keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Sekalaista arkea.

Tämmöinen vähän kaikkea sisältävä merkintä nyt sitten.
Ihkaekana toki hehkutusta MetalHammerin Tears on Tape versiosta.
Kipasin sen Postista parisen viikkoa sitten.



Pienen tovin harkitsin haluanko murtaa tuota sinettiä ja avata pakettia.
Avaamattomana kun siitä tietenkin joskus tulevaisuudessa lapset ja lapsenlapset saisi isommat rahat.
Uteliaisuus voitti luettuani kohdan "life-sized Ville!" ja toki myös siksi, että paketista löytyy HIM-juliste, jossa on mun nimeni.

Vähän olin pettynyt luvattuihin "bonus" trackseihin. Kuola valuen venasin jotain uusia biisejä.
Sain liveversiot Finnvoxilta biiseistä Buried Alive By Love ja The Kiss Of Dawn..
Niin ja viisi ladattavaa livevideota myöskin vanhoista biiseistä. Ewwh.
Itse 132 sivun Himpulalehti oli toki mielenkiintoinen. Mukava, että välillä jostain saa jonkun muunkin bändiläisen haastattelua lukea kuin herra VHV:n.
Kaikessa sisällössään ihan hintansa väärti paketti. Hintaa oli tosiaankin sen vähän alle 19e, eli halvempi kuin pelkkä levy Suomessa..
Sitäpaitsi pidän enemmän näistä pahvikantisista levyistä.


Olin Lahdessa asustelun aikana unohtanut, kuinka paljon Lohjalla on näitä citykaneja.
Taino, kummako tuo tietenkään on, kun niin lähellä metikkö harjuineen on.
Useampikin pitkäkorva näkyy majailevan tässä aivan lähistöllä ja käyvän meitsin sisäpihalla puputtamassa ruohoa.
Yhtenä iltana Armin kanssa lenkiltä tultua törmättiin kolmeen aivan järkyttävän kokoiseen rusakkoon aivan sisäpihan ovella. Hetki siinä piti seistä paikallaan ja miettiä uskaltaako ottaa askeltakaan eteenpäin vai pitäisikö palata sinne mistä tuli.
Mistä noista tietää? Hyökkäävät vielä päälle.
Ja nekun ei o mitään pieniä, vaan oikeasti Armiakin kookkaampia järkäleitä.
Samantien tuli niihin läheltä törmättyä mieleen joku surkea kauhuleffa, missä näin kävi.


Muutenkin kun nyt olen tuon koiruuden takia joutunut kävelemään luonnossa oon ollu entistä enemmän innoissani tästä keväästä. Aina se lempparivuodenaika on ollut, mutta en mä muista vuosiin oikeesti keräneeni niitä lempimomenttejani sieltä luonnosta kotiinkin fiilisteltäväksi.
Pakolliset koivunoksat pääsiäisin oon aina hakenu, mutta kielojen kukinta esmes on jäänyt aivan huomioimatta monena keväänä.
Siksipä koin täyden sekoamisen kun muutama päivä sitten lenkkipolun varsi oli valkeanaan kieloja.
Pitihän niitä muutama kotiinkin kerätä tuoksumaan.
Toinen aivan ehdoton lempikukka (jos kukaksi puuta nyt laskee) on tietenkin Syreeni, tai Sireeniksi mä sitä sanoin elämäni ekat 10 vuotta ja siksi edelleenkin saatan papattaa suu vaahdossa Sireeneistä.... Niitäkin on pitänyt aivan vaivihkaa repiä viimeisellä iltalenkillä naapurin pensaasta pimeän turvin. Neljässä päivässä sitä saa jo kerättyä täten aikamoisen puskan. Ja jestas se tuoksu!


Koska kelit on olleet hyvinkin kohdillaan, en mitenkään o voinu viettää sitä sisätiloissa koska mullahan tosiaan on 26neliön parveke.. Sisälläkin olisi toki vähän tapetointia ja SIIVOUSTA ja loppumuuttolaatikkojen purkua sekä remontoitavaa yms yms yms, mut oon siirtäny niitä sadepäiville.

Lisäksi olen nyt ollut viimeiset 6 päivää mehupaastolla, joten ihan hirvittäviä fyysisiä suorituksia vaativia askareita ei ole ollut hyvä tehdä. Paastostakin voisi toki tarkemman merkinnän tehdä.

Oon vaan ottanu tunteja arskaa kuunnellen musiikkia ja lukien kirjoja.
Viime viikolla sain aloitettua jälleen parin huonekalun kunnostusprojektin, mistä tulee kokonaisuudessaan sitten valmistuttuaan oma postaus.
Myös sauna kokee muodonmuutoksen, sillä huonekalumaalia ostellessani ostin myös purkin saunavahaa. Väri: musta.




Tänään kierreltiin monta tuntia ristiin rastiin lähialueen puutarhoja, sillä parvekelaatikoihin ja amppeliin piti hommata kukat. Ne aion istuttaa huomenna ja samalla päivittää myöskin itsekasvatettujen kasvien kasvutilanteen.

Loppuun koirakuulumisia kummitusten muodossa.
En tiedä mitä energioita tää koira on ruvennu aistimaan, mutta viimeisen parin viikon aikana se on toistuvasti saattanut parikin tuntia tuijottaa aivan liikkumattomana sohvalta ikkunoiden suuntaan.
Ihan kun siellä jotain olisi.
Se siis aivan jähmettyy allaoleviin asentoihin ja todellakin keskittyy ulos katsomiseen vaikka ei kolmannesta kerroksesta sisäpihalle voi nähdä mitään mielenkiintoista edes maassa.
Ja nimenomaan pimeällä, eli ei se voi edes mitään lintuja nähdä.



Vaikka meikä heiluttelis kättä edessä niin se ei reagoi. Kaula pitkänä katsoo parvekkeen oven suuntaan ihan kun joku siinä seisois.
Välillä sillä saattaa nousta myös mohikaanikarva pystyyn ja kerran se alkoi ulvomaan..
Todella jännää.. Itse kun mitään normaalista poikkeavaa en o aistinu.
Ehkä se siis on vain jotain hyvää ja mulle rakasta, mutta Armille tuntematonta.
Ehkä ukki käy katteleens mihin kuntoon se lapsenlapsi on hänen asuntonsa oikeen laittanu. :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti