistä riipaisten syvältä.. pääsääntöisesti liikuttuneeseen itkuun asti... niin eiköhän se ole ansainnut yhden tatuoinnin?

Niin mitä muuta niinku nää on tehny? Kysynee tulevaisuudessakin moni tästäkin käsivarsisykkyrästä..
Noh. On ne ollu parhaimmillaan Suomen virallisen levylistan sijalla kolme ja joku lätty valittiin vuoden tulokkaaksi jossain jutussa ja sit ne teki perkeleen kovan coverin tästä!

Livenä poikaat on nähty vuosien saatossa monesti. Monesti ne myös on skipattu.
Yhtä hieno on aina selvänä ja sekaisin. Paljon ei siellä tapahdu stagella kuten videoista näkyy..
Kuten tämän doom/ death/ depressive/ tyttöhevi/ grincore/ alternative/ pimpelipom/ öri öö-genren keikoilla tuppaa oleens.
Ainoa tunnetuin tavaramerkki lienee tuo laulajan valkoinen paita, panohanskat ja pipo päässä mikkiin uppotuminen ilman katsekontaktia. Mutku se vaan toimii.
Tää bändi vaan toimii.

Jo vuosia vuosia olen sanonut, että näiltä löytyy myös se universumin yksi hienoimista biiseistä, mitä on koskaan saatu aikaiseksi. Ja se on tietenkin tämä tässä seuraavaksi.
Jos tää ei o joskus jotenkin osallisena mun hautajaisissani niin suutun kyllä varmana.

Close your eyes but stay awake
They are trying to crawl inside your head
Wish I could end this all today
But like all good, our hope fades away



Niin se logo?
No pikkuinen perhonen siinä on. 
Se perus "junttivalinta", eli perhonen, tähti tahi delfiini taikka kukkanen.
Nyt on sitten kohta mussakin se saatanan perhonen perkele.
Onneksi on edes joku yömöttiäinen.. 
Niitä pelottavimpia lentäviä otuksia heti ampiaisten jälkeen..
Ympyrälogo se on... Vaikkakin vähän sen yli.

Haluan tämän silläkin uhalla, että tämä laulajanero, Mikko Kotamäki, on ilmoittanut erään hullunsuositun FB yhteisön kannatuksen vuoksi osallistuvansa tämän vuoden Idols-kilpailuun.
Kun se sen paskan sitten kohta voittaa niin tätä logoa näkyy monen pissiksen alaselässä loppuvuodesta...



Viel pari YouTube-videota tähän upotan. 
Sen semmoisen toisiksi tärkeimmän näiltä ja vähän jotain sinne päin. Yhtä "tylsiä", mutta nerokkaita ne on kaikki. Meikän makuun osittain jopa lyhyitä.
Katsokaa niistä edes ylin. On todellakin niitä hienoimpia kertoakseen samalla myös siitä, miten parhaimmillaan toimii livenä.

Ai hitsi, olen niin täpinöissäni jo nyt! Siitä, että pääsen satutettavaksi?
No kyllä tatuointineula on aina parempi kuin sytostaattihoidot. 
Vielku tietäisin, että se tyyppi kenet haluaisin molemissa tilanteissa toisesta kädestäni pitävän kiinni,,,olisi myöskin siinä vieressä. Sit ois aika täydellistä.



sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Vap vap vappu ja por por porkkanaa..

Tiedän, että minun piti seuraavaksi päivittää miten se pääsiäissunnuntai sujuikaan doom-meiningeissä, mutta kun tässä on nyt pienoisia teknisiä ongelmia kuvamateriaalin suhteen...
Tulossa kyllä on!

Siirrynpä suoraan vappuun..
Palasin maanantaina 3 viikon pituiselta sairaslomalta takaisin työhöni baaritiskin taakse.
Vappuaatto sujui näin ollen tietenkin töissä, sillä kaksi muuta raflan työntekijää olivat todellakin ansainneet lepopäiviä korvattuaan meikäläisen vuorot kahdestaan.
Nämä pyhäpäivät ja -aatot ovat myöskin rahallisesti niitä melkeinpä ainoita oikeasti taloudellisesti kannattavia työvuoroja tehdä. Lisäksi olen viimeksi ollut vappuna töissä vuona 2006, joten eiköhän nyt ollut siinäkin mielessä korkea aika.


Tietenkin hieman harmittaa, että jälleen jäin kaveriporukan kesken vietystä juhlasta pois. Nyt olen ollut niin joulun, uuden vuoden kuin tämän vapunkin kiinni töissä. Juhannuksena juhlin sitten niidenkin edestä, sillä se on meikäläiselle luvattu näistä Lohjan duuneista vapaaksi jo pari kuukautta sitten! NUMMIROCK! 46 päivää jäljellä.

Menipä nyt jaaritteluksi, koska oikeasti tämän postauksen viesti on hyvin lyhyt:
Leiposin (näin Lohjalaisittain murtaen) itselleni (ja parille valitulle asiakkaalle) vappuaatoksi porkkanasämpylöitä mussutettavaksi.


Tässäpä ohjetta, jossa ei tartte kertaakaan upottaa käsiään taikinaan vaivatakseen sitä tai sotkea pöytätasoja turhautuen siihen, ettei saa aikaiseksi täydellisen pyöreätä palloa.


Jos joku ei näe tihrustaa meikäläisen salaisesta reseptikirjasta kirjoitettua käsialanäytettä niin ohjehan tulee sitten tässä. Ohjeella tulee sellainen 12-15 tsämbylää riippuen siitä, pitääkö isosta vai pienestä.
Itse pidän isoista...sämpylöistä.

5 dl maitoa
3-4 dl porkkanaraastetta
50 g hiivaa
2 tl suolaa
n. 13 dl hiivaleipäjauhoja
100 g voita



Hippasen paljon todella suuresti tuli kiire näiden vääntämisessä ennen työvuoron alkua, että kohotusten kanssa mentiin vähän sinne päin ja siltikään en kerkinyt paistamaan kuin yhden pellillisen sämpylöitä.
Kuvakollaasia täydentää porkkanasämpylät vol 2, jotka paistoin tänään hieman karkeammalla porkkanaraasteella. Lisäksi lisäsin taikinaan desin verran vehnäleseitä ja päälle ripottelin vielä kaurahiutaleita. Hifistelin.

Jos haluaa voimakkaamman porkkanan maun, 
niin kandee taikina tehdä 50:60 suhteessa porkkanamehuun ja maitoon.

Raastetaan porkkanat. 
Kipataan se viiteen desiin maitoa ja lämmitetään mikrossa kuumaksi.
Lisätään hiiva, suola ja pikkuhiljaa jauhoja. Loppuvaiheessa pehmeä/sulatettu voi ja viel vähä jauhoi. Sämpylöistä saa kuohkeampia, kun jättää taikinan melkoisen löysäksi.

Tehedään ristin merkki, eli siunataan taikina ja pistetään se kohoamaan. 
Mikroon kohoamaan.



Risti? Miksi hitossa? Jep juu.. Jo köksän maikkani ihmetteli yläasteella mitä ristiä se 7C-luokan satanisti aina taikinoihin ruksaili ennen ekaa kohotusta..
Syyhän on äitini.
Hänelle opetettiin silloisessa Elias Lönnrotin Emäntäkoulussa, että taikinaan pitää tehdä risti.
Osittain syy on kristillinen, osittain ihan vain käytännöllinen... Kun ristiä ei enää näe taikinasta painaumana - on taikina kohonut tarpeaksi.
Niin ja miksi mikroon? Koska hiivataikinat tarvitsee kohotakseen lämpimän ja vedottoman paikan, on mikro tähän hommaan yksi parhaimmista. Lämpimän taikinan lämpö ei pääse haihtumaan mihinkään.
Toinen vaihtoehto on tottakai se lämpimällä vedellä täytetty tiskiallas.
Itse en tosin sitä ole pahemmin sen jälkeen suosinut kun eräs pullataikina kohosi yli astian sitten sinne saatanan veteen. Mikrossa kohotettaessa ei mene ylikohonut taikina hukkaan..



Nostellaan taikinasta lusikkaa apuna käyttäen mönttejä pellille. 
Suoritetaan se kohotus nro 2 ja lykätään 225 asteiseen uuniin 10-15 minuutiksi.
Sämpylöitä ei kannata paistaa ylikypsiksi,  koska sit ne maistuu kuivilta. 
Sama pätee sen liiallisen jauhonkäytön suhteen..
 Kypsyyden voi pinnan värin sijasta tsekata sillä, 
että koputtelee sormella, onko sämpylässä millainen akustiikka. 
Jos kaikuu, on homma valmis..

Uunituore sämpylähän ei tarvitse päällensä mitään muuta kuin hitokseen voita. Tosin tämän tietää kaikki ilman sanomistakin..


Tosiaan silloin vappuaattona, kun en toista peltiä kerkinyt uunissa käyttämään, mä lykkäsin sen surutta liinalla peitettynä jääkaappiin.
Seuraavana aamuna ei tarvinut kuin laittaa uuni päälle, nostaa pelti jääkaapista pois, suihkutella sumutepullolla hieman kuivahtaneet löntit kosteiksi ja laittaa uuniin.
Sain "brunssilleni" jälleen uunituoreita sämpylöitä. Eikä taikina ollut moksiskaan 15h jääkaappiesileikistä, vaan ihan yhtä hyviä ja nättejä niistä tuli.
Kas näin. Mitä nyt vähän ylipaistoin ne aamuhorkassani..


Sumutepullosta muuten!
Jos sämpylöihin haluaa rapean pinnan, kannattaa paiston ihan loppuvaiheessa suihkutella niiden päälle vettä. Paiston jälkeen niitä ei myöskään saa peittää enään leivinliinalla.
Toisaalta jos haluaa pehmeän kuoren, niin sitten ei suihkutella ja peitetään sillä liinalla.


Nyt kun se vappu sekä sitä seurannut viikonloppu sitten kaikilta muilta on ohi ( ja palaatte huomenna arkeenne konttorikoppeihinne) niin meikäläinen lopetti eiliseen yövuoroon oman töihin paluun duuniputken ja korkkasin skumpat. Vapaat!!

Leivoin sen tämän toisen satsin vielä näitä palleroita, koska iski himo ja nyt on sauna lämmitetty, kaunarit otettu ja odotellaan omaa myöhäisvappuani juhlistamaan hyvää seuraa. Eiköhän se kohta sieltä saavu. :)
Huomenna saankin sitten kuulla, mitä se kihlasormestani veks kaivettu kasvain oikein oli.
Hyvä nyt saada nollattua aivot muihin asioihin kuin siihen panikointiin..