sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Humppaa Helsingissä.

Ei ihan kauheen vahvasti alkanut mun reissuni pois 4 seinän ja niiden päällekaatumisen keskeltä.
Pääsin töistä kuudelta ja kasilta piti lähteä Helsinkiä kohti.
Takaraivo sanoi samaan aikaan, että jää kotiis ja toinen puolisko sanoi, LII-KU.
Päätin totella puoliskoa nro 2 ja lähteä.

Tuuri, Karma, kohtalo, sattuma... Mikä niistä vain oli vissiin numeron yksi puolella, sillä yllättäen seisoessani täydessä tällingissä autoni ovella, ei ne ovet auenneetkaan.
Pommini akku oli jostakin mystisestä syystä jälleen tyhjenynyt. Pakkasta ei ollut ja seisonutkin se maho ruuna oli vain vuorokauden.
- Ei nyt! Mun pitää olla 45min päästä Helsingin Hard Rock Caféssa, johon olin sopinut treffit.

Joku pieni suojeluskeiju kuitenkin hoiti (varmaan krapulassa) duuninsa, sillä sattumoisin äitini työvuoro sattui päättymään samaan aikaan ja hän sitten karautti mustalla orilla paikalle ja sain alleni aika monta hevosvoimaa merkiltä BMW.
Heitin auttajani Sammattiin ja myöhästyin tapaamisestani vain joitakin kymmeniä minuutteja.


Nopean visiitin, yli 7 euron alkoholittomien drinkkien ja jollekin täysin tuntemattomalle turistille valokuvassa poseeramisen jälkeen oli aika vaihtaa ravintolaa sinne, mihin alkujaankin oli suuhta.

Virgin Oil Co ja bändi, jota katseltiin viimeksi 1,5 vuotta sitten samaisessa paikassa.. Klik!!
Korpiklaani. Sekä Frosttide ja Tuoni.


Valitettavan vähän oli ihmisiä ajoissa paikalla, joten Tuonen setin missasi moni.
Mukaanlukien meidän seurueestamme lähes kaikki.
Minä ja Marjut kuitenkin supportattiin paikalla ja itse ainakin peukuttelin hommaa.
Komiasti siellä tukkaa lavalla heilui.
Tuoneltahan ilmestyy btw ensi kuussa uusi levy ja tuolta muutamakin maistianen saatiin kuulla.
Kovureilta kuulostivat!


Seuraavat pari leidiä saapuivat Virginiin hieman ennen Frosttiden aloittamista.
Aiemminkin olin tämän Jyväskyläläisen folk metal bändin livenä sattumalta nähnyt, jonka perusteella osasin odottaa jälleen pirun kovaa livesettiä. Enkä joutunut pettymään tälläkään kertaa.
Huikea livebändi. Suosittelen saapumaan paikalle, jos mahdollisuus osuu kohdalle.


Mattimyöhäisimmätkin suvaitsivat saapua Virginiin ja samaan syssyyn pulju avasi myös yläkerran yleisölle, josta vallattiinkin pöytä oitis itsellemme.
Populaa rupesi sen verran paljon paikalla olemaan ja tiesin tuon, että klaanin saapuessa jengi rupee humppaamaan.
Pois alta siis.
Juomalauluja selvinpäin. Pidin itse itseänikin hieman hulluna.. 


Yleisöä oli myöskin paljon viihdyttävämpää seurata yläilmoista, sillä kaiken sortin vipeltäjää siellä jorasi ekasta biisistä alkaen.
Silloin viime keikalla jorasin itsekin siihen tahtiin, että korkkarit piti ottaa pois jaloista kun olivat vain tiellä. Nii´in - minä tanssin kerran pari vuodessa julkisilla paikoilla.


Oma mielenkiintoni itse keikan aikana kiinnittyi lähinnä Järvelän housujen kuolaamiseen.
Niin kuumalta se jotenkin siihen mielentilaan näytti just niissä pöksyissä.
Asiasta Marjutille hehkutettuani se totesi ettei mun kanssa keikoilla voi käydä kun taas käyn ihan ylikierroksilla nähdessäni miehiä. Se ehdotti keskittymään Jarkon paljaisiin varpaisiin, josko niistäkin löytäisin jotain hienoa. Ihan niin huonosti mulla kyllä ei mene..
Valtteri totesi kauniisti, että jos sanakirjassa olisi valokuvia, niin mun naamani löytyisi kohdan "seksuaalisesti turhautunut" kohdalta.


Yleisökin oli enemmän ja vähemmän alasti. Eräs melkoisen sekaisin oleva neitonen hillui koko keikan itseasiassa jopa ilman rintaliivejä. Vähän joutui ihmettelemään, että miten Virginissä ei koskaan ole järjestyksenvalvojia lavan läheisyydessä/ missään vähän tsekkaamassa mitä siellä tapahtuu..

Olihan se Korpiklaanin keikka jälleen hyväntuulisuutta huokuva tapahtuma.
Ihana oli yhden illan ajan hymyillä ihan aidosti ja fiiliksellä, koska eipä tuota vaan voi seurata mökömökö-murjotuksella. Ei vaan voi.
Jotenkin jälleen ihan pöhköä, että mukamas synkkä ja juro metallikansa sitten tanssii folkkibändien mukana enemmän kuin pissikset tanssii peruslauantaina Onnelassa listamusiikkia. 


Letkajenkaksihan se jälleen meni tottakai. Kiersipä tuo erään biisin aikana koko myös lavan toisesta reunasta rappusia pitkin yläkertaan ja sieltä alas toisia rappusia pitkin.


Siinä vaiheessa kun lavalla kävi joku saamelainen shamaanin tyyppinen lappihahmo joikaamassa me todettiin Marjutin kanssa olevamme vähän liian selvinpäin moiseen. Olihan se ihan mielenkiintoinen ohjelmanumero, mutta vähän oisi  lyhyempi impro voinut olla.

Tequilabiisin aikaan, mikä oli jo encorea, ihmeteltiin mistä perkeleestä se laulu oikein tulee.
Lavalla kaikki muut paitsi itse Järvelä. Muutkin sitä etsiskeli katseellaan, kunnes kaveri löytyi tietenkin baaritiskiltä. Vissiinkin sitä tequilaa kaatamassa. Valitettavasti yläkertaan ei tätä näkynyt.

Keikan loputtua kotia kohti ja hippasen olin seuraavana päivänä kyllä silmät ristissä työvuorossa.
Ei kyllä niin pätkääkään väliä, koska sen verran mahtava oli tuo kokonaisuus kaikkineen alun ongelmineen.

Ensi viikonloppu onkin meikäläisellä kokonaan vapaa.
Keikkaahan se taas jälleen tarkoittaa.
Helsingin DarkSide Clubilla esiintyisi Kullikipu! Niin ja Klamor.

1 kommentti: