maanantai 13. toukokuuta 2013

Royal Canin Show 2013

Eh he heh, olipaha vähä erilaisempi äitienpäivä.
Ei menny iha putkeen meitin näyttelydebyytti.
Aamusta ennen ysiä oma äitylini, siis se maailman paras mamma, noukki meikäläisen ja tottahan toki Armin bemarin kyytiin. Navigaattoriin lykättiin Tuomarinkartanon vinttikoirakeskus.
Paikalla järjestettiin 2 päivän Royal Canin Show, joka oli kansainvälinen kaikkien rotujen näyttely.

Sää suosi jos nyt jotakin ja paikalla oli aivan tuhottomasti ihmisiä ja niitä koiria, vaikka se äitienpäivä tosiaan olikin. Infokirjeessä sanottiin, että yli 2900 koiraa olisi osallistuvan.
Meikäläisten kehäksi osoittautui nro 14, niitä siis oli 21.
Harmi ettei tullut kiireessä kameraa mukaan otettua, sieltä oisi saanut paljon mielenkiintoisia kuvia.
Oma kehäkuvakin tuli tuurilla bongattua. Onneksi ihan siedettävästä kohdasta, eikä niistä tilanteista, mitkä meni männikköön.. :)

Kymmeneltä alkoi arvostelut ja Armi oli koira nro 38.
Reipas pari tuntia siinä sitten saikin nurmikolla köllötellä ja ihmetellä meininkiä.
Armikin otti suht lungisti, mitä nyt välillä yritti karata jotain ohikulkevaa ihmistä/koiraa moikkaamaan. Jossain vaiheessa rentoutui maalle pötköttäen ja välillä sukelsi kuljetushäkkiinsä, missä jostain syystä aloitti jokaikinen kerta haukkumisen..

Ennen bostoninterriereihin siirtymistä kehässä kävi havannankoiria ja kiinanharjakoiria sekä mopsipennut. Viereisessä kehässä oli koko tuon ajan niitä pelkkiä mopseja ja oli kyllä hellyyttävää katsella niiden tuhinaa ja taaperrusta. Porukoiden luotahan löytyy Fredi-mopsi ja vaikka sitä oon semisti lihavana tässä pitänyt niin nyt näitä näyttelyvalioita katsellessa jouduin olee mutsin kanssa samaa mieltä siitä, että Fredihän on aivan onnettoman pieni mopsiksi.

Unessa

Samaten sitten taas kun niitä berninpaimenkoiria näki niin joutui haukkoo henkeään, että meidän Danny on ihan valtava niihin verrattuna, Iso-D. :)
Haikeutta toi suursnautsereiden näkeminen, nekun tuo hirveästi mieleen kynityn briardin, jotka onneksi olivat olleet edellisenä päivänä vuorossa. Aiempi koirani, Noora, oli briard jota myös brienpaimenkoiraksi kutsutaan. Noorankaan kanssa ei sen yltiömäisestä sukupuusta huolimatta käyty näyttelyissä, joten maalaiselämää nauttivana päädyttiin usein turkki trimmaamaan kun eihän sitä pöhkökään selvänä saanu pysyy. Silloin se siis näytti suursnautserilta.

Tuon Armin kanssa myyntisopimukseen nyt on vain kirjattu, että parin tuomarin mielipide on saatava, jotta tiedetään sitten käytetäänkö sitä jalostuksessa vaiko ei. Ja onhan tuo ihan mukava ajanviete ja ennen kaikkea Armin luonteelle varppina mielyttävä tapahtuma kaikkine ihmisineen ja koirineen. Niin hurjan kiltti ja huomionkipeä se kun kuitenkin on.

Itsehän en ollu koskaan koiraa kehässä käyttänyt ja silmä tarkkana seurailin muiden toimintaa, jotta tietäisin edes semisti mitä tehdä pitäisi. Kasvattajatkin olivat paikalle saapuneet useamman bostonin kanssa ja niitä nopeasti siinä kerkisikin moikkaamaan ja parit kehäneuvot kuulemaan. On Armi kuulemma aivan kuin äitinsä Sabina.

Narttupentubostoneita oli vain kaksi. Minä ja joku aivan hirmuisen pieni pentu, jolla ei ees korvat olleet täysin pystyyn nousseet.  Armilla ne nousi reilun 3kk iässä..
Ihmettelinkin kuinka se niin rääpäle voi olla, kerta pentuluokka on 7-9 kk ja Armi on tän kuun lopussa 8 kk ikäinen, eli ei se hirveästi nuorempi voinut olla.
Jännää, koska itsehän oon Armia ihan rimpulana ikäisekseen pitänyt, vaan toisin näköjään oli.

Siispä jännittelyn lopuksi kuulutettiin se meidän kilpanumero, 2745. Apua.
Nollailin kuitenkin mieltäni, että menee miten menee ja eka kertahan tämä vasta on.
Pennut on pentuja, ei niiltä voi odottaa tossa iässä samaa kuin parin vuoden ikäiseltä.
Kehäsihteerille, tai mikäpä lie kuulutta se nyt onkaan myöskin sanoin, että neuvoisi kunnolla koska ollaan molemmat ekaa kertaa kehässä.

Alku oli lupaava. Koira esiteltiin niin, että se seisoo nurmella kentän laidalla.
Seisoa, ei istua, maata yms. Vähä piti pepusta jossain vaiheessa nostella kun namia kerjätekseen se sen ahterinsa nurmeen iski, anto tassua ja makoili. Vaikka treenattu on sitä seiso-käskyäkin..

Sitten tuomari näytti merkkin, että kehää ympäri.
Siinä pitäisi koira saada kevyeen juoksuun, jotta liikkeet näkyisi paremmin.
Armi juoksi nätisti vissiin 5 askelta.
Sitten se aloitti pomppimisen, mun jalkojen eteen hyppelyn ja lopulta tarrasi lahkeeseen ja kenkään kiinni samalla haukkuen.
Hitto... :D
Hirvee määrä populaa ympärillä ja tää vaan hepuloi. Jotenkin siinä sitten yritin riuhtoa koiraa vasemmalle ja juosta kehää ympäri kunnes tuomari käski pöydälle tarkastukseen.
Olin etukäteen jännänny, josko se repiä riuhtoo itseään katsomoon morjestaakseen muita ihmisiä/koiria, mutta hyvin pysyi kontaktin mussa - tai siis niissä mun lahkeissa.


...Sitä pöydälläkin seisomista on kyllä harjoiteltu.
Ja niitä hampaiden kastomista myöskin...
Omaan tapaansa se alkoi tottakai tuomarin lähestyessä vetää sykkyrää korvat luimussa niin et hyvä kun pöydällä pysyi.
Se hiffasi, että tuo täti kohta rapsuttaa mua, jes!
Kyllä se siinä sanoikin, että ihana persoona, rodunomainen lähestyminen.
Minä tungen nakkia turpaan ja koitin komentaa seisomista ja kehuin minkä jaksoin kun tuomari sitten kopeloi koiran läpi.
Oli hampaiden vuoro. Sitä harjoiteltu ja paljon, koska pari kk sitten edes minä en huuleen saanut koskea, saatika sitten hampaita sörkkiä. Viime viikolla koirakoulussakin kouluttaja niitä katseli ja hyvin meni silloin ja sanoi, että tuskin tässä mitään ongelmaa näyttelyssä tulee olee.
Joo eipä.. :)
Alku hyvä. Jes, kyl tää täst. Sit totaali stoppi. Päätä veteli pois jotta hus mun suustani akka.
Tuomarihan oli Unkarista ja siinä englanniksi koitti Armille sanoa, että näytäpä hampaat.
Selitin, ettei se ymmärrä englantia ja lopulta se olin minä, joka sen etuhampaat joutui näyttämään.
Tärkeintä kuitenkin, ettei se vihainen suuhun menosta ollut, eikä purrut ketään. Ei vaan tykkää..

Sitten piti vielä vetää kehässä eestaas, kolmiota ja ympyrää. Lahkeessa roikkuminen ja hyppiminen jatkui. Peffh. Noh, oltiin sitten toisia. Se rääpäle käyttäytyi paremmin, onnea heille. :)
Jännä homma, koska juurikin vaikka koirakoulussa tuo on aina ollut ihan enkeli ja tapittanu silmät suurena koko tunnin herkeämättä meikäläistä tehden aivan kaiken mitä käsketään.

Naama kutakuinkin yhtä punasena kuin tukka siitä sitten marssittiin ulos kehästä suoraan kasvattajan luokse, mistä nyt tuli ihan kannustavaa palautetta kuitenkin. Treeniä, treeniä, treeniä.
Potentiaalia on, mutta koulutusta lisää. Näinhän se on.
Tuomarikin siinä meinasi, että uhmaikä ja aivan samoja merkkejä tässä on arjessa nyt viime viikkoina tullut huomattua. Sänkyyn kusemista juuri kun olen pessyt petarin ja vaihtanut lakanat, kusemista röökikenkiin, kummallisiin paikkoihin yksikseen nukkumaan menoa/parin tunnin mököttämistä jossain kolossa, huomiohaukkumista ja juurikin se remmissä mulle rähjääminen on monen kk tauon jälkeen tehnyt paluun.
Samaten kuin huomiohaukkuminen kotosalla ja tänään oli jälleen herännyt mielenkiinto kenkähyllyn kenkiin. Pitääkin ne jemmaan nostaa jälleen..

Missing ring behavior.Typical head, correct bite. Parallel tore legs, but feet a bit out turned. A bit long loin. Loose elbows. Jumping in the ring. Needs more practise on the table and in the ring....
Ding ding ding. Right, right, right.

Kapattiin kimpsut ja kampsut. Häivyttiin kahvilan kautta pois.
Ei kerkinyt jäämään katselee kuinka pärjää aikuiset bostonit.

Kuten pentukoulussakin sanottiin, koiran vieminen näyttelyyn on koiralle uuvuttava kokemus, joka näkyy väsymyksenä jopa seuraavan päivän.
Samantien kun himaan päästiin Armi nukkui 20h putkeen. Välillä juomassa kävi, mutta ei jaksanut syödä tai tulla meikäläisen perässä röökille eikä toisiin huoneisiin. Itsekin vedin päiväunet ja Armi ei edes makkariin sohvalta jaksanut liikkua.
Se vaan nukku. Uloskin jouduin väkisin repii.


Nyt sit vaan lisää treenausta ja jokanen vieras, joka kylään tulee pitää nakittaa sörkkimään niitä hampaita jotta tottuu niiden näyttämiseen muillekin kuin mulle.
Lähiaikoina on Lohjalla ja lähistössä paritkin Match Showt, eli leikkimieliset koiranäyttelyt.
Pitänee niissä käydä lisää kokemusta ja treeniä hakemassa.
Ja huomenna on koirakoulussa kouluttajalle paljon kysymyksiä.... 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti