keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Ripped or not. 5 kk.

Tuossa silloin syyskuussa tein romaanipostauksen ulkonäkömuutoksista ja meikäläisen painohistoriasta. Kesän 2013 aikana puntariin oli salakavalasti hiipinyt useampi kilo elopainoa lisää ja silloin syyskuussa jotenkin mitta täyttyi kun järkytyin pahanpäiväisesti juurikin sitä vaa´an lukemaa. 

Yllättäen se 30 päivän tehokuntokuuristartti ei onnistunut.
Yli puolet tuosta kyllä onnistuin hikoilemaan sen natsiakan käskyjen mukaan viidesti viikossa olohuoneen lattialla, kunnes Armi mutusteli tuon DVD:n käyttökelvottomaksi mielenosoituksena erääseen maratonpuheluun, jonka ajaksi en sitä päästänyt kanssani parvekkeelle.
En sitten saanut koskaan tilatuksi uutta (lue, en halunut.)

Niin mites sitten se ruokailu?
Yökkäsin opetellessani syömään rahkaa ja jääkaappiin ilmestyi pakastusrasioissa läjä valmiiksi tehtyä ruokaa. Kännykkä muistutteli syömään jatkuvasti ja oli hiton vaikeata koittaa syödä niin paljon.
Pikkuhiljaa välipala poikineen tippui päivärytmistä, mutta yritin kuitenkin pitää kiinni pääsafkoista, eli aamiaisesta, lounaasta, päivällisestä ja iltapalasta.

Marraskuussa palasin työelämään.
Sohvalla makoilu muuttui työpäiviksi, jonka myötä aktiivisuustaso lisääntyi.
Työpäivien lomaan piti edelleen sisällyttää päivittäiset lenkit Armin kanssa, ja toisinaan ne muuttuivat kyllä väsymyksen takia parin korttelin pituisiksi. Vähintään yhdestä pidemmästä lenkistä päivässä olen tietenkin sen koiran hyvinvoinnin takia pitänyt kiinni. Jos se syystä tai toisesta jää välistä, hyppii tuo koira seinille ja käy ihan ylikierroksilla.

Oon vahvasti tunneihminen.
Ollessani hyvin onnellinen tai todella surullinen mä reagoin helpoiten syömisellä.
Ruoka ei vain niissä ääripäissä yksinkertaisesti maistu tai syödessä siitä tulee lähinnä paha olo fyysisesti. En välttämättä tunne nälkää ollenkaan pariin päivään.
Tasaisena ja tyynenä hetkenä taas se ateriarytmi, nälkä ja mieliteot tulevat luonnollisemmin esille.

Vaikka välillä onkin siis ollut syömättömyysjaksoja ja myöskin niitä aikoja, kun syön paljon ja useasti, on tässä jotenkin myös onnistuttu kohti sitä tavoitetta. Eli oppia tasapainottelemaan jotenkin näiden kaikkien asioiden kanssa, mitkä eivät ole olleet kohdallaan.

Töihin pitää ottaa eväät ja ne yleensä tulee syötyä. Kasvisten ja marjojen syöminen on lisääntynyt paljon. Lihaton lokakuu opetti ehkä eniten tässä asiassa..
Sellaisten ruokien syöminen, joista en pidä, mä lopetin. Rahka pysykööt jatkossakin ruokakaupan hyllyssä, ellen sitten halua tehdä rahkalettuja, joihin kyllä ihastuin.
Kun ei ole nälkä eikä tekisi mieli syödä, yritän sitten edes väkisin saada jotakin alas kurkusta, vaikka se ruoka ei maistukaan eikä annosta tule syötyä loppuun asti.

Jauhelihan sijasta kalaa ja kanaa on useammin lautasella.
Syön edelleen normaalia arkiruokaa. Kera voin, kerman ja suolan - mutta pienempinä annoksina ja yhdessä salaatin ja/tai kasvisten kanssa. 
Leipää en syö edelleenkään juuri nimeksikään. 
Liikuntaa on tullut lisättyä ja kunto on noussut.

Oon oppinut juomaan sitä vettä! Jääkaappiin laitettu parin litran vesikannu tulee juotua tyhjäksi päivittäin ja myös töissä juon sen Pepsi Maxin sijasta vettä.
Viime viikolla ostin oman Sooda Streamin, koska hurjinta ikinä - oon oppinu juomaan kuplavettä.
Aina olen vihannut vichyjä ja muita kivennäisvesiä.. En enään.
Kiitos tästä kuuluu eräälle, jonka luota monesti krapulaisena herättyäni ei löytynyt muuta kuin kuplavettä ja sitähän oli sitten pakko kuolemaoloihin juoda niiden kuplien tuoman avun vuoksi.

Edelleenkään en ole saanut itseäni kuntosalille tai uimahallille, mutta pururata ja lenkkipolut on tulleet tutuiksi. Myös sitä kuntopyörää olohuoneessa tulee toisinaan käytettyä muuhunkin tarkoitukseen, kuin vaaterekkinä.

Lukuja tiskiin. Syyskuun lopusta tähän päivään.

Paino: -5,5 kg
Lantio: -7 cm
Vyötärö: -5 cm
Ry: -2 cm
Käsivarret: -3 cm
Reidet: - 4 cm
Pohkeet: -1 cm

En tiedä niinkään onko ihmiset ympärillä näitä asioita huomanneet käytöksessäni taikka ulkomuodossani, mutta itse kyllä olen. Se kai se tärkein asia onkin. Oma pääkoppa..
Oon ostanu paljon uusia vaatteita, tuntenut oloni paremmaksi itseni kanssa ja myöskin muiden lähellä. Oon itse huomannut, että näillä jutuilla on suuri vaikutus omaan jaksamiseen.
Itsetunto on kasvanut paljon ja olen rohkeampi.
Suunta on siis oikea.

1 kommentti:

  1. Hienoa Maija!! :) Se on jännää, miten tollaset pienetkin muutokset jotka huomaisikin vaan itse, vaikuttaa fiilikseen ja itsetuntoon. -M

    VastaaPoista