torstai 30. toukokuuta 2013

Parvekekukat

Toissapäivänä hyökättiin Lohjan alueen puutarhoille.
Minä ja mamma.
Missiona oli ostaa parvekekukat meikäläiselle kahteen kaidelaatikkoon ja kahteen amppeliin.
Mutsi taas tarvitsi kukat parillekin terassille, parvekkeelle, kannon nokkaan ja saunalle sekä tietenkin kasvihuoneeseen kaikki mahdolliset kurkusta yrtteihin. Se ei tänä vuona oikeen ollut ajoissa ja ei kasvattanut siemenestä asti yhtään mitään.
Lisäksi piti myöskin hommata neljälle eri haudalle kukat.
Mikään ei o hautausmaalla niin masentavaa kuin hauta, jota ei hoideta ja jolle ei viedä kukkia sesongin mukaan.
- muistakaakin tämä sitten joskus mun kohdalla.

Oma ehtoni kukkien suhteen oli seuraava:
Ei tavallista pelargonia, ei orvokkeja eikä petuniaa tai miljoonakelloa: niitä on kaikilla.
Eikä keltaista, se on ruma väri. Paitsi taivaalla ja juustossa.

Imo omalla parvekkeella vois kokeilla vähän erilaisempiakin vaihtoehtoja kun se iänikuinen kauhistuttava muovinen miljoonakelloamppeli. Ne on kammottavia.
Mua ei kyllä kirveelläkään sais laittamaan semmosta muovihökötystä roikkumaan koukusta kattoon.
Eiiiii..!
On tarpeeksi puoliväliin kompromissia niellä muovinen parvekekaidekukkalaatikko. Ne oli ostettava, koska ihan ei työttömän talous venynyt nätteihin punottuihin koreihin kunnon takorautasine pidikkeineen. 

Nytkin kun noita naapuriparvekkeita kyttää, niin valehtelematta joka partsilla, jossa kukkia on, löytyy näitä muoviamppeleita, punasta pelakuuta ja miljoonakelloa.. Okei, nää onkin kyllä melko vanhusvoittosia taloja.
Rakastan kyllä pelargoneja ja omat pari kappalettahan mulla on kasvamassa, mutta en mä niitä valmiina halua ostaa juurikin siksi, että niitä on kaikilla.



Sen jälkeen kun koko auto oli kirjaimellisesti täynnä kaiken sortin kukkasta jalkatilasta kattoon ja takakonttiin oli parkkipaikalla jo vaikeuksia muistaa mitkähän niistä oli mun.
Saatika sitten mikä olikaan niiden erikoisempien nimi. :D
On siellä aikanakin murattia, hopeakäpälää, verenpisaraa ja enkelipelargoniaa..
Tuon hopeisien poronsarvien ja mintun näkösen missä kivat liilat kukat en kyllä kuollaksenikaan muista, pitänee kysyä josko mutsi muistaisi tai soittaako jollain joku kello?


Hommasin parvekelaatikot altakastelumallilla, koska ne vaan on niin monta kertaa näppärämmät kuin normaalit. Ei ihan joka päivä tartte olla kastelemassa, koska säiliö vetäsee monen monta litraa vettä itteensä.


Ne kaksi kukkaa, joiden nimiä en nyt muista, pääsi amppeleihin.
Tän minttulehtisen ympärille kylvin viellä kirjokiertoa, josko se sieltä lähtisi itämään ja roikkumaan alaspäin. Yritin jo esikasvattaa kirjokiertoa aiemmin, mutta margariinirasiakylvöksestäni ei noussut yhtään taimea ylös.


Enkelipelargonian ja hopekäpälän liitosta tuli mielestäni niin magee, että ihan harmitti kun päädyin tekemään kaksi erilaista kukkalaatikkoa.

Siihen toiseen pääsi verenpisarat ja muratit. Molemmat kyllä ihan mun lempparikukkia, mutta tää ottanee aikansa kunnes kunnolla hyvältä näyttää. Eli siis kunhan muratti kasvaisi pituutta lisää ja sitä saisi nätimmin aseteltua johonkin.


Krassikori on kokenut hurjan kasvupyrähdyksen sitten Gardening For Dummies IV:n
Hienosti lähti melkein kaikki suorakylvöt itämään ja nousevat sieltä kovasti ottaen kiinni esikasvattamiani taimia.


Yrttilaatikkoon olen saanut vasta siirrettyä purjot (jotka näyttää aika surkeilta) ja lisäksi ostamani ruukkusalaatin jämän. Viime viikolla kylvin siihen rivin pikkuporkkanoita ja keräsalaattia.
Nekin jo ovat nousseet. Öisin pidin tähän viikkoon asti suojaharsoa laatikon päällä, korin ympärillä ja tomaatin suojana, mutta nyt oon nekin jo jättänyt pois.


Yrttilaatikkoon, jossa siis vain yrttimultaa, aion ostaa ihan esikasvatetun mintun.
Nimittäin se ehkä eniten tarvitsemani yrtti ei kyllä lähtenyt saviruukusta nousemaan, vaikka samalla muiden yrttien kanssa kylvin.
Myöskään aiemmin hehkuttamani salaattinauha ei täysin tasaisesti pikkuboksissa menestynyt.
Yhtenä kertana liikakastelin sitä ja välistä kuoli pari taimea. Kasvatetaan nyt nää veks sit ja laitetaan uutta tulemaan.
Myöskin tuntokasvi kuoli. Ja lobeliat.. :D



Sen sijaan kasvusäkkiin viime viikolla viety kesäkurpitsa kukoistaa. Siinä on jo monta kukkanuppuakin.
Molin siirron aikana ihan varma, että naksasin sen varren vahingossa poikki, mutta eipä se nyt kyllä kuolleelta näytä. Säkin etuosaan pääsi pari paprikaa ja toiseen reunaan parvekekurkku, joka selkeesti kyllä yrittää ainakin kasvaa vaikka onkin kurpitsaan verrattaessa aika kitunen.
Saas nähä saanko yhtään kurkkua tänä kesänäkään..


Yhden chilin olen jo sijoittanut pikkubroidini hellään huomaan. Saas nähdä monta kertaa se soittaa hoitovinkkejä nyt kun M:ää ei enään tartte kouluttaa -> Viime kesän kasvireportaasi


Kaikki yrtit ja salaatit on siis siirretty ikkunalaudoilta parvekkeelle tai -kasvihuoneeseen.
Osa alkaa olla kohta jo syömäkunnossa osittain. Jeij!
Mansikantaimetkin kukkii ihan hulluna.



Hyvin on myöskin kasvihuoneeseen mahtumaton runkotomaatti kasvanu.
Vähän jännäsin pelästyykö se kylmiä öitä, mutta suojaharsolla taisin senkin pelastaa.


Huomenna aion jatkaa huonekalutuunauksia, jotta jossain vaiheessa saisi tämän parvekkeenkin ihan kunnolla siivottua ja suunniteltua kuinka sen nyt sitten sisustaa.
Ihan on viel juttu siellä, toinen täällä ja kaaos kaikkialla käynnissä.

Tänään myöskin korvaamaton faijani kävi asentamassa ostamani Ötökkä hyttysoven.
A WORD: älkää ostako omaa!
Ihan sikakallis laatuunsa nähden. Aivan helvetin vaikea koota ja valmiinakin niin pilipalin tuntuinen ettei kyllä vähään aikaan o yhtä paskasti tullu 50euroa käytettyä.
Ois vaan pitäny ostaa Lidlistä "paska" versio eikä luottaa tunnettuun "laatumerkkiin".


Niin teki jo laatikon avaamisen jälkeen mieli itkeä ja vielä enemmän kasaamisen aikana ja todellakin nyt asennuksen jälkeen. Kihisin ja pihisin raivosta niin moneen otteeseen, että oli NÄIN lähellä etten samantien pistäny palautetta valmistajalle menemään.
Ensinnäkin paketissa lukee että helppo asentaa oveen kuin oveen.. Ei ollu.
Eikä ollu helppo kootakaan. Väkivallalla piti liitokset toisiinsa tunkea niin, että muoviosat paikoin halkeili.
Koko tekeleessä ei yhdessäkään osassa ollut myöskään mitään ruuvipaikkoja vaikka ohjeiden kuvan perusteella sellaiset pitäisi olla.
Ehkä sain jonkun maanantaikappaleen?
Jölli on kyllä otsassa kun ei voida rehellisesti kirjata pakettiin että "asennuksessa tarvitset lisäksi porakoneen terineen, vasaran ja rautasahan."
Mä todennäköisesti kattelen tota tossa ensimmäiseen raivokohtaukseen asti. Sit mä revin sen karmeineen irti ja heitän läheiseen verivaahteraan.


Oppari Nummirockista.



Herrajesta!
Oon kokonaan unohtanu hehkuttaa omaa restonomiopiskeluideni kohokohtaa täällä blogin puolella.
Siis sitä opinnäytetyötä.
Mikä katastrofi..
Tänäänhän tuon muistin, sillä Postista kävin hakemassa omat konkreettiset versioni tuosta mustasta kirjasta. Omaan kirjahyllyyn yksi ja toinen toimeksiantajalleni.

Vaikka koko oppari on korkeakouluopinnoissa ainoastaan yksi pieni osa opintoja ja yksi raportti satojen joukossa on se silti jotenkin jännä, miten omassa mielessä koko koulu kulminoituu sen yhden työn varaan. Tuntuu siltä, että tämä on se suurin ponnistus koskaan ja tän mä sain aikaseksi.
Tässä on se yksi ikuinen työ jossa en edelleenkään voi uskoa olevan mun nimi alla.
Mä tein ton!



Rinta polleena voinkin esitellä tekeleeni, sillä sitä ei tehty fiiliksellä "kunhan nyt läpi päästään".
Aihe oli itselleni hyvin läheinen ja tärkeä ihan siitä suunnitteluprosessista alkaen.
Siksi se onkin tekijänsä näköinen. Aivan, kuten arvostelussakin kirjattiin.

Oon siinä mielessä ollut hyvin onnekas, että sain tehdä työn aiheesta, joka kiinnosti minua.
Monen moni kun vaan joutuu tyytymään johonkin mitä on tarjolla.
Todella kiitollinen olen tietenkin Nummijärven Maatalousjärjestö Ry:lle, sekä niille 210 ihmiselle, jotka jaksoivat viime juhannuksena juhlintansa ohessa osallistua haastatteluun.


Jos lukijoita kiinnostaa 40 sivua painavaa asiaa festivaaleista, metallimusiikkialakulttuurista, siihen liittyvistä stereotypioista ja ennen kaikkea Nummirock Metal Festivalista ja siitä, millaisista ihmisistä tutkimukseni mukaan sen yleisö koostuu, niin olkaapa hyvät ja klikkailkaa alla olevaa linkkiä.


keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Sekalaista arkea.

Tämmöinen vähän kaikkea sisältävä merkintä nyt sitten.
Ihkaekana toki hehkutusta MetalHammerin Tears on Tape versiosta.
Kipasin sen Postista parisen viikkoa sitten.



Pienen tovin harkitsin haluanko murtaa tuota sinettiä ja avata pakettia.
Avaamattomana kun siitä tietenkin joskus tulevaisuudessa lapset ja lapsenlapset saisi isommat rahat.
Uteliaisuus voitti luettuani kohdan "life-sized Ville!" ja toki myös siksi, että paketista löytyy HIM-juliste, jossa on mun nimeni.

Vähän olin pettynyt luvattuihin "bonus" trackseihin. Kuola valuen venasin jotain uusia biisejä.
Sain liveversiot Finnvoxilta biiseistä Buried Alive By Love ja The Kiss Of Dawn..
Niin ja viisi ladattavaa livevideota myöskin vanhoista biiseistä. Ewwh.
Itse 132 sivun Himpulalehti oli toki mielenkiintoinen. Mukava, että välillä jostain saa jonkun muunkin bändiläisen haastattelua lukea kuin herra VHV:n.
Kaikessa sisällössään ihan hintansa väärti paketti. Hintaa oli tosiaankin sen vähän alle 19e, eli halvempi kuin pelkkä levy Suomessa..
Sitäpaitsi pidän enemmän näistä pahvikantisista levyistä.


Olin Lahdessa asustelun aikana unohtanut, kuinka paljon Lohjalla on näitä citykaneja.
Taino, kummako tuo tietenkään on, kun niin lähellä metikkö harjuineen on.
Useampikin pitkäkorva näkyy majailevan tässä aivan lähistöllä ja käyvän meitsin sisäpihalla puputtamassa ruohoa.
Yhtenä iltana Armin kanssa lenkiltä tultua törmättiin kolmeen aivan järkyttävän kokoiseen rusakkoon aivan sisäpihan ovella. Hetki siinä piti seistä paikallaan ja miettiä uskaltaako ottaa askeltakaan eteenpäin vai pitäisikö palata sinne mistä tuli.
Mistä noista tietää? Hyökkäävät vielä päälle.
Ja nekun ei o mitään pieniä, vaan oikeasti Armiakin kookkaampia järkäleitä.
Samantien tuli niihin läheltä törmättyä mieleen joku surkea kauhuleffa, missä näin kävi.


Muutenkin kun nyt olen tuon koiruuden takia joutunut kävelemään luonnossa oon ollu entistä enemmän innoissani tästä keväästä. Aina se lempparivuodenaika on ollut, mutta en mä muista vuosiin oikeesti keräneeni niitä lempimomenttejani sieltä luonnosta kotiinkin fiilisteltäväksi.
Pakolliset koivunoksat pääsiäisin oon aina hakenu, mutta kielojen kukinta esmes on jäänyt aivan huomioimatta monena keväänä.
Siksipä koin täyden sekoamisen kun muutama päivä sitten lenkkipolun varsi oli valkeanaan kieloja.
Pitihän niitä muutama kotiinkin kerätä tuoksumaan.
Toinen aivan ehdoton lempikukka (jos kukaksi puuta nyt laskee) on tietenkin Syreeni, tai Sireeniksi mä sitä sanoin elämäni ekat 10 vuotta ja siksi edelleenkin saatan papattaa suu vaahdossa Sireeneistä.... Niitäkin on pitänyt aivan vaivihkaa repiä viimeisellä iltalenkillä naapurin pensaasta pimeän turvin. Neljässä päivässä sitä saa jo kerättyä täten aikamoisen puskan. Ja jestas se tuoksu!


Koska kelit on olleet hyvinkin kohdillaan, en mitenkään o voinu viettää sitä sisätiloissa koska mullahan tosiaan on 26neliön parveke.. Sisälläkin olisi toki vähän tapetointia ja SIIVOUSTA ja loppumuuttolaatikkojen purkua sekä remontoitavaa yms yms yms, mut oon siirtäny niitä sadepäiville.

Lisäksi olen nyt ollut viimeiset 6 päivää mehupaastolla, joten ihan hirvittäviä fyysisiä suorituksia vaativia askareita ei ole ollut hyvä tehdä. Paastostakin voisi toki tarkemman merkinnän tehdä.

Oon vaan ottanu tunteja arskaa kuunnellen musiikkia ja lukien kirjoja.
Viime viikolla sain aloitettua jälleen parin huonekalun kunnostusprojektin, mistä tulee kokonaisuudessaan sitten valmistuttuaan oma postaus.
Myös sauna kokee muodonmuutoksen, sillä huonekalumaalia ostellessani ostin myös purkin saunavahaa. Väri: musta.




Tänään kierreltiin monta tuntia ristiin rastiin lähialueen puutarhoja, sillä parvekelaatikoihin ja amppeliin piti hommata kukat. Ne aion istuttaa huomenna ja samalla päivittää myöskin itsekasvatettujen kasvien kasvutilanteen.

Loppuun koirakuulumisia kummitusten muodossa.
En tiedä mitä energioita tää koira on ruvennu aistimaan, mutta viimeisen parin viikon aikana se on toistuvasti saattanut parikin tuntia tuijottaa aivan liikkumattomana sohvalta ikkunoiden suuntaan.
Ihan kun siellä jotain olisi.
Se siis aivan jähmettyy allaoleviin asentoihin ja todellakin keskittyy ulos katsomiseen vaikka ei kolmannesta kerroksesta sisäpihalle voi nähdä mitään mielenkiintoista edes maassa.
Ja nimenomaan pimeällä, eli ei se voi edes mitään lintuja nähdä.



Vaikka meikä heiluttelis kättä edessä niin se ei reagoi. Kaula pitkänä katsoo parvekkeen oven suuntaan ihan kun joku siinä seisois.
Välillä sillä saattaa nousta myös mohikaanikarva pystyyn ja kerran se alkoi ulvomaan..
Todella jännää.. Itse kun mitään normaalista poikkeavaa en o aistinu.
Ehkä se siis on vain jotain hyvää ja mulle rakasta, mutta Armille tuntematonta.
Ehkä ukki käy katteleens mihin kuntoon se lapsenlapsi on hänen asuntonsa oikeen laittanu. :)



tiistai 28. toukokuuta 2013

Herneenversot

Herneet on toki hyviä. Ihan sellaisenaan, sokeriherneenä sen palon kanssa ja jopa ne versot on sikahyviä ja maistuu usko pois, aivan herneeltä.
Aika moni niihin tutustuu ekaa kertaa jossain raflassa sapuskan koristeena.
Nää tuoreet yrttiruukut vaan tuppaa sielä kaupassa maksamaan kuitenkin määräänsä nähden aika paljon.
Siksi niitä harvemmin tulee ostettua.

Koskaan en o ymmärtänyt kasvimaalle herneitä haluavien intoa ostaa "herneiden siemeniä" siemenpusseina sieltä samasta hyllystä, mistä haetaan kesäkukkasiemenet yms.Herneiden siemenet on herneitä, tädää?
Se pikku pussi näitä siemeniä maksaa kaupassa kalliimmillaan sen 2,5e sisältäen n.15 siementä.
Sen sijaan kuivattuja hernekeittoherneitä myydään kaupassa johonkin 50sentin hintaan puolen kilon pusseissa.
Parikin tuttua on ollu aivan huuli pyöreenä jotta eihän ne voi itää.. Tietenkin voi. 
Niistä tehdään hernekeittoa (mikä on aivan ehdottomasti yksi aliarvostetuimmista sapuskoista) ja kuten todistan kohta, niistä voi myös kasvattaa herneenversoja.
Niin ja jos niitäkin lisää kasvattelee, kasvattaa ne myös lopulta niitä herneenpalkoja.




Versot itää ihan ympäri vuoden, joten ei jatkossa tartte maksaa itteään talvellakaan kipeäksi siitä yrttiruukusta kun tekee mieli koristella sapuskaa tai saada tuoreen herneen makua salaatteihin.
Ei tartteta mitään muuta kuin niitä kuivattuja hernekeittoherneitä, multaa/talouspaperia ja kippo kannella.


Niitä kuivattuja herneitä lykätään kippoon ja lasketaan päälle vesi.
Annetaan turpoa yön yli. Ihan ovat erinäkösiä sen jälkeen kuten tuossakin kupposessa nyt näkyy.
Sitten otetaan kuppi tai kippo, johon laitetaan joko multaa taikka jos sitä ei satu olemaan niin vaikka talouspaperia tai wc-paperia.

Multa/paperi kastellaan.
Liotetut herneet huuhdellaan ja lykätään mullan/paperin päälle.



Ei laiteta multaa enään päälle, koska silloin versot ovat tietenkin multaisia kun ne puskee ittensä tämän läpi. Jos siis ihan versoja aikoo syödä.
Mikäli haluaa kasvattaa herneitä kandee sitä multaa laittaa päällekin, jotta pysyvät sitten pituutta saadessaan paremmin pystyssä.


Herneet itää parhaiten pimeässä. Toisin kuin kasvit yleensä.
Kyllä ne itää ilman pimeyttäkin, mutta sulkemalla ne synkkyyteen tapahtuu tää herääminen selkeesti nopeammin, eli parissa päivässä.
Siksi koko tekele siis peitetään jollakin, josta valo ei pääse läpi.
Päivittäin nostetaan toki kansi muutamaksi minuutiksi pois, jotta tekelettä kasteltaisiin ja jotta ylimääräinen kosteus pääsee haihtumaan.
Muutenhan sinne pärähtää homekasvusto.


Sitten heti kun useampi herne osottaa itämisen merkkejä, heitetään sillä valokannella vesilintua ja annetaan kasvuston rehottaa kosketuksissa valoon ja ilmaan.
Muistetaan toki edelleen kastella.


Sitten kun ne rupee olee siinä 10-20cm pituudessa, mihin ei myöskään montaa päivää mene, niin ei muuta kuin varresta naks ja suuhun.
Jostain kumman syystä tietenkin tämä meikäläisen esimerkiksi kuvattu idätys oli sangen harva (suorituspaineita?).
Yleensä paljon useampi itää.
Olenpa moisen vienyt jopa tuliaisina kerran frendille pääsiäisenä rairuohona.
Ihan mukava idea sekin kuten tässä, että kivaan mukiin/kulhoon istuttelee ja nappaa viemisiksi.
Versojen jälkeen tyypille jää vielä itse kippo.
Tuota Arabian sarjaani tosin en ole viemässä kellekään..


...ps. Itääköhän pakasteherneet? Onko kukaan koittanu.. Pakko testaa asap!

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

MuCava + PRKL = Evil Dead

Niinhän se saapui kalenteriin jo kuukausia sitten ylösmerkattu keskiviikko.
(Alkuun olin oikeastaan pistänyt sen lauantaille, mutta onnekseni tarpeeksi ajoissa tajusin tämän tapahtuman olevan kolme päivää aiemmin.)

Band of Vipers heitti spessukeikan Kallion Bar MuCavassa.
Paljonhan ei nää vielä keikkoja ole heitelleet, mutta kerran olen minäkin jo paikalle päässyt.
Silloisen meiningin voi palauttaa mieleensä TÄSTÄ!
Vaikka jälleen koitin pyytää, lahjoa ja kiristää useita ihmisiä saapumaan paikalle, päädyin kuitenkin mestoille mukanani ainoastaan takuuluottokeikkakamu M.
No luonnollisesti siellä oli tottakai myös maanmainiot Riku ja Matti,,mutta enivei.


Keikkahan vedettiin akustisesti ja rumpalin virkaa toimitti joku erihieno rumpukonesovellus,,,taisi tulla ihan kännykästä?
Olihan siellä meitin lisäksi vissiin 8 ihmistä.
Eihän koko MuCavaankaan tosin kovin montaa ihmistä mahdu.
Sää oli surkea ja tämäkin kaiketi verotti paikalle eksyneitä.
Meitinkin kunnianhimoinen pyrkimys oli avata puistokausi ennen keikkaa vaan ei ihan luonto ollut samaa mieltä.
Keikka itsessään alkoi tosin hyvissä ajoin, puoli ysin pintaan, mutta ehkäpä ne pikkulauantaita juhlivat vielä aloitteli kotosallaan siihen aikaan.

Niin tai näin, mihin sitä ihmisiä tarttee? Tärkeintä et parhaat on paikalla, eli minä.
Mukava oli kuulla eri toteutuksella niitä levyn biisejä. Ja tuli sieltä pari coveriakin.
Sekä vitsi hipstereistä.. :D

Hyvin meni ja kivaa oli.
Reilu 40minsaa meni hujauksessa ja oisihan tuota toisenkin viinilasin verran voinu fiilistellä.
Tunnelmakin kun oli sen verta hempeä, etten rohkenut lähteä paikaltani kuvailemaan fiksumpia.
Kotiinviemisiksi saatiin se ihan konkreettinenkin levy, kiitos vain.
Aiemmin kuin on pitänyt hyödyntää Spotifyta.


Kalliosta matka jatkui sitten sinne, minne ne kaikki rappiokaverini olivat jo menneet.
Nimittäin ilmaisen viinan bileisiin, joista sai myös muusia ja makkaraa.


PRKL Clubi tosiaan muisti jälleen kanttiksiaan ja polkaisi kesän käyntiin laittamalla pystyyn eläinteemaiset karkelot keskelle viikkoa.
Pitkäpitkä pöytä omia rakkaita juippeja sieltä löytyikin ja jos jonkinmoista apinaa muuten.
Lonkeroon en ole koskenutkaan sen jälkeen kun täytin 16, mutta kun semmoinen kera jekkupullon kouraan annettiin joutu sitä ainakin maistamaan - pari,kolme,neljä.. Tämä limenmakuinen kuin olikin yllättäen hyvin hyvää.


Elukkainstallaatio aka sodomiajunaa jatkoi kukin vuorollaan ja melkoisen upeahan siitä lopulta tuli.
Tunnelma oli täälläkin paikassa kohdallaan ja seura myöskin.


Vaikka siihen lonkeroon sorruinkin kymmenen vuoden tauon jälkeen pysyin lujasti Jekusta erossa.
Sitä juodaan vain ja ainoastaan Tavastialla.


Lopulta kuitenkin majotusta kohti ja yöpalan myötä lattialle nukkumaan.
Seura kielsi multa nakkikioskin, vaikka veikkaan että seuraavan päivän olot ois olleet enemmän kohdillaan jos olisin saanut lihapiirakan kahdella nakilla enkä vain leipää kinkkuleikkeellä.

Torstaina löysin nimittäin itseni päivänäytöksestä katsomassa Evil Deadia.
Finnkinon väelle muuten pojot papereiden kyselystä. Ei päässy edellä oleva teinikolmikko rappeutumaan.

Itse leffavalinnasta..
Huhu. HUH huh, ku pisti muutenkin reippaasti takovan sykkeen koetukselle.
Kiitin selkärankaani siitä, että jätin ne Jekut juomatta, koska muuten en ehkä olisi selvinnyt.
Enkä myöskään ostanut teatteriin muuta kuin limpparia. M sen sijaan mussutti tyytyväisenä karkkia samaan aikaan kun valkokankaalla 90% väreistä oli verenpunaista ja meikä piteli rystyset valkosina kaksin käsin kiinni penkistä. Ei pysty.
Onneksi mökkeilemään menen vasta ensi viikonloppuna.

Allekirjoittanut suosittelee niin Band of Vipersia, MuCavaa, PRKL:ttä kuin Evil Deadiakin.


lauantai 25. toukokuuta 2013

Letuiks, rahkal.

Sattuipa tuossa eräänä päivänä sellainen tapaus, että huomasin jääkaapin perukoille unohtuneen maitorahkan ottavan tukea seinistä ja täten lähestyvän kävelyikää.
Minähän vihaan rahkaa joka muodossa, mutta viimeaikoina alkavan ryhtiliikkeen vuoksi olen pakkottautunut sitä syömään purkin päivässä.
Päivittäinen yökkäilykokemus oli kuitenkin jo takanapäin, joten piti tälle purkille sitten jotain muuta käyttöä keksiä.

Koska oli herkkupäivä, tein siitä lettuja. Tai pannukakkuja ne kai enemmän muistuttaa..
Yllätyksekseni joudun toteemaan: ne oli aivan sairaan hyviä.
Ja sitäpaitsi, kevyempi vaihtoehto kuin normit.


1 prk  rahkaa (ihan normi Ehrmannia käytin, enkä mitn leivontarahkaa)
3 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja (tai mantelijauhoja, ripsaus ruisjauhoja)
0,5 dl sokeria
ripaus suolaa
1 tl vaniliinisokeria
1 tl leivinjauhetta
Sorsseli sekaisin ja vartin lepo.


Varoituksen sananen, mikäli näitä joku intoutuu itse testailemaan..
Ei ees kande koittaa ilman lastaa näiden kääntöä..
Letut ei myöskään lähde kuplimaan kertoen kypsymisestä sillettiins kun normilettujen kääntämätön puoli tekee. Eli tarkkana kuin porkkana vain hellan ääressä ja kurkkimaan reunasta koska sopii kääntää.
Itsekin poltin pannullisen...


keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Tikapuita pitkin terdelle

Yhdistäen kaksi asiaa..
Vaikka vaadittava maatilaemännöinti loppuikin maanantaina aamuyöstä, jäin vielä puuhastelemaan parin päivän verran Sammattiin. Yön tosin kävin Lohjalla nukkumassa, koska taimet piti kastella.

Maanantaina ykkösprokkis oli etupihan terassin pesu.
Se rakennettiin vissiin viitisen vuotta sitten, mutta puuta ei tuolloin sen kummemmin käsitelty ja niinpä tässä vuosien saatossa siihen on jämähtänyt vaikka mitä shaibaa.
Äippä oli juuriharjan kannalla, mutta meikäläinen uskoi painepesurin voimaan.
Sitä sielä sitten roudattiin ympäri pihaa ja lopulta pääsin toteuttamaan itseäni kyseisen koneen kanssa.

I LOVE IT.

Painepesuri pesee aivan kaiken. Harjoitteluna pesasin ekana pihakalusteet ja pihakeinun.
Harmittaa, etten siitä keinusta kuvaa ottanut, koska vuosia ympäri vuoden sään armoilla seisonut keinu oli aivan musta ja ihmetys oli aivan käsittämätön kun painepesurilla sitä pestessä siitä tuli kuin uusi.


Pesutehon tosin ehkä havainnollistaa kyllä myös tämä kuva terassista...
Ei ollu kenenkään muistissa, että se niin noin vaaleata puuta on koskaan ollutkaan. Tumma pinttynyt lika ei inahtanutkaan perus harjalla tai rättihommilla..
Myös tästä syystä mä pesen ne matotkin aina painepesurilla, enkä millään juuriharjalla.


Tekeleen annettiin kuivua seuraavaan päivään ja sitten haettiinkin kaupasta puuöljyä.
Toiveena ois ollu joku hieman vihreään taittuva sävy, mutta sellaista ei valitettavasti löytynyt.
Tummissa väreissä kun näkyy harmittavasti kaikki pieninkin hiekkapöly, moska ja siitepöly.


Jälleen sain käteeni sudin ja seuraavat viisi tuntia olin taas elementissäni ja sangen onnellinen sutiessani lautaa ja kuunnellen radiota.
Valitettavasti ehkä viimeiset 50 lattialautaa jäi mutsin toteutettavaksi, sillä meikäläisen piti hipsiä Armin kanssa viimeiseen pentukouluun tältä erää.


Päivää aiemmin pääsin myöskin vähän nikkaroimaan..
Istuteltiin ne omenapuut. Ennen niiden ostoa viime viikolla metsästettiin puutukia tukka putkella pitkin kaupunkia. Ettei nyt näitäkin söisi kaiken maailman jänöt talvella.
Lopulta kun sellaiset löytyi, en antanut mutsin niitä ostaa.
50euroa parista puupalasta ja metristä verkkoa! Riistohinta. Maksaisi enemmän kuin itse puu.
Bongasin harjanvarsia hintaan 50senttiä kappale ja kanaverkkoa rullan.
Tädää, DIY puusuoja hintaan 5euroa.


Samalla kun niitä harjanvarsia sitten ostettiin, nappasin myös itselleni niitä kolme kipaletta.
Niistä väsäsin mittanauhan, sahan ja narun kanssa DIY sisustustikkaat.
Sangen näppärät ja hintaa sen 1,5euroa versus samanlaiset kaupasta 15euroa.




Tänään lopetetaan tämä reippaana olo ja tähän aihepiiriin kuuluvien merkintöjen teko.
Suuntaan nimittäin viiden bussilla pääkaupunkiimme Helsinkiin.
Bar MuCavassa esiintyy akustisesti Band of Vipers siinä klo 20.00.
Lisäksi PRKL Clubissa on kanttisbileet.
Liikuntakykyiset molempiin mestoihin paikalle!