sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kaljaasi

Tiistaina suunnistin viinitonkan ja makkarapaketin kanssa Aurlahden rantaan.
Sieltä lähdettiin pienellä lautalla kera tärkeyksien nauttimaan Lohjanjärvestä, kesästä ja toisistamme.
Reissukohteenamme sijaitsi lauttaravintola Kaljaasi, jossa osa porukasta ei koskaan ollut käynytkään.
Omasta viime visiitistäni oli myöskin kerkinyt vierähtämään monta vuotta, joten hinku paikalle oli kova.



Kesäretki piti toteuttaa jo maanantaina, mutta sään ollessa huono siirrettiin se sitten tiistaille.
Vielä lähtösatamassa taivas oli synkähkön pilviharson valtaama, mutta selänteen läpi seilattuamme katosi viimeisetkin pilvet ihan taikaiskusta pois. Tuuli tosin edelleen oli sangen navakka ja tästä syystä ihan bikinivaatetus auringonottotarkoituksin ei onnistunut.


Liessaaren sillan alitus sujui...ööö...no se alitettiin.
Tohinassa tosin onnistuttiin hukkaamaan kapteenin kenkä järveen ja vähän taivuteltiin rautaa eri asentoon kuin se alkujaan oli.
Pienestä järvihädästä ei pitänyt vissiin hiiskua kenellekkään, mutta lopputulos nyt kuitenkin oli se, että seuraavat pari tuntia odoteltiin moottorikorjaajaa ankkuri pohjaan viskattuna ja panikoitiin lähinnä sitä, ettei tulisi pissihätä.
Hätä keinot keksii ja lopulta improvisoitiin hieno vilttisuoja ja alusastia.


Matkaa kuitenkin päästiin jatkamaan ja kurssi ohjattiin jälleen kohti pääkohdettamme.


Siinä perämoottorin putputtaessa olla möllöteltiin tuulenvireessä, ihailtiin mahtavia kesämökkejä ja haaveiltiin itsekukin kuinka joskus itsekin vielä omistaisimme moisen lukaalin jostakin.
Mukaan oli päivänvarjon ja grillin lisäksi pakattu poppiskoneet. Musiikkivastaava ei tosin ehkä ihan sitä meikäläisen lempparilevykokoelmaa ollut mukaansa haalinut.
Vartiasen Jennin pöllin omaan laukkuuni jo lähdössä..
Toinen levy, joka olisi pitänyt myöskin pitänyt nyysiä pääsi kuunteluun turhankin paljon.
Mikä se olikaan se 2000-luvun myydyin levy kappalemäärällä 160 000?


Sinne itse Kaljaasiinkin päästiin lopulta. Koska näinhän oli päätetty vaikka siihen menisi neljä moottoririkkoa ja kymmenen odoteltua tuntia.
Ihan oli entisellään se lauttaravintola. Toivottavasti ensi kesänä uusien yrittäjien myötä sama tunnelma säilyy..



Itse lautalla tuhottiin kahvien lisäksi muutamat alkoholipitoiset juomat.
Sitten otettiinkin jo kurssi kohti kotisatamaa, koska lautalla kulkeminen tosiaan vei sen muutaman tunnin suuntaansa.

Muutamaan otteeseen piti muutenkin rantautua, koska hätäWC-ratkaisu ei nyt kuitenkaan ollut se, jota jatkossa oltais haluttu käyttää. Lisäksi lautalta löytyi vahtikoirat Frodo ja Bilbo, joten niidenkin piti välillä saada tassujen alle tukevaa maata.





Välillä tuulenpuuskan yllättämänä ongittiin kylmälaukun kantta pois järvestä.
Turhaa työtä sinäänsä, koska myöhemmin kyseinen boksi rikkoontui ihan kokonaan.


Paluumatkalla pysähdyttiin vielä autiotalosaarelle grillaamaan ja uimaan.
Vaikka sainkin vähän huutia uintivisiitistäni sille puolen saarta, mistä tämä autiomökki ja autiosauna löytyi,,,, olen edelleenkin sitä mieltä, että pulahdus hiekkarantaan oli mielyttävämpi kuin kivikkoiseen kaislikkoon, missä lauttamme sijaitsi.
Sitäpaitsi siinä ei ole mitään laitonta koska rakennukset olivat edelleenkin selvästi hylättyjä ja en tälläkään kertaa murtanut lukkoja/tuhonnut omaisuutta.
Ota vain kuvia, jätä vain jalanjälkiä. Urbex-sääntö nro 1.



Kaiholla sitä tosin tätäkin tupaa katseli. Oikeasti iso ihana saari jossa vain yksi mökki ja ulkosauna.
Eli selkeästi jonkun kokonaan omistama saari. Sielä yksikseen lojuu käyttämättömänä ja villiintyen.
Ei mene tälläiselle järvi ja mökkeilyhöperölle mitenkään jakeluun kuinka joku voi olla käyttämättä moista paikkaa.





Ilta alkoi jo tosiaan olla melkoisen pitkällä kun lopulta löysimme lautalla takaisin Aurlahteen.




Jännitystä, sähläystä, käänteitä, naurua, tuulta, reipasta meininkiä, perseilyä tai läpänheittoa ei tältäkään reissulta puuttunut.
Jatkettiin vielä jatkoille Londonin terassille. Osa aiemmin, osa vähän perästä.
Oli juurikin niin oikeaoppisesti vietetty kesäpäivä kuin voi vain olla.
Näihin kuviin ja tunnelmiin on kiva palailla sitten tammikuun -30asteen tuiskeessa.
Kiitooooos kasavammaset.

1 kommentti: