tiistai 18. kesäkuuta 2013

Karnaistentenkorpi.

Oon tässä kovin yrittänyt kanavoida jatkuvasti kasvavaa Nummikuumettani kaiken näköiseen muuhun toimintaan.
On maalattu saunaa, käyty pesemässä lisää mattoja, vierailtu mummolassa, käyty verenluovutustukena jne...
Mutsilla pääsin jopa maistamaan viimeisiä Budapestin tuliaissuklaita.
Oli aivan törkeän hyviä.



Onpa tosin myös kasvatettu sitä Nummikuumetta kaivamalla partykatokset, vesihanapakkaukset ja makuupussit esille, laitettu kylmäkallet pakkaseen ja ostettu grilliä, safkaa ja juomaa, sumplittu aikoja ja kyylätty parin tunnin välein Nummijärven paikallissäätä. In this moment it seems like vettä ja koleaa - eilen illalla arpoivat vielä aurinkoista ja +26. Sen näkee sit.

Tänään armaiden ystävieni tuen saattelemina sain jopa kahdeksi tunniksi muuta ajateltavaa.
Lähdettiin metsään. (Kai sekin tietty voidaan sisällyttää PNA:oireiden hoitosuosituksiin.)


Autoon ahtautui itseni, U:n ja E:n lisäksi jokaisen koirat.
Armi, Nemi ja Ozzy (jonka kirjoitusasusta minua muuten muistutettiin mikäli linssilude mainitaan blogissa. "Ei Ossi vaan niinku Osbourne".).



Suunnaksi otettiin Karnaistenkorven luontopolku. Kisakallion luontopoluksi ja Karnaisten luontopoluksikin sitä toki kutsutaan. Its olen joskus ala-asteella sielä viimeksi käynyt.
Silloinkin koko Karstun koulun ja vielä Hiiden koulunkin voimin (eli yhteensä ehkä 50 henkeä) sekä myöskin vain sillä lähimmällä laavulla.

Nyt kuitenkin käppäiltiin ihan molemmat laavut läpi, eli sellaisen vajaan 8km lenkin.
Oltiin tietenkin hirveitä anarkisteja ja päästettiin kaikki kolme koiraa vapaaksi heti parkkipaikalla.
Siellä ne sitten sai mennä sydämensä kyllyydestä ja etenkin Armi, joka koskaan aiemmin ei näin pitkää aikaa ole vapaana saanut ulkoilmassa olla, nautti kaikella 7,3 kilon painollaan koko lenkin ajan. Mitä nyt loppupuolessa alkoi selkeästi jo väsymään ja rupesi roikkumaan E:n lenkkareissa kiinni. Muuten sain olla rinta polleena kuinka nätisti se kutsuttaessa tuli luokse tai pysähtyi odottamaan. Hieno tyttö.



Sää oli mitä upein ja tottahan toki myös se luontopolku nähtävyyksineen ja pitkospuineen oli kaiken sen kävelyn arvoista. Näin alkuviikosta kun vielä meni, niin ei ollut edes vastaantulijoitakaan kuin kaksi kappaletta. Viikonloppuisin kun tuokin luontopolku opasteineen ja tarinatehtävineen sekä infotauluineen on aikasta monen perheellisen suosiossa.


Vielä eilen suunnitelmissa oli myös laavuilla makkaranpaisto ja kahvinkeitto. Kuitenkin erinäisten muuttujien vuoksi nyt vain käveltiin reitti läpi.
Ehdottomasti pitää vielä tämän kesän aikana päästä niitä laavuja käyttämäänkin. Miksi ei jopa yöpymäänkin.






Kotiinpaluu suoritettiin kera kolmen hyvin hyvin likaisen karvajalan, sillä tottakai jokaisessa lätäkössä piti käydä pyörimässä. Armi onkin ollut siitä kello kahdesta asti aivan taju veks kuorsaamassa. Niin jännä päivä taisi tytöllä olla.

Itse käväsin vielä rannalla kera U:n ja S:n, jolloin suunnitelmissa oli auringonotto, uinti ja kirjan lukeminen. Kuitenkaan ei keritty kuin ne termarikahvit kitusiin kiskoa niin taivaalle ajelehti tummia pilviä ja tuuli yltyi niin kylmäksi, että piti puikkelehtia kesämekossa nopeasti takaisin kotiin.

Viime viikolla käytiin muuten myös Lahokallion (?) luontopolulla kera Nemin, Armin ja U:n.
Siltä reissulta saatiin kuva myös paikallaan olevista koirista.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti