torstai 27. kesäkuuta 2013

Nummirock 2013 - perjantai

Eka leiriaamu lähti käyntiin keitetyillä kananmunilla ja paketilla pekonia. Niin ja tietty sämpylää härpäkkeineen ja limpparia energiajuomineen.
Vissiin 12 kieppeillä oli kaikki löytäneet itsensä teltoista ja autosta partykatoksien alle retkituolille jumittamaan.
Oli myöskin eka ja ainoa aamu kun kärsin darrasta. Parikin viisisatasta joutu ennen iltapäivää kiskomaan kun millään ei jomotus kadonnut ruoan ja juoman avulla.
Mahdollista toki on, että päänsärky johtui pelkästä kofeiininpuutteesta, koska yleensä olen tottunut siihen 5-10 kahvikuppiin päivässä ja nyt jäi tämä annos saamatta. En uskaltanu murukahviin koskea kun vasta seuraavana päivänä.


Olin ekaa kertaa ottanut messiin paskan parin euron Ikean paistinpannun ja osottautui kyllä jälleen sellaiseksi ratkaisuksi, että tästä lähin ei festareille ilman paistinpannua lähdetä.

Muut kävi jo katselemassa Sons of Aeonia. Munkin piti sinne mennä heti sen jälkeen kun palautin opinnäytetyöni toimistolle, mutta jotenkin mentiin ristiin kun puhuin teltalle kaljalle ja muut luuli kaljateltalle.
Meikä korkkasi sen kaljan sitten teltoilla ja muut kaljateltassa. Sit vasta soiteltiin missä helvetissä oikeen porukka menee.


Eläkeläisiksi, eli kello kolmeksi löydettiin toisemme ja mentiin sitä sitten katselee..
Testattiin Riston kanssa Motörhead-olutta. Ei ollu kyllä kummosta, mutta kyllä sen yhden pullon nyt kiskoi.


Eläkeläisiä piti mennä ihan sen fiiliksen vuoksi katsahtamaan. Eihän sitä itse musiikkia nyt tosissaan kuunnella ja dikkailla voi. Jotenkin on jännä, miten sellanen huumorihumppa uppoaa hevikansaan vuosi toisensa perään järkyttävän kokosten letkajenkkojen ja jammailujen muodossa.
Kuitenkin kaikki muut bändit menee sen metalliosaston alle, eikä varmasti mitään muuta humppaorkesteria katsottaisi hyväksytyksi pitkätukkien silmissä kuin Eläkeläisiä.


Leirissä kerkis vielä käydä siiderin kiskomassa kunnes vuorossa oli Some Call This Tragedy, mikä oli meikäläisen must see-listalla.
Demosetä-kilpailun kautta olivat itsensä lavalle saaneet
Olihan se kauheen symppistä seurattavaa, nuoria poikia innolla sähläämässä. Vaikka pari musiikista enemmän tietävää herrasmiestäni koko keikan viisastelikin teknistä toteutusta niin mulle tärkeintä oli se fiilis mikä lavalta porukkaan välitty. Ei se, soittaako joku puol tahtia jäljessä.



Ghost Brigadekin käytiin katsomassa ja tykkäilin kyllä jälleen.
Ennen keikalle siirtymistä Some Call This Tragedya seuraamassa ollut leiriläisemme kyseli millainen on tämä Ghost Brigade. Sanoin, että sellaista tissien läpsyttelyä, 10minuutin herkkiä hetkiä.
Se katsoi 5minuuttia, totes mun olleen oikeessa ja häipy muualle.



Mokomaakin jäin muutaman biisin verran yksikseni seuraamaan kun muut hippas leiriin pullonkaulalle. Pitihän se nyt nähdä kuinka kauan Santun päähän viritetty saunavihta pysyi paikallaan... Parin biisin verran.


Sitten korkattiinkin jo roseviinipullo ja jumiteltiin jälleen leirissä parin tunnin verran.





Shining, joka taisi kyllä vetää sen yhden parhaimmista festarikeikoista, alotti meinaan puol kasi.
Meikäläistä harmitti suunnattomasti sen In This Momentin peruminen, mut onneks nyt ihan ok bändi tilalle tuli. Ensi vuona sitten ehkä?
Jotenkin taas venasin Shiningilta oksentamista lavalle tai verisuihkuja yleisöön, mut hurjan kiltisti se Kvarforth kuitenkin oli. Mitä nyt oli pukeutunu Kentin paitaan ja vähän muniaan siellä kouri.



Shiningin ohessa oli myös aikaa posekuvien. Niin kivasti kun tuli aurinko puitten takaa ja lavalta sekottu meininkiin savua. Mukava oli siinä nurmella elämästä nauttia.




Tän jälkeen alkaakin sit jo vähä pätkiä..


S kävi Open Stagella jammailemassa, minä puhuin jossain välissä broidini kanssa puhelimessa yksikseni rannalla.. Soli vetäny litran Smirnoffia puolessa minuutissa ja ylpeenä soitti siskolleen ettei ollu ees paha keissi.. Mä neuvoin sitä hakeutumaan lähimpään vatsahuuhteluun tai työntämään sormia kurkkuun. Oli se sit vissiin puolessa tunnissa alottanutkin pahoinvoinnin..
This is how we learn!



Isosisko siis veti kiltisti siideriä, kaljaa ja viiniä pikkasen leirejä kierrellen ja tuttuja moikkaillen.

 
Marjutin kanssa käytiin perinteiset pehmopornokuvat ottamassa auringonlaskussa ja itse kävin kunnon auringonlaskuakin hirveellä kiireellä kuvaamassa.


Mitä niihin älästi poseerauksiin tulee niin okei, itse menin ja tiesin jutun, mutta en mä silti tykännyt kun eräs kaverien kaveri oli jälleen sielä kieli pitkänä omalla puhelimellaan kuvaamassa niitä tissejä vaikka monta kertaa ihan kauniisti ja rumastikin käskettiin sitä painumaan hornaan.


Wintersun kyllä taidettiin katsoa? Sit mulle iskikin jo paha olo.
Oikeestaan aina kun hiffaan olevani liian humalassa ja iskee se paha olo, mulla loppuu juominen siihen.
Joko alan puhuu norjaa tai lopetan vaan juomisen. Eikä siit oikeen uuteen nousuun enään lähdetä.
Etenkin jos norjaksi menee niin sitten ei kyllä enään tippaakaan mitään juoda loppuiltana.
Parin tunnin päästä pää alko olee selvä ja yritin vielä olutta juoda, mutta iski sitten se väsy.



Leirissä oli muitakin tarpeeksi juhlineita ja jälleen herra Lahden toivo maailmalle onnistui yllättämään uskomattomilla sammumisenlahjoillaan ihan mihin vain.
Kirjotettiin sen selkään "ei saa häiritä"-lappu, pestiin hampaamme ja kömmittiin makuupusseihin.
Omnium Gatherum ois alottanu puoli kahdelta, mutta mepä oltiin kaikki nukkumassa siis jo vähän jälkeen kahdentoista.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti