maanantai 30. syyskuuta 2013

Hupsista-viikonloppu

Selviydyttyäni Somerolta oli edessä uusi viikko.
Jokseenkin ihan kuolettavan tylsä viikko. Jumitin vain himassa ja angstasin sitä, kuinka tylsää voikaan olla.
Syksy tuntui painavan päälle ekaa kertaa ihan huolella ja yleisfiilis laski melko masentuneeksi.

Tylsistyin jopa niin suuresti, että siivosin vaatekaapin, pistin läjässä tavaraa myyntiin, pesin ikkunat ja pistin hirvittävän määrän työhakemuksia etiäpäin.
Entistä enemmän eloa ahdisti se, että edessä olisi nothing to do-viikonloppu.
Somerokrapulat olivat olleet öiden osalta todella ahdistavia, vaikka rauhallisesti kuppia kuitenkin tuli kallistettua. Olin jälleen kunniakkaasti päättänyt, että korkki pysykööt kiinni nyt ainakin hetken.
Pankkitilin saldokin puhui vahvaa kieltään sille, että nyt tulisi olla vastuuntuntoinen aikuinen ja kutoa villasukkia sohvan nurkassa seuraavat pari viikkoa.

Vaihtoehtoja toisenlaiseen toimintaan toki oli.
Ihanainen koulukaverini S saapui jokunen aika sitten reissultaan takaisin Suomeen.
Tyyppi oli kunnioitettavasti itsekseen talsinut Australian maaperällä reilun vuoden ja nyt vihdoin ja viimein saatiin se takaisin Suomeen. Hänen kunniakseen järjestettiin tietenkin Helsingissä kotiinpaluujuhlat, mihin meikäläinenkin kutsun sai.

Kieltäydyin kuitenkin kunniasta, sillä toisten ystävieni kautta sain olla avuksi lauantaina eräissä hääryyppybileissä,,tiskarin ominaisuudessa.
Kaikkiaan koko vkl pitikin olla sillä keikalla sinetöity ja meikäläisen puhelimen gps-signaali koko ajan Länsi-Uudenmaan alueella.
Toisinhan siinä sitten kävi..

Torstaina myöhään illalla, sain hyvinkin varteenotettavan ehdotuksen autokyydistä Helsinkiin ja juomingeista Helsingissä.
Piruvie... Siellähän olisi vaikka mitä meininkiä juuri perjantaina.
Oisi Swallow The Sunin keikka On The Rocksissa, Turmion Kätilöitä Virgin Oil Co.:ssa ja vaikka mitä muuallakin! Ja minähän menisin jelppailemaan muissa jutuissa vasta lauantaina klo 15.30!

Nukuttuani yön yli pistin veljelleni viestiä, haluaisiko hän kenties lähteä keittiörempan keskeltä avokkinsa kanssa evakkoon meikäläisen luokse. Ihan olisi oikea keittiö käytössä ja televisiokin katsottavissa. Rasitteena ainoastaan pieni bostoninterrieri.
Yllätyksekseni veljeni suostui ehdotukseen ja niinhän minä sitten hyppäsin auton kyytiin perjantaina.

Kamojen heittelyn jälkeen naapuriin kolmen muun ihanaisen seuraksi möllöttämään iltaa.
Vähän siinä jammailumeininkiä kitaralla ja kuulumisien vaihtoa, yleistä oleskelua.
Kello vaan soljui eteenpäin ja ykskaks huomattiin, ettei sinne keskustaan kyllä enään kannattaisi lähteä keikkamielessä. Eipä meistä viidestä kuin kaksi kai olisikaan ollut kovin innoissaan liikkumassa. Hyvä ettei menty, Swallow The Sun oli loppuunmyyty ja se TK on jo niin monesti kyllä nähty.

Jossain vaiheessa juhlinnat siirtyi naapuriosoitteeseen ja porukkakin kasvoi muutamalla ihmisellä.
Lopulta kellon lähestyessä ihan liikoja, tajusin pestä legot ja vetäytyä nukkumaankin pitäen silmällä seuraavan aamun herätystä. 4h on ihan riittävä unimäärä.

Lauantaina siis jelppailuja ja koska olin niin tehokas tiskari ja juhlaväki myöskin kehoituksistani huolimatta hääri auttelemassa, pääsin kotiin suunniteltua aiemmin.
Aivan puhkipoikkiväsyneenä ajattelin tuolloin, etten kyllä edelleenkään jaksa Australiabileisiin lähteä.

Kuitenkin saunassa voimia keräillessäni huomasin tunnin päästä repiväni kenkiä jalkoihini ja pistäväni viestiä, vieläkö Helsinkiin voisi saapua. Ja sieltä itseni 40minuuttia myöhemmin löysin.
Näkemässä niitä ekalta luokalta asti mukana roikkuneita naperoisia ja vaihtelemassa kuulumisia monen kanssa, joita ei aikoihin ollut nähnyt.

Onneksi tuli lähdettyä. Ei se Helsinki tosiaankaan niin kaukana ole, etteikö sinne voisi lähteä ihan samaten kuin vaikka toisessa päässä Lohjaa oleviin bileisiin.
Juurikin vaikka vain tuolleen pariksi tunniksi istumaan ja juomaan kahvia. Tai kuten perjantaina, juomaan vodkaa appelsiinimehulla.
Ei se ole kuin sen reipas puoli tuntia autolla. Niin helppoa, kun vaan se auto sattuu olemaan parkkihallissa käytettävissä tai liikenteessä on joku, joka sattumoisin ajelee paikkakunnan ohi ja tekee pienen mutkan hakeakseen minut kyytiin..
Bussillakaan ei tietty mene kuin tunti ja 12euroa.

Ihanaa, että sain itsestäni irti liikkumista. Mainiota, että tuli kutsua ja edotuksia tekemiseksi.
Oli piristävän hauskaa ihan kaikilla tahoilla. Kannatti herätä.

Ensi viikonloppuna viimeistään jälleen Helsinkiin, koska se aiemmin hehkutettu Mama Trash Fest. Toivotaan, että artistit ei peru.... Näköjään sinne yksikseni olen menossa, mutta eihän tuotakaan nyt näköjään voi tietää kuinka käy.

Somerosynttärit

Viime viikon viikonloppuna kilisteltiin muutaman äidin 27-vuotta sitten kärsittyjä synnytyskipuja.
Arvoisat Muumi ja mökkiemäntämme Marjut pistivät juhlat pystyyn jo niin tutuksi tulleella Someron möksällä. Sinne siis lähdin minäkin perjantaina mukanani tietenkin Armi.

Kotosalla olin jo paria päivää aiemmin aloittanut boolijäiden duunailut.
Kuten on joskus tullut mainittua, booliin ei saisi laitella niitä normaaleja pieniä vesijäitä, vaan isoihin astioihin tehtyvä klöntteröitä pidentäjistä.
Marjut oli jokunen viikko sitten nakittanut boolikehittelyt meikäläiselle ja niitä pohdittuani hän valitsi vaihtoehdoista mieleisensä.

Voittajaksi selvisi rosebooli. Oli hei hyvvää!
0,75 litraa Roséviiniä
1-2 dl limemehua
2,5 dl omenalikööriä
2,5 dl vadelmalikööriä
1,5 dl vodkaa
1,5 litraa vadelmavichyä
2 dl omenamehua

Jääpalat toteutin siten, että ensin rasia puolilleen vadelmavichyä sekä pilkottua kiiviä sekä liraus vodkaa.
Jäätymisen jälkeen toinen puolikas omenamehua ja vadelmia.


Kaikki kuvat tästä eteenpäin on sankarien kameroilla otettuja.
Olin itse hirveellä duunilla ladannut kamerani akut täpötäyteen, mutta saapuessani Somerolle huomasin, että itse muistikortti on kyllä jäänyt läppäriin kiinni.. :D

Itse pippaloinnista lyhyt oppimäärä:
14 rakasta urpoa. Armi laskettiin siis yhdeksi vieraista.


Niin, kyllä joo! Blondi olen ekaa kertaa elämässäni keinotekoisesti.
Olin paria päivää aiemmin vaalentanut juurikasvuani, mutta päädyinkin suorittamaan värinpoiston koko tukkaani kahdesti.


Tarkoituksena oli lähinnä läpällä järkyttää muita ihmisiä saapumalla blondina paikalle.
Ensimäinen kommentti olikin ettei paikalle blondeja ole kutsuttu, mutta muutamassa tunnissa sainkin kuulla ihan riittämiin hämmentävää palautetta siitä, kuinka tämä oikeastaan onkin ihan pirun hyvä väri.
Hittolainen. Saman hehkutuksen sain mutsiltani ja viime viikonloppuna myös muilta ystäviltäni.
Koitetaan nyt sitten ainakin sen aikaa blondeilla, että saan vetyperoksidista damagea ottaneen kuontaloni syvähoidoilla parempaan kuntoon.


Stereotypiaperiaatteessa en nyt yhtään ole otettu näistä hehkutuksista.
Ihmisten ilmoilla käppäillessäni olo on lähinnä pissis. En enään yhtään saa niitä samanlailla hämmentyneenjärkyttyneitä katseita muilta ihmisiltä, mitä sain pinkillä tukalla.
Sulaudun joukkoon ja tavikset tulee pokailee. Kauhiata.


Sittenpä taas on ollut erittäin vapauttavaa käydä suihkussa ilman punajuuren väristä vesivanaa, pestä lakanat ilman, että tyynyliina on pinkki, herätä vailla magentaa niskaa tai poskea ja hikoilla normaalisti eikä niin, että näyttäisin saaneeni punaviinipullosta päähäni vekin.
Ja oh, kämpässä ei ole suoravärikiehkuroita niin missään Kloritella jynssättäviksi ja voin lakata ranskalaisen manikyyrin sormiini ilman, että ne valkoiset tipit muuttuvat hempeän vaaleanpunaisiksi päivässä..
Elämä ilman suoraväriä! <3


Armista oli haittaa ja iloa.
Kuten näköjään aina, siitä sai välillä olla ylpeä, mutta pääsääntöisesti hävetä jatkuvaa touhotusta. Miten voi olla energiaa vajaassa 8kilossa niin paljon. Mene mene aika eteenpäin ja vanhene vähän!
Ensi möksäreissulle mutsi on sen luvannut hoitoonsa ottaa..
Melkosen okei kai se kuitenkin meni. Pisteltiin iltasella autoon nukkumaan, jottei humalaisten jalkoihin jäisi ja malttaisi rauhottua nukkumaan. Käytiin lenkkeilemässä ja aktivoitiin energiaa namijemmoihin, Kongiin ja pakastettuun putkiluuhun.

Muuten möksäilyt meni aika samoja kaavoja kuin yleensä.
(Hyvää) musiikkia, saunomista moneen otteeseen, alastomuutta, tanssimista, juomapelejä, ruokaa, krapulajumitusta, uintia, yleistä perseilyä ja paljon naurua.
Tiivistetään touhua kuvakollaasiin.


Oli jälleen huikeata.
Eipä tuota voi kun olla onnellinen siitä, että moisia apinoita on elämääni siunaantunut.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Isipapan vinyyli aarteet uusiksi : DIY

Jos faija tietäisi, mitä oon tässä tehnyt siltä ennakkoperintönä saaduille LP-levyille, se repisi hiuksia päästään. Haluan nyt kuitenkin huomauttaa, että käytyäni tuota aarrelaatikkoa läpi, mä kyllä googlettelin kaikki valintani etten nyt sitten vain raiskaisi keräilyhelmiä.



Oleellisesti myöskin erittäin hyvät levyt, kuten vaikka Black Sabbathin tuotanto, jätettiin rauhaan.
Niin ja omat levyt tietenkin.. 



Valintani kohdistui seuraaviin aikamme suurteoksiin:
Kirka - Rautaa ja kettinkiä
Kirka - Ota lähellesi
Popeda - Huilut suorina
Popeda - 15 GT Golden Turbo
Sporttihitit
Ja jotta nyt ei tulisi sanomista, niin faijani todennäköisesti huomauttaisi "ei ole tollanen paska mun, vaan mutsis!"



Ja sitten hommiin!
LP:n lisäksi tarvitaan uunia, uunikestävä purkki, kulho ja hanskat.



Lämmitetään uuni 120 asteeseen.
Otetaan uunipelti, jolle laitetaan leivinpaperi.
Asetellaan purkki pohja ylöspäin ja laitetaan LP-levy sen päälle.
Erikokoisilla kipoilla, kupeilla ja purkeilla saa erinäköisiä härpäkkeitä. Kandee kokeilla vähän kaikkea.



Lykkästään uuniin muutamaksi minuutiksi.
Jahka levy alkaa parissa minuutissa sulamaan,  otetaan tekele ulos ja nappastaan levy nopeasti kulhoon.





Muotoillaan.
Tässä pitää tosiaan olla nopea, sillä levy jähmettyy äkäseen.
Jos kummiski meni ihan plörinäksi niin levyn voi laittaa uusiksi uuniin ja muotoilla again.

Tättärää! I made these! So cool!





Mielestäni kiva lahjaidea.
Siksi tämän päivityksen voikin vasta nyt julkista,  sillä atm olen lähdössä Somerolle " Marsen ja Mummin" synttäreille. Marjut kyllä toivoi jo maaliskuussa multa sitä unisiepparia synttärilahjakseen, mutta sen lisäksi saapi nyt kyllä nämäkin. Tykkää tai ei. :)

Toisen tekelesatsin luovutin jo viime viikonloppuna M:lle todella myöhästyneenä syntymäpäivälahjana. En itse juhlapäivänä viitsinyt kantaa mukanani Helsingin yöelämään..
Ne kipposet saivat täytteekseen hänen toivomiaan pähkinöitä, hedelmiä, marjoja jne..

torstai 19. syyskuuta 2013

Tyttömökkeilyä

Viime viikonloppu meni mökkeillessä kera kahden tyttösen.
Hippasen tunnelmia siltä reissulta siis.

Matka alkoi autosäätöjen jälkeen lopulta sillä, että M pääsi töistä hieman kuuden jälkeen Helsingissä.
Kävin siis tyttöset sieltä hakemassa, vaikka ees sun taas joutuikin ajamaan.
Navigaattoriin, jossa muuten toimi BB-ääni selostajana, lykättiin Vihti ja Nummelassa pysähdyttiin vielä kaupassa.

Viimeisen mäennyppylän kohdalla nähtiin muuten hirviä.
Jumaleissön se on iso eläin!! Sen yli 2 metriä korkea.
Koskaan en o luonnossa täysikasvuista nähnyt, vaikka maalta olenkin kotoisin.
Juuri kun muutama kilometri aiemmin takapenkiltä oli huomautettu, että auringon laskiessa pitäisi muistaa mikä vuodenaika onkaan ja mitkä elukat liikuskelee juuri silloin ja kuinkas paljon mulla onkaan ylinopeutta mittarissa.
Siinä ne pällisteli meikäläisiä kun minä löin jarrut pohjaan, veivailin ikkunaa auki ja kaivelin kameraa esille. Samaan aikaan kun takapenkillä kiljuttiin kutakuinkin, että "Kaasua! Et jää tähän! Se tulee päälle! Mene, mene! Et avaa sitä ikkunaa..!!"
No joo, nytkun ton sitten ihan läheltä oikeesti näki, niin... Vähänhän se laitto muistuttamaan, että tosiaan tommosen kanssa ei halua testata kuolevaisuuttaan.
Huono kuva siinä hätäkässä tuli, mutta kuva kuitenkin!



Perillä tosiaan oltiin vasta kahdeksan jälkeen, joten muut halusivat nukkumaan melkeinpä heti saunomisen jälkeen.
Rauhaisesti koko vkl meni, sillä emäntä oli hieman puolikuntoinen flunssan tai muun pöpön kourissa ja toinenkin seuralaiseni oli töissä koko viikon ahertanut.





Muuten käytiin molempina päivinä lenkillä, muut otteli päiväunia, tehtiin kotoisasti ruoaksi makaronilaatikkoa ja juotiin päiväkahvia laiturin nokassa (kahvin keitto olikin operaatio itsessään, kuten näkyy..)
Hurjan nätit kelit onneksi sattui. Yhtään ei edelleenkään päivisin voi käsittää, että on syksy.
Meikäläinen olisi halunut kalaan, mutta välineistöä penkoessa löytyi ainoastaan virveli ilman uistinta ja onki ilman koukkua. Harminen..



Myös Armi oli tietenkin mukana. Hemmetin huonosti se jälleen käyttäytyi, vaikka olikin maailman onnellisin pitkästä juoksunarusta, vapaana olemisesta ja järvestä.
En kertakaikkiaan käsitä, miten se jaksaa olla niin murkkuikäinen jos muita ihmisiä on paikalla.
Haukkuu, säheltää, pomppii, roikkuu lahkeissa, hyppii syliin, raivoo, merkkailee ja ei usko yhtään mitään.
Näin kotosalla se on paria päivähepulia lukuunottamatta hirveän kiltti ja rauhallinen.
Leikkii itsekseen ja nukkuu paljon.
Nytkin noustuani ylös tunti sitten, se jäi makuuhuoneeseen nukkumaan ja ainoastaan tuhahti kun herätyskello nostatti mut.
No onhan se vielä pentu.. Koitetaan jaksaa.




Lauantaina aukesi myös yhtä saunasiideriä useampi tölkki. Meikäläisellä oli mukana myös viinipullo.
Pelattiin Unoa ja myöskin Haluatko Miljonääriksi-peliä.
Keskusteltiin tähdistä, galakseista ja maailmankaikkeudesta.
Maailmaa paranneltiin niin saunan lauteilla kuin ruokapöydänkin ääressä.
Eiköhän siinä edes muutama solmu sielun sopukoista saatu aukaistua.


Lauantainakin 1.30 meikäläinen oli jälleen viimeinen hereillä olija.
Yökukkujana minä sitten lueskelin kirjaa, kattelin televisiosta Maailmanlopun odottajia ja join useamman oluen.


Kaikki aiemman postauksen Rocky Roaditkin menivät. Ja kehuja tuli niin tytöiltä kuin mutsillenikin viemisiksi viedyistä maistiaisista.
Mukava oli pois kotosalta päästä ja nähdä tätä mökkiä näin ilman lumikinoksia. Uutena vuotena kun ekaa kertaa täällä kävin. 
Kiitoksia vain emännälle ja muulle seuralle.
Ensi reissu sitten terveenä ja vähän pidemmän kaavan mukaan!

Huomenna lähdenkin sitten jälleen mökille.
Olisi suuntana Somero ja kolmen ystäväiseni synttäribileet.
Niistä pippaloista tuskin tulee yhtä rauhaisaa kuvamateriaalia.


perjantai 13. syyskuuta 2013

Rocky Road!

Kivikkoinen tie. Siinäpä vasta teemaan sopiva mökkipurtava.
Iltasemmalla kaasutan hakemaan neitosia Helsingin suunnalta ja sitten painutaan tyttöpoppoolla viikonlopuksi mökkeilemään. Maailmassa on nyt paljon parannettavaa,,meillä kaikilla.
Koska suklaahan auttaa tunnetusti naisilla pulmaan kuin pulmaan, niin siinäkin mielessä tämä överimahtava Australian lahja maailmalle tulee varmasti tarpeeseen.
Varmuudeksi mukaan pakataan kyllä myös pullo jos toinenkin viiniä..


Rocky Road suklaamakeisista löytyy monia eri variaatioita. Yhdistävä tekijä kaikissa resepteissä tuntuu olevan vain vaahtokarkit.
Sulatetun suklaan sekaan sekoitetaan niiden lisäksi esimerkiksi keksejä, hedelmiä, muroja, pähkinöitä, lakritsaa, suklaamakeisia jne. jne.. You name it!
Suklaanakin voi käyttää tummaa tahi vaaleampaa sorttia ja jopa sekoitella niitä keskenään.
Itse päädyin perinteiseen Fazerin siniseen, vaikka sillä tästä saadaankin hyvin överimakea.
En itse pidä tummasta suklaasta yhtään.(paitsi oikein oikein hyvän ja vahva-alkoholisen punkun kanssa).

Tällä kertaa meikäläisen Rocky Road sisältää seuraavia komponentteja:
400g maitosuklaata
vaahtokarkkeja 
suolapähkinöitä
pähkinäsekoitusta
Dumle-karkkeja

Ihanaa, että nykyään noita pienempiä vaahtiksia saa monesta kaupasta.
Ne on paljon mukavampia myös esimerkiksi (MINTTU)kaakaon päällä.
Jokunen vuosi sitten niiden metsästys oli hirveätä duunia. Nippa nappa saattoi jostain leivontatarvikekaupasta löytää näitä pieniä. Nyt niitä saa ihan melkein mistä vain kaupasta.
Enivei, jos joku ei löydä niin isot vaahtikset pitää ehdottomasti pilkkoa pienemmiksi.

Makeisten teko onkin sitten helppoa kuin heinän teko.

Pätki, murskaa ja hienonna kaikki valitsemasi sattumat sopivan kokoisiksi ja sekoita keskenään kulhossa.



Sulata suklaa vesihauteessa tahi mikrossa.




Kippaa suklaasula häpräkkeiden päälle. Sekoita.


Kaada kulhoon tai kippoon ja anna jähmettyä jääkaapissa muutama tunti.



Leikkaa terävällä veitsellä sopivia biittejä.
 



Törkeän hyvää. (Onneksi viikolla tuli jumpattua viitenä päivänä.)
Voipi olla, että ylijäämätarvikkeista pitää tehdä toinen satsi myös ensi viikonlopun mökkireissulle viemisiksi.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Eteisen muutos vol I.

Maanantaina sitten tylsyyttäni siivoskelin kotosalla.Päädyin selvittämään eteisen kaaosta ensinnäkin sillä, että tiivistin siivouskaapista vain siivoushyllyn ja täten sain sinne kaappiin raivatuista hyllyistä kenkäkaapin.Mä kun nyt kuitenkin vähän kammoan jättää niitä arvokkaimpia popoja Armin pureskeltaviksi kun ei siitä yhtään tiedä, mitä keksii yksin ollessaan..
Järjestelyinnostuksen piti jatkua muuhunkin osaan pientä eteistäni, mutta ehkäpä se viimeinen kahvikuppi toi vähän liikaa energiaa aktivoiden aivosolut ja sisäisen taiteilijani.
Tapahtui tämä kuuluisa Tikkurilan slogan: "Siitä se ajatus sitten lähti."

Naulakon järjestelyn sijasta olin vartissa repinyt kaikki kledjut ja koko naulakon pois.
Kyytiä saivat myöskin peili, laukut, bäkkäripassikokoelmat ja kaikki muu turha härhä, mitä nurkkiin olikaan kertynyt.
Koska tiesin tästä tulevan jotakin suurta, pieni bloggari sisälläni muisti innostuksessaan kuitenkin kaivaa kameran esille.
Tässä siis lähtötilanne.


Maalarinteippi kätöseen, makkarin ehostuksesta ylijäänyt maalipurkki auki, Spotify raikamaan ja menoksi.
Visiota ei sen selkeämmin tässä kohden ollutkaan, mutta kuten tavallista niin nälkä kasvaa syödessä ja kyllähän sitä keksi ennen ekan maalikerroksen kuivumista jo vaikka mitä.
Kahden Harmony Syklaami S338 kerroksen jälkeen nukuin yön yli.
Todella jännä homma, miten tuo Syklaami on ihan eri värinen sen mukaan, onko käytössä eteisen kattolampun valo, vaiko kameran salamavalo. Sama homma on makkarini kanssa. Väri vaihtuu luonnonvalossa.



Seuraavana aamuna päädyin testaamaan kuviointimaalausta ekaa kertaa.
Myöskin makkariprojektista ylijäänyt purkinjämä  Joker Kätkö X502 kaukaloon, sekaan saman verran vettä ja lirautinpa vielä hippasen tuota Syklaamiakin.
Yksi tela yhteen käteen ja toinen tela toiseen. Kuviointitelojahan voi ostaa ihan valmiinakin kaupasta, mutta itse päädyin DIY-versioon, eli pistin telan muovipussin sisälle.
Naurettavan helppoa hommaa. Vähä sinne päin maalia normitelalla, muovipussitelalla sekaan ja ristiin rastiin naidaan ruksiin..
Pyyhkäsinköhän mä pari kertaa muovipussitelan märällä rätillä puhtaaksi, että "kuvio" pysyisi näkyvänä.
Trätää! Hitsi ku tulikin magee.


Eteisen kuviointimaalauspäivän iltana visio laajeni toiselle seinälle.
Kaivelin tapettikassia ja löysin nippa nappa seinälle mahdollisesti riittävän rullan tapettia, joka jäi yli mutsini ja hänen miehen makuuhuoneremontista.
Päätin kokeilla ekaa kertaa elämässäni tapetointia yksin ja nnnnoh, sehän meni ihan fine, vaikka en saanutkaan pistorasiaa irti seinästä ja raivostuttava sähkökaappi vaati projektioluen.
Taistelu kuitenkin voitettiin  ja kuinka hyvin se tapetti sopiikaan tuon tumman seinän kaveriksi!
Pelkkä valkoinen olisi ollut jotenkin kolkko.





Päivällä hyökkäsin myöskin parvekkeelle kera sen vanhan hattuhyllynaulakon.
Sillekin kerkisin jo tehdä vaikka ja mitä. Kuten myöskin parille irtohyllylle ja yhdelle pöydälle.
Kaikki tämä reilussa vuorokaudessa. Oon ollu turbo.
Eikä rahakaan ole mennyt vielä penniäkään.. Kierrätys kunniaan!



Huonekalutuning ja osasten yhdistäminen seuraa sitten seuraavassa osassa.
Mitä lie muuta kivaa vielä keksinkään siiheksi sinne.
Mitäs pidätte tähän mennessä?