maanantai 25. elokuuta 2014

Toiveestanne: Olutleipä

Olipa tuossa jokunen kuukausi takaperin erään rakkaimpani lapsuudenystävän polttarit.
Sitä tosin kusetettiin, että oikeasti lähdemme Turkuun tupareihin.
Niinpä se oli tuparilahjaksi leiponut leivän, joka sitten oli uunissa kun neito käytiin yllättämässä.
Leipä otettiin kuitenkin mukaan ja olikin niin hyvää leipää, että vielä aamulla sen hukkuneita jämiä kaivettiin kassien pohjilta aamupalapöytään.
Luonnollisesti vaadin saada reseptin.
Tuon jälkeen sitä onkin sitten tehty kotosalla parinkin reseptivariaation voimin itselle ja viemisiksi.


Kaikkia palautteita yhdistävä tekijä on: Mun on saatava tää resepti.
Saman kuulin myös Nummirockissa, kun sinne ekaksi illaksi olin edellisenä päivänä tehdyn version ottanut syömisiksi kera Pulled Porkin.




Helppoudessaan hemmetin yksinkertainen.
Ei vaivaamista, ei kohotusta, ei miljoonaa kippoa ja kuppia.
Senkun vain sotket kuivat aineet keskenään ja lisäät ainoan nesteen: oluen.
190 asteiseen uuniin tunniksi. Siinä se.


 
7 dl vehnäjauhoja
0,6 dl sokeria
1,5 rkl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
0,33 l olutta



On tullut eri oluita käyttäen, että mitä tummempi ja voimakkaampi olut on kyseessä, niin sitä maukkaamman leivästä saa. Ja ei, se ei maistu oluelle. Tämä tiedoksi niille ystävilleni, jotka tuota tuotetta eivät muuten juo.


Restonomi suosittelee vahvasti humaloitua Stouttia tahi Porteria, vähintäänkin sitä tummaa lageria.
En ole tosin edes kokeillut, miltä maistuu perinteisellä vaalealla Koffilla, mutta uskallan väittää sen olevan aika mitäänsanomattoman pliisu leipä.


Leivästä tulee tosiaan ihanan rapeakuorinen. Kantapaloista syntyy tietenkin tappelu.
Vaikka uunituore leipä yleensä onkin se parhain, ei tätä leipää kannata lähteä leikkaamaan ennenkuin on kunnolla viilentynyt. Lämpöisenä se halkeilee ja murustuu. Parhaimmillaan seuraavana päivänä.



torstai 31. heinäkuuta 2014

Take Me In Your Arms And Rape Me

Long after midnight, on a night like this
I'd sit by my black light and dream of your kiss
pulsating music filled my room and my head
and I dreamed what it'd be like to have you in my bed

I'm your best nigh..
 



Where good girls go to die 
that's where I'll be,
remembering our love as if it were a disease. 


 

Darkness is all I want to see
I could never put in to words
what it is you mean to me
The candle is burning low
at the window to my soul
the reaper is at my door now
he's come to take me home.


I´d sacrifice,
sacrifice myself to you-
right here tonight
because you know that I love you




Kiitos!! 

Jääkaapin ovi-haaste

Olipa tuossa seuraamassani Lähiömutsin blogissa jokunen aika sitten jääkaapin ovesta kertova postaus. Siinä lopussa nakattiin yleinen haastelo esitellä oman jääkaapin oven sisältö.
Sanovat sen kertovan paljon kämpän asukistaan, niinkuin itse jääkaapin sisältökin tietty.
No minäpä läksin tähän mukaan, siivoamatta tai editoimatta materiaalia veks.


Sotkuinen kasa kaikkea muisteloa se on täynnä..
On kortteja tärkeistä tilanteista, valokuvia, sarjakuvaa, keikkalippuja..


Seassa näkyy oma mielipidekirjoitukseni eräästä lehdestä, jonka kiivastuksissani kirjoitin vastineeksi eräälle Jeesus-urpolle, joka haukkui hevimusiikin saatananpalvonnaksi. Tulistuminen tapahtui vuonna 2005 sen suruisankuuluisan Turmion Kätilöiden keikan jälkeen, missä alaikäiset joutuivat todistamaan suihinottoa lavalla.

Siellä on valokuva ensimäisesta koirastani. Ranskanpaimenkoirasta, eli Briardi Noorasta.
Siel on ultrakuva tyhjästä kohdustani ihan vain siksi, että perkele se on arvokkain minusta koskaan otettu valokuva (+300e).

Siel on kavereilta ja entisiltä rakastajilta kortteja ympäri maailmaa. On Ranskasta, Filippiineiltä, Australiasta ja ihan kotomaa Suomestakin joulukortti, minkä pidin esillä sillä siinä on mopsi.
Löytyy valokuva itsestäni tärkeän ihmisen kanssa Ruttopuistosta. Tui tui Marjut. <3


Jääkaapin oveen on ollut tapana kerätä myös tulevat keikkaliput talteen ja jostain syystä myös menneet Depeche Moden (2010 & 2013) liput ovat siihen jääneet.
Ensi viikolla meikäläisen tosiaan voi bongata tulevan ex-aviomieheni keikalta Jurassic Rockista.
Vaikka en tähän ole sitä näköjään nostanut, niin pääsylippu löytyy myöskin Lindsey Stirlingin tulevalle esiintymiselle Circuksessa ja toki tässä on muutakin keikkaa varmasti tulossa..

Jääkaappimagneetit myöskin ovat jokainen tavallaan tärkeitä. On tullut tavaksi ostaa lomamatkoilta maasta kertova magneetti. Suurin osa noista ovat porukoillani, mutta omasta kaapistani löytyy pari Thaimaasta kertovaa ja myöskin Pietarista napattu nappi. Muuten siellä on koirani kennelin East Bostonsien magneetti, Thaimaanreissun transushown mainoskuvaa ja Herra Hakkarainen limpparia, Viikate-fanikamaa ja soijakastike-reseptimainosvihko.
Niin ja Vaasan Muhku-magneetti, mihin vuosia vuosia sitten kirjoitin eräässä Ruisrockissa hokemaksi muodostuneen "viimeinen nuudeli lautasella"-lauseen.


Ja sitten on se pakollinen sarjakuvapätkä. Nemi on paras ja tämä kertoi niin meikäläisesta, koska kuvataidekoulussa tein juurikin kerran tupakka-askeista tuolin. Se on tallessa palasina edelleenkin verkkokellarissa.
Tämän kuvausoperaation jälkeen itseasiassa poistin yhden asian röykkiöstä.
Poissa silmistä - poissa mielestä. En halua kipeitä muistoja ympärilläni pitää niistä muistuttamassa..

Näin. Semmoinen se oli. Tehkääpäs perässä.

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Silver Back To Silver

Kylläpä näitä merkintöjä nyt sitten tupsahtelee.
Pakko oli nyt kanavoida ajatukset johonkin tekemiseen, sillä tässä panikoin parin tunnin päästä alkavia ystäväni häitä..
Koska meikäläisen hääkolttu on ihan hautajaismekko, mä koitan nyt epätoivoisesti jotenkin näyttää siltä, että menen häihin. Eipä kukaan multa kyllä varmaankaan mitään pastellisävyistä kukkakuvioitua kellomekkoa odotakaan mutta..


Kynnet on lakattu pirteän pinkeiksi varpaita myöten.
Se loppusilaus kuitenkin haetaan koruista, jotka nyt juhlan kunniaksi pistin uuteen uskoon.
En itse voi sietää kultaisia koruja, joten korurepertuaarini on sitten sitä toista jalometallia: hopeata.
Ja vielä mieluiten Kalevalaa. 


Hopeahan tummuu käytössä ja itse myös sorrun siihen, että pidän killuttimia samaan aikaan kun meikkaan tahi laitan hiuksia. Käyn korut päällä saunassa ja etenkään sormuksia en aina muista käsienpesun ajaksi napata pois. Vähän ois ehkä säilytyksessäkin parantamisen varaa, mutta sen olen ainakin kakarasta asti oppinut, että rihkamakoruja ei saa säilyttää kosketuksissa jalometalleihin eikä myöskään hopeaa ja kultaa keskenään.


En ymmärrä mikä ongelma siinä hopeakorujen puhdistamisessa on, koska tää hommahan on oikeasti ohi vartissa ja on ihan naurettavan helppoa. Jäljen näkee heti ja siinä sitä taas hämmästeltiin lavuaarin reunalla, että miksi tätä ei muista tehdä useammin.


Eli!
Folioilla vuorataan muovinen kippo.
Kiehautetaan vettä, laitetaan korut folioituun astiaan ja päälle pari ruokalusikallista ruokasoodaa (tai suolaa).
Kipataan vesi päälle ja annetaan korujen puhdistautua silmissä 10-15min.
Huuhdellaan ennen käyttöä.




Tsädää! Nyt vielä tukka kuosiin, kolttu niskaan ja menoksi.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Mansikkajuustokakku

Tässäpä sellanen kesäinen juustokakku mansikoilla, mihin ihastuin sitä ensimäistä kertaa maistettuani kesällä -10 Myllykorven mökillä. Tuo "meidän" mökki, mikä parin kaverini kanssa parina kesänä vuokrasimme möllöttelyyn. Toiselta noista rakkaista tämä resepti piti sitten pummia ja tässä parin vuoden aikana hieman olen sitä fiksannut. Peruskaava kuitenkin sama.


Pohja:
100 g voita
20 kpl Digestivekeksiä
1 dl tomusokeria


Keksit pussukkaan ja murusiksi hakaten millä nyt sitten haluaakaan.
Viinipullolla, lihanuijalla, kaulimella, käsipainolla yms.
Sulatetaan voi, sekoitetaan keksimuruun tomusokeri ja voisula.
Irtopohjakakkuvuoan pohja vuorataan leivinpaperilla ja lätkästään keksimurusysteemi pohjalle.
Painellaan tasaiseksi. Jääkaappiin hengailee täytteen valmistumista.


Täyte:
7 liivatelehteä
250 g Philadelphia tuorejuustoa
5 dl kermaviiliä
3 dl tomusokeria
2 rkl vaniljasokeria
1 sitruunan raastettu kuori



Laitetaan liivatelehdet likoomaan kylmään veteen n. 10 minuutiksi.
Raastetaan sitruunan kuori.
Sotketaan sekaisin kaikki muut ainekset. 
Ihan käsipelillä saa sekoitettua, ei tartte kaivaa sähkövatkainta esiin..
Kiehautetaan tilkkanen vettä, mihin puristetaan tuon kuoriraastetun sitruunan mehu.
Sellainen vajaa desi nestettä siihen tarvitsee, 
jotta saadaan nuo liotetut liivatelehdet sulamaan ilman klimppejä. 
Sekoitetaan melkein kaikki tuosta nesteestä nauhana tuorejuustokermaviilitäytteeseen 
ja kaadetaan täyte sen keksimurukakkupohjan päälle.


Lisäksi tarvitaan tietenkin litra mansikoita. 
Näin kesällä tuoreita toki..
Itse oon päätynyt, että mansikat on kivempi viipaloida, 
niin on sitten helpompi lusikalla syödä.
Kokonaiset mansikat myös tuppaa olee sen verta painavia, että uppoavat melkein pohjaan.. 
Niin tai näin, tärkeintä on, että siel on mansikoita.
Niin! Ja koska mulla on se hieno äipän ostama Nicer Dicer, 
niin KYLLÄ OLI NOPEETA kuulkaas se viipalointi.. :D
 

 
Loput liivatenesteestä sekoitetaan sitten mansikkasiivujen sekaan 
ja lätkästään tämä komeus vielä kakun päälimäiseksi. 
Jos haluaa käyttää kokonaisia mansikoita, niin koko liivatelitku tietenkin täytteeseen 
ja jos taas joudut käyttämään pakastemansikoita, 
niin sulata ne ensin ja liota pari liivatetta enemmän. 
Ovat vetisempiä eli tarvitsevat enemmän tukea. 
Talvella kun oikeita mansikoita ei o löytynyt, niin itseasiassa pakastemansikan olen vetänyt sauvasekoittimella tasaiseksi survokseksi ja laittanut mansikkakerroksen kakun päälle vasta juusto-osuuden jähmetyttyä pari tuntia jääkaapissa. Eivät siten sekoitu toisiinsa.


Sitten kakkunen jääkaappiin ja näpit veks siitä ainakin pariksi tunniksi. Mieluiten yön yli.
Olipahan taas hyvää. Tuhottiin yhtä palaa lukuunottamatta kolmistaan koko kakku. 





keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Lisää mökkeilyä!

Nyt kun on kerran vauhtiin mökkeilyjutuissa päästy, niin myös viime viikonloppu vietettiin niissä merkeissä. Tämä melkoisen ex-tempore reissu päätettiin vasta viikon puolivälissä ja nopean varoitusajan puitteissa paikalle ei montaa henkilöä saapunut. Tämä ei tietenkään haittanut yhtään, sillä on me tytöt ennenkin kolmistaan mökkeilty.
Nyt mentiin kuitenkin Sammattiin, missä myös viime vuoden kesän aloitusta porukalla vietettiin.


Otettiin M:n kanssa varaslähtö mökille jo perjantaina päästyämme töistä.
Olin edellisenä yönä leiponut viemisiksi mansikkajuustokakkua, mistä teen myöhemmin reseptipostauksen.
Alkuun kohdattiin ikäviä yllätyksiä, sillä kuistin alle oli ampiaiset tehneet pesän ja minähän olen järjettömän allerginen niille pirulaisille.
Samaten pesän sijaitseminen juuri siinä kohtaa, missä istuskellaan ja liikutaan muutenkin paljon, voisi olla kohtalokasta myöskin tuolle 8 kiloiselle bostonilleni.
Sain siis ennen mökille rauhottumista ravata porukoilla hakemassa myrkkyä, kyypakettia ja muuta selviytymiseen tarvittavaa materiaalia (kuten viiniä). Tuhottuamme useaan otteeseen useaa erilaista myrkkyä ja raa´asti listittyämme parikymmentä pimpparia kärpäslätkällä, me taidettiin näyttää niille, että ainoa mehiläinen tällä tontilla olen minä.




Lauantaina saatuamme aamun ensin käyntiin murkinalla ja kahvilla, mä lähdin takaisin Lohjalle.
Piti hakea kotosalta matot mummolaan matonpesua varten ja myöskin toinen mökkeilijä linja-autoasemalta. Kaupassakin vielä käväistiin, mutta lähdettin sitten nopeasti takaisin sademetsään.






Paistateltuamme päivää nurtsilla tarpeeksi, lähdettiin tietenkin järvelle soutelemaan. Lenkkiä siinä vuoron perään vedeltiin, kalastettiin lumpeenkukkia kaulakoruaskarteluihin ja laulettiin joululauluja.
Joo, joululauluja.



Keskellä selkää, M pulahti järveen uimaan. Koska viimeaikojen hienoin poseasento on selvästi ollut black metal meets oranges- homma, niin pitihän sitä appelsiinia rutistella myös järvessä jumalten pitämiseksi tyytyväisinä. Jos et tiedä, mistä on kyse, niin tsekkaa tämä maailman hienoin blogi!!



Eipä siinä. Ilta jatkui seuraavaksi grillaamisella ja jestas sitä safkaa oli taas ihan järjettömästi.
Tuli vedettyä jälleen yhdellä aterialla viikon kokonaisruokamäärää vastaava annos.






Armihan oli tietenkin mukana ja onnessaan se siellä taas jälkiliinan kanssa veti pitkin tonttia sotkeutuen milloin mihinkin puskaan tai puuhun. Nytkun näitä vuoden takaisia blogitekstejä tyypin käytöksestä on lukenut niin jälleen joutuu kyllä toteamaan, että on se rauhottunut vaikka edelleen on hyvin energinen.
Jälkiliinalla saatiin myöskin sotavamma aikaiseksi S:n nilkkaan, kun se itse halusi tyypin kanssa fresbeetä heitellä ja hirttäytyi nilkastaan naruun saaden mojovan palovamman. Oma moka, mutta varmasti kipeä sellainen.


Nettiyhteydet onneksi metsässäkin toimii ainakin näillä uusimmilla puhelimilla. Moneen kertaan tuli huomattua, että keskenämme seurustelun sijasta jokainen räpläsi puhelintaan milloin mistäkin syystä tai puhua pälpätti laiturin nokassa maratonpuhelua toiseen päähän Suomea.
Itse oon viimeviikot ollut sormi kännykän näytössä kiinni hyvin paljon ja vaikka kuittailua tästä eräästä tapauksesta aika paljon kuulenkin, niin ehkä nää seuraavan kuvan kaltaiset pöllöt hymyilyt on ihan hyvää vaihtelua viime aikojen murjotukseen..



Pääsin jopa kalaan tällä kertaa! Ja sain kalan! Mikä piti tietenkin antaa Armille kidutettavaksi, koska...no koska. Kalastellessa todennäköisin eka koukkuun jäänyt eläin tosin oli sorsa. Ihan väkisin meinasi kohon syödä ja änkesi vielä laiturillekin pelottavan lähelle meikäläisiä. Ja minähän pelkään lintuja. Jestas.






Muuten ilta noudatti aika samaa kaavaa kun mökillä yleensä näiden tyttöjen kanssa. M joogasi, S otti päiväunia. Käytiin M:n kanssa saunassa ja uimassa ja S meni ekana nukkumaan ennen puolta yötä.
Lopulta ennen yhtä olin vain minä nököttämässä siideri kädessä kuistilla ja fiilistelin matkakajareista Type O Negativea ja London After Midnightia.. Yökyöpelinä kömmin vasta pari tuntia myöhemmin parvelle nukkumaan koira peiton alla.





Aamulla heräiltiin rauhassa. Syötiin aamiaista ja valmistauduttiin jälleen rusketusrajojen hommaamiseen. Jostainpa puskista sitten suunnitelmat pilasi ukkoskuuro, mitä kuitenkin fiilisteltiin parin tunnin ajan kuistilta käsin. S:n ottaessa jälleen päiväunia..




Hetki leikittiin vielä ajatuksella kolmannesta mökkiyöstä, mutta lopulta tehtiin äkkilähtö S:n kanssa, sillä hän kuitenkin halusi kotiinsa ja seuraavaan lähtevään Helsingin bussiin. Vauhdissa heitettiin vielä ne matot mummolaan likoamaan ja Karstuntien kaahaamisellani sain matkustajani voimaan pahoin.

Sellainen oli sitten se kesäinen viikonloppu.
Ensi viikonloppuna onkin ystäväpariskuntannan aika sanoa kirkossa tahdon.