keskiviikko 16. lokakuuta 2013

SyysTucca

Ja tässähän se sitten paremmin esiteltynä.
Ei ollut paljonkaan pelastettavissa, mutta mitäpäs sitten.
Uusi ilme piristää aina kummasti ja kasvaahan ne takaisin..
Ensi kesänä toisenkin puolen pituus alkaa olla jos sitä pituutta, että ihan näppärästi saa vaikka pidennykset paikoilleen mikäli siltä tuntuu.




Kampaajalleni annoin täysin vapaat kädet värien suhteen.
Mustahan on se väri, johon musta puhuttaessa on totuttu. Sekun niin monta vuotta päässäni oli.
Nyt sittemmin se magenta on ollut päässä reilun vuoden yhtäjaksoisesti ja siihenhän mulla hermo nyt meni. Joka paikka punasta, kaikkialla väriä, parin viikon välein värjäystä, kastelun välttämistä, tyvikasvun vaalentamista, eBay-pakettien roudausta.....



Nimenomaan se tyvikasvu tässä on jyrsinyt. Mistä väristä se ei näkyisi heti parin millin pituisena..
No siitä valkoisesta ei näkynyt yhtä pistävästi. Muttakun ei se nyt vain ole mun värini, se blondi. Itseni lisäksi ei myöskään kampaajani mielestä.
Tämähän oli aika jännä juttu. Koska hän oli ensimäinen, joka sanoi että ei helvetissä sovi mitenkään päin. Jos pidetään blondina, niin sitten siitä tehdään ihan överiblondi, kylmään taittuva, erittäin epäaito blondi.
Pelkkää positiivista kun olin siitä vetyperoksidista saanut kuulla. Liekö sitten syynä vain se, että ihmiset jotka eivät pitäneet, eivät mitään uskaltaneet sanoa? Oon kuitenkin monen mielestä aika pelottava...





Värejähän mä en saanut tietää, ennenkuin ne pois pestynä peilistä näin. Ne tulivat aivan yllätyksenä.
Sitä omaa väriäni lähinnä olevaa sävyä kampaaja ei suostunut laittamaan, on kuulemma niin kaamea.
Myöskään ei suostunut yksiväriseksi tekemään, eikä mitään pliisua muutenkaan, koska se nyt vaan ei ole Maijaa..

Syksyisesti kampaajani oli sitten näihin päätynyt.
Nämä ovat nyt sitten niitä kampaamon suoravärejä, eli Elumenia, jonka pitäisi olla kestovärityyppinen suoraväri. Eipä sitä tosiaan parissa pesussa ole irronnut nimeksikään, mutta silti vähän pelkään, että punainen sekoittuu viellä valkoisiin osioihin tehden niistä hailakan pinkit..

Sivu ja alin kerros vedettiin ruskealla ja loput hiukset raitoina punaisella, valkoisella ja sillä ruskealla.
Kaikki tyvi vedettiin myöskin sivujen sävyisellä ruskealla, josko tällä saataisiin se tuleva juurikasvu jotenkin sulautumaan joukkoon.

Ihan erinäköisesti ne värit saa samaan päähän sulautumaan sen mukaan käänteleekö hiusta raudalla sisälle vaiko ulos. Tällä nostotyylillä mikä näissä kuvissa nyt on, paksuin punainen näyttää oikeastaan pannalta. Pitää kehitellä juttuja..




Totutellaan nyt sitten tähän, että enään ei saa hiuksia ponnarille kiinni ja shampootakin tarvitsee parin ruokalusikallisen sijasta teelusikallisen..
Upein kontrastihan tähän olisi saatu, mikäli ruskeana olevat hiukset olisikin värjätty sillä mustalla.
Tätä mieltä oli jopa kampaajani ja hän olisikin korjausvärjäyksen halunut jo seuraavalle viikolle varata.
Päädyin nyt sitten kuitenkin totuttelemaan ruskeaan, koska sillä mustalla myöskin olisi saatu meikäläisestä kovemman ja kylmemmän näköinen..
Katsellaan, kuinka monta pesua ne nämä pysyvät ja koska meikäläisen löytää taas markettivärihyllyltä tekemässä jotakin, mikä saa kampaajani heittelemään harjoja kiukusta.

1 kommentti: