perjantai 30. elokuuta 2013

Häät

17.8 pääsin häihin.
Ei ihan mihin tahansa häihin, vaan oman äitini häihin.
Mammani, joka koko elämänsä on puhunut, ettei koskaan ikinä missään tilanteessa mene naimisiin.
No nyt se meni.
Saikin mennä. Onhan ne Mikon kanssa jo miljoona vuotta yhdessä olleet ja asuneetkin.
Vähänhän tälleen nopealla sykkeellä tämä juhla saatiin kasaan.
Vissiin kahdessa kuukaudessa. Kihloihin ne meni matkalla kirkkoon.


Kuten ystäväiseni Jenni asian kyseisen kuvan myötä ilmaisi: "Täs me mentiin naimisiin. 17.8.2013"
No siltähän se vähän näyttää. :D 
Saatto olla vierailla puhumisen aihetta kun paukkasin kirkkoon naispuoleisen ystäväni kanssa. 
Sitä poikaystäväähän kun minä en ole sellaisen puuttumisen takia esitellyt. 
Äidille on viety näytille vain yksi. Se ensimäinen. Melkein 10 vuotta sitten.





Toimittuani virallisena todistajana häähommissa (en tienytkään, että ihan kirkkohäissäkin pitää olla kaksi virallista todistajaa kirjoittamassa käyntinsä papereihin..) ja pideltyäni hääkimppua häätoimituksen ajan, sekä ojentaen veljelleni sitä itselleni varattua nenäliinaa, oli lopulta aika siirtyä bileisiin.
Matkaahan Sammatin kirkosta tähän Sampaalaan ei ollut kuin tien yli. 
Party hard!



Koska kyseessä oli kuitenkin kahden lähes 50-vuotiaan aikuisen häät, ei näiden häiden tarkoitus ollutkaan olla ihan perinteiset häät.
Äidilläni ei ollut valkoista hääpukua huntuineen. 
Ei pidetty mitään polttareita ja ekan häämatkankin ne teki romanttisesti Tallinnaan.
Ei ollut pöytäkarttaa istumajärjestelyineen, ei hääkarkkeja, ei hääleikkejä, ei puheita, ei morsiamenryöstöä eikä mitään muutakaan noloa ohjelmaa.

Oli vain ruokaa, viinaa, DJ, bändi ja Turkka Mali (oli muuten ihan loistava, suosittelen!).No ja niin, lisäksi oli erään tuttavaperheen järjestämä laulutanssiesitys pariinkin otteeseen, koska ne sellaisen halusi järjestää. Mainio sekin, mutta siihen ne tän juhlan ohjelmat jäikin.
Vieraita oli sellainen sata kipaletta. 

Kyllähän hääpari sitten pitopalvelun painostuksen uhalla joutui leikkaamaan kakun polkasuineen, vaikka siihenkin sain mutsiltani ehdottoman EI TODELLAKAAN-huudahduksen.






Alkomahoolia oli meikäläinen tilannut Tallinnasta tonnilla 300 litraa.
Sulhanen tosin oli sitä mieltä, ettei se riitä ja kävi vielä Alkosta hakemassa neljännen satasen.
Kyllä se meitsinkin ammattitaidolla laskettu määrä olisi riittänyt.



Boolitkin onnistui hemmetin hyvin vaikka itse sanonkin. Restonomin unelmahomma saada tilata jonkun muun piikkiin viinaksia ja suunnitella boolireseptit.
Oli ns. äijäboolia ja mimmiboolia. 
Drinkkibaarin lisäksi tottakai myös perus puna- ja valkoviini sekä paria sorttia olutta, omena- ja päärynäsiideriä, sekä lonkeroa normina ja karpalona.

Äijäboolista löytyi viinaa, valkkaria, omenalikööriä, spriteä, soodaa ja sitruunamehua.
Tästä käytiin aika vääntö, koska sulhasen mielestä booliin vaaditaan vain viinaa ja vichyä.
Koristeina käytettiin sitruunaa, ruusunlehtiä ja kurkkua. Jälkimäiseksi mainittua en muuten suosittele, ne oli aika hirvittävän makuisia hetken lilluttuaan liemessä. Myöhemmin tosin sain positiivista äijäpalautettetta kuinka ne juuri oli ihan törkeän hyviä.



Mimmibooli olikin sitten sangriatyyppinen ratkaisu.
Punkkua, Jallua, kirsikkalikööriä, karpalomehua ja soodaa.
Hedelmäsalaatiksi muodostui läjä mansikkaa, kiiwiä ja appelsiinia sekä muutama lime.



Jääpalat tein isompiin pakasterasioihin karpalomehusta ja soodasta  ja toiseen booliin soodasta ja spritestä. Jääpala-astioihin jäädytettiin myöskin hedelmiä tahi niitä ruusunlehtiä.
Ehdottomasti todellakin suosittelen kotibileboolaajillekin tekemään boolijäät isompiin astioihin siitä boolin pidentäjästä, ei vedestä. Pienet jääpalat sulaa lähes heti ja vedestä tehtyinä laimentaa boolin maun ihan näivettyneeksi.

Muut tölkkijuomat nostettiin napakasti isoihin saaveihin tarjolle, niihin vettä ja normista 10litran ämpäristä tehty jääkalikka joukkoon. Viereen pari pyyheliinaa ja ongi siitä tai kuole janoon. 
Toimivat muuten paremmin kuin pitopalvelun hieno tarjoiluvaunu, jossa olleet juomat jäätyivät tölkkeihinsä.




Oikein lepposissa tunnelmissahan se juhlaväki oli alusta asti.
Meikäläisen ja seuranikin (kiitos viellä Jenni ja pikkuapulainen Vilja) juhlintaa tosin vähän hankaloitti se, että kaikkihan esiintyjistä pitopalveluun kyseli kaiken meikäläiseltä. Ja pitopalvelun lähdettyä meni suurin osa illasta vähän kuin töissä, tosin humalassa. Piti pitää huolta viinapöydästä, iltapalasta, astioista, roskista... Siinä samalla ne meni.



Illemmalla, vähän ennenkuin sytyteltiin ulkosalle lyhdyt ja ämpäritulet, piti tottakai viedä tien toiselle puolelle hautausmaalle kynttilä.
Sen yhden haudalle, jonka olisi pitänyt näissä häissä aiheuttaa päänvaivaa ravaamalla ympäri salia 1,5 vuotiaan innolla. Veljeni Väinö.





Parikin kuokkavierasta juhlissa käväisi. 
Muuten mentiin ihmeen rauhallisesti. Ei puukkohippaa eikä draamaa.
Jengi tanssi viimeistä päivää bändin ja DJ:n tahdissa tanssilattialla.


Vieraat joi, söi ja seurusteli keskenään (sekä hamstrasi kertakäyttölautasia humalassa). Osa porukasta tottakai katosi kahvien jälkeen, mutta hirvittävän iso otos jäi juhlimaan ihan siihen asti, kunnes ne piti ajaa ulos. Tämä tapahtui noin puolilta öin.



Meikäläisilläkin oli kunnianhimoinen tavoite päästä jatkamaan juhlia Lohjan yöelämään, vaan ei ollutkaan niin helppoa saada taxia Sammattiin. 
Me tarvittiin niitä viisi, mutta ensimäistäkin saatiin odottaa yli 2h.
Kolmannen tunnin kohdalla oli jo neljä saatu paikalle ja meidän kyyti järjestettiin viimeisenä toisin keinoin.
Ihan käsittämätöntä, että parinkymmenen kilsan päähän keskustasta ei saa 12 aikaan taxeja.
Käsittämättömintä oli tosin se, että ne helvetin taxitilaukset piti uusia 15minuutin välein keskukseen.
Meni varmaan enemmän rahaa sinne soitteluun kuin mitä itse taxi olisi maksanut.
Sanaakaan en ole saanut vastineeksi asiakaspalautteeseeni, minkä kirjoitin nettisivujen kautta parin päivän päästä. 



Niin tahi näin.
Mainiot oli juhlat!
Aina ei tartteta hirmuisia panostuksia pikkuseikkoihin ja minuuttiaikataulutettua ohjelmaa.
Riittää vain, että koossa on oikea porukka ja jengi on saapunut paikalle juhlistaakseen hääparia.

tiistai 27. elokuuta 2013

Omenapiirakka. Semmoinen kuin leffoissa.

Näillä sanoilla jouduin perustelemaan renkipojallemme kun se ihmetteli, miten kummassa olen voinut saada yhden piirakan leipomiseen tuhrattua 3h aikaa. Eihän se miehenä ymmärtänyt siltikään ajankäyttöäni, mutta leffakuvaus liikutti sen kyllä vauhdilla vuoan ja vaniljakastikkeen kimppuun.

Lohja on muuten omenakaupunki.
Meillä on eniten omenapuita asukasta kohden kuin missään muualla.
Täällä järjestetään vuosittain Omenakarnevaalit ja valitaan myös Omenatyttö.

2005 ne puut laskettiin pihoilta ja puutarhoilta ja luvuksi saatiin 136 000 kappaletta.
Kuntaliitosten myötä luku on nyt siinä 200 000 hujakoilla.
Mietihä. Kun asukkaita on sen 48 000 niin meitsillekin periaatteessa kuuluu tosta summasta 4 kokonaista omenapuuta. Kasvaa ne sitten vaikka naapurin pihalla.
Yhden juurikin tuolaisen naapurin omenapuun kävin perjantaina ryöstämässä.
Pöllitty omenahan on tärkein omenapiirakan (ja -viinin) ainesosa. 


Täyte tehdään toki ekana jääkaappiin mehustumaan.
Siihen saa jopa restonomi melkeen tunnin kulumaan kun näitä kotikokoisia omenoita kuorii ja palottelee kilon verran.
1 kg siis sitä valmista omenakuutiota, ei kilon verran omenaa kuorineen ja siemenkotineen.
Joukkoon laitataan lisäksi:
1,5 dl (hillo)sokeria
2 tl kanelia
ripaus suolaa
2 rkl vehnäjauhoja
1 maustemitta muskottia




Sitten tehdään taikina, eli piirakan pohja ja kuori.
Sitä varten tarvitaan:
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
2 rkl sokeria
150 g kylmää voita
vajaa 1 dl jäävettä

Kuivat aineet kulhoon (mieluiten monitoimikoneen sellaiseen) vettä lukuunottamatta ja kylmä voi nypitään (tai koneella sekoitetaan) kuivien aineiden joukkoon murumaiseksi mössöksi. On veemäistä touhua nyppiä sitä voita jauhoihin, mutta jälleen kerran tämäkin oli vuodessa unohtunut enkä jaksanut sitä monitoimikonetta kaivaa tekemään työtä puolestani..
Ihan vikavikana lisätään se jääkylmä vesi, sekoitetaan nopeasti tasaiseksi, kaavitaan kelmun tai muovipussin sisälle ja pistetään jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi.



Sitten otetaan 2/3 taikinasta, dipataan se jauhoihin ja kaulitaan kahden leivinpaperin välissä. 
Ihan turha yrittää kaulita ilman leivinpapereita tai huoneenlämpöisenä. Ei tuu kyllä yhtään mitään.



Kippastaan se täyte pohjan päälle ja vuolaan päälle vielä jonkin verran voita.
Haetaan se jäljelle jäänyt 1/3 taikinasta jääkaapista, dipataan taas jauhoihin ja kaulitaan kansi taas 2 leivinpaperin välissä. 
Kostutetaan vedellä pohjan reunat ja nostetaan taistelulla kansi ehjänä komeuden päälle.


Leikataan ylijäämäpalat veks, painellaan reunat kiinni räpylällä ja haarukalla ja leikellään oman maun mukkaan jotain ilmareikiä kanteen. Pelkät haarukanpistot ei muuten riitä... On kokeiltu.



Lopuksi vielä voidellaan piirakka kuohukermalla ja ripotellaan päälle sopivasti sokeria.
Lykätään uuni lämpimäksi 200 asteeseen ja nostetaan ApplePie alimalle tasolle 15 minuutiksi.
Jahka vartti on menty, niin vähennetään lämmöt 175 asteeseen ja paistellaan vielä 45 minsaa.

....45minuutin aikana keitetään kahvit, juorutaan frendin kanssa puhelimessa, katsotaan Salkkareiden uusintajaksoja ja unohdetaan jo koko piirakka, kunnes aikaa on kulunut tunti.
Onneksi ei pahemmin kerkinyt palamaan. Vähän vaan.



Sit pitäis jotenkin olla syömättä torttua ainakaan puoleen tuntiin. On meinaan saamarin kuumaa se täyte. Ja parashan olisi, jos oikeen monta tuntia voisi malttaa mielensä, että täyte kerkiää myös vähän jähmettymään sen hillosokerin ansiosta. Tässä emme onnistuneet.





Hemmetin hyvää se oli jälleen kerran. 
Vain kerran syksyssä jaksan tämän operaation suorittaa. Sen verta työläs se kyllä on.
Yleensä syysomenat nautitaan omenahyveen muodossa tai sitten sillä ihan normaalilla omenapiirakkareseptillä.

M'era Luna - Montag

Vihoviimeinen reissupostaus Saksasta.
Ihan tuli vähän haikea olo, kun muutama päivä sitten julkaistiin virallinen Highlights-video.


M'era Luna 2013 | Highlights (offiziell) from FKP Scorpio on Vimeo.

Mikäli upattu video ei rokkaa puolen minsan jälkeen, kuten näköjään välillä käy, niin YouTubesta löytyy sama TÄSÄÄÄ!!
Kannattaa myöskin käydä katsomassa virallisilta Facen sivuilta kansiota niistä muotinäytöksistä, pikalinkki tuonne on TÄSSÄ! Olivat mielettömiä, vaikka en paikalle osunutkaan kuin yhden kymmenenminuuttisen verran.
Muutakin meininkiä itse kävijöistä sieltä löytyy ja hurjan aktiivisesti tuo organisaatio näkyy päivittelevän asioita tapahtumaa koskien.

Harrastustoimintana jaoin muuten sellaiset varmaan lähemmäs sata Jaani Peuhu- tarraa festarialueella ja siinä matkalla. Ihanan höpsöjä saksalaisia kun samantien länttäsivät niitä vaatteisiinsa tai iholleen. 80% pisti sen logomerkin kylläkin väärinpäin. :)

Mutta se kotiinlähtö.
Maanantaina juna Hildesheimista Berliiniin lähti jo 8:34.... Aamu-unisen Helvetti.
Siispä piti olla kärppänä aamupalalla heti sen alettua seitsemältä.
Jumittaen sapuskaa suuhun, huoneeseen pakkaamaan kamoja ja check out.
Kokonaisuudessaanhan tuo hotelli maksoi samasen verran kuin reissu muuten.
Aamupaloineen 284,-. Kun sen jakaa kolmelle yölle, teki tämä 94e/yö. Suolaista..
Jos olisin jonkun mukaani saanut, huoneeseen ois 5eurolla yö saanut lisävuoteen.
Tuolloin maksettavaa olisi tullut 49e/yö. Ei siis paha se enään ollenkaan..
Kun kuitenkin pääsi kunnon sänkyyn sisätiloihin nukkumaan, aamupalan naamansa eteen, varmasti lämpimän suihkun ja sähköt.


Hotellin suhteen olin vähän myöhässä varausteni kanssa, varasin sen vasta joskus toukokuussa jolloin kaupungista ei enään meinannut edes löytyä hotellihuoneita keskustasta. Aiemmin kärkyttynä olisi tässäkin halvemmalla päässyt. Ja ajoissa näköjään pitää ollakin, mikäli ei halua hotellia 20km päästä.
Työttömän budjettia ajatellen oli kuitenkin sellainen upea pelastus tämän asian suhteen kuin mamma.
Yksin reissatessa mutsin ehto tyttären festarointiin oli se, että teltassa en majoitu.
Siispä se maksoi meikäläisen hotellin.

Jos kaveri mukaan olisi saatu, olisin tietenkin yöpynyt leirintäalueella, joka kuului pääsylipun hintaan. Sieltä löytyi myös järjettömän hyvin organisoidut suihkut, vessat, festarimarketkauppa, pullonpalautukset ja yötä myöten aukiolevat safkamestat.
Mitä sielä silloin parin tunnin ajan poukkoroin eksyksissä, niin mielettämän rauhallinen oli meininki sieläkin. Ei yhtään sitä järjetöntä roskaamista, kusemista, oksentamista, möykkäämistä, metelöintiä..



11:22 olin jälleen Berliinissä. Lento Helsinkiin lähti 15:15, joten jälleen oli useampi tunti varattu aikataulukusemisiin, meikäläisen sähläykseen ja suunnistamiseen.
TXL-bussin pysäkki Tegelin lentokentälle piti etsiä ihan alkuun.
Se kulki 10-15 välein.
Seuraavaksi pitikin jo saada lounasta ja koska olin perjantaina bongannut Burger Kingin valot rautatieasemalta, oli tuo pikaruokala tottakai etsittävä.


Joskus puoli kahden aikaan pääsinkin lentokentälle ja vaikeinta koko reissussa olikin sitten sen oikean terminaalin löytäminen. Check-inistä ei ymmärtänyt tiskien perusteella yhtään mitään, mutta muutaman syöpäkääryleen vedettyäni uskaltauduin käyttämään niitä tietokoneita, joilla tämä tehtiin.
Sain kuin sainkin lentolippuni ulos ja suunnistin turvatarkastuksien kautta odottelemaan koneeseen pääsyä. Olisi pitänyt kauemmin pysyä sieltä poissa, koska eihän sielä mitään tupakkahuonetta ollut.
Meikäläinen jännittää lentämistä ihan kiitettävissä määrin, joten reilun tunnin tärinävapinapanikointi ilman sitä nikotiinia oli aika tuskasta.


Kuuden jälkeen Suomen aikaa olin sitten takaisin jalat kotimaassa.
Kaikki meni hyvin. Meikä teki sen!
Ja ehdottomasti oli tekemisen arvoinen reissu.
Ei kovin montaa kertaa tarvitse pohtia, menenkö ensikin vuona mielummin vaikkapa tänne, kuin maksaisin tuplat jostain jo niin nähdystä Suomen räkäkännifestarista.

Miettikäähän nyt. 3 päivän festarilippu 80 euroa. Sen hinnan maksat jo jostain Tuskasta yhdeltä päivältä.
Lennoista maksoin loppupeleissä 140euroa. Jos olisin ne tilannut silloin heti, kun asiaa aloin pohtimaan, olisin päässyt hintaan 110euroa.  Bensat ihan jo vaan Nummeen taisi meidän kolmen hengen autolastilla maksaa tuon verran..
Juna maksoi menopaluuna 60euroa. Sen tilasin viikkoa ennen lähtöä. Jos tässäkin olisi ajoissa oltu, oisi päästy 40eurolla.

Ruokiin meikäläisellä meni vissiin 20euroa. Omat juomat hotellilla, eli viinipullo ja sikspack oli 6euroa. Festarialueelle en vienyt sitä litraa omaa litkua, vaan ostelin niitä 4euron oluita ja viinejä, tuohon sain menemään ehkä 60euroa kolmelta päivältä yhteensä, 5 tuoppia per päivä.
Ostappa samat 15 tuoppia jossain Ruisrockissa, tädää, yli 100euroa.
Niihin muihin julkisiin kulkemisiin uppos vissiin 16euroa. Sisältäen siis kaikki välillä lentokenttä-lentokenttä.

Lisäksi ostin tottakai virallisen festaripaidan, joka oli ryöstöhintainen 25euroa, sekä yhden 35e hintaisen käsilaukun, koska omani meni totaalisesti lauantaina rikki. Ja sen Cruxshadowsin 10eukon levyn.

Kaiken kaikkiaan halvemmaksi tuli kuin kotimaan festarit. Ja pääsi näkemään samalla Saksan.
Aivan helvetin hyvä päätös ja tunnelmaltaan, järjestelyiltään ja ihan miltä vain monta kertaa parempi tapahtuma kuin yksikään muu festari,,,Nummirockia lukuunottamatta, joka voittaa perinteikkyyden ja hurjan frendimäärän takia muut,,muissa asioissa se kyllä häviää.

Ajoissa vain kannattaa nämä päätökset tehdä, niin säästää rahaa ja pääsee siis halvalla.
On ihan paskapuhetta, että ei voi tietää puoli vuotta etukäteen saako vapaata töistä tai onko rahaa.
Jos on oikeasti halua ja mielenkiintoa asiaan, niin se järjestyy.
Kyse on vain siitä, miten laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
Työpaikka on elämää varten, elämä ei ole työtä varten. Yksi pidennetty vkl-vapaa onnistuu ihan mistä vain ajoissa ilmoitettuna.
Helmikuussa ostetut festariliput ja lennot on maksettu siihen elokuuhun mennessä, vaikka ne pitäis ostaa osamaksulla ja lyhentää 20e/kk.
Voi myös jättää kaksi/kolme baarireissua tekemättä, jolla katetaankin sitten ne kaikki muut kulut.

Joo. Ensi vuosi!
Mikäli kattaus pätkääkään nappaa (eli kyllä), niin tuonehan mennään.
Jälleen vaikka yksin jos elämä ei siiheksi kehity muuhun suuntaan.

666 ennakkolipun erä taisi jo loppua. Ne sai 74e hintaan.
Loput liput tullee joulun tienoilla myyntiin.
Festaripäivät on 9.-10.8.2014 
Ja ennakkokiinnityksinä on kerrottu nämä:
And One, Deine Lakeien, Subway to Sally, Lacrimas Profundere, Faun, Laether Strip, Letzte Instanz, Das Ich, Stahlmann, Feuerschwanz, The Beauty of Gemina, Sündenklang.
 

perjantai 23. elokuuta 2013

M'era Luna - Sonntag: II

No ja nyt se viimeinen osa itse festareista! On ollut kaiken maailman palautumisia, häitä, häämatkoja ja lopulta kotoilua, eli voi tämän odotetun ja piinallisen n.35 kuvan pläjärin lätkästä levitykseen juuri siihen aikaan kun pitäisi olla yökerhon tahmaisella tanssilattialla. ---no okei tämän ollessa valmis, pitäisi olla jo jatkoilla.



Todennäköisemmin etenkin nämä Blutengelin livevetoa kuvaavat kuvat toimivat myös miehille krapulassa hyvänä runkkumateriaalina jos sieltä tahmalattialta ei lähtenyt kainaloon omaa tahmatuss..tassua.

Aloitetaan kevyesti.
Vaikka eihän tästä bändistä voi puhua kevyesti. Hot, cool, hot, cool ja hot yhdistettynä on kutakuinkin juuri tämä.  
"We’re everything you’ll ever need. We have the darkness on our side, it will guide us to a better life. No more fear, and no more pain, we will protect you eternally.. The only price you have to pay is to leave this world behind." Vai miten se meni?


Koko kyseisen tunnin sai oikeastaan olla kamera ojossa.
Lähespä jokatoisen biisin kohdalla lavalle marssi laulajatähtösten, "jousiorkesterin" ja parin rumpalin lisäksi viisi  kesäkunnossa olevaa naikkosta.
Ekan stoorin kohdalla mustat tytöt saatteli lavalle valkoisen morsiamen.


Sitten lenteli vähän verta ja morsian vissiin kuoli. Pikkasen siinä kummiski kerkis lämpätä Pohlia siinä samalla kun herra yritti edes vähän laulaa jotakin mikkiinsä.


Tummat demonit kuitenkin saapui takas ja ei ollu vissiin morsian valkoisesta kasvojen päälle lasketusta hunnusta huolimatta immenkalvon omaava yksilö, koska ne käännytti sen tummaan armeijaan. Ei menty taivaaseen ei.
Sielä siipien suojassa se vaihtoi kolttunsa suruhuntuun.
Punapääthän on tunnetusti vähän lankeevia yksilöitä, KÖH.


Sitten yleisö näkikin tulikeppejä.


Ensin kahdet per akka ja sitten vähän useampaan haarautuvia virityksiä..



Tän ja parin täytebiisin jälkeen otettiin nunnia lavalle.
Tottakai. Olihan biisin nimi kummiski Lucifer.
Mikä olisikaan seksikkäämpää kuin nunnat lavalla? Senhän jokainen vähänkään pornoleffoja katsonut tietää kuinka siinä käy.
JOKAINEN on niitä katsonut. Elkääs yhtään yrittäkö.



Catfight ja lesboilua. Kynttilöitä ne ei dildoina onneksi käyttäneet.
Ensimäinen kuva piti ihan tarkotuksella jättää vähän rajatuksi, koska taustahenkilöiden ilmeet oli niin priceless kun nunnien kaavut juuri lensivät lattialle.


Nnnoh. Sitten bändi yritti vähän pidätellä porukkaa ja vetäs pari herkkää tissien läpsyttelybiisiä tähän väliin.
Ja nyt lieneekin aika kertoa kaiken tämän teatterin lomasta se oikeesti ehkä sivuseikka, eli oliko Blutengel hyvä livebändi?
No ei ollut.
Jos olisin ollut katsomossa sokea, niin se olisi ollut ihan paska.
Pohl yritti jotenkin hihkua mikkiinsä ja näyttää arvokkaalta puvussaan jotenkin äärettömän itseriittoisena kuten musavideoissakin, (oli tämä muuten se virallinen festareiden traileribiisivalinta) mutta oikeastihan se bändi ei ole ilman toista laulajaa, kuningatar Ulrike Goldmannia ilman yhtään mitään.


Trust me. Mulla on monta levyä ihan aitona tossa Ikean hyllykössä.
Ja jokaiselta levyltä löytyy pari hyvää biisiä. Onhan niissä jotain kiehtovaa vähän kaikissa ja tiettyjä elementtejä joista dikkaan, mutta meitsin makuun ne kyllä parissa soitossa menettää viehätyksensä ja alkaa enemmänkin nyppimään samaan tapaan ku lempparivillaneuleessa nukkapallot.

Siltikin näin nyt livevedon todistettuani jos joku kysyisi pidänkö bändistä, niin kyllä mä miettimättä edelleenkin sanoisin, että sehän on juur kova. On se vaan. Se on niin mystisen outo ja ei kieli poskessa kuunneltava juttu, että se on siksi niin kova.

Takas showhun!
Täs kohtaan se punapää karkotettu feikkineitsytmorsian olikin vissiin päässy pukille pomon kanssa. Koska nyt se marssi lavalle kera neljän kesytettävän, ketjuihin kahlitun, vesikauhuisen ja erittäin seksuaalisesti agressiiviseen tapaan latautuneen naisen kanssa.
Kaulapannoissa ja hihnassa ihan niinku tykkään munkin biatchia ulkoiluttaa.



Tottakai nääkin hurtat oli kesytettävissä ja sit vaan nautittiin verta valtaistuimella ja katteltiin ku lemmikit panee keskenään.
Kuningattaren etuoikeuksia.
Suudelkaa jalkojani.
Minä määrään - sinä tottelet.






Oli lentoemäntien vuoro!
Ja semmosii emoja, että niillä oli kymppikerhokortin lisäksi takataskussaan tulityökortti kans.



Yks mimmi muuten kämmäs tän shown aikana. Se ei saanu soihtuaan sammumaan millään ja joutu jemmaa sen johki takarakenteisiin kiireellä, ettei vaan jäisi vaatekerrastossaan muista jälkeen.
Soihdun perään pomppas nopsasti joku roudariparka sammutuspeitteen kanssa. Mahalaskulla.

Mikäs fantasia viel puutuis?
Kolmoset?
JOO, kolmoset.


Niin ja mitäpä lie valkoisia perhosia sielä kans kävi.



Huhuh...
Oli,,,oli kyllä tuotastanoin,, tapahtumarikas keikka,, musikaali,,teatteri,,pornoleffa,,BLUTENGEL!!
Jos sulla on joskus mahdollisuus mennä niitä katsomaan, niin mene.

Keikan jälkeen nappasin matkaevääksi konehallille kävellessäni (ja pohtien rankasti samalla seksuaalista suuntautumistani äskeisen shown jälkeen) ruokakojulta Hot Dogin. Totesin pistäessäni poskeeni tuota 30 senttistä nakkia, että kyllä nää Suomen festareiden 10senttiset on ihan läppä..
 
Oli sen verta hyvää, se lerssi, että heterohan minä olen vaikka vedessä höyryttäisi ja vuorossa olikin  se IAMX:ää korvaamaan saatu Zeromancer. 
Juurikin meikäläisen miesmakuun sopivan hintelää ja tatskattua porukkaa.

 
Voi luoja..!
Jengiä oli tästä muutoksesta huolimatta saapunut melkein puoli teltallista.
Se oli vähän aiempiin täällä seuraamiini keikkoihin nähden, mutta kuitenkin paljon ottaen huomioon, ettei tätä nimeä oltu paljonkaan mainostettu. Ja hittolainen tämä yleisö tuntui moninkertaistuvan sen energian ja meiningin kautta..
Bändi itse muisti moneenkin otteeseen pahoitella, että heidänkin lempibändeihin lukeutuvan poppoon Chris Corner ei valitettavasti saanut lekuriltaan lupaa esiintyä täällä Saksassa tänään..


Oli nää Norjalaiset sen verta Golfvirrasta puhtia hakeneet, että mitenkään ei meinannut yhdenkään valokuvan ottaminen onnistua pokkarilla.
Pomppi, pomppi ja pom pom. Jos hetkenkin joku pysy paikallaan niin sitten oli sata räpylää linssin edessä huitomassa.
Bändi moneen otteeseen tämän kiitollisuuden osoituksien lisäksi myöskin oli oikeasti ja vilpittömästi otetujen näköisiä siitä minkä verran jengiä ja millä fiiliksellä oli backuppia tultu katsomaan. Vähän siel tarvittiin jopa paperia silmäkulmiin,,,kovat jätkät. :)


Meikäläisen alkuperäinen suunnitelma oli katsoa näitä vain 30minsaa, ja siirtyä sen jälkeen ulkoilmaan katsomaan päälavalle saapunutta Front 242:sta, mutta hemmetti tämä olikin niin järjettömän hyvä livebändi, että piti katsoa pimeässä teltassa ihan koko tunnin keikka, tanssia ilman kenkiä ja luovuttaa muuten myöskin ekaa kertaa omat kamani ihan randomille vahdittaviksi.
Vuoroin vieraissa..

Nipsas ihan heittämällä ja reilulla kädellä sen päivän parhaan keikan nämä jätkät.
Heti sen Apopin lisäksi.
Helvetin hienoa, että tulivat! Todellakin on tutustumisen arvoinen bändi.

Se itse Front 242 veti just sellasen keikan kuin linkin videollakin näkyy. Joutu taas vähä tanssii kun kerta oli oma aerobicohjaaja lavalla puhumassa Jeesuksesta. Yleissivistävää."NO SEX UNTIL MARRIAGE!"

Front Line Assembly hautasi konehallin lavan. Sitä en valitettavasti kerkinyt kastomaan kuin 2 biisin verran, koska vessajonot lähimpään Bajamajahelvettiin oli tässä kohdin infernaaliset. Hyvin se kuitenkin siihen kuului. Oi voi,,peukku.


Varttia vaille yhdeksän pistettiin taas paikalle suomalaisia. Se Nightwish..
Mä itse en ole voinut sietää koko bändiä Tarjan lähdettyä. Se Anette Olzon/ Olsson/ ihan mikä vaan oli jotakin niin järkyttävää mun korville ja silmille, ettei sitä kertakaikkiaan vain voinut kuunnella biisin toiseen kertsiin asti.


Siispä kuuluin siihen kastiin, joka hurrasi ylempiä voimia Anetten lopetettua ja bändin vihdoinkin napattuaan haaviin tuuraajaksi Floor Jansenin. Monituinen Suomessa nämä kesällä nähnyt frendi hehkutti akkasen hoilantaa ja joudun nyt kyllä ihan puhtain syrämin liittymään tuohon klaaniin.


Naikkonen lauloi kuin viimeistä päivää.
Ja sen tukka pyöri moshauksessa monta kertaa näyttävämmin, lujempaa ja upeemmin kuin niiden muiden veteraanien.
Jumalauta (tähän ei ole kauniimpaa sanaa) ne on typerä bändi jos eivät tätä naista riveihinsä ihan pysyvästi ota.


Ja vaikka edellisessä merkinnässä kerroin pettyneeni luotto-orgasmiini, soon-to-be-aviomieheni Valon harrastustoimintaorkesterin puutteelliseen kyynelkanavien avaamiseen, niin jostain ihan puskista nyt tämä näinkin nolo bändi, kuin Nightwish ne avasi lopulta huolella.
Ykskaks vaan joku jälleen randomisaksalainen ojensi nenäliinaa töppöseen, kun aloin hyperventiloimaan itsekseni porukan keskellä. Floorgasm.


Varttia ennen lopetusta lähdin kohti bussipysäkkiä. Koska 22 lähti tokavika bussi ja 23 olisi ollut aika ankeeta seistä vesisateessa.


Koko päivän oli ollut semihyvä keli, mutta meitin pääaktin aikana se taivas repesi ihan huolella.
Eli en jäänyt katselemaan mimmonen se loppuhuipentumailotulitus oli. Joku sielä todella kovaan ääneen kuitenkin tuli. Mä en siinä vaiheessa ollut lähelläkään tapahtuma-aluetta..


Matkalla pysäkille joutu viel näpsäilee kuvia niistä valopallonarutanssijoista, joita pilveili vähän joka paikassa ja joiden läheisyyteen ei tosiaankaan ilman itsetuhoisia ajatuksia uskaltanut mennä.
Niin ja sitten oli näitä mukavan jänskiä vesisäiliöitorneja, joihin oli jemmattu valoja. Ja ne tottakai vilkku sen sillä hetkellä lauteilla olevan bändin tahtiin.



Sithän ois vielä kotimatka ja jälkipuinti.
Sitten lopulta päästään tai joudutaan eroon tästä tapahtumasta.. Jonossa on jo paljon muutakin.