torstai 27. kesäkuuta 2013

Nummirock 2013 - lauantai & sunnuntai

Rykästään tähän samalle päivälle sitten vielä loputkin festarit.
Huomisesta alkaen kun meikäläisen löytää Varjotuskasta, eli Kaisaniemen puistosta naispatsaan juurelta kera varmaan sen saman lähemmäs sadan frendin mitä Nummessakin oli.

Jälleen paukkas Nummiaamu eteenpäin hyvissä oloissa.
Aamuyöstä oli vettäkin satanut ihan reippaasti, mutta onneksi heräämisen aikoihin soli jo loppunut.
 

Oltiin varattu sauna Hanneman (olisi ollut tarjolla myös Dimebag) puoli yhdeksi ajatellen juuri sitä, että vikana aamuna tuo löylyn tuoma tekohengitys voisi olla ihan paikallaan. Oikeessa oltiin.
Tosin eräs aiemmin leiriin sammunut pupusemme, jonka luulimme nukkuneen teltassa 14h putkeen, olikin kokenut aamuyöstä ylösnousemuksen, huitassu uuden kännin päälle ja saunaan lähdön aikaan se oli vielä hyvin viinahöyryillä käynnissä.
 
Kummasti se sekin selvisi lauteilla elävien kirjoihin ja järvessä uiton jälkeen katosi kyllä kaikilla loputkin darrajumit ja unihiekat.
Aivan mielettömän upea lisäpalvelu festivaaleille tuo tuollainen saunanvuokrausmahdollisuus.
Vielä kun lämmintä vettä suihkuun saisi, niin olisi täydellistä. Ja sauna-ajaksi 45min on vähän lyhyt. Tunnissa kerkiäisi ajamaan myös kainalokarvat.


Vasta uudestisyntymisen jälkeen paisteltiin pekonit paistinpannulla ja intouduttiin myöskin keittämisen sijasta paistamaan ne munat. Ja tättädää kun hetkessä muistukin mieleen kylmälaatikon hampurilaiset juustoineen. Ihan taivaallinen brunssi.



Sitten alettiinkin neiteilemään.
Käsi tärisi siihen tahtiin, että kesken silmärajausten onnistuin tökkäämään sen tussimaisen kajalin silmääni. Koko silmä itsessään oli samantien musta ja koko valkuaisen osalta ja hetken jo panikoin puhkoneeni silmäni, mutta kun ei kerran sattunut, niin väriähän se vain.
Hyvin oli häijyn näköinen kunnes kovalla räpsyttelyllä ja pumpulipuikolla sain pestyä silmäni.
Piilarikin kun oikeen imaisi tämän kalajin reunoillensa. Harmi kun ei hiffannu siinä paniikissa kameraa kaivaa esille.
Ois ollu pähee valokuva!

Molin aiemmin YouTubesta katsonut aamun ekan bändin Right to Remain Silentin musiikkivideon ja tämä kyseinen tekele oli niin loistava, että päätin sen perusteella poikien ansaitsevan meikäläisen katsomoon. Noh, paistettiin kuitenkin vasta niitä pekoneja tässä vaiheessa, joten välistä jäi.

Tuliaisiksi itselleni ja faijalle kiitokseksi autolainasta kävin ostamassa purkilliset virallista Nummirock-sinappia. Kyseinen Poppamiehen kanssa yhteistyössä toteutettu tekele.
Sielä Poppamiehen kojulla kävi jälleen pari meidänkin leirin uskalikkoa.
Molempien kohdalla osottautui kyllä miestä väkevämmäksi se tulisuus.
Vedet valuen tokana päivänä ja happea vetäen kolmantena.
Asiallinen oli kyllä menu!



Enpä myöskään tälläkään kertaa päässyt katsomaan Nicolea, enkä muuten Kalmahiakaan..
Vasta Sister Sinin kohdalla poikkesin alueella, koska piti nähdä mitkä vaatteet sillä riekolla oli päällänsä. Pari biisiä katsoin ja palasin jälleen punaviinipulloni luokse.


Insomnium katsottiin tietenkin.



Ja sitten olikin vuorossa tämä meikäläisen ehdoton festareiden ennakkosuosikki, eli Chelsea Grin.
Vittu mitä paskaa. Rehellisellä suomen kielellä...
Jätkiä selkeesti vitutti se, että he tulevat tänne jenkeistä asti ja eivät päässeet päälavalle.
Toisekseen niitä taisi jyrsiä se, että yleisöäkään ei kummemmin saapunut paikalle.
Keso ojossa ja vähän sinnepäin ne veti todella aliarvoisen keikan, otti niin paljon pariin otteeseen päähän se joku kylmyys ja epäkunnioitus, että hyvä kun viitsin edes biiseille itse taputtaa.




Kyllä me taidettiin Soilworkiakin katsomassa käydä. Tai ainakin sitä tai Rytmihäiriötä.
Enpäs ole taaskaan yhtään varma. Viinakset uppos sen verta hyvin, vaikka kolmas päivä olikin jo menossa.
Improlavalle saatiin taaseen läjä rakkaita karvapeikkoja, sillä Biluhoms kävi vetämässä sangen korvat vertavaluvan versionsa Tallulahista. Mikäli olet kykenevä, käy se katsomassa TÄSTÄ!





"Why you have that vip-pass?"
- I have fucked so many musicians.





Joskus yläasteella kuuntelin hurjan paljon Children of Bodomia, mutta kolmen ekan levyn jälkeen niiltä ei mun makuuni ole tullut oikeen mitään hyvää.
Piti siis tottakai toivoa, että vanhoja biisejä tulisi fiilisteltäväksi paljon.
Ja niitähän tuli.
Yritettiin kaaoksesta nähdä jotain siirtymällä bäkkärin puolelle, mutta oli sieläkin katsomo niin jumissa, että ei mitn toivoa.


Alistuttiin kohtaloon ja siirryttiin johonkin miksauskopin tuntumille ihmettelee.
Aivan fiiliksissä sitten olinkin kun läjässä tuli vanhoja hyviä biisejä.
Joku uudemman tuotannon faniporukka siinä meidän ympärillä selkeesti oli, koska ne ei olleet yhtään messissä vanhojen biisien kohdalla vaan möllötti tuppisuuna ne. Ja meikäläinen möllötti taas ne uudemmat..
Ehdottomasti oli katsomisen arvoinen setti ja mukava lopetus festarille.

Tunnelma oli senkin jälkeen vielä niin katossa, että päästiin jopa leirikierrokselle ja pysähdyttiin varttia pidemmäksi ajaksi toisiin perukoihin.
Siinä istuskellessamme tietä pitkin kulki muuten kolme ihan normaalisti pukeutunutta ja kättäytyvää herraa, jotka jotain alkoi morjestelemaan. Vähän lähemmäs kun tulivat niin huomattiin M:n kanssa, että niilläpä on kaikilla sepalus auki ja vehkeet esillä.
Olivat kuulemma pidemmän aikaa jo näin kävelleet vieraisiin leireihin tutustuen ja me oltiin vasta ensimmäiset jotka asian huomasivat. Mikä puute? selibaatti? missä? pyh! Kun ekana sitä kiinnittää näköjään lähestyvien miesten haaroväliin silmänsä. :D

Vika ilta oli jälleen juhlinnan kannalta meikäläisen paras ilta.
Alkoi se kello olemaan jo reippaasti yli aamukuuden kun vasta takakonttiini nukkumaan pääsin.
Enkä kyllä yhtään arvostanut yhdeksän aikaan Riston naapuriautobileitä Chisun voimin.
Kömmin koomassa anelemaan, että ei Chisua, ei musiikkia, pliide ja jatkoin tämän jälkeen pari tuntia vielä unosia.



Olikin siis itsestäänselvää, että meikäläinen ei lähtisi ajamaan ekana.
Herättiin, paistettiin vikat pekonit ja syötiin kaikki syömäkelpoinen.
Poimittiin tupakantumpit maastosta, kasattiin partykatos ja teltta.
Ängettiin auto täyteen ja jännityksellä yritettiin startata auto.
Ja se käynnisty! SE TOIMII!
Ja me päästiin myös kotiin asti ilman mitään ongelmia.
Kuudes vuosi ja me rikottiin se kirous auto-ongelmien suhteen.
Jeijs!

Koskaan aiemmin ei olla myöskään niin ajoissa kotimatkalle lähdetty.
Johtuen tietty osittain siitä, että tälläkertaa ei tarvinut säätää käynnistyskaapeleiden, autokorjaamon tai huoltomiehen kanssa.
Hämeenlinnassa pysähdyttiin vielä safkaamassa ja heitettyäni tytöt koteihinsa suuntasin Sammattiin ulkosaunaan, uimaan ja ennen kaikkea, hakemaan rakkaan riiviöni kotiin.
Oli ollut ikävä.

Pitää kiittää ihan kaikkia reissussa mukana olleita, ystäviä, rakkaita ja myös niitä urpoja.
On se vaan hienoin festivaali koko Suomen maassa. Se Nummirock.
Ja ihana oli lukea se Nummen päivitys ensi vuonna tapaamisesta.
Viime vuona kun tuota tietoa joutui odottamaan pitkälle talveen..


Onpahan meikäläisen jääkaapin oveen saapunut jo seuraava festivaalilippu.
Se saapui Saksasta ja se vie mut sinne Saksaan.
M´era Luna, I´m coming!

Sitä ennen kuitenkin huomenna Varjotuska. Majoitus Espoossa kera ihanan Eetun ja Marjutin (makkikset jo piilossa?) Lauantaina toivottavasti/ehkä/mahdollisesti Rock the Beach ja ainakin Turmion Kätilöt Circuksessa.
Niin ja sunnuntaina me katsotaan Robin-leffa.

Nummirock 2013 - perjantai

Eka leiriaamu lähti käyntiin keitetyillä kananmunilla ja paketilla pekonia. Niin ja tietty sämpylää härpäkkeineen ja limpparia energiajuomineen.
Vissiin 12 kieppeillä oli kaikki löytäneet itsensä teltoista ja autosta partykatoksien alle retkituolille jumittamaan.
Oli myöskin eka ja ainoa aamu kun kärsin darrasta. Parikin viisisatasta joutu ennen iltapäivää kiskomaan kun millään ei jomotus kadonnut ruoan ja juoman avulla.
Mahdollista toki on, että päänsärky johtui pelkästä kofeiininpuutteesta, koska yleensä olen tottunut siihen 5-10 kahvikuppiin päivässä ja nyt jäi tämä annos saamatta. En uskaltanu murukahviin koskea kun vasta seuraavana päivänä.


Olin ekaa kertaa ottanut messiin paskan parin euron Ikean paistinpannun ja osottautui kyllä jälleen sellaiseksi ratkaisuksi, että tästä lähin ei festareille ilman paistinpannua lähdetä.

Muut kävi jo katselemassa Sons of Aeonia. Munkin piti sinne mennä heti sen jälkeen kun palautin opinnäytetyöni toimistolle, mutta jotenkin mentiin ristiin kun puhuin teltalle kaljalle ja muut luuli kaljateltalle.
Meikä korkkasi sen kaljan sitten teltoilla ja muut kaljateltassa. Sit vasta soiteltiin missä helvetissä oikeen porukka menee.


Eläkeläisiksi, eli kello kolmeksi löydettiin toisemme ja mentiin sitä sitten katselee..
Testattiin Riston kanssa Motörhead-olutta. Ei ollu kyllä kummosta, mutta kyllä sen yhden pullon nyt kiskoi.


Eläkeläisiä piti mennä ihan sen fiiliksen vuoksi katsahtamaan. Eihän sitä itse musiikkia nyt tosissaan kuunnella ja dikkailla voi. Jotenkin on jännä, miten sellanen huumorihumppa uppoaa hevikansaan vuosi toisensa perään järkyttävän kokosten letkajenkkojen ja jammailujen muodossa.
Kuitenkin kaikki muut bändit menee sen metalliosaston alle, eikä varmasti mitään muuta humppaorkesteria katsottaisi hyväksytyksi pitkätukkien silmissä kuin Eläkeläisiä.


Leirissä kerkis vielä käydä siiderin kiskomassa kunnes vuorossa oli Some Call This Tragedy, mikä oli meikäläisen must see-listalla.
Demosetä-kilpailun kautta olivat itsensä lavalle saaneet
Olihan se kauheen symppistä seurattavaa, nuoria poikia innolla sähläämässä. Vaikka pari musiikista enemmän tietävää herrasmiestäni koko keikan viisastelikin teknistä toteutusta niin mulle tärkeintä oli se fiilis mikä lavalta porukkaan välitty. Ei se, soittaako joku puol tahtia jäljessä.



Ghost Brigadekin käytiin katsomassa ja tykkäilin kyllä jälleen.
Ennen keikalle siirtymistä Some Call This Tragedya seuraamassa ollut leiriläisemme kyseli millainen on tämä Ghost Brigade. Sanoin, että sellaista tissien läpsyttelyä, 10minuutin herkkiä hetkiä.
Se katsoi 5minuuttia, totes mun olleen oikeessa ja häipy muualle.



Mokomaakin jäin muutaman biisin verran yksikseni seuraamaan kun muut hippas leiriin pullonkaulalle. Pitihän se nyt nähdä kuinka kauan Santun päähän viritetty saunavihta pysyi paikallaan... Parin biisin verran.


Sitten korkattiinkin jo roseviinipullo ja jumiteltiin jälleen leirissä parin tunnin verran.





Shining, joka taisi kyllä vetää sen yhden parhaimmista festarikeikoista, alotti meinaan puol kasi.
Meikäläistä harmitti suunnattomasti sen In This Momentin peruminen, mut onneks nyt ihan ok bändi tilalle tuli. Ensi vuona sitten ehkä?
Jotenkin taas venasin Shiningilta oksentamista lavalle tai verisuihkuja yleisöön, mut hurjan kiltisti se Kvarforth kuitenkin oli. Mitä nyt oli pukeutunu Kentin paitaan ja vähän muniaan siellä kouri.



Shiningin ohessa oli myös aikaa posekuvien. Niin kivasti kun tuli aurinko puitten takaa ja lavalta sekottu meininkiin savua. Mukava oli siinä nurmella elämästä nauttia.




Tän jälkeen alkaakin sit jo vähä pätkiä..


S kävi Open Stagella jammailemassa, minä puhuin jossain välissä broidini kanssa puhelimessa yksikseni rannalla.. Soli vetäny litran Smirnoffia puolessa minuutissa ja ylpeenä soitti siskolleen ettei ollu ees paha keissi.. Mä neuvoin sitä hakeutumaan lähimpään vatsahuuhteluun tai työntämään sormia kurkkuun. Oli se sit vissiin puolessa tunnissa alottanutkin pahoinvoinnin..
This is how we learn!



Isosisko siis veti kiltisti siideriä, kaljaa ja viiniä pikkasen leirejä kierrellen ja tuttuja moikkaillen.

 
Marjutin kanssa käytiin perinteiset pehmopornokuvat ottamassa auringonlaskussa ja itse kävin kunnon auringonlaskuakin hirveellä kiireellä kuvaamassa.


Mitä niihin älästi poseerauksiin tulee niin okei, itse menin ja tiesin jutun, mutta en mä silti tykännyt kun eräs kaverien kaveri oli jälleen sielä kieli pitkänä omalla puhelimellaan kuvaamassa niitä tissejä vaikka monta kertaa ihan kauniisti ja rumastikin käskettiin sitä painumaan hornaan.


Wintersun kyllä taidettiin katsoa? Sit mulle iskikin jo paha olo.
Oikeestaan aina kun hiffaan olevani liian humalassa ja iskee se paha olo, mulla loppuu juominen siihen.
Joko alan puhuu norjaa tai lopetan vaan juomisen. Eikä siit oikeen uuteen nousuun enään lähdetä.
Etenkin jos norjaksi menee niin sitten ei kyllä enään tippaakaan mitään juoda loppuiltana.
Parin tunnin päästä pää alko olee selvä ja yritin vielä olutta juoda, mutta iski sitten se väsy.



Leirissä oli muitakin tarpeeksi juhlineita ja jälleen herra Lahden toivo maailmalle onnistui yllättämään uskomattomilla sammumisenlahjoillaan ihan mihin vain.
Kirjotettiin sen selkään "ei saa häiritä"-lappu, pestiin hampaamme ja kömmittiin makuupusseihin.
Omnium Gatherum ois alottanu puoli kahdelta, mutta mepä oltiin kaikki nukkumassa siis jo vähän jälkeen kahdentoista.



keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Nummirock 2013 - torstai

Hyvin on tekstipainoitteinen tämä eka päivä. Unohdin vähän sen kameran käytön täpinöissäni...

Selvittiin taas koko kesän kohokohdasta, eli Nummirockista.
Tänä kesänä tuli vuosi nro 6 putkessa mittariin ja oli kyllä kaikin puolin yksi onnistuneimmista vuosista.
Torstaina meikäläinen starttasi Lohjalta puoli yhden pintaan ja lähdin ensin Espooseen hakemaan mukaani S:n. Siitä sitten hurautettiin Sörnäisiin hakemaan M ja lopulta navigaattoriin sai lyödä sen "Nummijärventie 385" ja CD-soittimeen lykätä "Nummimusa 2013"-levyn.

Tänä vuona oltiin liikenteessä ekaa kertaa meikäläisen faijan autolla.
Jolla siis ei koskaan oltu faijan omistuksen aikana ajettu yli 30km matkaa, joten 800km vähän lupas toistoa aiemmille vuosille kera auto-ongelmien...
Edellisinä vuosina kun ollaan suosittu äitin bemaria ja ennen sitä volkkaria.
Vanhemmanpuoleisen Avensiksen kanssa oli toki niitä seikkoja, ettei sieltä löytynyt ilmastointia, autoa ei voinut ajaa tippaakaan ylinopeutta tärinän vuoksi ja henkilökohtaisesti meikäläinen tuskaili sen kiihtymättömyyden kanssa aika rankasti. Oon hyvinkin agressiivinen kuski ja huutelen perkelevittusaatanaa liikenteessä muille tolloille niin kyllä se vähän söi luonnetta kun joutui paikoittain köröttelemään itse sen tien tukkeena.

Matkalla pysähdyttiin ensin Linnatuulessa, mikä sekin kai joku tapa, ostamassa kahvia ja aamupalasämpylää. Toinen stoppi tehtiin jälleen Hämeenkyrössä, mistä käytiin ostamassa vikat safkat festareita varten. Etukäteen olin ostellut joitain ruokia viimeisille päiville, jotka lykkäsin pakkaseen jotta olisivat sitten vielä parinkin päivän kylmälaukussa hengailun jälkeen syötäviä.

Vettä siinä hiekkateitä mennessä alko satelemaan ja saatiin kaara hyvinkin festariuskottavan näköiseksi siinä touhussa. Takalasin pyyhkijä ei jostain syystä toiminut ja siinä jossakin vaiheessa pysähdyttiin ikkunaa pesemään siiderillä kun vettäkään ei tietty ollut.
Onneksi vesisateet olikin siltä päivältä siinä ja en ainakaan muista moista ilmiötä torstain kohdalta itse Nummessa.
Tosiaan tänä vuona oli eka kerta kun en joutunut koko matkaa ajamaan vaan vaihdoin Hämeenkyrössä ratin taakse S:n. Tämä siis tarkoitti sitä, että pääsin korkkaamaan ekan siiderini ennen leirintäaluetta.

Jo ensimäinen bajamajakokemus toi hymyn huulille.

Nummijärvelle saavuttiin siitä puoli seiskan pintaan. Lipunvaihtojonot oli aika infernaaliset, koska sehän alotettiin kuudelta, mutta kuitenkin se lipun ostaneiden jono tuntui menevän nopeammin kuin kutsuvierasjono. S sai ennen meitä oman rannekkeensa.
Auto kohti leiriämme ja jälleen saatiin pienen tsumbailun ja hyvin hyvin tarkan ajelun kautta oma auto täsmälleen siihen paikkaan, missä ollaan viimeiset 5 vuotta oltu.
Koskaan aiemmin ei olla myöskään yhtä nopeasti saatu partykatosta pystyyn ja telttaa myös.
Siinä sitten kamojen purkua, grillin kokoamista ja siidereiden lipitystä.

Parin tunnin päästä saatiin autollinen porukkaa Lahdesta, joille varailtiin paikkaa vierestä.
Niiden jonotellessa rannekkeenvaihtoa tietenkin juuri tähän pienen pieneen kulkuväylään tupsahti pari telttaa, joita hirveessä kiireessä joutui pyytelemään siirtämään ja hetken odottelemaan.
Tottakai ne ei puhuneet sanaakaan suomea ja vähän taisivat pitää meikäläistä pöllönä kun kielsin niitä lykkäämästä telttakeppejä maastoon kiinni ennenkuin saataisiin yksi auto ajettua ohi.
Millään eivät uskoneet, että siitä puiden välistä kyllä mahtuu auto, muttakun selitin, että meidänkin auto mahtui niin ajoi ne lopulta omankin autonsa lähemmäs telttojaan.

No vielä toinen partykatos pystyyn ja autojen hienosäätöä siten, että takaluukusta voisi istua katoksen suojissa mikäsi sade yllättäisi. Siinä sitten vähän autoa pesessämme ja paskaa pyyhittäessä saatiin näköjään maalitkin irti. Vähän oli jälleen mitä helvettiä-fiilistä, mutta ei sitä nyt onneksi tuon enempää takapuskurista irronnut.
Taisi se sitten kuitenkin olla vaan värivahaa?



Battle Beastia käytiin myös pari biisiä katsomassa, koska pitihän se nyt sit nähdä ja samalla tsekata mitä alueella on muuttunut.

Anniskelualueen tarjontakin oli monipuolistunut sitten viime vuoden, syyhän tähän oli se, että Fosters oli vaihtunut Koffiin. Käyttöön oli myöskin otettu euron tölkkipantti mistä dikkasin hulluna, sillä alue pysyi paljon siistimpänä kun jengi ei enään heitellyt tyhjiä tölkkejään maahan.

Muutenkin leirintäalueelle mennessä jokaiselle autoporukalle jaettiin 2 roskasäkkiä.
Polttojäte ja metallijäte, koska missiona oli kierrätys.
Aiemminkin kyllä ollaan aina jätesäkkeihin roskamme kannettu, mutta ehkä tällä nyt saatiin pari muutakin leiriä siistiksi.
Mulle ei vain kertakaikkiaan mene muutenkaan tajuntaan, miten voi edes olla niin vaikeata laittaa omat roskansa roskikseen!?!!? Ei niitä himassakaan lattialle heitetä.
Viereinen, noin 30 ystävääni sisältävä leiri, näköjään tietää miksi niitä ei voi laittaa sinne, sillä  sen ympäristö oli jotakin aivan järkyttävää. Kyllä ne roskikset sielläkin oli, mutta ainoastaan maassa lojumassa tyhjinä. Ympärillä kaikki roskat.
Ihan helvetin pahaa tekee moinen.. Aikuiset ihmiset!
Sen lisäksi et se on iljettävää, se myös houkuttaa aamuisin hirveän kasan lokkeja herättämään koko tienoon ja paskomaan teltoille.
Sekun nyt vaan on niin, että siivouskustannuksetkin nostaa pääsylippujen hintaa ja nimenomaan kannattaisi vähän ajatella haluaako jatkossa Nummirockin edes järjestettävän.
Kun se kuitenkin on pari vuotta ollut jo vähän niin tai näin talouden kanssa, että järjestetäänkö edes, niin tollasilla aivan pienilläkin jutuilla on paljon merkitystä etenkin kun niiden organisaatiostakin lähes kaikki pyörii vapaaehtoisvoimin.
Eli siitä sun baananinkuores/räkäpizzas/makkarapakettis korjaamisesta ei kukaan saa penniäkään rahaa. Tämä kun oli se perinteinen selitys. Jollekin maksetaan siivoamisesta.. Jep, jollekin maksetaan myös siitä, että se tikkailee sua ensiavussa kun saat nakkikioskilla turpaasi.

Nomut se siitä saarnasta ja takaisin itse asiaan..
Leirissä kökötettiinkin sidukka kourassa venaten Pain Confessorin aloitusta.
Jahka se sitten aloitti, noukkasin viereisestä leiristä mukaani Marjutin, joka oli Somersbynsä lomassa unohtanut ainoan nähtävän bändinsä esiintymisen.
Sielä sitä sitte mentiin eturivissä fiiliksissä melkein koko keikka.





From Marjut
Keikan loputtua kohti grillihiiliä ja kylmälaukkua, sillä nälkähän siinä tietenkin tuli.
Olin tosiaan ostanut hienon vaaleanpunaisen ämpärigrillin, joka sitten osoittautuikin liilaksi.
Aiemmin päivällä vähän sillä jo grillattiinkin, mutta vikan keikan jälkeen piti iltasapuskat vielä kypsentää. Nakkasin sangon täyteen hiiliä, nesteet vaikuttamaan ja sytytin.
Meni varmaan 10minuuttia kun grilli itsessään syttyi palamaan... En käsitä miksi. Okei, mä jätin siitä välistä sen pienen onnettoman välikuoren välistä, mutta sekin oli jo ekasta grillauksesta ottanut siipeensä, eli tuskin ois paljon tilannetta sekään seivannut.


Siinä sitten taiteiltiin hyvin vaarallisen näköisesti kippaillen hiillosta toisen autoporukan pallogrilliin, joka luojan kiitos oli ostettu. Meidän safkanlaitot ois meinaan muuten ollut siinä.
Jos mulla nyt tallessa olisi vielä se ostokuitti, lähtisi kyllä hieman reklamaatiota menemään..
Ei voi grilli tolleen syttyä palamaan ja palaa puhki! 15euron grilli.


Ajoissa lopulta sammahdettiin.. Veikkaisin jotakin kello kolmea.
Meikäläinenhän nukkui auton takakontissa, mikä olikin yksi pääsyistä siihen, että matkaan lähdettiin faijan farmarilla. Korvatulpat korviin ja mistään en mitään tiennyt ennen seuraavaa aamua.