perjantai 19. heinäkuuta 2013

Rantajamit 2013

Toissaviikon tiistaista viime viikon tiistaihin mä käytännössä katsoen asuin Aurlahden rannassa.
Syy tähän oli Lohjalainen luokkakokous, eli Rantajamit.
Häppeningi järkättiin tänä vuona 12.kerran. Itse olin töissä vuotta numero 8.

Tietenkin itse ennen tapahtumaa ne puitteet bailaamiseen pitää rakentaa ja bileiden jälkeen myös purkaa. Koska tapahtumapaikkana oli ihan tuikitavallinen hiekkapohjainen jalkapallokenttä, meinasi tämä paljon habatreeniä.
Tiistaina paikalle pystytettiin jumalattoman iso teltta, jota sentään meidän ei itse tarvinut kyhätä pystyyn. Kuitenkin meikäläisten jopiksi muodostui erinäisten baari- ja ruokakojutelttojen pystytys, kylmäkaappien roudaus, turva-aidan pressuilla suojaus, kaljahanavaunujen työntely, tankkien, pullojen, tuoppien, limpparien ja kaiken mahdollisen kanniskelu ympäri aluetta ja tilpehöörin hakeminen talvivarastolta.. Tietenkin höystettynä hyvin huonolla läpällä kera ihanien tiimiläisten.



Vaikka pari päivää ennen itse tapahtumaa hommat alotettiinkin, niin kiirehän siinä aina tulee ja tuntia ennen porttien aukeamista kaikki näyttää vielä ihan keskeneräiseltä.
Jotenkin sitä kuitenkin osaa sinkoilla kuten monikätinen hindujumala ja saa kaiken valmiiksi siiheksi jahka ensimäiset asiakkaat ryntää portista sisälle janoisina.




Meikäläisen vastuualueena oli tänäkin vuona keskibaari. Käsittäen 6 myyntipistettä ja paljon mökää, koska kohtisuoraan lavan edessä.. Lisäksi alueelta löytyi toki Fosters-rekka, pari muuta anniskelumestaa, yrityspuoli buffapöytineen ja pöytiin tarjoiluineen sekä läväriliikettä, Mad Crockin myyntipiste sekä Koskenkorvan Valhalla-baari.
Janoisiksi ei siis varmasti yhtään kukaan vieraista jäisi.
Lisäksi normifestareista poiketen, meitiltä löytyi siideriin jäitä ja joka pisteestä sai hanakaman ja pullotuotteiden lisäksi ihan sitä tiukkaa viinaa myös. Niin ja koska tapahtuma on SSO:n alainen, viunasta kirjattiin halutessaan myös sitä S-bonusta..
Festarina esmes juuri tämän tarjonnan takia ihan lyömätön. Tosin tietty aina vaikka asiakkaat onkin otettu huomioon juuri näiden pienten lisäarvoa tuovien seikkojen valossa niin sieltä asiakaskunnasta löytyy aina tyyppejä, jotka loukkaantuu suunnattomasti kun eivät saa ahtojäiseen lime-lonkeroonsa pilliä tai joutuvat maksamaan pullovedestä kraanaveden sijasta (kraana keskellä hiekkakenttää?).


Esiintyjälista oli tänäkin vuona samoja kaavoja noudatteleva. Aina ne tietyt esiintyjät tulee vuosi toisensa perään tai korkeintaan parin vuoden välein. Ne nyt vaan uppoo kohderyhmään.
Omia korviani ajatellen, valitettavasti. Oli sielä toki tänäkin vuona pari ihan kuuntelun ja odottelun arvoista!

Torstaina lavalle nousi ensimmäisenä Neljänsuora, sitten Cheek ja lopulta Yö.


Cheekiähän meitsi venas ihan posket punasina.
Vähän joutuu kyllä sanomaan, että petyin siihen, että settilista sisälsi aivan järjettömän paljon sitä Vain Elämää-kuraa.


Perjantaina esiintymään saatiin paikallinen The Rockin´ Trouble, Jukka Poika ja J.Karjalainen.
Karjalaistahan odottelin jo ihan siitä syystä, että aiempi Radio Aallon konsertissa näkeminen meni meikäläisten suhteen plörinäksi kun vettä vaan satoi ja satoi.
Jännitin myös hulluna, missä vaiheessa se vetää Väinön. Kuolleen pikkuveljeni nimikkobiisin.
Itku nousi kurkkuun jo tämän asian sisäistäessäni, että sehän sieltä varmasti tulee. Mihin minä sitten sukeltaisin?
Olin ajatellut, että encorena varmaankin, joten aivan puskista tuli kun biisi vedettiinkin jo puolessa välissä settiä. Siitä häkeltyneenä en kokenutkaan kauheeta romahtamista vaan pystyin kanavoimaan ajatukseni seteleiden lajitteluun "toimistossani".


Viimeisenä tapahtumapäivänä, eli lauantaina, liput oli loppuunmyyty.
Kaikenkaikkiaanhan Rantajameilla käväsi kolmen päivän aikana sellainen 9 000 tyyppiä. Tavoitteet ylittyi ja kaikki meni muutenkin kivasti.
Vikaksi illaksi esiintyjäsetti oli seuraava: Haloo Helsinki!, Apulanta ja Popeda.


Vaikka Jamit oli taas jamitettu, oli edessä vielä se ikävin osuus, eli purku.
Kenttää haravoitiin moneen kertaan poimien nippusiteitä ja tupakantumppeja.
Kannettiin, kannettiin ja kannettiin kaikki paikalle tuotu veks ja lajiteltiin pulloja, tölkkejä, koreja ja tankkeja.




Tiistaina kaikki oli sitten ihan oikeasti ohi. Jälleen.
Oli meidän aika juhlia. Viikko kun kuitenkin tuli elettyä lähinnä pizzalla, hampurilaisilla, kolmioleivillä, wingseillä ja makkaralla. Oli ihan mahtavaa saada oikeasti oikeaa ruokaa ja viinipullojen pohjalta näki jo sen kauan kutsuvan sängyn, jossa ei viikon aikana kovinkaan montaa tuntia voinut vuorokaudessa nukkua.



Biletyksen jälkeen olinkin aivan taju kankaalla seuraavat päivät.
Nukuin, nukuin ja nukuin. Unissanikin tosin laskin edelleen olutta, kuuntelin radiopuhelimeen kiinniyhdistettyä korvanappia ja tunsin kuinka juntturassa jalat onkaan päivittäisestä 14h ravaamisesta.
Ottelin aikaa itselleni ja hellin kaltoinkohdeltua Armia, joka oli jamien takia jäänyt kurjan vähälle huomiolle vaikka äitini sitä kävikin päivittäin lenkittämässä. Saunoin lihaksia takaisin normaalitilaan ja pesin varpaitani viikon hiekkapölykerroksen alta takaisin puhtaiksi. Sain muuten balleriinarajat jalkoihini ja rusketuin muutenkin käsistä lähes likaisen väriseksi.

Jälleen kerran ei voi sanoa muuta kuin että kiitos ihan jokaiselle tapahtuman toteutukseen osallistuneelle ja myöskin niille asiakkaille, jotka vuosi toisensa perään pitää tapahtuman suosittuna ja pystyssä. Mulla oli mukava viikko, jonka uusiksi ottamista pitää jälleen harkita, vaikka viimeiset pari vuotta olenkin sanonut, että tämä oli vika vuosi.

3 kommenttia:

  1. Sumppi on aina yhtä ihana <3 Vähänkö oli kiva nähdä se Amarillon tiskillä, kun en oo moneen vuoteen käynyt Lohjalla missään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah! :D Tietäisitpä vaan..
      No on on se ihana.

      Poista
  2. Ite ootte ihania..

    VastaaPoista