tiistai 4. kesäkuuta 2013

Back to Black.

Meikäläisen vaatekaapin sisällöstä ehkä 95% on mustia vaatteita.
Näin on vaan ollut aina jostain neljänneltä luokalta alkaen.
En vain meinaa viihtyä muissa väreissä, eli kyse ei sen enempää ole mistään "olen hirveä goottisaatananpalvojatruemetalhead"-hommasta.
Viimeaikoina sinne mukaan on myös eksynyt jonkin verran valkoista, punaista ja liilaa.


Niiden mustien vaatteiden kanssa on tietenkin se eräs pulmallinen juttu, että väri haalistuu.
Olen muutenkin hyvin huono uusimaan vaatekaappini sisältöä.
Kuljen helposti vaatteissa, jotka olen ostanut joskus yläasteen lopulla.
Kerran hyväksi todetut farkut on ne, jotka kerta toisensa jälkeen revitään päälle, vaikka joukossa olisi uudempiakin pöksyjä. Ostin muuten ensimmäiset farkkuni sitten lapsuuden vasta reilu pari vuotta sitten. Aatelkaapa.

Onneksi pesuissa kulahtaneet vaatteet saa edullisesti ja helposti takaisin väriloistoonsa.
Nitorin tekstiilivärit on ehdottomasti parhaimpia, mihin törmännyt oon ja ennen kaikkea, helppoja.
Ihan joka kaupassa näitä myydään yleensä siellä pyykinpesuaineiden vieressä.
Pitää ainoastaan olla tarkkana, että ostaa konepesuun tarkoitettua väriä, mikäli siis värjää pesukoneessa. Käsivärjäys on vähä sotkusempaa hommaa, mutta on sitäkin joskus kiva kokeilla lämpimänä päivänä ulkosalla.

Uskokaas pois, nää värit ei ihan totta värjää konetta eikä seuraavaksi pesty valkoinen lakanapyykkikään saa jämäväriä itseensä.
Väristä tulee tasainen ja se ei huuhtoudu seuraavassa pesussa veks taikka värjää ihoa.
Itse tuppaan nämä värit hommaamaan jostain halpahallin tyyppisestä ratkaisusta, koska sielä ne on aina pari eunikkia halvemmat, eli jotain 7e.

Jos ei halua lähteä pelleilemään suolan ja väripakettien kanssa, niin näitä löytyy myös mustan, valkoisen, mokan ja marinin väristen tekstiilien "elvytyspakettina". Niissä Back To-värienpalauttajapaketeissa on kaikki tarvittava yhdessä pussissa. Siitä leikataan vain kulma auki ja heitetään koneeseen kera jo samanväristen vaatteiden kanssa.



Yhdellä paketilla suositellaan värjäämään 500g tekstiiliä.
Omalla kohdallani otin nyt riskin ja lykkäsin koneeseen kilon verran tavaraa.
Lempparifarkkuni ja kahdet pitkistä housuista pätkästyt shortsit, joita olen kyllä käyttänyt kotioloissa, mutta jotka olivat väärän värisiä.
Ja koska näistä vaatteista kaksi oli kuvan mukaisesti aivan eriväriä kuin mustia, niin tiesin, että näistä vaaleammista tullee jotain tumman sinisen tyyppisiä.
Täysin mustaan lopputulokseen olisi tarvittu 2 väripakettia.
Valmiiksi mustista tekstiileistä kyllä tulee mustia, vaikka niitä olisikin ohjesääntöä hieman enemmän.


Homma on tsimppeliä kuin mikropizzan lämmitys.
Tekstiilit kastellaan ensin läpimäriksi ja liika vesi puristetaan pois.


Tekstiiliväripaketista löytyy kaksi eri rasiaa.
Väripatruuna ja kiinnitysaine.
Näistä leikataan saksilla kulma irti ja asetetaan pyykkikoneeseen kastelluiden vaatteiden päälle.


Tämän jälkeen avataan tekstiilivärisuola, eli se toinen paketti.
Oon värjänny ihan tavallisella hienolla ruokasuolallakin, eli sekin toimii, mutta taitavat olla ihan samoissa hinnoissa tuon virallisen suolan kanssa.
Yhden väripaketin kanssa paketti suolaa, kahden kanssa kaks jne.
Koko komeus vaan kaadetaan näiden vaatteiden ja avattuiden väriainepakettien päälle.


Sitten valitaan 40 asteen pesuohjelma. Ei mitään pikapesua tai esipesua. Tavallinen.
Jahka ohjelma on pyörinyt, pistetään koneeseen pieni määrä ihan tavallista pesuainetta ja pistetään sama 40 asteen ohjelma pyörimään uudestaan. Tällä lähtee liika väri veks ja samalla myös se pyykinpesukone puhdistuu.


Siinäpä sitten se lopputulos. Ero etenkin kulahtaneiden mustien farkkujen kohdalla on mieletön.
Aivan uuden näköisiksi tulivat, mutta tietenkin itse farkut ovat kuitenkin samat vanhat kroppaan jo muotoutuneet pökät.
Kiitettävän hyvän näköset niistä shortseistakin tuli.

Eri värivaihtoehtojahan näissä koneväreissä on paljon. Sitten jos haluaa tehdä hippijeejee batiikkivärjäyksiä, niin kankaaseen vaan tehdään solmuja kuminauhoin ja viritykset puretaan pesuohjelmien jälkeen kuivumaan ripustettaessa. Kumilenkkien alle jääneet kohdat eivät siis värjäänny. Tällä systeemillä saa vaikka vanhoista lakanoista, jotka kuluneet mukavan pehmoisiksi, mutta joiden väri tai kuvio on haalistunut, aivan uuden näköisiä ja persoonallisia.


Etsikääpä muuten Armi kahdesta kuvasta. Kovin kummissaan se oli mitä ihmettä oikeen touhuan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti