tiistai 30. heinäkuuta 2013

Särkänniemeen, Särkänniemeeeeen!

Käytiin leikkimässä lapsia viime viikolla Tampereella.
Omasta viimeisimmästä vierailustani kyseiseen huvipuistoon oli jo kerkinyt hurahtamaan liian kauan aikaa.
Käväsin siellä viimeksi peruskoulun viidenen luokan luokkaretkellä. Muistaakseni? Vai oiskohan ollu neljäs luokka.
Kuusi vuotta sitten sinne viimeksi piti ihan tosissaan mennä, mutta silloin ...paljonkatkeraaparisuhdetilitystätähänväliin..... no ei menty.
Senkin jälkeen on vissiin joka kesä asiaa surkuteltu ja pitäsmennätelty, mutta tänä vuona päätin puheiden lopultakin riittävän.
Me mennään sinne Särkkikseen ja sillä selvä!
Siellä toisessakaan huvipuistossa, eli Linnanmäellä en ole käynyt sitten vuoden 2007, mutta siltikin oli ihan heittämällä Särkkiksen vuoro kun vertaa vuosia.


Paikalle rynnättiin hyvissä ajoin kahdelta iltapäivästä.
Saatuamme sen ylihinnoitellun elämysavaimen, pyörittiin ensalkuun ihan ees sun taas sitä nyppylää kun ei kyllä yhtään lapsuudesta mikään muisti osanut sanoa oikeelle vai vasemmalle ja mäkeä ylös vaiko alas.

Lopulta löydettiin laitteitakin ja parinkin pyörimistä katselin naama valkenevissa määrin.
Tiedostin pikkuhiljaa sen tosiseikan, että mä todellakin alan olee liian vanha tähän touhuun.
Jokainen härveli näytti siltä, ettei meikäläistä kyllä mitenkään niihin voi saada ainakaan selvinpäin.
Yritettiin varmaan eka puoli tuntia etsiä jotain "suht iisiä" vetkutinta alkuun.
Jahka sen ekan kerran uskaltautuis, ni sit ei tunnu enään mikään missään. Eks se oo sama vähä kaiken kanssa? Tatskan, lävärin, benjin, tequilan, perspanon..? Ai eivai.


Lopulta uskaltauduttiin puoliväkisin Hurricaneen. Sen tyyppisessä olen käynyt ennenkin, eikä se ollu sillon paha. Eipä.
Hammasta purren sinne kuitenkin mentiin, koska onhan se nyt noloo jos aikuinen täti lähtee vartin jonotuksen jälkeen portin kohdalta kohti ULOS-kylttiä, kun sellaset 5-vuotiaat vaahtosammuttimet tillittää polvitaipeessa naama hattarassa kysellen "eks sä uskalla?".
USKALLAN, PERKELE!


MotoGeen jonosta tosin lähdin ekan kerran pois, mutta lopulta kun siihen meni, oli adrenaliiniorgasmit jo kulutettu loppuun eikä se tuntunu enään yhtään pahalta.

Syy näihin vajareihin oli varmaankin se, että ensimmäisten vehkeitten sumaan osui Tornado.
Salakavalasti oli sen sisäänkäynti änkästy Koiramäen ja jonkun karusellin väliin johki tunneliin.
Jonossa sitä vasta sitten hiffasi mihin olikaan menossa ja kyllä siitäkin monesti kaikuvien kiljahduksien myötä meinasin hipsiä pois.
Itse laite tulikin ekalla kerralla mentyä lähes kokonaan silmät kiinni. Sen verran hurja se oli, mut ohh ne kiksit mitkä siitä sai. Priceless! Ihan potenssiin sata parhain laite koko niemessä ja käväistiinpä me siinä uudestaan vielä myöhemminkin.


Huijuvin askelin sitä sitten tämän jälkeen kipitettiinkin laitteesta toiseen ja alkukauhistuksen jälkeen loppuvaiheessa kyytiä pysty jo nauttimaan ja toteamaan "täähän on aika kiva" tai "olipa laimee".
Ainoastaan vempeleet, joissa mentiin selkä edellä suuntaan tai toiseen teki kieppiä myös sisuskaluissa ja pisti toivomaan turvavaljaiden yms. kaarien pitävyyttä.

Pahimmaksi laitteeksi siltikin osoittautui jälleen Viikinkilaiva. Siis ihan oikeasti Viikinkilaiva.
Se on ainoa laite, minkä jälkeen olen koskaan oksentanut,, Lintsillä joskus. (Eikä nyt lasketa sitä kertaa kun kävin 3 kertaa putkeen Tivoli Sariolan Waltzerissa humalassa.)
Tällä kertaa ei Viikinkilaiva kyllä laattoja lennätellyt, mutta seuralaisellani M:llä ei tainut kaukana olla. Paha, paha, paha olo tulee niinkin yksinkertaisessa laitteessa aina.


Jossain välissä syötiin ylihinnoitellut kebabit ranskalaisilla ja sen päälle käytiin ensalkuun rauhaisemmissa paikoissa kuten aina yhtä jännässä Vekkulassa.
Viimeisimmiksi laitteiksi sain suurehkon väännön jälkeen roudattua nämä vesihommat.
M ei olisi niin millään enään ainakaan Tukkijoessa kastumisen jälkeen halunut Koskiseikkailuun, mutta melko kuivina me ne kuitenkin selätettiin molemmat.
Vähän vaan kastu töyhtö ja pyrstösulat myös.



Käveltiinhän me myös sen Angry Birds Landian läpi, jotta voidaan sanoa käynneemme ja tottakai Koiramäessä piti käydä. Onhan Mauri Kunnas ihan kingi. Samalla söin muuten kesän ensimmäisen kioskijäätelöni.
Pehmistä. Irtojädeä en ole vielä syönyt... Käsittämätöntä.
Varmaankin siksi, että 1 tötterö ei ole mun mittapuulla normaali annoskoko jäätelöä vaan se on 0,5-1,0 litraa.


Koiramäessä ensimmäinen pettymys astui heti silmille. Oltiin jo tovi pohdittu, onko Särkänniemessä mitään kummitustalon tyyppistä jännähuihommaa ja pompittiinkin melkein tasajalkaa kun nähtiin mainos "Uskallatko astua Drakkulan linnaan?" ja vielä kun tämä synkkä linnake torneineen ja pihamaan hautakivineen ilmestyi näköpiiriin... Pettymys oli karvas kun se paljastui pienten lasten leikkiteline-hop-lop-köysirata-taloksi.

Olihan siellä elukoita ja etenkin 2 aivan mielettömän sulosta koiranpentua. Paljon isosti teki mieli tunkasta ne käsilaukkuun Armille kavereiksi.
Keppiheppaesteratakin ois ollu, mutta en saanu kilpailijaa M:stä.
Köyden varassa kulkevaan lauttaan kuitenkin päätin mennä ja törkeästi todellakin tosissani vedin itseni voittoon pilaten jonkun pikkutytön päivän.
Ei se mun lautallenikaan eksynyt pikkupoika kauheen innoissaan ollut kun kolmeakymppiä hipova täti repii köyttä niin ettei se käpälillään edes hipaisemaan päässyt.


Koska kello oli vasta vähän vajaa kahdeksan ja lähestulkoon kaikki laitteet niitä mukeloiden possujunia lukuunottamatta oli käyty läpi, suunnattiin märät vaatteemme kohti akvaariota.
Ei me päästy edes alakertaan asti kun molloteltiin niitä ekan tasanteen 8 akvaariota jo vartti.
Sitten tuli joku huutelemaan, että pitäisi häipyä. Harmittaa tämä kyl ny.

Edelleenkin mitä hemmettiä? Huvipuisto menee kiinni kello KAHDEKSAN?! Ei. Eiii!
Lintsillä sillon ostetaan vasta iltahupirannekkeita ja nautitaan kesäheilasta maailmanpyörän pimeyden ja korkeuden suojissa.


Vielä kerittiin kuitenkin Näsinneulaan, missä en jostain kumman syystä ole koskaan käynyt.
Delfinaariossakin olisi ollut mukava piipahtaa, mutta typerinä ei tajuttu tarkistaa näytösaikoja ajoissa.
Siellä sitä sitten ylhäällä katseltiin Tamperetta ja läästittiin lapsien kanssa kilpaa sormenjälkiä ikkunoihin. Bongattiin Angry Bird kukkapenkki ja samaa mallia delfiini.




Parit poseposekuvatkin tottakai täytyi ottaa. Siinä nätisti kun aurinkokin juuri laskeskeli.




Sitten pitikin jo lähteä kohti kotia......
Kyllähän siellä Tampereella pitäisi useammin käydä. Ei sinne oikeasti aja kun sen pari tuntia.
Siel on kuitenkin kakarana Pispalassa paljon aikaa vietetty ja sieltä löytyy "sukulaisten" lisäksi muutama ystäväiseni ja vanhoja koulukavereitakin myös.
Keikallakin olen käynyt viimeksi joskus alaikäisenä.
Oli sillon muuten vielä Sentencedin keikka. Ja täysi-ikäisten puolella esiintyi joku, mitä pääsin katsomaan väärennet....väärillä papereilla. Mikähän se oli ja missä?

Hyvä aika blogipäivityksiin on muuten 4:59. Jos tuota untakin, koska kello soi 11.00 ja menemme Lohjan Museoon kera epäsivistyneen samaisen seuralaiseni M:n joka ei koskaan ole siellä käynyt!

2 kommenttia:

  1. Viikinkilaiva on itelläkin ainoa laite, jossa ikinä on tullut kunnolla paha olo. En kyllä muista laattasinko peräti vai menikö loppupäivä vaan pilalle sen pahan olon takia. Mutta ei enää Viikinkilaivoja meikälle, kiitos. Tornado on munkin suosikkini, Trombi on myös tosi jees, mutta viimeksi kun käytiin, niin sitä ei saatu toimintakuntoon ilmeisesti vilposen kelin takia.

    Särkänniemessä pääsee sentään elämysavaimella noihin kaikkiin paikkoihin, mua kyrsi kun Linnanmäellä Sea Lifesta sai siltikin maksaa, vaikka oli ensin maksanut sen hirveen hintasen rannekkeen -.-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oikeassa olet siinä suhteessa, että mukava kun kaikkiin pääsee samalla rannekkeella. Siltikään se 8h aukioloaika ei kaiken kiertelyyn ja ihmettelyyn kyllä olisi riittänyt. Vielä kun oisi ollut se delfinaario, taidemuseo ja joku avaruusleffakin. Pariksi päiväksi ois ollut juurikin passelisti tekemistä.

      Poista