perjantai 3. tammikuuta 2014

Joululahjukset - why?

Näin tässä heti aatosta etiäpäin on kovin moni seuraamani blogi tiputellut listaa saamistaa joululahjoista. Kovin kiva ja jännä niitä on toki ollut lukea, koska paljon kaikkea mukavaa tuntuu moni saaneen ja olevan myöskin lahjuksiinsa tyytyväinen. Sehän se pääasia kai lahjoissa onkin.

Jo tuossa jouluaattona, käytiin erään ystäväni kanssa nopea keskustelu FB:n kautta, jossa hieman ihmeteltiin kaikkia sinne ladattuja kuusikuvia lahjapakettiröykkiöineen ja pohdittiin, ollaanko tässä jotenkin epänormaaleja kun moisia ei omasta takaa löydy.

Ei löytyny ei, eikä ole oikeasti koskaan edes löytynyt.
Varmaan sen jälkeen, kun täytin 10, en ole saanut paria lahjapakettia enempää.
Siitä eteenpäin olen saanut sen yhden tai kaksi asiaa mitä olen todella tarvinnut.
Käytännössä tää on meinannut sitä, että vanhemmat, mummot, vaarit ja kummit ovat yhdessä ostaneet minulle sen kännykän, tietokoneen, stereot taikka ajokortin. Ei sen lisäksi ole tullut kuin ehkä pari rasiaa suklaata.
Joulun jälkeen alennusmyynneistä saatettiin sitten ostaa niitä käyttövaatteita, urheiluvälineitä, kenkiä yms. Yksinkertaisesti siksi, että ovat silloin halvempia ja saan varmasti valita mieleiseni.

Mä en o itsekään koskaan ostellut joululahjoja.
Ainoa homma mitä teen, on ne joulukortit. Ne mä teen tietyille tyypeille joka vuosi ja ihan itse alusta loppuun asti. Siinä on se mun panostukseni jouluun. Mä kyllä mietin niitä ihmisiä juurikin niitä kortteja tehdessä. Ja koen sen tärkeämpänä kuin ostaa näille ihmisille pakollisen lahjapaketin.
Tänä vuona muuten vastaanotin 3 korttia.

Sinne jonnekin yläasteelle asti piti tottakai hommata parhaalle kaverille joku lahja, mutta en mä ole koskaan ostanut mitään mun vanhemmille, veljelle, sukulaisille, serkuille... en kenellekään.

Ihan hyvin satunnaisesti on joku joululahja tullut hommattua.
Viimeisin taisi olla "poikaystävälle" hommattu Haisuli-kahvikuppi. Ja jösses, siitäkin on jo 4 vuotta aikaa.. :D Enkä muuten sitäkään ois ostanut, ellei kaupassa ois sattunut tulee vastaan ja instantly tuonut kyseisen mörrimöykyn mieleeni.

Mä vaan yksinkertaisesti vihaan sitä, että pitää ostamalla ostaa jotakin jollekin.
Meikäläinen saattaa ostaa sitten ykskaks torstain kunniaksi jollekin lahjan, jos vain joku asia tai tavara tulee kaupassa vastaan ja se tuo pakottavasti jonkun ihmisen mun mieleeni.

Tottahan toki on paljon ihmisiä, joiden mielestä on kiva lahjoja ostaa ja antaa. Ihan vain siitä ilosta, mitä saattaa toiselle tuottaa. Ilmankin, että odottaisi myös toiselta jotain takaisin saamaan.
Mä vaan en lukeudu niihin tyyppeihin.
Jos meillä olisi suvun kesken tapana antaa lahjoja toisillemme, mä lähinnä ahdistuisin äärettömän paljon joulun lähestyessä.
Kun pitäisi ostaa jotakin, koska mullekin ostetaan jotakin.. Eihän sitä nyt herranjesta kehtaa olla ostamatta jotain sellaiselle, joka kuitenkin ostaa jotain minulle.
Surkea mielikuvitus siitä, mitä kenellekin ja miksi olisi varma dilemma monenkin kohdalla.

Juurikin tästä syystä on musta ollut ihanaa, ettei meillä koskaan ole tätä lahjapakkoa ollut.
Lähinnä tuntuu aina vähän vaivautuneelta jos joltakin jotakin saan...
Ihan lapsuudesta asti muistan, miten hirveätä oli joutua avaamaan niitä paketteja koko porukan katsellessa vieressä. Piinapenkkimeininkiä. Tekopirteetä "voi ku ihana!"- elehdintää vaikka paketista olisikin juuri paljastunut se maailman järkyttävin posliinivaasi, joka kaivetaan vaan kyseisen tyypin vieraillessa esille kirjahyllyyn. Hei kiitti!
Ihan samanlailla sillon kakarampana olin järkyttynyt ystävieni saamasta lahjamäärästä. Oli nekin saaneet sen kännykän tai stereot taikka kauan toivoneensa CD-levyn, mutta tämän lisäksi kaikkea muutakin tilpehööriä oli vastaanotettu pulkkalasteittain.
Mä olin kauhean kiitollinen siitä yhdestä asiasta mitä sain ja pidin sitä ihan erilaisessa arvossa kuin luokkakaveri, joka sai viisitoista samanlaista tavaraa.

Mitenkään en meinaa pystyä vastaamaan yhtään mitään kun ihmiset ympärillä panikoi jotain tädin tai mummon, serkun siskon kaiman tai ees oman elämänkumppaninsa lahjaa.
Miksi niitä pitää ostaa?  Ihmeellistä suorittamista.
Mulle riittää ihan tosi joulussa se, että ois vaan tärkeät ihmiset ympärillä. Käydään siellä kirkossa, haudalla, saunassa ja syödään. Katotaan Lumiukko ja käperrytään villasukat jalassa rakkaan kainaloon.

Tottaki ne mun mummot ja vaarit, sekä faija ovat vuosia mulle sen kirjekuoren antaneet.
Viimeiset neljä vuotta olen tosin senkin 50-100e sisältäneen kuoren ottanut vastaan hirmuisen "älä nyt viiti, mä oon jo vanha ämmä"-saarnan saattelemana.

Näinkin katkeran tilityksen jälkeen (jonka varmasti jokunen ottaa herneenä nenään siten, ettäkö olisin vain puhumassa näin juurikin siksi, etten taaskaan saanut lahjoja) joutunen kuitenkin sanomaan, että sainhan määkin jotain.

Sain faijalta Viikatteen Tervaskanto-likööriä, M:ltä rautalangasta väännetyn seinäkoukun ja mummolta Julia-makeisia sekä 100e rahaa. Broidi oli myös tuonut tuliaisiksi Kanarian reissultaan kartsan röökiä.
- Ja melkein huijasin! Ostin yhden lahjan. Armille röhkivän sian, jonka se rikkoi 5 tunnissa.

Sen satasen pistin muuten sileäksi heti aattona. Nettivaatekauppaan Tragic Beautiful.
Sieltä tulee PVC:tä ja valmiiksi rikottuja vaatteita. Esittelen ne sitten kun saapuvat.

1 kommentti:

  1. Olen hyvin pitkälti samaa mieltä sun kanssa :) Inhoan myös sitä, että on pakko ostaa jotain, vaikka tykkäänkin ostaa läheisilleni lahjoja ja muistaa heitä. Tänä vuonna ostin ja sain tarpeellisia lahjoja. Sain itse todella paljon lahjoja, mutta kaikki olivat tarpeellisia ja todella mieluisia :) Itse hommasin esim. kumppanille kehystetyn valokuvan meistä, jotta hän muistaisit minut silloinkin kun emme voi nähdä välimatkan takia ja tämän lisäksi lupasin maksaa meidät kylpylään. Materia voi hajota tai kadota, mutta yhteiset muistot eivät :) Parhaat asiat tässä maailmassa ovat lopulta ilmaisia <3

    Ostelen myös itse lahjoja milloin vain, jos näen sellaista mistä toinen todella pitää tai koen sen sopivan hänelle. Ei se päivää katso todellakaan. On paljon mukavampaa saada lahja ilman mitään sen kummempaa syytä, varsinkin kun huomaa, että toinen on selkeästi ajatellut sinua sitä hankkiessaan :)

    VastaaPoista