maanantai 22. heinäkuuta 2013

Juhlat? Juu, taas.

Viime lauantaina aukes taas viinitonkka.
Olin kovin alkujani päättänyt, että nyt valkaistaan sitä nenää jokusen aikaa.
Olinhan kuitenkin jälleen päässyt käsiksi keittiövaakaan, lautasmalliin ja ananasten, kanan, mehukeiton sekä raejuuston ihmeelliseen JA TODELLA MAUKKAASEEN maailmaan. Niin ja pyyhittyä pölyt kuntopyörästä sotkien päivittäin 10-20km raivolla.
No niin, noh kuinkas siinä sitten kävikään..


Ystäväiseni M täytti maagiset 27-vuotta. Meitsi saapui paikalle avopuolisonsa K:n kutsusta.
Alkujaan vähän hannasin 2,95km kävelyä, mutta kun se kyytikin sitten onnistui liian helposti niin sinnehän sitä mentiin. Kivahan se olisi pitkästä aikaa istuskella alas vanhojen tuttujen (ja uusien tuttavuuksien) kanssa.




Vaikka olinkin tästä naisvahvuuksista niitä harvoja, joilta ei kotosaltaan jälkikasvua löydy niin silti fiilis ja tunnelma oli ihan sitä normaalia eikä keskustelua uhmaiästä, nännihaavoista tai yöherätyksistä käyty paljonkaan. Eikä tullu myöskään sitä "koskas sinä.."-tenttiä. Tiesinhän mie, että samoja pöhlöjä ne ihmiset on, vaikka joskus olisivatkin ovuloineet yhdenaikaisesti siemensyöksyn sattuessa.



Vaikka juhlat oli nimellä ......kadun kesäfestarit, ei me kyllä yhtään bändiä nähty. Eikä se kesäkään ihan parhaimpiaan päälle ollu pukenu.
Kyllähän sitä jokusen sidukan pystyi istumaan puutarhatuoleilla ja ihailla, kuinka hienoja tuliaisia jotkut tuo perheelleen saapuessaan kännissä kotiin Rantajameilta... Only for you, babe.


Vaikka miehiä oli suhteessa 2/3 meihin akkoihin, kippaantui tämä grillaus minun ja emännän harteille.
Eikö grillauksen nimenomaan pitäisi olla niitä lajeja, johon vain miehet kykenevät ja jossa he suorastaan kokevat olevansa velvollisia suorittamaan.
No ei kun niillä oli peli kesken! Ja kuitenkin muistivat ruokapöydässä huomautella karsinogeenien haitoista. Köh..!
Meillähän vain oli savusukellusharjoitukset käynnissä. Muistettu ei ilman huomautusta, että sielä grillissäkin jotain ruokaa oli.




Hyvin maukkaat salaatit, pasteijat ja jälkiruokaleivokset oli kuitenkin K meille taiteillut.
Kynttilätkin sytytettiin kun tilanne nyt kuitenkin oli tämän 27.




Boolin maittavuudesta saan kiittää itseäni. Minähän ne ekat kolme keissiä sekoitin.
Vaikka tällä kertaa ei se viina sitten maistunut, niin tavallaan tämä mehunmakuinen sekoitus koitui salakavalasti turmiokseni seuraavana päivänä.
Juhlosista häippäsin kotosalle välissä lenkittelemään Armia ja löysin kuitenkin itseni vielä jatkoilta Lohjan huikeassa yöelämästä, missä tulikin törmättyä luurankoihin kaapissani.

Pidetään perinteet yllä ja kiitetään taas mukavista hetkistä ja sosialisoitumisesta paikallisessa poppoossa.
Peeäs. Pitäkääpä se mun lahjana tuoma chili, joka siemenestä asti kasvatettu 30cm mittaan, hengissä! Odotan loppusyksystä kutsua illalliselle, missä saan nauttia tämän hienon kasvin aikaansaatua hedelmää.


...niinjuu! Huomenna (tänään) lähden lautalla järvelle ja Kaljaasiin, jonka jälkeen keskiviikkona valloitan Tampereen ja Särkänniemen. Kesä on vain kerran vuodessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti