lauantai 22. maaliskuuta 2014

Koska nälkä

Yks sapuskapostaus nyt viel!!
Sillä tässä on ajan saatossa keräytynyt vaikka ja mitä safkaruokakuvaa, niin pistetään niistä sellainen kollaasipostaus erillisten juttujen sijasta.
On ollu Super Bowlia, Steak & Blow Job päivää..
On ollu sarjamaronia, leffailtaa ja ihan vain itsensä hemmottelua.
Kuvissa esiintyy paljon rasvaa ja kuolleita eläimiä.
Syön nykyään aika vähän ja harvoin, mutta sitkun syön niin syön kunnolla.

Pizza-ilta kera vaikeasti avattavan kierrekorkkiviinipullon, johon auttoi vain raaka väkivalta.




Super Bowl XLVIII. Täys fiasko pelinä. Vitutti, että tuli valvottua.
Menuna toimi itsetehty sinihomejuustodippi, porkkanapalat ja Texas Pete-marinoidut Chicken Wingsit - tietenkin..



Älä tee ruokaa nälkäisenä-päivä.
Eli lihamureke kera porkkanaa, raejuustoa, pekonia, suppilovahveroita ja koskenlaskijaa. 


SoA-maraton.
Äiä ruokaa.. Grillikylkeä.


Steak & BJ-Day.
Pihvit ja kaljat minulle. No blow job valitettavasti, ku ei ni ei..





Siinpä ne. 
Koitan seuraavaksi olla tyttömäisempi ja tehdä vihdoin sen kotini-postauksen, mikä on vuoden verta pitänyt tehdä.
Sopivasti niiden sukulaisten synttärisniikkauksen takia tuli siivottua nurkat kuvauskuntoon.. :D

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Lisää kakkuja...

Kaikkihan tietää, että voimakas punaviini ja suklaa kuuluu yhteen.
Samaten kuin tumma olut ja suklaa.
Typerimmätkin on kuulleet suklaan peuhaavan myöskin appelsiinin kanssa.
Ja jos ei itse pääse peuhaamaan, niin suklaa auttaa siihenkin.
Hitot, suklaa sopii ja auttaa melkeinpä minkä kanssa vain ja missä tilanteessa tahansa.


Tänään perjantaina "juhlittiin" sitten niitä syntymäpäiviäni.
As in, mummo ja mutsi sekä pikkuveljeni änkesivät puoliväkisin tupatarkastukselle.
Reilun vuoden tässä olen jo asunut, eikä mummoni ole kertaakaan kämpässä käynyt, joten nyt ne oli entisen miniänsä kanssa juonineet, että syntymäpäivänä änkeävät kylään.
Pienoisen mielenosoituksen jälkeen sain sentään joustoa päivästä, sillä perjantai oli ensimäinen vapaapäiväni koko viikkoon. Aamuvuorojen päälle kahvikestit ois tuntuneet liian kovalta jutulta..


Leivoinpa sitten tarjottavaksi kuitenkin jonkin muun kakun kuin sen paljubileisiini tehdyn amerikkalaistyyppisen juustokakun.
Siihen tuli kahta eri suklaata ja sitä appelsiinia. 

Pohja
175 g voita
2 dl sokeria
3 kpl munaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhe
2 appelsiinin raastettu kuori
1 limen raastettu kuori


Voidellaan ja korppujauhotetaan kakkuvuoka.
Pehmeä voi ja sokeri vatkataan sähkövatkaimella vaahdoksi.
Lisätään munat yksi kerrallaan vaahtoon.
Sekoita keskenään vehnäjauhot ja leivinjauhe sekä kuoriraasteet.
Jauhot nostellaan munasokerivoivaahtoon varovasti.
Lintsastaan sörsseli kakkuvuokaan ja laitetaan 175 asteiseen uuniin reiluksi 45minsaksi.
Onpi kypsä kun on väriltään kullanruskea ja irtoilee vuoan reunoista.


Kypsennystä venaillessa valmistetaan kostutusliemi.
1/2 dl appelsiinimehua
1 limen mehu
4 cl sitruslikööriä
1 dl sokeria

Sitruslikööreistähän tottakai restonomin avautuminen: COINTREAUTA.
On se sininen Curacaokin sitruslikööri ja pilvin pimein löytyy näitä muita Triple sec-liköörejä, mutta kyllä se nyt vain on niin, että Cointreau on se ainoa oikea.
Sekotetaan tosiaan nämä nesteet keskenään ja hämmennetään välillä kakun kypsyessä uunissa kunnes sokeri on liennut muihin nesteisiin.

Jahka kakku on veks uunista ja hippasen viilehtynyt, siihen pintaan tökitään hammastikulla yms reikiä ja lusikoidaan pienissä annoksissa juuri valmistettu kostutusliemi sisälle kakkuun imeytymään.
Tämän jälkeen sen annetaan jäähtyä kunnolla ja pistetään jääkaappiin mehustumaan.
Ihan voisi tälläisenäkin kuorrutteen kanssa mennä, mutta meikäpä halus hifistellä ja tunkea väliin syntisen hyvää tuorejuustosuklaatäytettä.



200g maustamatonta tuorejuustoa
2dl vispikermaa
150g maitosuklaata
150g valkosuklaata

Helppoo ku heinän teko.
Eli vatkataan vispikerma vaahdoksi. 
Vispikerma, ei kuohukerma. 
Vispikermasta tulee sileämpi, valkoisampi ja kestävämpi vaahto, kuin 
kuohukermasta vatkatussa kermasta. 
Lisätään tuorejuusto.
Sulatetaan suklaat ja sekoitetaan keskenään kaikki.
Levitetään kakun väliin ja lykkästään jääkaappiin hyytymään
 ja imeytymään seuraavaan päivään asti.


Siitä tulee suklaan kovettuessa melkosen jämäkkää matskua, vaikka tekovaiheessa vaikuttaakin kermavaahtomaiselta löysältä täytteeltä. 
Alkujaan tarkoituksenani oli tehdä kakkuun 2 kerrosta, joista toinen olisi ollut maitosuklaalla ja toinen valkosuklaalla, mutta itse kakkupa ei sitten noussutkaan niin korkeaksi kun ajattelin. 
Olisi pitänyt valita se halkasijaltaan pienempi kakkuvuoka..
Tottakai pro leikkaaja olisi tuonkin kolmeen osaan saanut, mutta itse en jaksanut taistella.


Se loppupullo kakkua varten ostettua Cointreauta vedetään tietenkin kakkua tehdessä ja sen jälkeen.
Ethän sä tarttenu kakkuun kuin sen yhden shottilasillisen verran. Cointreauta käytetään vaikkans
Margaritoissa, klassisessa Cosmopolitanissa, B-52:ssa, Fazeriinassa tai aina yhtä tyylikkäässä Between the Sheetsissä. Googleta ne reseptit tai kutsu minut mukaan leipomaan. ;)

Itse tarjoilupäivänä kakku piti tietty vielä kuorruttaa.
Sulatin 200g maitosuklaata, lämmitin melkein kiehuvaksi desin kuohukermaa (nyt sitä kuohukermaa, koska vispikerma ei kestä keittämistä) ja yhdistin siihen suklaasulan. Hippasen sörsselin jäähdyttyä kuorrutin sillä kakun, lykkäsin reunoille vielä pähkinärouhetta ja koristelin valkosuklaalastuilla. DONE!



Koska makea puoli oli nyt okei, piti tottakai tehdä myös jotain suolasta tarjottavaa.
Päädyin suolaisiin kuppikakkuihin, koska jääkaapissa sattui olee kinkkukuutioita.


4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl paprikamaustetta
1 tl yrttisuolaa
1tl valkosipulijauhetta
1 rkl oreganoa
1 tl cajun-maustetta
200g kinkkukuutioita
2 sipulia kuutioituna
150g juustoraastetta
2 dl kermaviiliä
Loraus maitoa
2 kananmunaa
1/2 dl öljyä
 


Helppo perusohje siihenkin.
Sekotetaan kuivat aineet ja lisätään siihen "märät" aineet.
Lapioidaan vuokiin ja paistetaan vajaa puol tuntia 225 asteisessa uunissa.

Näppärän tsimppeli ohje. Mausteita mieltymysten mukaan ja kinkun sekä sipulin voi korvata muilla kasviksilla tai vaikka kalalla tahi jauhelihalla. Juustojakin voi kokeilla oikeins mitä vain. Sulatejuustomurut etenkin toimii kauhian kivasti. Vehnäjauhoistakin osan voipi korvata vaikka sämpyläjauhoilla jne jne.. Suosittelen noita Amerikanmuffinivuokia, koska ovat jämäköitä. Ne sellaiset normit saattaa lässähtää uunissa, mikäli ei ole muffinipeltiä käytössä.



keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Juustokakku uunissa

Toissa viikonlopun paljubileisiin väsäsin koeversion syntymäpäiväkakustani. Ja hyvä niin.
Halusin tehdä juustokakun vaihteeksi uunin puolella, sillä alan olemaan jo melko haka niissä liivatteen kanssa hyydyttäen tehdyissä versioissa.
Olin jo pari päivää aiemmin varannut varusteet jääkaappiin, mutta aikataulullisten ongelmien (lue saamattomuuden) vuoksi työn touhuun pääsin vasta viimeisenä iltana/yönä.
Kännissä.


Pohja:
150 g täysjyvä-voileipäkeksejä
50 g täysjyvä Digestive-keksiä
150 g voita
4 rkl ruokosokeria
2rkl sitruunamehua


Irtopohjavuoka vuorataan leivinpaperilla reunoja myöten.
Helpottaapi irrottamista.
Puretaan patoumat hakkaamalla keksit muovipussissa pieneksi muruseksi vaikkapa lihanuijaa apuna käyttäen. 
Kuunnellaan samaan aikaan jotakin synkkää bläkkistä.
Hipit hurauttaa keksit murusiksi tehosekottimessa. Itse suosin väkivaltaa.
Keksimurskan sekaan vipataan sokerit, voisula ja sitruunamehu.
Painellaan taikina kakun pohjalle ja reunoille. Oli muuten perkeleen vaikeeta saada reunat pysyy pystyssä.. 
Vipataan teos jääkaappiin odottamaan täytteen valmistusta.
 
Mikäpäs siinä leipoessa kun käytössä on iso keittiö ja omakotitilan rauha.
Mahdollistaa yölläkin musiikin huudattaminen täysillä ja myöskin laulamisen kurkku suorana.


 Täyte:
500 g Philadelphia-tuorejuustoa
200 g ranskankermaa
2 rkl sitruunamehua
2 dl ruokosokeria
1 vaniljatanko
1 dl kuohukermaa
¾ dl perunajauhoja
4 munaa

Notkistetaan tuorejuusto sähkövatkaimella.
Lisätään kulhoon ranskankerma, sitruunamehu ja ruokosokeri.
Halkaistaan vaniljatanko (ette saatana käytä mitään vaniljasokeria tai -uutetta) ja kaavitaan sisältö muiden komponenttien sekaan.

Toiseen kulhoon kaadetaan kerma ja lisätään siihen perunajauhot.
Kandee vipata ne sinne siivilän kautta pienissä erissä ja sekotella vimmatusti samaan aikaan. 
Paakkuuntuu helposti muuten.

Lisätään kerma-perunajauholitku tuorejuustosörsseliin ja vatkataan vatkaimella tasaiseksi.
Viimeisenä lisätään vielä munat yksi kerrallaan joukkoon.
Kaadetaan täyte siihen jääkaapissa olevaan pohjaan.
Ei maisteta.

Kyllä se kovin monitöinen kaakku oli. Kokonaisen punaviinipullon vei, ennenkuin sain systeemin edes uuniin asti.



Paistetaan 175 asteisessa uunissa tunti.
Vaikuttaa vielä siinä vaiheessa hieman tutisevalta, mutta jähmettyy seuraavaksi päiväksi.
Kakun pinta kannattaa peittää foliolla, jahka se on saanut vaaleanruskean sävyn.
Annetaan kakun jäähtyä ja siirretään jääkaappiin yön yli.

Kovin oli varoteltu tämän kakun kohdalla, että rasvaa on sen verta paljon, jotta irtopohjavuoka tulee vuotamaan reunoista uuniin. Suositeltiin folion laittamista sinne pohjalle ja näinhän minä tein.
Eräästä myöhemmin selvinneestä syystä sitä rasvaa ei kyllä tippunut kuin pari pisaraa poies..
Olin tosiaan käyttänyt vuoan vuoraamiseen leivinpaperin sijasta voipaperia. 





Tämän voipaperiepisodin takia pilasin samana viikonloppuna lisäksi myös ne jauhelihapihvit ja aamupekonit.
Kakun kohdalla voipaperista johtuen kaikki rasva pysyi vuoan sisällä, joka syömisvaiheessa tarkoitti sitten sitä, että kakun keksipohja oli aivan helekutin kovaa imettyään kaiken rasvan ja kovettaen sen. 
Oli oikeasti niin kovaa, ettei sitä lusikalla meinannut halki saada.



Se itse juusto-osuus kakussa oli kyllä pirun hyvää. 
Ehdottomasti teen tämän vielä joskus uusiksi LEIVINpaperilla. 
Kyllä ne muutkin vieraat tykätä taisi (tai kohteliaita olivat) ja reunakovuudelle aikansa hihiteltyään huomasin koko kakun kadonneen vatsalaukkuihin illan aikana.



maanantai 17. maaliskuuta 2014

Huomenna vanhenen

Ja ihan sen kunniaksi ois aika parin hyvin painavan sanan näin ennen itse "juhlapäivää".
Nehän sitten tulee tässä.
Nää on ne hienoimmat syndepäiväbiisin sanat, mitä koskaan on kirjoitettu. Jää siinä SIG:it ja muut klassikot hiljaseks.
Ei vaan päivänsankareiden, vaan ihan jokaisen tulisi ne lukea ajatuksella läpi.
Lähinnä tää oma päivä pistää nyt vain hiljaiseksi.
Kyllä mä tiedän, mitä elämältäni haluaisin. 
Muttakun aina ei ole vain asiat itsestään kiinni, vaikka kuinka niiden saavuttamiseksi yrittäisi jotain tehdä.. Yrittäminen se kai pelkän viitsimättömyyden, valittamisen ja luovuttamisen sijasta tärkeintä onkin.
Ja toki taas se muiden kohtelu siten, kuten itseään haluaisi kohdeltavan (ikinä en kyllästy tän lauseen toistamiseen ^^ )


"Roll out of bed, look in the mirror
And wonder who you are
Another year has come and gone

Today is your birthday
But it might be the last day of your life
What will you do if tomorrow it's all gone?

You won't be young forever
There's only a fraction to the sum
You won't be young forever
Nor will anyone

So...
Look at your life, who do you want to be before you die?
Look at your life, what do you want to do?
Look at your life, who do you want to be before you die?
Look at your life, you haven't got forever

And tell me what really matters
Is it the money and the fame?
Or how many people might eventually know your name?

But maybe you touch one life
And the world becomes a better place to be
Maybe you give their dreams another day
Another chance to be free

Happy birthday
Happy birthday

Look at your life, who do you want to be before you die?
Look at your, what do you want to do?
Look at your life, who do you want to be before you die?
Look at your life, it all comes back to you."



perjantai 14. maaliskuuta 2014

Paljubileet 2014.

Ensimäisten paljubileiden blogipäivityksestä ei ole kauan, mutta juuri kutakuinkin kun se oli tehty, aukeni kalenteriin oitis toisten bileiden mahdollisuus.
Poppoot päätti lähteä extempore viikoksi Kanarialle ja minuthan nakitettiin sitten pitämään huolta maatilasta, tai ainakin sen koirista ja kissoista, viikon ajan.
Samalla siinä sitten sattui töistä viikonloppu vapaaksi ja lähespä kaikki viimeksikin kutsutut olivat vailla sovittua tekemistä.


Aivan kuten viimeksikin, Eetu leikki Paintilla +1000 työtuntia ja väsäsi teemajulisteen tapahtumalle.
Tällä kertaa kuvaan piti luoda maahisia yms muita taruolentoja, koska kuva oli niin pieni.
Arvostan jälleen tätä suurta taiteellista panostusta.


Yritin edellisenä päivänä olla kaukaa viisas ja täyttää sekä esilämmittää paljun.
Hitonmoisen säätämisen jälkeen sainkin sen täytettyä ja kävin välisumpit vetämässä sytyttääkseni kaminan. Niin.... Oli siellä pohjalla sellainen kevyt jääkerros, joka suli lasketusta vedestä ja samalla selvisi myös, ettei paljun tilipitappi ollutkaan siinä, missä sen piti.


Seuraavana päivänä löysin kuitenkin tulpan, täytin paljun uudestaan ja tällä kertaa saimme sen lämpöiseksi aikaisemmin kuin viimeksi.
Aiheutin myöskin hämminkiä parin juhlijan keskuudessa ilmoittamalla hieman ennen paljuun menoa, että pohjalta löytyy muutama kuollut ankka, mutta niitä ei pidä pelästyä.
Kysehän siis oli tietenkin viimeksi sinne unohtuneista kylpyankoista, jotka jäätymisen vuoksi olivat menneet muodottomiksi ja eivät enään kelluneet, mutta pari ihmistä taisi tosissaan hetken luulla minun puhuvan ihan oikeista ankoista. 



Ilta sujui jälleen samaa kaavaa kuin viimeksi.
Istuttiin keittiössä, kuuneltiin musiikkia ja kaadettiin alkoholia kurkusta alas.
Koska itselläni on 18. päivä myös synttärit ja tuo lauantai oli lisäksi naisten päivä, olin edellisenä yönä leiponut juustokakun tarjottavaksi. Tästä tulee erilinen postaus..


Itselleni sapuskaksi yritin vääntää hampurilaisia ja pihvitkin tein itse.
Ihan ei mennyt putkeen, kuten kuvasta näkyy. Jäivät kiinni paperiin niin, että taistella sai, jotta ne irti siitä sai.
Samaten tekemäni juustokakku oli jokseenkin helvetin kovaa reunoilta ja seuraavana aamuna myöskään uunissa paistamani pekonit eivät irronneet "leivinpaperista" irti.
Mysteeri selvisi vasta siinä vaiheessa kun olin pakettia etsimässä raivon vallassa soittaakseni kuluttajapalveluun... Voipaperia. Ei leivinpaperia vaan voipaperia.
En siis olekaan mystisesti kadottanut keittiötaitojani, vaan olen vain lukihäiriöinen.


Oman alkoholikaatamisen aloitin vasta seiskan jälkeen käytyäni ensin Lohjalla viemässä Armin hoitoon. Siinä matkalla onnistuin myöskin rikkomaan autoni, joka tärisi jo 40km/h nopeudessa kuin voimakkain vibraattorini ja piti ihan järjetöntä ääntä aina vasemmalle käännettäessä.
Ensimäinen tuomio oli vetoakseli, eli se siitä autosta. Alkuviikosta selvisi, että todellisuudessa kuskin puoleinen eturengas oli vain lähes irti.
Luojan kiitos se ei irronnut ajossa.


Juhlissamme soi aina laatumusa. Sisältäen tietenkin paljon Robinia ja vähintään kolmesti Boom Kah!
Osaamme myös kaikki asiaankuuluvan koreografian.
Eräs juhlista estynyt tyyppi on jopa hakannut itselleen rintakehään mojovan mustelman, tanssittuaan tätä helmeä hyvin antaumuksella.




Edellisen viikonlopun kaavoja valitettavasti toistaakseni, olin jälleen ihan liian humalassa ja tämä seikka hävettää suunnattomasti jälleen kerran.
Kyllä mä käyttäytynyt oon. Ja puhunut fiksuja. Mutta murheisiin ja stressiin juominen on selvästi viimekerrat ollut päälimäisenä pilaamassa oman kontrollini alkoholinkäyttöön.
En pidä ollenkaan tästä, etten muista kaikkia käytyjä keskusteluja, saamiani vastauksia tai sellaisia pieniä seikkoja kuin että kuka on mennyt nukkumaan, milloin ja mihin.


Sinne paljuunkin kyllä päästiin.
Ja saunakin taidettiin lämmittää kolme tai neljä kertaa.


Kaksi autollista porukkaa saapui paikalle jo ajoissa iltapäivällä.
Yksi lastillinen saapui alkuillasta ja viimeinen mestari vasta yöllä.
Toisaalta se mattimyöhäinen toi mukanaan kimpun ruusuja, suklaata ja kitaran, joten myöhästyminen annettakoon anteeksi avosylin.


Saunan ja paljun lisäksi kompensoitiin sitä, ettei ulkosaunaa voinut lämmittää vesiputkien poikkasun vuoksi sillä, että yöllä sytytettiin tontilta löytyvään kotaan tuli.
Hippasenhan siellä oli pimeetä ja vähän oli säätämistä koko homman kanssa, mutta ensimäiset kevään grillimakkarat saatiin paistettua.


Pojat lauleskelivat myöskin riparilauluja kitaran kera säästäen tuvassa olevien ihmisten korvia ja hieman myös niiden, jotka olivat jo menneet nukkumaan.
Tai säästivät ainakin sen reilun tunnin ajan.
Palatakseen vain entistä hurjemman esityksen kera.




Me viimeiset taidettiin siinä aamu kahdeksan aikaan kömpiä nukkumaan.
Havahtuminen paljussa siihen, että hitto soikoon aurinkohan alkaa jo nousta, muistutti pitkälle venyneistä juhlista.
Vasta oltiin lusikka-asennot kunnolla löydetty, kun ensimäiset jo poistuivat tapahtumapaikalta.
Monen monen tunnin päästä tästä ne viimeisetkin ja itse jäin vielä imuroimaan, noukkimaan tölkkejä pitkin pihaa ja duunaamaan nurkat siihen kuntoon, että illalla sieltä Kanarialta kotiin saapuvat vanhukset eivät ainakaan päälisin puolin tietäisi, mitä talossa on tapahtunut.


Taisi olla kuitenkin ihan hyvät juhlat taas kerran.
Itselläni ainakin oli, kiitos siitä kuuluu kuvassa esiintyville hahmoille plus sille yhdelle tärkeimmistä, joka ei kuvassa esiinny.
Kesällä sitten teltat mukaan ja kööriä vieläkin enemmän. Joo´o!!

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Niskat jumissa ja panettaa


Kullikivus esikois ep julkaistiin viimein c-kasetilla. Oma kipaleeni minulle maksettiin jo viime vuoden puolella. Sain sen viikko takaperin käsiini, sillä Kullikipu heitti yhdessä Klamorin kanssa keikan Helsingin DarkSide Clubilla.
Nämä kaksi YouTube pätkää bändeistä nähneenä, olin varma, ettei keikasta voi tulla muuta kuin eeppinen.


Pari viikkoa takaperin kävin frendini bodypaint-mallina, ja koska sain siellä selkääni hienon banderollin, en voinut vastustaa jälkikäteen kiusausta kirjoittaa siihen tämän hienon bändin nimeä. Aiemmin kun kuitenkin Csaba oli esittänyt toiveensa heartagrammin poistamisesta ja Kullikivun logon tilalle ottamisesta. Kas näin..


Edellisenä päivänä olin jo saapunut Espooseen luokse Marjutin ja hänen äiänsä.
Minulle kokattiin mieleinen aamupala, eli pekonia, makkaraa ja kananmunaa.
Koska vahingossa olin juonut lauantaille tarkoitetut aloittelujuomat jo perjantaina, käytiin myöskin täydentämässä varastoja kaupassa ja Alkossa.
T ja J kävivät iltapäiväkahveella ja katsottiin päiväleffana Gravity. Vittu mitä paskaa koko leffa?!


Lopulta aloitettiin neiteily josta osansa sai myös Eetu, jonka hiukset suoristin raudalla.
Kovin oli tyytyväinen lopputulokseen.



Etkoilemaan menimme Kannelmäkeen. Siellä olikin jokunen muukin keikalle saapuva paikalla ja muutama, jotka sinne eivät olleet tulossakaan/ eivät enään uskaltaneet tulla.
Muutama tunti kuunneltiin hienoja biisejä mm. Frederikiltä ja hakattiin Mortal Kombatia.


DarkSidessa piti olla ajoissa, sillä Kullikipu soitti ensimäisenä.
Hovikuskimme kyydissä löydettiin paikalle ajoissa ja voi kuinka siellä olikaan paljon tuttuja naamoja. Itse mestahan on paikkana ihan kaamea ja narikasta suoraan vessaan suunnistaessani muistin tämän jälleen erittäin hyvin. Mikä luola..




Keikat itsessäänkin lopulta alkoivat ja niitä kannustettiin tottakai suurena fanilaumana eturivistä käsin. Niin hienoa! Nauroin posket kipeenä ekasta biisistä viimeiseen asti.



50 C-kasetin erä myytiin oitis loppuun keikan loputtua. Onneksi tuosta tulevaisuuden keräilyharvinaisuudesta omistan yhden. Kullikipu on niittänyt mainetta jo myöskin Lohjalla, missä ei ole vielä edes keikkaillut, mutta missä jengi kovasti vaatii t-paitoja tekstillä "niskat jumissa ja panettaa".
Veljeni löysi myöskin tuon kasetin viime vkl. Keskustelu meni kutakuinkin täten:
"Niskat jumissa ja panettaa? Mitä vittua Maija, mikä tää on?"
-Csaban bändi. Se tulee tänään täällä käymään
"Aikuiset miehet.."
- Mutta bändin nimi on Kullikipu! 
"Et o tosissas? Mitä vitun frendejä sulla oikeen on?"
- Parhaita.

Klamorinkin setin jälkeen lähes kaikki paikalla olleet siirtyivät Paino Baariin, missä järkättiin joku kummallinen kasari ja ysäri-ilta.
Olin hyvin, hyvin humalassa jo tässä vaiheessa iltaa enkä monestakaan käydystä keskustelusta muista paljonkaan.

Sellainen sivulausehuomautus tähän kuitenkin, että mukavaa kun blogini lukijat bongaavat minut jostakin ja tulevat sanomaan moi. Jos sen sijaan ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin voi jättää sen morottelun tekemättä.
Kohtele muita, kuten itseäsi haluaisit kohdeltavan.
Kannattaa ehkä ihan heti kommenteissa kysyä, jos joku kokee jostakin teksteissä mainituissa asioissa meikäläisen tarkoittavan itseään. Eikä hautoa jossain viime kesän tekstissä mainittua sivulausetta sisällään ja ottaa se sitten puheeksi vasta nyt. Etenkään kun tämänkään lukijan ei olisi tarvinut huonoa oloa tuntea 9kk aikaa vaan oisin heti voinut sanoa, että on nyt vain samaistunut johonkin, jossa häntä en edes tarkoita.
Hyvä, että asia kuitenkin selvisi edes nyt.


Painosta matka jatkui viellä PRKL Clubin yläkertaan, missä myöskin ihmeteltiin pilkkuun asti.
Matkalla tuonne poijjaat intoutuivat liittymään rautatieaseman edustalla hengailevien katusoittajien riveihin ja jammailivat siinä muutaman biisin ajan. Keikkaa keikan perään.

PRKL:ssä porukka alkoikin olla ihan todella seipäissä ja minunkin olisi pitänyt pidättäytyä pelkässä vedessä vaikka sitäkin kyllä muistin juoda. Ihan kaikkien käytökseen en ole tyytyväinen, mutta enpä ole myöskään omaanikaan, joten kovin paljon en voi moralisoida.
On ehkä aika hieman skarpata puolin ja toisin..

Jatkotkin lopulta vielä vietettiin ja seuraavana aamuna suunnistin linja-autolla Lohjalle, hain bemarin alleni ja hain kamani Espoosta. Sitten muutinkin viikoksi maalle Sammattiin, mistä syystä tämäkin teksti tuli nyt hieman viiveellä.

Varmasti ikimuistoinen Espoo/HKI viikonloppu. Kiitos.