sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Räpäten Britanniassa

Perjantaina istuskelin ensitöikseni yli 3 tuntia kampaajalla.
Olin hiusteni rääkkäyksen johdosta saanut säälistä ilmaisen kampaajakäynnin ja istahdinkin siihen penkkiin sanoen ainoastaan "tee mitä haluat, mutta pulisonkini säilytät."
Kampaajani päästikin monet kirosanat hiusteni kunnon vuoksi ja tuskaili vielä tunnin leikkaamisenkin jälkeen, miten typerä nainen olenkaan.

Pidemmän aikaa toiveissani on ollut, että pääsisin kokonaan eroon hiusten värjäämisestä ja saisin oman luomutukkani väreineen kaikkineen takaisin.
Minut ammuttiin pilveltä takas maahan. Aito hiusvärini on niin kammottavan oksettava, että en sitä kauan varmastikaan kestäisi ja toisekseen mikäli hiuslaadullani ollaan luomu, niin siitä katoaa kaikki käsiteltävyys. Käsittelemätön hius ei näytä samalla tavalla elävältä, ei pysy missään väännetyssä kampauksessa ja olisi vain kuollut, lattea rotanhäntä aivan kuten isälläni.
No jaaha... Rehellisyys maan perii. Kiitos vain kampaajalleni suorasukaisuudesta.
Siinähän se sitten taas kasvaa. On se ennenkin vedetty lyhyeksi ja jälleen kasvatettu yli metrin pituiseksi. Otetaan sitten vaikka pidennykset jossain vaiheessa..

Latvoista pätkäistiin se reilut 20 senttiä. Nyt ei mene tukka edes ponnarille.
Tähän oli vain pakko päätyä, sillä latvat tosiaankin menivät jatkuvasti takkuun, venyivät märkinä ja olivat tehohoidoista huolimatta ihan kuolleet. Palaan aiheeseen myöhemmin..


Lopulta tunnin aikatauluista myöhässä olin ajanut itseni autolla Pohjois-Haagaan ja seikkaillut bussilla Espooseen, missä Marjut järjesti etkoilut. Hurjasti oli porukkaa paikalla aina uusista tuttavuuksista vanhoihin höntteihin.



Useamman tunnin siinä kerkisi istuskelemaan, tutustumaan illan keikan musiikkitarjontaan ja ihmettelemään porukassa maailmaa. Vaikka näiden "ilmaisen viinan bileiden" boolisanko olikin jo hörpitty tyhjäksi, olin onneksi varautunut tilaisuuteen omalla viinipullolla.




Hyvissä ajoin ennen hiljaisuuden alkua asuntoa ruvettiin tyhjentämään.
Suurin osa porukasta lähti toisaalle kotibileisiin ja pieni joukko porukkaa suuntasi suoraan Kannelmäen Britanniaan. Osa poppoosta valitsi molemmat vaihtoehdot ja niinpä sekalainen seurakuntamme jakautuisi.

Kävellessäni rappusia alas, kuului takaani yks kaks hurja kolahdus.
Kääntyessäni taaksepäin näinkin ison miehen tulevan rappusia alas vatsallaan pää, tai oikeastaan niskat, edellä. Sen ihan pienen hetken ajan olin aivan varma, että nyt se kuoli.
Sen verran hirveän näköisesti ja täysin elottomana tämä vaihtoehtoinen alastulo tapahtui.
Oli niin hurja aivan vierestä seurattuna, että edes hetkeä ei käynyt mielessä nauraa (olen vahingoniloinen ihminen) vaan ensimäinen tunnereaktio oli parkumisen aloitus. Aivan varmasti meni niskat ympäri.
Nyt kävi todella pahasti. Nyt joku soittaa sen ambulanssin ja heti.
En kuitenkaan pillahtanut parkumaan vaan ensiapu meikäläinen tarttui heti kaveria vaatteista kiinni ja alkoi repimään kylkiasentoon. Velton täysikasvuisen miehen kohdalla ei tämä ihan helpoin nakki ollut.
Verta rupesi vähän sieltä ja täältä näkymään ja hengityksen huomattuani alkoi tyypin varovainen herättely. Varmaan minuutissa se siitä kyllä virkosikin ja seuraava haastehan oli pitää paikallaan humalaista äijää. Tenttailin peruskysymyksiä aina nimestä ikään ja olinpaikkaan sekä siihen mihin sattuu ja kuinka paljon.

Ambulanssilla kesti 40 minuuttia.
Ihan oikeasti 40 minuuttia vaikka hätäkeskukseen selitettiin selvästi, että kaveri tuli rappuset alas pää edellä, on tajuton ja verta tulee. Jos sitä verta olisi todella tullut kunnolla, kuten pään alueen tapaturmissa yleensä tulee, olisi tämä tyyppi tuossa ajassa jo kerkinyt vuotamaan kuiviin.

Juopon tuuria taas jälleen kerran. Selvinpäin se kai oikeasti olisi kuollut.
Lopulta lanssisedät nappasivat kompuroijan tarkkailuun ja liimattavaksi.
Onneksi selvittiin säikähdyksellä.


Pieni eliittiporukka pääsi lopulta Britanniaan.
Illan livekeikkatarjonnasta vastaisi tällä kertaa:
Musta Barbaari,
Tuuttimörkö,
Kube
Mäkki
Näistä kahta ensimäistä ja etenkin ensimäistä läksimme katomaan..


Joopa joo.. Istua pällisteltiin monta tuntia. Tutustuin tupakkakopissa mielenkiintoisiin ihmisiin, joiden kanssa höpöttelin suomiräpistä. Eräs porukka kun alkujaan otti hieman vittuiluna sen, että meikäläisen näköinen mimmi tällaiselle keikalle on saapunut. Pyötäseurueesta kun löytyi lisäksi pitkätukkaista äijänkörilästä.
Hetkessä ne kyllä sain vakuutettua siitä, ettei paikalle ole tultu vittuilumielessä ja rähinää aiheuttaakseen vaan ihan oikeasti olen saapunut Lohjalta asti nähdäkseni Mustan Barbaarin.

Ihan sitten 9,5euroa lopulta maksettiin siitä, että tämä Salil eka, salil vika- tyyppi aloitti shownsa 5minuuttia ennen valomerkin saapumista. Sen yhden ainukaisen biisin se heitti. Eikä ne muutkaan esiintyjät kyllä taineet paria biisiä enempää esittää.. Onkos tämä nyt ihan normaalia? 


Pienoinen pettymys oli kuitenkin sillä kuitattu kun herran Nikander pyörähteli keikkansa jälkeen yleisössä kuvia ja nimmareita jaellen. Järjestyksenvalvoja vieressä tilannetta tarkkaillen.
Viimeisinä päästiin posekuvaan.. Polleeta.
Järkkäri siinä alkoi Barbaaria jo pois vetämään, mutta tämäpä bongasi seurueestamme erään uroksen, tokaisi että "tuon kanssa mä vielä haluaa kuvaan." ja niinhän ne sitten halaili monen ruudun verran..
Söpöä.


Iltahan olisi vielä ollut nuori ja keskustaankin oisi voinut parin kolpakon verran matkustaa, mutta koska yöpaikastani löytyi vielä pullo punaviiniä ja mahdollisuus autokyytiin olisi juuri nyt, niin päädyttiin sitten siihen vaihtoehtoon.
Vähän joutui kuitenkin sumplimaan, sillä lakisääteinen matkustajamäärä oli yhden yli.
Asia ratkaistiin tottakai siten, että meikäläinen pääsi takakonttijänikseksi. Moneen vuoteen en siellä olekaan liukunut.


Olipahan taas.. tapahtumarikas reissu.
Olkaa varovaisia rappusissa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti