perjantai 1. marraskuuta 2013

CCCP Honkaluoto

Viime viikon lauantaina sain viimein kalenteriini mahtumaan jo legendaarisiksi kemuiksi muodostuneet Honkaluotojuhlat.
Pari aiempaa kertaa kun olen ollut ikäväkseni naimisissa työnteon kanssa Lahden suunnalla. Maine aina hyvistä juhlista oli kuitenkin kiirinyt ihan sinne asti ja myöhemmin olin aina kironnut paikalle pääsemättömyyttä.
Tänä vuona kuitenkin kaikki oli toisin.
Siispä ystävykset Halonen (Kapitan Halovitsh) ja Janne (Toveri Janetski) juhlistivat syntymäpäiviään tuolla Mustikkamaan holleilla sijaitsevalla Honkaluodolla, josta siis löytyy Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura ry:n tönö.
Tällä kertaa teemana oli Venäjä, Neuvostoliitto ja kommunismi.

Ihan tähän alkuun juhlaisännän terveiset:


Olin itsekin päättänyt panostaa teemapukeutumiseen ja niinpä hyvissä ajoin tilasin eBaysta jonkin sortin armeijasihteerikön puvun. Vaikka siinä kovin väitettiin, että Venäjä, niin Ranskan lipun värit niissä kunniamerkeissä kyllä oli.
Vähänhän sitä hamosta tuunata piti lähemmäs vesirajaa ja typerän ruokalappualuspaidan sijasta päädyin omaan valkoiseen paitaani ja kravaattiin. (Tuo ainoa valkoinen tarjoilijan paitani meni muuten rikki illan tuoksinassa.)

Varustelekasta tilattiin tietenkin aito CCCP koppalakki!
Senkin kanssa oli vähän säätöä, sillä Postin tuoma kappale oli liian pieni, eikä liikkeestä haettu senttiä isompi koko ollut läheskään yhtä päheä tai hyvässä kunnossa.

Istuskeltiin Marjutin kanssa yöpuvuissa pelkät koppalakit päässämme jo tunti ennen juhliin lähtöä.
Niin coolit ne hattuset kuitenkin tavallaan oli.

(Olin tosiaan jo perjantaina itseni Helsinkiin raahannut ja majoituksestani ekana yönä vastasi aina yhtä ihana Marjut. Perjantain tapahtumista päivitän myöhemmin..)



Lähdön hetkellä oteltiin vielä posekuvia pihalla.
Sopivasti siitä tietenkin talsi naapuri ohi, joka ihmetteli ääneen mitäpä täällä tapahtuu.
Kerrottiin Neuvostoliittobileistä ja saatiin hyväksyvä "siltä näyttääkin" tuomio asuillemme.

Ja kyseisen kuvan käden asennoista ei mitään urputusta.
On se hyvä, etten armeijaan mennyt..vielä.
Useankin eri ihmisen opastuksella tätä käsi lipalle juttua treenattiin ja ei se mun käsi ihan oikeasti vain mitenkään pysy suorassa.
Ei, vaikka pöydältä yrittäisi hilata ohimolle.


Automatkalla jo virittäydyttiin tunnelmaan kuuntelemalla Bluetoothin avulla Suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa sekä Kalinkaa.
Perille lopulta päästyämme oli Siperiatyyppiset sääolosuhteetkin teeman mukaisesti kohdallaan.
Sumuista tihkusadetta. Vodkan voima toimisi varmasti lämmittäjänä.


Jo tupaan astuessa vastassa oli nuorisopioneerin jäseniä kera sotakaluston.
Vaikka seurueemme pöllähti paikalle vain tunti virallisen aloitusajankohdan jälkeen, oli pöytien ääreen jo ne innokkaimmat borch-keiton lipittäjät saapuneet.. Boolin punaisuudenhan varmistin tuomalla mukanani pullollisen punaista elintarvikeväriä.
Iloksemme myös huomasi heti, että muutkin olivat ihan ajatuksella panostaneet pukeutumiseensa. Taisikohan siellä yhtään ihmistä ilman mitään olla?


Pöytiin oli haalittu punaisia pöytäliinoja, seinillä komeili se jo autossa harjoteltu kipale lyrikoineen.
Oli avointa baaria, boolia, meetvurstia, suolakurkkuja, porkkanakakkua ja chili con carnea.
Poppisvehkeistä raikasi tietenkin venäjänkielinen teemamusiikki ja olihan paikalle roudattu myöskin ihan oikeita soittimia esitysten vuoksi. Sekä kuumimmat muusikot tietty.


Virallisen osuuden alkajaisiksi lippusalkoon hinattiin Neuvostoliiton punalippu.
Sitten laulettiin yhteislaulua, pidettiin puheita vodkashottien voimalla ja ilman, nautiskeltiin soittoesityksiä (joista erityismaininta tietenkin Mun viinini on hyvää tavaraa-biisille).
Oli kuulkaa balalaikat ja oli haitarit.. Sitä mitä ei ollut, ei tarvittu.





Jossakin vaiheessa lämmiteltiin saunaa ja itse jopa sinne asti selviydyinkin. Hyvät oli löylyt.
Ihmisiä tuli, meni ja palasikin. Toinen toistaan hienoimmissa asuissa.
Pukukilpailun voittajista ei varmasti kukaan ollut eri mieltä.




Puhujanpallille ja esiintymisestraadille noustiin pitkin iltaa moneen otteeseen ja kävipä paikalla myös yllätysvierailuna toisen juhlakalun isäpappa ystävineen laulamassa syntymäpäiväonnittelut.
Hieno yllätys! Minun isäni ei uskaltaisi.
Oli myöskin tulen puhaltelua ja hyvin kunnioitettavat roihut siinä ensikertalaisetkin puhalsivat.
Itsekin olisin päräyttänyt, mutta ikävästi loppui se sytytysneste kesken. Ehkä hyvä niin.



Talviaikaan siirtymisestä huolimatta, se kello lopulta läheni aamu viittä-kuutta kun viimeisetkin juhlijat olivat joko marssineet kotisänkyihinsä tai kömpineet kolhoosiin johonkin sopukkaan nukkumaan.
Kovin oli kivaa pidetty ja valmiiksi jo tiesin, että aamulla ei olisi yhtä hieno olo.


Punalippu se siellä salossa edelleen komeasti heilui. Sunnuntailenkkeilijöiden, melojien, veneilijöiden ja kalastajien kauhuksi. Kyllä se sieltä sitten lopulta alaskin saatiin (ja poltettiin).


Edessä oli vielä monen monta tuntia haahuilua pitkin saarta ja mökkiä.
Siivousta, järjestelyä ja tavaroiden kantoa niin käsivoimin kuin kottikärryilläkin.
Vaikka fyysinen olo oli rehellisyyden nimissä yksi pahimmista koko vuonna, oli se sen arvoista ehdottomasti.
Ja mä olen siellä Venäjällä ihan oikeastikin käynyt. Kyllä nyt päästiin Honkaluodossa erittäin lähelle juuri sitä samaa tunnelmaa. Oli hienoa!

Ei voi muuta kuin kiittää ihan kaikkia paikalle saapuneita uusia ja vanhoja tuttavuuksia.
Isoin kiitos tietenkin kuuluu itse järjestäjille, jotka meidän vuoksemme viitsivät näinkin viimeistä yksityiskohtaa myöten hiotut juhlat pistää pystyyn.
Toivon sydämeni pohjasta, että olen mukana myös seuraavissa Honkaluotojuhlissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti