maanantai 8. huhtikuuta 2013

Moonspell, Cataleptic & Swallow the Sun @ Virgin Oil Co.

In each of your failures
I saw my victory
And each time you fall
A knife tattoos a smile
On my lips
You are now empty of life
And we are drunk with death

Poikia tuli Portugalista vierailulle Suomeen. Niitähän piti tietenkin käydä Virgin Oil Co:ssa katsomassa.
Lämppäreiksi oli haalittu suosikkeihini kuuluvat Cataleptic sekä Swallow the Sun, joista ensimmäiseksi mainittua piti jo ihan yläfemmojen heiton vuoksi käydä katsomassa, tuttuja kun siinä rokkikukkoja leikkii.


Melko täydellinen kattaus oli siis luvassa viime lauantaina.
Tuota mentiin porukalla ihmettelemään.

Valheellisesti oli pääsylippuun merkitty, että ovet tapahtumaan aukeaisivat vasta klo 22.
Nehän aukesi jo 21.00 ja Cataleptic viskasi alkulöylyjä puoli kympistä eteenpäin.
 Onneksi tieto tuosta oli tavoittanut meikäläiset ja paikalla oltiinkin hyvissä ajoin.
Valitettavan moni muu tosin ei ollut ja paikka alkoikin täyttyä vasta Swallow the Sunin keikan aikana.


Huvitti suuresti kesken Catalepticin keikan kun parkeerattiin perämme "tanssilattian" laidalle erään pöydän läheisyyteen ja hetken siinä seisoskeltuamme pöytäseurue pyysi meitä siirtymään sivummalle, jotta he näkisivät bändiä. 
Vastoin normaalia parin bissen kommunikointitapaani vastasin kohteliaasti "ai että te näätte" vaikka todellisuudessa mieleni teki sanoa "aattelitte sitte tosiaan nähdä kaikki bändit tästä permannolta istualteen ilman ettei kukaan blokkaa teidän näkyvyyttänne?HAH!"


StS:n aikana onneksi myös avattiin yläkerta ja sinne vauhdilla tiemme raivanneina saatiin jopa istumapaikat ja pöytä pällistelyyn. Odotettavissa kun oli lähes parin tunnin setti siltä pääaktilta.

Olisin tuon pääsylippuhinnan melkeinpä maksanut jo kahdesta ensimmäisestä bändistä ja meidän seurueesta minä taisin olla se ainoa, joka venasi myös Moonspellin keikkaa.


Ekan neljän biisin jälkeen jouduin jo sanomaan, että mitähän ihmettä ne soittaa loppukeikan kun kaikki hitit on jo vedetty. Yksi seurueesta hipsikin jo kotiinsa keikan alun jälkeen, mutta meikäläinen ei tosiaankaan ois ees suostunu moisesta neuvottelee. 
Keskityin keikkaan ja jätin omaan arvoonsa pöydän toisessa päästä kuuluvat kommentit ja ilmeet.


Nousipa sinne lavalle yhteisbiisin vetämään myös se StS:n Kotamäki, mikä oli varsin mukava veto.
Yleisö tuntui olevan pähkinöinä ihan parvea myöten ja onhan tuo Fernando Ribeiron varmaan lähemmäs parimetrinen ruho aika katseen naulitseva maamerkki lavalla.

Kyllähän se reippaasti yli kahden oli kun lopulta keikka oli ohitse. Itse kyllä viihdyin.
Jatkoa ajatellen keikkakalenteri näyttää taas hyvin väljältä. 
Pitänee alottaa tutkinnat ja pohtia mitä missä milloin luvassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti