maanantai 29. heinäkuuta 2013

Mitä kuuluu puutarhaan?

Hopsistanen kun on pari kuukautta vierähtänyt VIIMEISIMMÄSTÄ kasvipostauksesta.
Syy tähän ei suinkaan ole se, että olisin jälleen tappanut kaiken ja yrittäisin kaikessa hiljaisuudessa toivoa muidenkin unohtaneen KYLVÖINVAASIONI. Eij, vaan asian yksinkertaisuudessaan olen ollut niin laiska, etten ole jaksanut nykytilannetta kuvailla.


Siispä eilen nautiskellessani Uivaa Granaattia saunanjälkeisissä tunnelmissa otin itseäni niskasta kiinni ja kuvasin pyyhe päässä parvekettani.


Parvekelaatikoihin istutetut kukkaset on menestyneet hyvin ja kasvaneet hurjasti.
Verenpisara kukkii edelleen kuin solisi suoraan puutarhalta ostettu ja enkelipelargoniakin on täynnä nuppuja. Hopeakäpälä hivelee jo lattiaa ja yhdessä muraatin kanssa peittävät myös parvekkeen ulkopuolista kaidetta naapureita häiriten.
Pari vierailevaa kasviakin niistä on ylöspuskenut, joista jonkun tuntemattoman kukkivan kasvin olen antanut kasvaa, mutta toisesta hopeakäpälästä tunkeneen koivun kyllä nyhdin irti.


Pajukoriin tunkastu krassi kiemurtelee hurjimmillaan lähes 2metrin korkeudessa. Loppuu meikäläisen tuki jo sille kesken.
Vähän on toispuoleinen edelleen ja saa säännöllisesti tuota pyöritellä ympyrää kun valoa kohtihan se tietty kurottelee.
Kukkiakin on jo hurjan paljon ilmestynyt, mutta koska ne ovat syötäviä, poimin niitä lähes samaa tahtia salaattiin tai Armille naposteltaviksi. Sekun ihan tosissaan on niihin mieltynyt.
Nyt on pariin otteeseen joutunut myöskin Raidin kaivamaan esille, koska kirvat ovat tämän puolen partsista valloittaneet.
Ensin ne söi porkkanoiden varsia ja keräsalaattia ja nyt ovat siirtyneet krassin kimppuun. Viheliäisiä tyyppejä.



Toiseen amppeliin kylvetty kirjokierto puskee hyvin ylöspäin. Toivottavasti se siitä kohta alkaisi myös laskeutumaan ja tekemään niitä kukkiakin. Ihme kyllä on tämäkin aina virkonut vaikka monen monta kertaa paahteessa nuutuneina olen ollut varma, että ovat kuolleet.



Salaattinauhasta puski välikuolemien jälkeen useampikin lehti ylös ja tuosta on jo monet salaatitkin ruokapöytään väännetty. Silti näköjään edelleen uutta satoa tuottaa. Mistä eniten yllättynyt olen on se, että vähäisellä kastelulla ei kirpeydestä ole tietoakaan.


Pelargoniatkin näyttävät ihan mukavasti viihtyvän purkeissaan, eivätkä ole suuttuneet jatkuvasta latvomisestani. Toivottavasti saan nämä talvehtimaan menestyksekkäästi niin ensi kesänä ovatkin sitten täydessä loistossaan.
Äitienpäivänä ostettu euron ruukkuruusukin innostui pienen lannoituksen jälkeen kukkimaan uusiksi..


Yrtit piti jo kuukausi sitten siirtää pienoiskasvihuoneesta veks, koska niillä oli selkeästi siellä liian kuuma. Tilliä on käytetty hurjasti uusien perunoiden kanssa, basilikaa salaateissa ja samaten ruohosipulikin on leikelty monta kertaa matalaksi. Pinaattia löytyy jo pakkasesta ja itämainen salaatti todettiin parin kokeilun myötä helevetin pahaksi. Se päätyi siis biojätteeseen.


Sen sijasta tämä punahierakka on meikäläisen ehdoton uusi lemppari. Törkeän hyvää ihan missä vain ja sellaisenaankin. Mansikoitakin on päästy vissiin 10 kipaletta maistelemaan.


Kasvihuoneessa on tunkua. Väkivalloin joutuu ovia sullomaan kiinni, koska kurkku ja etenkin kesäkurpitsa valtaa alaa isoine lehtineen. Onneksi ei tullut siihen kasvusäkkiin pistettyä kuin yksi taimi molempia ja eteen pari paprikaa. Niistä toinen kyllä kuoli, mutta toinen taistelee kesäkurpitsan lehtien seasta ylöspäin ja kukkii tälläkin hetkellä.


Kesäkurpitsoja ei vielä ole varsien seasta onnistunut bongaamaan, mutta yksi pienen pienoinen kurkku sieltä on jo löydetty! Jee..



Runkotomaatti on myöskin juoppona kokenut monta välikuolemaa, mutta jännästi se silti aina tuntuu vesikipossa uiton jälkeen virkoamaan. Piti se myöskin nostaa pois maitotonkasta, koska vartta alkoi sen verta paljon olemaan, ettei enään siinä pystyssä pysynyt. Kukkii myöskin hurjasti, tomaatteja ei vielä näy..
EDIT: löytyypäs pienen pieniä tomaatteja kun oikeen alkoi tutkimaan.. Hii!


Chilit sen sijaan on jokainen siinä 50 ja 70 cm korkeudessa.
Yhden niistä lahjoitin broidilleni, joka kumma kyllä ei ensimmäistä viherkasviaan ole onnistunut tappamaan.
Se risti sen Black Anukseksi ja hedelmätkin on kuulemma jo kolme kertaa isompia ja ruukkuakin on jo vaihdeltu. Hyvä poju.
Toisen moisen vein pari viikkoa sitten M:lle synttärilahjaksi. Sen menestystarinaa odottelen vielä.




Eli näin! Vielä on kesää jäljellä..... tadadaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti