sunnuntai 4. elokuuta 2013

Museointia

Keskiviikkona Helsingistä kotikonnuillaan Sammatissa vapaapäiviään viettänyt M saapui huikeilla ajotaidoillaan Lohjalle. Päivän suunnitelmana oli vierailu Lohjan museossa, jossa tuo ystäväiseni ei koskaan ollut käynyt.
Itsehän tunnen koko Iso-Pappilan alueen kuin omat taskuni, sillä käydessäni peruskoulun ekan ja tokan luokan 100metrin päässä sijaitsevassa Tytyrin ala-asteella niin sinnehän tehtiin retkiä milloin mistäkin syystä. Samaten Lohjanseudun Kuvataidekoulun kanssa piipahdettiin 10 vuoden opiskeluideni aikana museon alueella milloin mitäkin piirtelemässä ja touhuamassa.


Paluumuuttaessani Lohjalle sain tervetuloa Lohjalle-infopaketin kylkiäisinä perhelipun tuonne museoonkin. Käytettiin sitten se pois, vaikka keskiviikkoisin muutenkin näin kesäaikaan pääsee näyttelyihin kaksi yhden hinnalla, eli 4,5euroon.


Vanhasta maalaismeiningistä muutenkin lumoutuneena ihan siistiähän ne nurkat oli näin monen vuoden tauon jälkeen käydä katsomassa. Mikään ei oikeastaan ollut muuttunut, mitä nyt kesänäyttelynä sattui olemaan Leikkejä ja unelmia-näyttely, mikä siis tarkoitti hurjaa määrää nukkekoteja, joita sitten sai taskulamppu kourassa kurkistella tarkemmin.


Lampsittiin ristiin rastiin eri paikkoja parin tunnin ajan ja fiilisteltiin.
Museon alueella on myös puutarha, joka toki piti pintapuolisesti kahlata läpi.


Ehkä siisteimpiä asioita oli navetan vintille roudatut hevoskärryt. Erään niistä nähtyäni tokasin heti henkeä haukkoen, että siinä on sitten meikäläisen häihin hääkärry. Vilkaisu tarkemmin kiesiin ja infotauluun kertoi toki tämän jälkeen sen olevan ruumisvaunut, mutta väliäkös tuolla on?


Ihmeen paljon sitä tunnisti ja tiesi kaiken sortin välineistöä vanhoilta ajoilta. Paljon moisia löytyy edelleen mummolasta ja myös äippäni varastoista. Odottelen vain rauhallisesti perinnönjakoja niin saan kaikki itselleni.
Ihastuin ikihyväksi vanhaan vohvelirautaan. Ihana. :)


Itse Lohjaa käsittelevät näyttelyt oli toki mielenkiintoisia. Vähän kyllä ehkä harmitti, että erinäisten kuntaliitosten myötä Lohjalaiset ovat voineet omia itselleen esmes Sammatin Elias Lönnrotin ja Eeva Joenpellon.

Oaaawh-fiilis pääsi huippuunsa kun "Kuuluisia Lohjalaisia" kaapistosta bongasi erinäisten urheilijoiden ja kirjailijoiden seasta sen kuumimman paikallisen laulajan.


Meikäläistäkin esiteiniaikoina lonkeropäissäni ollessani paikallisen nuorisokahvilan Dixin sohvilla ripittänyt rastajumala oli saanut kuuluisan mikrofoninsa ja infotekstin museon tiloihin. Hienoa. Henkilöpalvontaa..



Tottakai tähän nyt pitää supporttaa yksi Amorphiksen video. Se uusin, joka kyllä jälleen napsahti ihan mukavasti meikäläisen mielihyväkeskukseen.


Joku kesäillan pikniktapahtumakin siinä pihamaalla juuri järkättiin. Paikalle saapuessa läjä jotakin vaihtoehtohippirokkareita soundchekkaili järkkäillen piuhoja ja kasaillen katsomoa.
Museovierailumme loppuvaiheessa haettiin vielä välipalat museon kesäkahvilasta ja siinä vaiheessa alkoikin jo museon pihamaa olla täpötäynnä porukkaa.
Erittäin mukava huomata, että tuollaiset paikalliset pikkutapahtumatkin näköjään jengiä liikkelle saa.


Jatkettiin vielä iltaa hakemalla kaupasta paketti makkaraa, purkki perunasalaattia ja pari alkoholipitoista. Ajeltiin rallitietä alle nopeusrajoitusten (M ratissa) takaisin Sammattiin, lämmitettiin pihasauna ja hikoiltiin lauteilla sekä polskittiin järvessä.


1 kommentti:

  1. Eikä, onko Tonto päässyt Lohjan museoon :D Heee!

    VastaaPoista