maanantai 19. elokuuta 2013

M'era Luna - Sonntag: I

Sunnuntaina olin aivan kuolemanväsynyt. Edellisen yön seikkailut ja koko päivän hengailu festarialueella verotti kroppaa. Aamupala hotellissa oli tarjolla 7-10, joten vasta lähemmäs puoli kymmenen sinne sain ruhoni raahattua.

Unzucht olisi alottanut 11.35, mutta päätin skipata sen (odottelusta huolimatta) ja ottaa ruokalepoa puolille päiville, jotta saisin itseni edes The 69 Eyesiksi alueelle. Se aloitti 13.15.
Tähänkin nouseminen tuotti suuren suurta tuskaa, mutta pakotettuani itseni kahden Red Bullin avulla lentoon, sain jälleen kajalit luomeen ja verkkosukkahousut sääriin.

Vaikka todella näppärästi olikin linja-autovuoroja lisäilty festarialueelle, oli tää sunnuntai vähän kyseenalainen niiden suhteen. Eka vuoro alueelle keskustasta lähti vasta joskus kahden jälkeen.
Jalat huusi edellisen yön kävelyseikkailuista leipää, joten olin asennoitunut maksamaan taxin porteille. Niidenkin liikennöintiä tosin epäilin rankalla kädellä kävellessäni rautatieasemalle.
Koko kaupunki oli aivan kuollut. Ei missään ketään. Kaikki mestat kiinni ja kadut tyhjinä autoista sekä kävelijöistä.
Panikoin myös hetken, mistä himputista löytyäisin itselleni vihreätä tupakkaa, kun kaikki automaatit matkalla eivät niitä tarjonneet ja kaupat avaisivat ovensa vasta kahden jälkeen.
Onneksi kuitenkin rautatieasemalta löytyi ihan tupakkakauppa, josta sitten ostin useamman askin varastoon.

Taxijonosta löytyi kolme synkeätä hippiä, joiden ajokohdetta kysäsin. Samahan se tietenkin oli ja niinpä ei tarvinut koko taximatkaa yksikseen maksella. Eihän se reilu 8euroa yksinkään olisi paha hinta ollut, mutta näin 4 hengen voimilla tuli itseasiassa halvemmaksi kuin linja-auto.

Portille saapuessani selvisi, että festari oli loppuunmyyty. Tää tarkotti siis sitä, että alueella talsisi sen vajaa 30 000 ihmistä sinä päivänä. Myöhemmin kuulin, että ilmeisesti myös lauantain liput olivat melkein loppuneet edellisenä iltana. Tuntu pöhköltä, että vaikka jengiä oikeasti oli enempi kun jossain Ruisrockissa yleensä on, se ei tuntunut ollenkaan niin paljolta.. 


Kuusysejä en ollut livenä nähnytkään useampaan vuoteen. Silloin teinivuosina sen edestäkin..
Omaan makuuni näiltä äijiltä ei kovinkaan paljon mainitsemisen arvoista levyä ole tullut sitten vuoden 2004.

Ihan mukavat 35 minsaa ne jammaili. Erityisen onnellinen olin siitä, että tuohonkin saatiin useampi vanhempi biisi änkästyä. Tuli Wasting the Dawn, Sleeping With Lions ja The Chair. Sekä tietenkin pakolliset Gothic Girlit ja Brandon Leet.


Helsinki Vampiresien lopettaessa oli jälleen aika siirtyä konehalliin, missä aloitteli In The Nursery. Suut ja silmät auki sitä reippaan vartin seurailin. Kylmiä väreitä saatiin kyllä siinäkin ajassa menemään selkäpiitä pitkin ihan kiitettävästi. Hieno bändi.

Päälavalle saatiin tässä kohden Tanzwut, mikä lämppäili väsynyttä festarikansaa aikasta hyvin polkkaamaan kera säkkipilliensä. Jengi alkoi taas päästä aamupöhnistä tanssifiiliksille muutenkin. Meikäläinen sen sijaan oli koko iltapäivän aivan väsähtänyt ja krapulainen. Harkitsit moneen otteeseen jopa lähteväni hotelliin ihan vain nukkumaan, koska oikeasti odottamiini bändeihin tuntui olevan jotenkin kauhean paljon aikaa. 


Kahden pintaan konehallissa aloitti sitten Clan Of Xymox, mikä pikkuhiljaa kera päivän ekan oluen sai meikäläisenkin silmäluomet tuntumaan vähän keveämmiltä ja jalan taputtelemaan maata biisien tahdissa. 

Kyseisen keikan aikana sain myös siltä päivältä ekat tavarat vahdittavikseni.
Olin aivan ihmeissäni, kun ensimäistä kertaa joku aivan randomi tulee vain kysäsemään, voisinko vahtia hänen oluttaan/laukkuaan/takkiaan kun hän haluaa mennä tanssimaan. Tottakai voin, mutta tällaisena suomalaiseen touhuun tottuneena en itse kuuna päivänä uskaltaisi tehdä itse samaa.
Koko festareiden aikana vahdin vissiin viiden eri tyypin omaisuutta. Ihan tuostanoin vain uskalsi porukka luovuttaa kaiken vieraalle "vahdittavaksi" ja häipyä sitten vartiksi tai tunniksi johonkin tanssimaan välillä ehkä käyden ottamassa tuopista huikkaa. 
Mikäs siinä. Upeeta luottamusta ja tämä kertoneekin aika tiivistettynä sen fiiliksen mikä koko festariporukalla oli. 

Muutenkin se koko festarialuehan oli anniskelualuetta. Paikalle sai myös viedä omaa juomaa litran verran, kunhan se oli pakattu pahveihin.
Olut, limppari, viini ja kahvi, kaikki juomat riippumatta siitä oliko ne holittomia vai holillisia maksoi saman verran. 4 euroa puoli litraa.
Anniskelupisteitä oli valehtelematta sen 50, eli missään ei tarvinut juomaansa myöskään jonotella.
Tuopista maksettiin euron pantti.
Silti, vaikka varmasti oluen maksaessa saman verran  kun 7up, aika moni valitsi mielummin sen Becksin, niin mä en nähnyt samanlaista örvellystä kun mihin Suomessa on tottunut.
Yhden ainoan selvästi humalaisen, oksentavan ja sammumispisteessä olevan tyypin näin tämän 3 päivän aikana. Mietihä sitä. 


Seuraava seurattava bändi olikin [:SITD:], joka viimeistään laitto meikäläisenkin kunnolla tanssimaan sen päivän osalta. Tunnin keikasta sain nauttia puolet, koska tottakai päälavalle päässyt Apoptygma Berzerk, piti päästä katsomaan. Päivän ensimäinen helevetin kuuma laulaja hei... Ja laulajasta viis, se on aivan perkeleen kova livebändi!




Jengi laulo monet biisit ihan kuorossa kurkku suorana. Kathy´s Songin ja Major Tomin yhteislaulut oli sitä tasoa, että meikäläiselläkin tuli vähän palaa kurkkuun ja silmäkulmaan tippaa kun sitä seuraili.
Hymyilin muutenkin koko keikan niin pällin näkösenä, että keikan loputtua ihan poskiin sattui moinen irvistely.


Viel oli vuorossa Kirlian Camera ennen odotettua teatterishowta, eli Blutengeliä.
Jumantsukuida, mikä mimmi se Elena Fossi on. Sen kolmisen biisiä mitä katsomaan kerkisin, mä en ihan pystynyt sisäistämään miten jostain niin pienestä durasel pupusta voi lähteä semmosia ääniä kuin tästä. Käsittämättömän hyvä. 


Sit pistetäänkin teksti taas poikki. Siitä Blutengelistä kun riittää kuvamateriaalia tuhottoman paljon.. Sisältäen tietenkin paljon paljasta pintaa, verta ja tulta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti