keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Armi 1v.

Viime lauantaina 28.9 tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun East Bostons Verona syntyi.


Pieni maitopurkin kokoinen pallero haettiin kotiin marraskuun 21. päivä.
Kutsumanimeksi tuli se Armi, koska muusikoissa pysytään lemmikkien nimeämisissä tässä perheessä.




Hirmuista vauhtia se vaan kasvoi. Ihan järjettömän nopeasti on taaseen aika mennyt..
Missä välissä on se pieni naskalihammas söpösöpö tuhoaja voinut spurtata itsensä aikuisen koiran mittoihin. Ei se enään kuseksi sisätiloihin tai vingu öisin meikäläistä valvottaen.
Se 2 kilon paketti on kasvanut 8,3 kilon paistiksi.



Eikä se enään seisoa nökötä liikkumattomana ulkona. Menee niin perkeleesti joka suuntaan hihnan sallimissa rajoissa. Ei mitenkään voisi uskoa, että ekat neljä kuukautta Lahdessa sitä sai maanitella ottamaan edes pari askelta ulkona.

Sille on tullu pilkkuja masuun ja selän sytytyslankakuvio on hävinnyt.
Korvat on nousseet pystyyn ja likka on venähtänyt hyvinkin pitkäsääriseksi bostoniksi lähes 40cm säkäkorkeudellaan.
Vauvavaljaat ei mene edes pään ympäri eikä se enään mahdu pelkälle kämmenelle makaamaan.



Energiaa ja luonnetta sanojen todellisessa merkityksessä.
Ihan on vielä pentu koko älykääpiö etenkin jos paikalla on muita ihmisiä/ koiria.
Hyväntuulinen ja ystävällinen höntti.
Tietää kyllä milloin toimii väärin ja että meikäläistä kannattaa edes toisinaan uskoa.
Pomppiva aropupu, huomiohuora ja pusukone.
Huomiohaukkuva rotunsa edustaja,,,vaikka piti olla ei haukkuherkkä-rotu.
Kotosalla rauhaisa lötköttäjä, joka huokailee syvään löydettyään mukavan lököpaikan.
Vihaa, jos joku puhuu puhelimeen. Rakastaa saunomista.
Nukkuu sängyssä peiton alla. Ei kuorsaa..


Nyt vielä kun päästäisiin tästä murkkuiästä ja lopustakin pentumaisesta käytöksestä eroon, niin uskon kaverista tulevan hyvinkin mallikelpoinen ja lungi yksilö.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti