torstai 27. kesäkuuta 2013

Nummirock 2013 - lauantai & sunnuntai

Rykästään tähän samalle päivälle sitten vielä loputkin festarit.
Huomisesta alkaen kun meikäläisen löytää Varjotuskasta, eli Kaisaniemen puistosta naispatsaan juurelta kera varmaan sen saman lähemmäs sadan frendin mitä Nummessakin oli.

Jälleen paukkas Nummiaamu eteenpäin hyvissä oloissa.
Aamuyöstä oli vettäkin satanut ihan reippaasti, mutta onneksi heräämisen aikoihin soli jo loppunut.
 

Oltiin varattu sauna Hanneman (olisi ollut tarjolla myös Dimebag) puoli yhdeksi ajatellen juuri sitä, että vikana aamuna tuo löylyn tuoma tekohengitys voisi olla ihan paikallaan. Oikeessa oltiin.
Tosin eräs aiemmin leiriin sammunut pupusemme, jonka luulimme nukkuneen teltassa 14h putkeen, olikin kokenut aamuyöstä ylösnousemuksen, huitassu uuden kännin päälle ja saunaan lähdön aikaan se oli vielä hyvin viinahöyryillä käynnissä.
 
Kummasti se sekin selvisi lauteilla elävien kirjoihin ja järvessä uiton jälkeen katosi kyllä kaikilla loputkin darrajumit ja unihiekat.
Aivan mielettömän upea lisäpalvelu festivaaleille tuo tuollainen saunanvuokrausmahdollisuus.
Vielä kun lämmintä vettä suihkuun saisi, niin olisi täydellistä. Ja sauna-ajaksi 45min on vähän lyhyt. Tunnissa kerkiäisi ajamaan myös kainalokarvat.


Vasta uudestisyntymisen jälkeen paisteltiin pekonit paistinpannulla ja intouduttiin myöskin keittämisen sijasta paistamaan ne munat. Ja tättädää kun hetkessä muistukin mieleen kylmälaatikon hampurilaiset juustoineen. Ihan taivaallinen brunssi.



Sitten alettiinkin neiteilemään.
Käsi tärisi siihen tahtiin, että kesken silmärajausten onnistuin tökkäämään sen tussimaisen kajalin silmääni. Koko silmä itsessään oli samantien musta ja koko valkuaisen osalta ja hetken jo panikoin puhkoneeni silmäni, mutta kun ei kerran sattunut, niin väriähän se vain.
Hyvin oli häijyn näköinen kunnes kovalla räpsyttelyllä ja pumpulipuikolla sain pestyä silmäni.
Piilarikin kun oikeen imaisi tämän kalajin reunoillensa. Harmi kun ei hiffannu siinä paniikissa kameraa kaivaa esille.
Ois ollu pähee valokuva!

Molin aiemmin YouTubesta katsonut aamun ekan bändin Right to Remain Silentin musiikkivideon ja tämä kyseinen tekele oli niin loistava, että päätin sen perusteella poikien ansaitsevan meikäläisen katsomoon. Noh, paistettiin kuitenkin vasta niitä pekoneja tässä vaiheessa, joten välistä jäi.

Tuliaisiksi itselleni ja faijalle kiitokseksi autolainasta kävin ostamassa purkilliset virallista Nummirock-sinappia. Kyseinen Poppamiehen kanssa yhteistyössä toteutettu tekele.
Sielä Poppamiehen kojulla kävi jälleen pari meidänkin leirin uskalikkoa.
Molempien kohdalla osottautui kyllä miestä väkevämmäksi se tulisuus.
Vedet valuen tokana päivänä ja happea vetäen kolmantena.
Asiallinen oli kyllä menu!



Enpä myöskään tälläkään kertaa päässyt katsomaan Nicolea, enkä muuten Kalmahiakaan..
Vasta Sister Sinin kohdalla poikkesin alueella, koska piti nähdä mitkä vaatteet sillä riekolla oli päällänsä. Pari biisiä katsoin ja palasin jälleen punaviinipulloni luokse.


Insomnium katsottiin tietenkin.



Ja sitten olikin vuorossa tämä meikäläisen ehdoton festareiden ennakkosuosikki, eli Chelsea Grin.
Vittu mitä paskaa. Rehellisellä suomen kielellä...
Jätkiä selkeesti vitutti se, että he tulevat tänne jenkeistä asti ja eivät päässeet päälavalle.
Toisekseen niitä taisi jyrsiä se, että yleisöäkään ei kummemmin saapunut paikalle.
Keso ojossa ja vähän sinnepäin ne veti todella aliarvoisen keikan, otti niin paljon pariin otteeseen päähän se joku kylmyys ja epäkunnioitus, että hyvä kun viitsin edes biiseille itse taputtaa.




Kyllä me taidettiin Soilworkiakin katsomassa käydä. Tai ainakin sitä tai Rytmihäiriötä.
Enpäs ole taaskaan yhtään varma. Viinakset uppos sen verta hyvin, vaikka kolmas päivä olikin jo menossa.
Improlavalle saatiin taaseen läjä rakkaita karvapeikkoja, sillä Biluhoms kävi vetämässä sangen korvat vertavaluvan versionsa Tallulahista. Mikäli olet kykenevä, käy se katsomassa TÄSTÄ!





"Why you have that vip-pass?"
- I have fucked so many musicians.





Joskus yläasteella kuuntelin hurjan paljon Children of Bodomia, mutta kolmen ekan levyn jälkeen niiltä ei mun makuuni ole tullut oikeen mitään hyvää.
Piti siis tottakai toivoa, että vanhoja biisejä tulisi fiilisteltäväksi paljon.
Ja niitähän tuli.
Yritettiin kaaoksesta nähdä jotain siirtymällä bäkkärin puolelle, mutta oli sieläkin katsomo niin jumissa, että ei mitn toivoa.


Alistuttiin kohtaloon ja siirryttiin johonkin miksauskopin tuntumille ihmettelee.
Aivan fiiliksissä sitten olinkin kun läjässä tuli vanhoja hyviä biisejä.
Joku uudemman tuotannon faniporukka siinä meidän ympärillä selkeesti oli, koska ne ei olleet yhtään messissä vanhojen biisien kohdalla vaan möllötti tuppisuuna ne. Ja meikäläinen möllötti taas ne uudemmat..
Ehdottomasti oli katsomisen arvoinen setti ja mukava lopetus festarille.

Tunnelma oli senkin jälkeen vielä niin katossa, että päästiin jopa leirikierrokselle ja pysähdyttiin varttia pidemmäksi ajaksi toisiin perukoihin.
Siinä istuskellessamme tietä pitkin kulki muuten kolme ihan normaalisti pukeutunutta ja kättäytyvää herraa, jotka jotain alkoi morjestelemaan. Vähän lähemmäs kun tulivat niin huomattiin M:n kanssa, että niilläpä on kaikilla sepalus auki ja vehkeet esillä.
Olivat kuulemma pidemmän aikaa jo näin kävelleet vieraisiin leireihin tutustuen ja me oltiin vasta ensimmäiset jotka asian huomasivat. Mikä puute? selibaatti? missä? pyh! Kun ekana sitä kiinnittää näköjään lähestyvien miesten haaroväliin silmänsä. :D

Vika ilta oli jälleen juhlinnan kannalta meikäläisen paras ilta.
Alkoi se kello olemaan jo reippaasti yli aamukuuden kun vasta takakonttiini nukkumaan pääsin.
Enkä kyllä yhtään arvostanut yhdeksän aikaan Riston naapuriautobileitä Chisun voimin.
Kömmin koomassa anelemaan, että ei Chisua, ei musiikkia, pliide ja jatkoin tämän jälkeen pari tuntia vielä unosia.



Olikin siis itsestäänselvää, että meikäläinen ei lähtisi ajamaan ekana.
Herättiin, paistettiin vikat pekonit ja syötiin kaikki syömäkelpoinen.
Poimittiin tupakantumpit maastosta, kasattiin partykatos ja teltta.
Ängettiin auto täyteen ja jännityksellä yritettiin startata auto.
Ja se käynnisty! SE TOIMII!
Ja me päästiin myös kotiin asti ilman mitään ongelmia.
Kuudes vuosi ja me rikottiin se kirous auto-ongelmien suhteen.
Jeijs!

Koskaan aiemmin ei olla myöskään niin ajoissa kotimatkalle lähdetty.
Johtuen tietty osittain siitä, että tälläkertaa ei tarvinut säätää käynnistyskaapeleiden, autokorjaamon tai huoltomiehen kanssa.
Hämeenlinnassa pysähdyttiin vielä safkaamassa ja heitettyäni tytöt koteihinsa suuntasin Sammattiin ulkosaunaan, uimaan ja ennen kaikkea, hakemaan rakkaan riiviöni kotiin.
Oli ollut ikävä.

Pitää kiittää ihan kaikkia reissussa mukana olleita, ystäviä, rakkaita ja myös niitä urpoja.
On se vaan hienoin festivaali koko Suomen maassa. Se Nummirock.
Ja ihana oli lukea se Nummen päivitys ensi vuonna tapaamisesta.
Viime vuona kun tuota tietoa joutui odottamaan pitkälle talveen..


Onpahan meikäläisen jääkaapin oveen saapunut jo seuraava festivaalilippu.
Se saapui Saksasta ja se vie mut sinne Saksaan.
M´era Luna, I´m coming!

Sitä ennen kuitenkin huomenna Varjotuska. Majoitus Espoossa kera ihanan Eetun ja Marjutin (makkikset jo piilossa?) Lauantaina toivottavasti/ehkä/mahdollisesti Rock the Beach ja ainakin Turmion Kätilöt Circuksessa.
Niin ja sunnuntaina me katsotaan Robin-leffa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti