perjantai 10. toukokuuta 2013

Luontopolku

Viime viikolla se kevät tosiaan kunnolla teki läpimurtoa.
Hurjan paljon on tuon koiran elämään astumisen myötä tullut sitä lenkkeilyä paikallisissa maastoissa lisättyä. Vaikka sen koko elämäni reilua 5 vuotta lukuunottamatta Lohjalla olen asunut, ei näitä mestoja ihan hirveästi ole tullut samottua. Ensinnäkin ihan siitä syystä, etten tykkää kävelystä. Musta se on tylsää. Kuntoilumielessäkin oon mielummin aina sotkenut kuntopyörällä kotona telsua katsellen kuin lähtenyt ulos kävelemään..


Nyt kuitenkin on ollut pakko. Ja on tullut siinä sivussa huomattua, että ihan kivaahan se on.


Erääksi vakioreiteiksi on muodostunut Aurlahden rannasta kalanviljelylaitoksen kautta hippalointi Liessaareen. Lietsussa käytiin silloin teininä etenkin juhannuksena ryyppäämässä.
Oon siellä myös ensisuudelmani joskus saanut... :)


Porlan kalanviljelylaitos on vähän semmosia mestoja, että siitä vaan aina on kiva käppäillä ohi, vaikkei siellä mitään kaloja enään viljelläkään..
Paljon liittyy muistoja sen varteen sijoitetuilta penkeiltä ja matkan varrelta löytyviltä kallioilta.
Entistä kivempi se maasto on nyt, kun sitä, niinkuin Harjunkin lenkkipolkua on siistitty hakkuiden avulla. Vielä kun vaan korjaisivat ne oksat ja puunrungot veks..


Kevät on aina ollut se meikäläisen vuodenaika. Tuntuu et koko sydän pakahtuu ja puristuu kokoon kun bongailee kaikkea elävää ja vihreetä. Sitä huomaa hymyilevänsä ääliönä ihan yksinkertaisille asioille. Bongasin jopa sammakonkutua, hähää.
Kuvien laadusta vastaa tässä postauksessa muuten ihan vaan kännykkä.


Hyvin on Armi jaksanut näitä lenkkejä, vaikka alkuun pohdin saako sitä kantaa tunnin käppäilyn jälkeen jo itse. Vähänhän se on sellaista ihmettelyä, etenkin tuolla nyt juoksut käynnissä.
Joka tolpanväli pitää merkata joku läjä ja hihnakoulutus on ottanu pahasti takapakkia.


Vaikka siellä Lietsussa onkin monet juhannukset vietetty ja pariin otteeseen uimassakin käyty, en jostain kumman syystä koskaan ole kävellyt saaren toiseen päähän. Aina oon tienny, että kinttupolku siellä menee ja jokunen vuosi sitten ihan kaupunki tajusi tuon hyödyntää ja laittaa reittiä kuntoon luoden paikalle luontopolun.


Reittihän ei sinäänsä ole kuin pari kilsaa pitkä, mutta kyllä tuon kävelyä on pariin otteeseen epäilty, koska itsessään Liessaareen on mun kämpiltäni matkaa sen kolmisen kilsaa. Ei se mun jaksaminen, mutta miten suhtautuu Armi, jota vasta tässä totutan hieman pidempiin reitteihin.

Koska viime viikolla oli sangen nätti lenkkikeli, otin riskin ja päätin testata saanko kunnonkohotuksena kantaa sylissäni jo melkein 7kg painavaa Bostonia.


En joutunut. Hyvin jaksoi.
Nättiä oli ja melkoisen hiljaista.
Ens kerralla pitää ihan kiusakseenkin hommata se luontopolkuopas, jotta selviäisi mitä niissä reitin varrelle sijoitettujen merkkitolppien kohdalla muka on.. Epäilen, ettei mitään oikeesti mielenkiintoista. "Tämä tässä on mänty eli metsämänty (Pinus sylvestris) on mäntyjen (Pinus) sukuun kuuluva havupuu, joka kasvaa luonnonvaraisena Euraasiassa."

Paljon olen rannassa käydessäni testanut, innostuisiko Armi vedestä. Viivana kun sen pitää suihkuun päästä ja Lahdessa pomppasi jopa sinne kylpyammeeseen jos vain silmä vältti.
Ei o ollu kiinnostunut, eikä varmaan luontopolun jälkeen kiinnostu myöskään ennenkuin meikäläinenkin on siellä vedessä.
Kiitin jälleen hiljaisuutta ja sitä, ettei lähitienoolla ollut muita liikkujia.

Päästin piskiä hihnassa hieman lähemmäs pengertä ja tyhmyyden merkkejä noudattaen Armi pomppas aivan tietämättömänä etiäpäin. Kuului molskis ja se löysi itsensä järvestä.
Onneksi nyt oli kuitenkin sen verta matalaa, että jalat pohjaan ylettyi, mutta tilanne oli silti sangen koominen.
Armi jähmettyi siihen paikkaan, nosti mohikaanikarvan pystyyn ja jäi tuijottamaan hölmistyneenä.
Meikäläinen rannalla toki kaksinkerroin kuolemassa nauruun.
Hetken se siinä seisoi ja aloitti sitten vikinän, että pois nostaa pitäisi.
Onneksi oli valjaat niin pystyin itseäni kastelematta onkimaan sen pois järvestä.

Pari tuntia siellä mentiin ristiin ja rastiin reittiä, lähdettiin jopa käppäilemään laavulle päin, mutta luovutettiin puolessa välissä ja käännyttiin kotia päin.
Ens kerralla ehdottomasti sinne laavulle asti ja paketti makkaraa messiin.


Auringonottokausikin on parvekkeella jo saatu käyntiin. Muuminvalkea iho on saatava asap jonkun väriseksi. Melko hyvin se Armikin oppi auringonottoetiketin. Varjossa ei voi olla vaikka helvetin kuuma tuleekin ja missään nimessä ei voi edes kylmällä betonilla maata vaan pitää päästä ihokosketukseen meikäläisen kanssa. Pölhö.


Tänään piti jynssätä juuriharjalla parveke kesäkuntoon bikineissä, vaan eipä tuo aurinko tänäänkään ruskettavasti paista harmaan pilviverhon takaa. Harmi.

Sunnuntaina mennään muuten Helsinkiin Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskukseen.
Siellä järkätään Royal Canin Show, eli Kansainvälinen kaikkien rotujen koiranäyttely.
Ihan on vaan sellaset vaatimattomat 2 900 koiraa ilmoitettu paikalle.
Armi pääse näyttämään parhaimpansa (tai huonoimpansa) pentuluokassa.

Ei tässä mitään leikkimielisiä näyttelyharjoitus Match Showta tarvita, samantien vaan KV-näyttelyyn.
Sitä mieltä oli kasvattaja.
Kahtellaan onko se sunnuntain jälkeen enään samaa mieltä.. :D

Jännittää aivan sikana. En mie ole vissiin 10 vuoteen ees käyny koiranäyttelyssä.
Saatika sitten, että oisin joskus esitellyt kehässä koiraa.. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

1 kommentti:

  1. Jos Lohjalta jotain kaipaan, niin just noita kävelyreittejä Liessaareen päin, harjulle ja Moisio/avolouhos/kiviniemenranta suunnalla. Kyllä siun kelpaa! :) -M

    VastaaPoista