keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Mama Trash Fest VI, Part 2.

Jopa vain. Mama pääsi jälleen kerran yllättämään keksimällä lisää hienoja uutuuksia.
Tänä vuona järjestettiin ensimmäistä kertaa sunnuntaille acoustinen keikkatapahtuma.
Hommat starttaili jo iltapäivästä, mutta ei kuitenkaan liian ajoissa, jotta edellisten iltojen meiningistä jälkitauteja kärsivätkin pääsisivät paikalle.

Kahden päivän lipun ostaneille tuo lysti olikin ilmaista, mutta ei muiltakaan kiskottu lompakon periltä kuin 5 euroa sisäänpääsymaksua.
Itsekin olin aamupäivästä vielä siinä leirissä, etten epämääräisesti pari tuntia nukkuneena mitenkään voinut kuvitella teleporttaavani itseäni paikalle.
Sitten takaraivoon muistui perjantaina Jaanilta saatu käsky "su tulet kanssa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! sori vaan." ja hyvin kuuman suihkun jälkeen päätin sitä turvallisuussyistä totella.

Heti päästyäni sisälle saliin, olin ällikällä lyöty.
Ihan oli erinäköistä kuin muutama tunti sitten.
Etukäteen olinkin toivonut, että paikalle on rakennettu joku katsomo tuolein tahi tyynyineen, koska jotenkin osittain huonovointisen kansan seisottaminen salissa ei nyt ihan kauhean mielekkäältä tuntunut.


Keikat kestivät puoli tuntia kerrallaan ja vaihtoaika seuraavaan settiinkin oli vain pienoinen 10minuuttia. Omat hommansa olivat jo hoitaneet edellisinä päivinä esiintyneet Crystal Rain, Malice In Wonderland, Latexxx Teens sekä joku yllätysvierailija, mikä jäi mulle pimentoon.
Saavuin siis paikalle vasta vähän vajaa kuusi, jolloin vuorossa oli Apollo´s Child.
Turunen veti mainiosti ja samantien alkoi ärsyttämään, etten saanut itseäni Trasheille lauantaina nähdäkseni nämä kera kunnon volyymin.
Nyppimään myöskin rupesi, etten saapunut paikalle sunnuntaina aikaisemmin nähdäkseni jo esiintyneet bändit. Sen verta hyvä fiilis jotenkin koko hommasta huokui.


Oli pöytiä ja pöydillä kynttilöitä.
Tuoleja, raheja ja mukavan pimiää.
Oikea esiintymislava oli peitetty ja bändit oli tuotu enemmän yleisön tasolle.
Toinen pienoinen hämmästys oli se populan määrä. Yhtään vapaata tuolia ei nimittäin ollut.
Jengi oli hienosti raahautunut tsekkaamaan, miltä kuulostaa metelimökämusiikki akustisena.


Seuraavaksi olikin Murder F.M.
Piti ihan pistää merkille, että kumman skarpin oloista hippiä sinne jälleen lavalle talsi ottaen huomioon, että nekin ovat kaikki bailanneet edellisen yön.
Vaikka pidin edellisen illan setistä, upposi tämäkin versio kyllä meikäläiseen todella hyvin.

Paikalle saapui myös tuttuja. Ikoniperhetuttuja. Tsemppaamaan sitä seuraavaa esiintyjää.
Miraa en ollutkaan sitten Lahdesta muuttamisen nähnyt ja tyttönen olikin tänä aikana kasvatellut itselleen vastakummun. Ihanaa, että jaksoi paikalle saapua ja nähdä neito vielä yhdessä osassa.
Kiireellä myöskin Jarna kerkisi mestoille.


Sitten olikin tämä ainoa akti, joka ei itse Mama Trasheilla pe tai la esiintynyt.
Eli meitin Jaani Peuhu. Vaikka etukäteen olinkin kuullut, että jännitystä on pitkän keikkatauon jälkeen hyvin vahvasti ilmassa, niin eipä sitä nyt kyllä sinne yleisöön näkynyt.
Vähän oli spesiaalimpi setti ja hienoa oli kuulla sekä nähdä ukkoa.



Viellä oli viimeiseksi lykätty Private Line. Ei todellakaan niitä muhun musiikillisesti kolahtavia nimiä.. Yllätyksekseni kuitenkin jopa se kuulosti siedettävältä akustisena..
Vaikken sitten ihan koko keikkaan jaksanutkaan enään seurata. Lähdin kotiin.



Viikonloppu oli paketissa.
Nytkun sinne Mama Trasheille itseni monen vuoden tauon jälkeen sain, niin pitää muistaa säilyttää takaraivossa muistutus siitä, että myös ensi vuona on mentävä.
Se mainoslause Trashfamilystä ei todellakaan ole mitään puppua. Ihan mielettömän jännä tunnelma oli näinä molempina päivinä Gloriassa. Semmonen juurikin lämmin perhemainen sukukokous.
Ei yhtään samanmoinen kuin vaikka perustapahtumissa jossain Nosturissa tai Tavastialla.
Jengi koostui varmaan pääsääntöisesti ulkomaalaisista, eikä suomea edes kuullut paljonkaan yleishälinästä. Kaikki esiintyjistä alkaen tuntui pistäneen vain pystyyn kaveriporukalle pippalot.
Kiitos. <3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti