maanantai 30. joulukuuta 2013

Vuosikatselmus

Ihanpa näin alkuun jo voin todeta, että vuosi 2013 on ollut monin kerroin parempi edeltäjäänsä.
Siihen ei toki kovin paljon tarvita kun ottaa huomioon, miten kammottava se 2012 omalla kohdallani oli. Mikäli sitä haluaa palautella mieleen, niin osoite tuohon yhteenvetoon löytyy TÄSTÄ.
Nyhtästään nyt kuitenkin vielä tovin kuluvaa vuotta samaan pakettiin.

Nytkun tuota edellisen vuoden "minä lupaan - minä toivon" -listaa katson, niin jokaikisen kohdan viereen on vedettävissä check!-merkki.

TAMMIKUU
  • Uusi vuosi vaihtui mökkeilymeiningillä Nummi-Pusulan suunnalla. Tavallaan kuitenkin oman pääni sisällä juhlistin sitä Helldone-festivaaleilla jo paria päivää aiemmin. Aaton keikalle ei lippua herunnut, mutta väliäkös tuolla.
  • Restonomin opiskelut alkoivat olla loppusuoralla ja pikkuhiljalleen aloin järkkäilemään muuttoa pois Lahdesta.

HELMIKUU
  • Hakkasin edelleen oppariani koululla päivittäin saadakseni sen valmiiksi. Samalla suorittelin rästiin jääneitä kursseja pois roikkumasta ja läpäisin mm hyväksytysti lähes 4vuotta jaloissa pyörineen, monesti uusitun ruotsin kurssin.
  • Kävin kuoppaamassa ihanaisen Before The Dawnin Finlandia-klubilla. 




MAALISKUU
  • Mittaristoon tuli jälleen vuosi lisää. Tuotakaan synttäriä ei sen kummemmin juhlistettu.
  • Nosturissa kävin katselemassa Cult Of Lunaa. Pettymys oli suuri, kun livesettiin ei kuulunutkaan kahta rumpalia.
  • Pakkailin lisää rojujani ja muutin takaisin Lohjalle. Tuntui hyvältä päästä pois Lahdesta, missä en ainakaan viimeiseen vuoteen ollut viihtynyt pätkääkään hyvin henkisellä tasolla.
  • Valmistuin Lahden Ammattikorkeakoulusta Matkailu- ja ravitsemusalan AMK-restonomiksi.
  • Aloitettiin arkitokokurssi Armin kanssa.



HUHTIKUU
  • Totuttelin jälleen elämään itselleni hyvin tutusssa kaupungissa, Lohjalla.
  • Remontoin ja maalailin uutta kotia ja aloitin jälleen jokakeväisen viherpiiperryksen.
  • Kävin keikkaloimassa. Tällä kertaa osoitteena oli Virgin Oil Co ja bändeinä toimivat Moonspell, Cataleptic sekä Swallow The Sun.
  • Pääsiäinen vietettiin Somerolla möksällä.
  • Odottelin fiiliksissä HIMpuloiden uuden Tears On Tape levyn julkaisua.


TOUKOKUU
  • Äitienpäivänä osallistuttiin Armin kanssa ensimäiseen koiranäyttelyyn pentuluokassa.
  • Vapun vietin poikkeuksellisesti Lohjalla. Yleensä se on tullut vietettyä Helsingissä.
  • Band Of Vipers keikkaili MuCavassa ja sitähän oltiin tottakai katsomassa.

KESÄKUU
  • Sammatissa mökkeilyä M:n porukoiden rantasaunalla.
  • Kävin tatskattavana. Oma valmistujaislahja itselleni. Diary Of Dreamsin logo.
  • Radio Aallon kesäkonserttia yritettiin seurata vesisateessa.
  • Kisakallion luontopolkua käytiin tallaileens.
  • NUMMIROOOOOOCK!!!! Ensimäistä kertaa koko Nummihistorian aikana selvittiin matkasta ilman auto-ongelmia.
  • VarjoTuskailua ja jatkoklubilla Turmion Kätilöitä.








HEINÄKUU
  • Koko kesän ainoa työrutistus. Rantajamit Lohjalla.
  • Huhmaribileet Marjutin kotikonnuilla.
  • Kesäkuun tatskan korjailua..
  • Uuden Bemarin haku ja totuttelua automaattivaihteistoon.
  • Lauttaretki Kaljaasiin.
  • Monen, monen, monen vuoden tauon jälkeen vierailu Särkänniemeen.

ELOKUU
  • Käväisin DarkSide Clubilla katsastamassa End Of Aeonia.
  • Matkustin ekaa kertaa ikinä yksikseni Saksaan festareille. M'era Lunaan, missä oli niin maan hullun hurja meininki ja järjetön määrä törkeän hyviä bändejä.
  • Leikkautin puolet hiuksistani pois. parin millin pituiseksi.
  • Äiti ja Mikko meni naimisiin ja häitä juhlittiin Sammatin Sampaalassa.







SYYSKUU

  • Lisää Band Of Vipersia. Nyt myös Verhot ja mestana Semifinal.
  • Olin viikon tupakoimatta luettuani Stumppaa tähän!-kirjan.
  • Kävin vasemman nimettömäni kanssa ultrassa, siitä asti olenkin ollut kirurgin veitsen alle jonossa.
  • Mökkeilin niin Somerolla kuin Nummi-Pusulassakin.
  • Armi täytti vuoden.
  • Kuolasin mm. Lord Of The Lostia Glorian Mama Trasheilla.
  • Sain kunnian osallistua Tuonen musavideon Räsäinen Risti kuvauksiin.
  • Olin blondi parin parin viikon ajan.


LOKAKUU
  • Leikkasin loputkin pitkistä hiuksistani veks.
  • Kävin Mustan Barbaarin keikalla.
  • Pistäydyin työhaastattelussa ja sain samantein töitä.
  • Osallistuin Neuvostoliittoteemaisiin synttäripippaloihin Honkaluodossa.

MARRASKUU
  • Juhlistin Halloweenia Helsingissä.
  • Aloitin työt Kirkkonummen Urhossa ja Lohjan Rock'N'Roll Cafessa.
  • Pidin paljubileet Sammatissa.
  • Ostin ihkaekan oman autoni, Pommin.


JOULUKUU
  • Oli tuparia, juhlaa, systeemiä ja hommia.
  • Otin vuoden toisen tatuoinnin. Depeche Moden logon samaisena päivänä kun bändillä oli keikka Hartwallilla. 
  • NÄIN VILLE VALON!! :D
  • Äitilläni olisi ollut ensimäinen joulu ehkä 20vuoteen vapaana. Minä vietin ensimmäisen joulun ikinä töissä..
  • Vietän myös uuden vuoden töissä..

Kaikkiaan vuoteen olen kovin tyytyväinen.
En joutunut saattamaan ketään hautaan, en sairastellut eikä kukaan läheisistäkään sitä vakavasti tehnyt.

En myöskään tullut petetyksi, jätetyksi tai särkenyt sydäntäni. Vielä.
Sen sijaan tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja entistä paremmin sekä lähemmin muutamaan vanhaan tuttuun. Valmistuin ekaa kertaa elämässäni ammattiin, muutin ja panostin omaan hyvinvointiini paljon. Ylitin omaa mukavuusaluettani, matkustin ja olin sponttaanimpi.

Kun koulukirjat jäivät historiaan, olen taas vuosien tauon jälkeen päässyt kiinni lukemiseen. On luettu koko Fifty Shades-trilogia, monta yksittäistä romaania, vanhoja klassikoita ja tällä hetkellä on viides Sookie Stackhouse romaani menossa.
Ainaiset telkkarintuijottelun sijasta olen katsonut paljon sarjoja DVD:ltä. Sons Of Anarchy oli kait parhain löytö ja sitä onkin meikäläiselle Posti juuri kiikuttamassa lisää.

Entäs 2014?
Noh,,,töitä nyt ainakin. Äitiysloman sijaisuuden pitäisi kestää sinne kesä-heinäkuulle. Ihanaa saada omaa taloutta kondikseen, vaikka se sitten vähän verottaakin muuta sosiaalista elämää. Toisaalta nykyään mulla on se oma auto ja sillähän hurauttaa reilussa puolessa tunnissa vaikka Helsinkiin.

Jossain vaiheessa vuotta lienee edessä muutto pk-seudulle. Koulutusta vastaavan duunipaikan löytäminen sieltä on todennäköisempää kuin täältä Lohjalta. Koko ikäni olen vannonut, että Helsinkiin en muuta kuin Ville Valon vaimona, mutta viimeisen vuoden olen alkanut ajatukseen pikkuhiljaa kypsymään.

Armi lähtenee syksystä perustamaan perhettä useammaksi kuukaudeksi, joten meikäläisen suunnitelmiin kuulu häipyä tuona aikana reissuun johonkin päin maailmaa. Mihin, miten ja missä seurassa,, jää nähtäväksi.

Ensi vuonna aion myös ostaa uudet silmät, eli käydä siellä laserleikkauksessa.
Suunnitelmissa on myös alkuvuodesta osallistua Easyway-menetelmän seminaariin, jossa lopetetaan siis tupakointi. Maksaahan se sekin, mutta mitäpä hävittävää siinä on. 300e on meikäläisen 2kk röökiin menevät massit ja tällä aivopesullahan on rahat takas-takuu.

Nummirockin liput on jo ostettu. Lisäksi ihastuin siihen Saksan festarifiilikseen niin ikihyväksi, että vakaasti harkitsen jälleen sinne lähtöä.
Yritän pitää itseäni liikkeessä ja nähdä ihmisiä. Se on selkeästi kannattanut kun vertaa erakoitumistani Lahtiajoista tämän vuoden viimeiseen loppupuoliskoon.ja juurikin touhun vaikutusta omaan mielialaani ja jaksamiseen.

Negatiivinen asenne, turhan tarkka suunnitelmallisuus taikka korkeiden odotusten asettaminen  elämälle eteenpäin ei ole tarkoituksena ensikään vuodelle. Asiat menee niinkuin menee ja ne yritetään ottaa sitten sen mukaisesti vastaan.

Tämä on ollut hyvä vuosi, kiitos kaikille siihen vaikuttaneille.


perjantai 20. joulukuuta 2013

Depeche Mode @ Hartwall


Tuossapa oli sellainen päivä, jota oli odotettu jo monen monen monta kuukautta.
Toivoin, ettei se alkaisi kuten alkoi viimeisin kyseisen bändin vierailu Suomessa..
Silloin Hartwall-areenalle mentiin 36h valvoneena, sydän sirpaleiksi rikottuna, pettyneinä ja jälleen vakuuttuneempina siitä, ettei kehenkään tule luottaa - ei etenkään itseensä.
Ei alkanut. Hienosti sukkuloin koko lauantain näkemättä menetettävissä olevia ihmisiä.


Tuossa kuitenkin viimeisen viikon olin sosmediassa erityisen tiuhaan linkitellyt hienoja YouTubevalintoja kyseiseltä bändiltä ja se aika mitä en kehdannut ihkuttaa, vaivasin työpaikallani asiakkaita huudattamalla DJ Onlinen koko DM-valikoimaa baarin kajarit raikaen.
(Jos pomo lukee blogia niin oikeasti vaan ehkä biisi per tunti ja sitkun kuuntelin 10 biisiä putkeen niin ei ollut yhtään asiakasta..)

Depeche Mode on bändinä sellainen, että ne sivistyneimmät tietää heti nimen kuultuaan mistä on kyse. Ne, jotka eivät tiedä, eivät ole sen huonompia ihmisiä... Nekin tietää, kunhan tarpeeksi tutun biisin soittaa. Silloin kuulee tutun: "ai tää on tää!! kyl mä nää tiiän!". Faktahan oikeasti on se, että monen monin Sinunkin lemppareista ei ehkä ois olemassa ilman näitä. Tää on niitä musiikin kulmakiviä, joita nykyajan muusikot ovat kuunnelleet taaperoina. Tästä on ammennettu vaikutteita niin niin Niin moneen bändiin.
 "Et sä voi kuunnella tätä. Täähän on ihan popppia!" on tuttu lause mulle. Ei ole poppia... Lyrikat ne on mulle aina kautta aikojen olleet ne tärkein asia missään musiikissa. Ja näillä ne on kaukana suloisen positiivisesta poppismusasta.

Tosiaankin näiden hiljaisten aamuvuorojen saatossa erään kahvikupin ja Personal Jesus- kipaleen aikana koin valaistumisen. 2minuuttia myöhemmin olin pistänyt tatskaliikkeeseen sähköpostia ja tättärää, käsivarressani on kolmas bingopallo.
Ihan näin jälkikäteen olen itseäni torunut, että MITEN en ole voinut tätä aiemmin hoksata.
Siis sitä, että DM-tatuoinnin pitäisi olla ihan yhtä varma kropassani kuin se heartagram.


Mielettömän mahtavasta palvelusta ja asiakasystävällisistä hinnoista kiitos Antsu´s Tattoo !!!! Samaisen matamin jälkeä on se käsivarren Type O Negative. Suosittelen eniten näistä kymmenestä kerrasta kun neulan alla olen ollut juurikin tätä tyyppiä eniten. Oikeest. Sinne voi mennä krapulassakin, kun sen kone ei pidä semmosta kovaa BZZZZZZ-ääntä. Tested.

Viimeiseen asti olin ihan varma, että Depeche Modenkin kanssa käy siten kuten kävi erään suruisenkuuluisan brittiorkesterin kanssa. Siinä vaiheessa kun pohjia Pasilan rautatieasemalla paikallisessa pubissa haeskelin ja FourSquare sanoi Hartwall-areenan olevan nousujohdanteessa sisäänkirjautumisien suhteen, mä huokasin helpotuksesta. Tilasin olutta.


Päästiin paikalle ja vartissa tuttu bongasikin jo mut. Muun muassa maanmainion musamaun omaava Mustaa pitsiä - blogin kuningatar Heidi hyökkäsi kainaloon ja tovin päästä tupakalla kaivettiinkin kameraa esille jo ihan siksi, että "hei, blogikuvat!"

Olkaamme rehellisiä. Uusimman DM levyn kuunneltuani ensireaktioni oli, mitä vittua.
Pakkokuunneltuani sen viidesti, alkoi se aukenemaan.
Se kaikkien aikojen hienoin biisi lienee tämä: Black Celebration.
(Kelatkaapa nyt oikeasti. Tää biisi on kirjoitettu siin vaihees, kun mä oon ollu vasta pieni pilke faijani silmäkulmassa...)
 
Tätä nykyä tuolta "paskalta" uusimmalta levyltä löytyy eräs mielestäni bändin hienoimmista biiseistä.
Se on se tämä video tässä alla. Sen kautta pääsee fiiliksiin jos ei muka jollekin jo tämä kasaripoppoo ole jo tuttu..



Siinä muuten kerkisi maailmakin romahtamaan jo ennen omien katsomopaikkojen löytämistä.
Kävin vessassa.
Takaisin tullessani ihanainen M: "Arvaa mitä just missasit? Ville Valon."
-Mihin se meni, MITÄ, ei!? OIKEESTI? Kusetat, mi-hin se meni?!
"Tonne. Sillä oli naisseuraa. Et mene sinne"
-Ei ole kauan, kunhan näkisi vain minut.
"Sä näet sen kyllä vielä keikan jälkeen.."
-Niin varmaan..


No keikka alkoi. Tiedättekö sen fiiliksen kun jotain venaa ihan törkeästi ja sitten se on oikeasti juuri tossa ja susta tuntuu että samaan aikaan tekisi mieli itkeä ja nauraa? Sit sä kuitenkin keräät ittes, koska oot jo kolmeakymppiä lähestyvä naisihminen, etkä vaan kehtaa alkaa rääkyräkäparkuu silleen kuin 3-vuotiaat tekee? No se se just oli tää fiilis.


Etukäteen iltapäivälehdissä mainoksen yhteydessä julkaistu settilista piti kutinsa, ja pystyi ajoittamaan veski/tupakkatauon niihin vähiten hyvien biisien kohdalle.
Täpötäysi Hartwall näytti hyvältä ja etenkin se bändi näytti hyvältä. Jösses, kuinka hyviltä ne näytti.
Vanhat äijät. Näytä ite yhtä hyvältä viiskybäsenä kun ei tänkään ikäisenä moni näytä läheskään samalta..




Se eka biisi, minkä kohdalla aloin ihan oikeasti itkemään oli Precious. Eli biisi nro 4.
Siihen asti olin vain purrut kieltä ja naulannut kynsiä kämmenselkiini kiinni.
Osasyynä tähän oli se taustalla pyörivä koiravideo, missä näkyi niin Danny kuin Fredikin. Vielä jos mun Armi olisi ängetty siihen, niin olisin hyperventiloinut.


Sen parin tunnin aikana sieltä tuli oikeastaan ihan kaikki, mitä olisi edes toivoa voinut.
Ainoa pienoinen miinus siitä, että Gahan laulatti kummallisissa kohdissa yleisöä ja niissä hittihittibiiseissä jok´ikisen kertsin, vaikka mä niin olisin odottanut kuulevani sen hänen laulamanaan ees kerran.
Suurimpia aplodeja ja isoimman yhteislaulun taisi kuitenkin saada acoustinen veto But Not Tonight jonka tosiaan veti Davidin sijasta Martin Gore.

 And I haven't felt so alive
In years

The moon
Is shining in the sky
Reminding me
Of so many other nights
But they're not like tonight



Olipahan taas... ihana.
Kovin yritin keikan aikana ja ennenkin sitä miettiä, millainen se edellinen keikka oli.
M:lle siinä puhuinkin, joka mukana myös silloin oli, että rehellisesti sanottuna, mä en muista siitä keikasta oikein mitään. Muistain vain, että oli hyvä ja itkin Enjoy The Silencen kohdalla, oli hyvät paikat ja pidin. Niin ja navigaattori vittuli paluumatkalla Lahteen. Ainoa selitys mitä tälle blackoutille keksin on se, että täysin vain olin niin yliväsynyt 36h valvomisesta, tuhkakuppisydän-tapahtumista ja liiasta tunteilusta. En muista mitään lavarakenteista, en showsta, en mitään esitetyistä biiseistä, en mitään.
Silloin olin selvinpäin.
Mielen suojamuurin voima on uskomaton. Sen on oltava, kroppa bloggaa ajan kanssa liian kipeät asiat veks. Eihän sitä oikeasti kukaan voisi eteenpäin mennä jos näin ei ois.

Nyt olin juonut sen kuutisen tuoppia ja muistan ainakin 95% enemmän keikasta.
Ja se tämä keikka oli hyvä..
Se riittää mulle.
Se riittää mulle enemmän kuin on tarpeen.

Ihan muuten aiempaan palatakseni: Kyllä mä näin sen Valon sitten keikan päätyttyä. On se elämää ihanampi mies. Pienempikuinkolme.

Kuunnelkaa Depeche Modea.
Aloittakaa vaikka näistä hittiystävällisistä biiseistä:
Walking In My Shoes
It´s No Good
Heaven
Tai sit ihan vain rajusti ilman liukkaria tästä: The Best Of - Full Album

 All I ever wanted
All I ever needed
Is here in my arms
Words are very unnecessary
They can only do harm