perjantai 14. maaliskuuta 2014

Paljubileet 2014.

Ensimäisten paljubileiden blogipäivityksestä ei ole kauan, mutta juuri kutakuinkin kun se oli tehty, aukeni kalenteriin oitis toisten bileiden mahdollisuus.
Poppoot päätti lähteä extempore viikoksi Kanarialle ja minuthan nakitettiin sitten pitämään huolta maatilasta, tai ainakin sen koirista ja kissoista, viikon ajan.
Samalla siinä sitten sattui töistä viikonloppu vapaaksi ja lähespä kaikki viimeksikin kutsutut olivat vailla sovittua tekemistä.


Aivan kuten viimeksikin, Eetu leikki Paintilla +1000 työtuntia ja väsäsi teemajulisteen tapahtumalle.
Tällä kertaa kuvaan piti luoda maahisia yms muita taruolentoja, koska kuva oli niin pieni.
Arvostan jälleen tätä suurta taiteellista panostusta.


Yritin edellisenä päivänä olla kaukaa viisas ja täyttää sekä esilämmittää paljun.
Hitonmoisen säätämisen jälkeen sainkin sen täytettyä ja kävin välisumpit vetämässä sytyttääkseni kaminan. Niin.... Oli siellä pohjalla sellainen kevyt jääkerros, joka suli lasketusta vedestä ja samalla selvisi myös, ettei paljun tilipitappi ollutkaan siinä, missä sen piti.


Seuraavana päivänä löysin kuitenkin tulpan, täytin paljun uudestaan ja tällä kertaa saimme sen lämpöiseksi aikaisemmin kuin viimeksi.
Aiheutin myöskin hämminkiä parin juhlijan keskuudessa ilmoittamalla hieman ennen paljuun menoa, että pohjalta löytyy muutama kuollut ankka, mutta niitä ei pidä pelästyä.
Kysehän siis oli tietenkin viimeksi sinne unohtuneista kylpyankoista, jotka jäätymisen vuoksi olivat menneet muodottomiksi ja eivät enään kelluneet, mutta pari ihmistä taisi tosissaan hetken luulla minun puhuvan ihan oikeista ankoista. 



Ilta sujui jälleen samaa kaavaa kuin viimeksi.
Istuttiin keittiössä, kuuneltiin musiikkia ja kaadettiin alkoholia kurkusta alas.
Koska itselläni on 18. päivä myös synttärit ja tuo lauantai oli lisäksi naisten päivä, olin edellisenä yönä leiponut juustokakun tarjottavaksi. Tästä tulee erilinen postaus..


Itselleni sapuskaksi yritin vääntää hampurilaisia ja pihvitkin tein itse.
Ihan ei mennyt putkeen, kuten kuvasta näkyy. Jäivät kiinni paperiin niin, että taistella sai, jotta ne irti siitä sai.
Samaten tekemäni juustokakku oli jokseenkin helvetin kovaa reunoilta ja seuraavana aamuna myöskään uunissa paistamani pekonit eivät irronneet "leivinpaperista" irti.
Mysteeri selvisi vasta siinä vaiheessa kun olin pakettia etsimässä raivon vallassa soittaakseni kuluttajapalveluun... Voipaperia. Ei leivinpaperia vaan voipaperia.
En siis olekaan mystisesti kadottanut keittiötaitojani, vaan olen vain lukihäiriöinen.


Oman alkoholikaatamisen aloitin vasta seiskan jälkeen käytyäni ensin Lohjalla viemässä Armin hoitoon. Siinä matkalla onnistuin myöskin rikkomaan autoni, joka tärisi jo 40km/h nopeudessa kuin voimakkain vibraattorini ja piti ihan järjetöntä ääntä aina vasemmalle käännettäessä.
Ensimäinen tuomio oli vetoakseli, eli se siitä autosta. Alkuviikosta selvisi, että todellisuudessa kuskin puoleinen eturengas oli vain lähes irti.
Luojan kiitos se ei irronnut ajossa.


Juhlissamme soi aina laatumusa. Sisältäen tietenkin paljon Robinia ja vähintään kolmesti Boom Kah!
Osaamme myös kaikki asiaankuuluvan koreografian.
Eräs juhlista estynyt tyyppi on jopa hakannut itselleen rintakehään mojovan mustelman, tanssittuaan tätä helmeä hyvin antaumuksella.




Edellisen viikonlopun kaavoja valitettavasti toistaakseni, olin jälleen ihan liian humalassa ja tämä seikka hävettää suunnattomasti jälleen kerran.
Kyllä mä käyttäytynyt oon. Ja puhunut fiksuja. Mutta murheisiin ja stressiin juominen on selvästi viimekerrat ollut päälimäisenä pilaamassa oman kontrollini alkoholinkäyttöön.
En pidä ollenkaan tästä, etten muista kaikkia käytyjä keskusteluja, saamiani vastauksia tai sellaisia pieniä seikkoja kuin että kuka on mennyt nukkumaan, milloin ja mihin.


Sinne paljuunkin kyllä päästiin.
Ja saunakin taidettiin lämmittää kolme tai neljä kertaa.


Kaksi autollista porukkaa saapui paikalle jo ajoissa iltapäivällä.
Yksi lastillinen saapui alkuillasta ja viimeinen mestari vasta yöllä.
Toisaalta se mattimyöhäinen toi mukanaan kimpun ruusuja, suklaata ja kitaran, joten myöhästyminen annettakoon anteeksi avosylin.


Saunan ja paljun lisäksi kompensoitiin sitä, ettei ulkosaunaa voinut lämmittää vesiputkien poikkasun vuoksi sillä, että yöllä sytytettiin tontilta löytyvään kotaan tuli.
Hippasenhan siellä oli pimeetä ja vähän oli säätämistä koko homman kanssa, mutta ensimäiset kevään grillimakkarat saatiin paistettua.


Pojat lauleskelivat myöskin riparilauluja kitaran kera säästäen tuvassa olevien ihmisten korvia ja hieman myös niiden, jotka olivat jo menneet nukkumaan.
Tai säästivät ainakin sen reilun tunnin ajan.
Palatakseen vain entistä hurjemman esityksen kera.




Me viimeiset taidettiin siinä aamu kahdeksan aikaan kömpiä nukkumaan.
Havahtuminen paljussa siihen, että hitto soikoon aurinkohan alkaa jo nousta, muistutti pitkälle venyneistä juhlista.
Vasta oltiin lusikka-asennot kunnolla löydetty, kun ensimäiset jo poistuivat tapahtumapaikalta.
Monen monen tunnin päästä tästä ne viimeisetkin ja itse jäin vielä imuroimaan, noukkimaan tölkkejä pitkin pihaa ja duunaamaan nurkat siihen kuntoon, että illalla sieltä Kanarialta kotiin saapuvat vanhukset eivät ainakaan päälisin puolin tietäisi, mitä talossa on tapahtunut.


Taisi olla kuitenkin ihan hyvät juhlat taas kerran.
Itselläni ainakin oli, kiitos siitä kuuluu kuvassa esiintyville hahmoille plus sille yhdelle tärkeimmistä, joka ei kuvassa esiinny.
Kesällä sitten teltat mukaan ja kööriä vieläkin enemmän. Joo´o!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti