maanantai 30. syyskuuta 2013

Hupsista-viikonloppu

Selviydyttyäni Somerolta oli edessä uusi viikko.
Jokseenkin ihan kuolettavan tylsä viikko. Jumitin vain himassa ja angstasin sitä, kuinka tylsää voikaan olla.
Syksy tuntui painavan päälle ekaa kertaa ihan huolella ja yleisfiilis laski melko masentuneeksi.

Tylsistyin jopa niin suuresti, että siivosin vaatekaapin, pistin läjässä tavaraa myyntiin, pesin ikkunat ja pistin hirvittävän määrän työhakemuksia etiäpäin.
Entistä enemmän eloa ahdisti se, että edessä olisi nothing to do-viikonloppu.
Somerokrapulat olivat olleet öiden osalta todella ahdistavia, vaikka rauhallisesti kuppia kuitenkin tuli kallistettua. Olin jälleen kunniakkaasti päättänyt, että korkki pysykööt kiinni nyt ainakin hetken.
Pankkitilin saldokin puhui vahvaa kieltään sille, että nyt tulisi olla vastuuntuntoinen aikuinen ja kutoa villasukkia sohvan nurkassa seuraavat pari viikkoa.

Vaihtoehtoja toisenlaiseen toimintaan toki oli.
Ihanainen koulukaverini S saapui jokunen aika sitten reissultaan takaisin Suomeen.
Tyyppi oli kunnioitettavasti itsekseen talsinut Australian maaperällä reilun vuoden ja nyt vihdoin ja viimein saatiin se takaisin Suomeen. Hänen kunniakseen järjestettiin tietenkin Helsingissä kotiinpaluujuhlat, mihin meikäläinenkin kutsun sai.

Kieltäydyin kuitenkin kunniasta, sillä toisten ystävieni kautta sain olla avuksi lauantaina eräissä hääryyppybileissä,,tiskarin ominaisuudessa.
Kaikkiaan koko vkl pitikin olla sillä keikalla sinetöity ja meikäläisen puhelimen gps-signaali koko ajan Länsi-Uudenmaan alueella.
Toisinhan siinä sitten kävi..

Torstaina myöhään illalla, sain hyvinkin varteenotettavan ehdotuksen autokyydistä Helsinkiin ja juomingeista Helsingissä.
Piruvie... Siellähän olisi vaikka mitä meininkiä juuri perjantaina.
Oisi Swallow The Sunin keikka On The Rocksissa, Turmion Kätilöitä Virgin Oil Co.:ssa ja vaikka mitä muuallakin! Ja minähän menisin jelppailemaan muissa jutuissa vasta lauantaina klo 15.30!

Nukuttuani yön yli pistin veljelleni viestiä, haluaisiko hän kenties lähteä keittiörempan keskeltä avokkinsa kanssa evakkoon meikäläisen luokse. Ihan olisi oikea keittiö käytössä ja televisiokin katsottavissa. Rasitteena ainoastaan pieni bostoninterrieri.
Yllätyksekseni veljeni suostui ehdotukseen ja niinhän minä sitten hyppäsin auton kyytiin perjantaina.

Kamojen heittelyn jälkeen naapuriin kolmen muun ihanaisen seuraksi möllöttämään iltaa.
Vähän siinä jammailumeininkiä kitaralla ja kuulumisien vaihtoa, yleistä oleskelua.
Kello vaan soljui eteenpäin ja ykskaks huomattiin, ettei sinne keskustaan kyllä enään kannattaisi lähteä keikkamielessä. Eipä meistä viidestä kuin kaksi kai olisikaan ollut kovin innoissaan liikkumassa. Hyvä ettei menty, Swallow The Sun oli loppuunmyyty ja se TK on jo niin monesti kyllä nähty.

Jossain vaiheessa juhlinnat siirtyi naapuriosoitteeseen ja porukkakin kasvoi muutamalla ihmisellä.
Lopulta kellon lähestyessä ihan liikoja, tajusin pestä legot ja vetäytyä nukkumaankin pitäen silmällä seuraavan aamun herätystä. 4h on ihan riittävä unimäärä.

Lauantaina siis jelppailuja ja koska olin niin tehokas tiskari ja juhlaväki myöskin kehoituksistani huolimatta hääri auttelemassa, pääsin kotiin suunniteltua aiemmin.
Aivan puhkipoikkiväsyneenä ajattelin tuolloin, etten kyllä edelleenkään jaksa Australiabileisiin lähteä.

Kuitenkin saunassa voimia keräillessäni huomasin tunnin päästä repiväni kenkiä jalkoihini ja pistäväni viestiä, vieläkö Helsinkiin voisi saapua. Ja sieltä itseni 40minuuttia myöhemmin löysin.
Näkemässä niitä ekalta luokalta asti mukana roikkuneita naperoisia ja vaihtelemassa kuulumisia monen kanssa, joita ei aikoihin ollut nähnyt.

Onneksi tuli lähdettyä. Ei se Helsinki tosiaankaan niin kaukana ole, etteikö sinne voisi lähteä ihan samaten kuin vaikka toisessa päässä Lohjaa oleviin bileisiin.
Juurikin vaikka vain tuolleen pariksi tunniksi istumaan ja juomaan kahvia. Tai kuten perjantaina, juomaan vodkaa appelsiinimehulla.
Ei se ole kuin sen reipas puoli tuntia autolla. Niin helppoa, kun vaan se auto sattuu olemaan parkkihallissa käytettävissä tai liikenteessä on joku, joka sattumoisin ajelee paikkakunnan ohi ja tekee pienen mutkan hakeakseen minut kyytiin..
Bussillakaan ei tietty mene kuin tunti ja 12euroa.

Ihanaa, että sain itsestäni irti liikkumista. Mainiota, että tuli kutsua ja edotuksia tekemiseksi.
Oli piristävän hauskaa ihan kaikilla tahoilla. Kannatti herätä.

Ensi viikonloppuna viimeistään jälleen Helsinkiin, koska se aiemmin hehkutettu Mama Trash Fest. Toivotaan, että artistit ei peru.... Näköjään sinne yksikseni olen menossa, mutta eihän tuotakaan nyt näköjään voi tietää kuinka käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti