tiistai 23. huhtikuuta 2013

Makuuhuoneen seinä

Nyt se projekti alkaa lopulta olemaan valmis ja on aika esitellä uusi buduaarini seinä.
DIY hommaa oli tämäkin, koska eihän sitä työttömällä ole varaa ammattimaalareihin satsata
- sitäpaitsi, haluan tehä ite!

Vaikka äippä hieman nyrpeenä nokkaansa nyrpistelikin idealleni vedoten siihen, että huoneiston arvo tulee säilyttää nykyisellään, nostin minä ässän hihasta ja ilmoitin, että jahka avioidun elämäni rokkistaran kanssa nousee tämä huoneisto arvoon arvaamattomaan kunhan vain singeeraan työni.


Lähtötilanne oli siis seuraavanlainen.
Jotain valkoista hieman siniseen taittuvaa seinää.
Katossa hempeän sinertävä maali, joka valittu lattian värin puitteissa.
Se lattiamatto tullaan joskus vaihtamaan laminaattiin, jahka talous periksi antaa.
Täällä kämpässä on kaikki seinäpinnat maalattu 4 vuotta sitten, koska edellinen omistaja, edesmennyt ukkini tupakoi sen reilut 15-vuotta lähinnä sisätiloissa.
Tuosta ajasta on enään muistona ainoastaan olohuoneen parkettiin tummuneet tulipäistä syntyneet polttomerkit siinä kohdassa, missä hänen nojatuolinsa sijaitsi..


Edellinen asukas oli tällä kyseisellä seinälle ilmeisesti hyllyn pultannut.
Itselläni ei moiselle tarvetta ollut ja tämän tekeleen suunnittelu on muhinut päässäni jo pidemmän aikaa, joten kyseiselle seinälle se sitten oli hyvä toteuttaa.
Ruuvit irti, kittiä päälle ja hionta.
Maalarin pesunesteellähän ne kaikki seinät tuli pestyä jo muuton yhteydessä, ihan jo vain siksi, että täällä oli asustanut myös useampi kissa.
Suursiivouksen johdosta ei ole meikäläiselle tippaakaan allergiaoireita muuten ilmennyt.

Tikkurilan värikartta ei ole ystävä. Sen kanssa tuskastuin jo nettiversion kanssa, eikä valinta kyllä pätkääkään helpottanut kun liikkeestä haki sen ihan konkreettisen katalogin ja viellä meni näyttämään sitä parille ystävälle ideoideni kanssa..

Lopulta pidin pääni ja päädyin värisävyyn Syklaami S338. Maalina Harmony, eli himmeä sisämaali.
Kyllähän se kieltämättä hirvitti purkin avaamisen jälkeen, että mitäpä tästä oikeen tulee..



Ensimmäisen kerroksen jälkeen ja sen kuivuttua väri kuitenkin tosiaan muuttui ja alkoi näyttää melko siedettävältä.



Toisen kerroksen jälkeen väri vastasikin jo värilastua ja ihmeen nätisti se tosiaankin levittyi.
Joka hemmetin kerta kiroan maalaushommissa sitä, etten osaa ostaa teleskooppivartta telaan.
Se meinaan helpottaisi kummasti töitä.
Tuli vielä lisää lyötyä lyöty olo kun verkkokellariin muuttolaatikoita roudatessani löysin kaksin kappalein niitä maalausvarsia....



Mielestäni ei ollenkaan hullun tyrkky pinkki. Enemmän sinne johonkin liilaan taittuva vaan ei kuitenkaan liian hempeä tyttöpinkki tahi kylmä purppurakaan.
Mähän sanoin, ettei tästä mestasta tuu mitään goottiluolaa.
Tottakai kamera semisti väärentää, mutta siihen siniseen kattoon tuo sopii hyvin.
Mieleen tulee vispipuuro. :)
Ei tunnu ollenkaan siltä, että huone olisi pienentynyt tai seinä jotenkin kaatuisi päälle. 
Paljon ryhdikkäämpi sen iänikuisen tylsän valkoisen seinän sijasta.


Kolmas maalikerros muodostui Tikkurilan Taika Stardust helmiäislasyyristä. 
Syksyllä osallistuin Gloria Blog Awardseihin, jonka tunnelmia voi palauttaa mieleen TÄSTÄ
Tuolloin saadusta puuhakassista paljastui mm. 1/3 litran purkki tuota hopean väristä Taikaa.
Koska sillä määrällä ei pitkälle ois pötkitty pummasin Marjutilta hänen purnukkansa.
Vaikka tuotetekstissäkin mainitaan maalin olevan maitomaista ja tämän katoavan kuivuessaan, olin jälleen kerran hyyyyvin epäröivä kun seinä ristiin rastiin telaamisen jälkeen näytti seuraavalta.


Hirveän hyviä kuvia en mistään blogeista ole tästä maalista löytänyt.
Jokainen tuntuu sanovan, ettei kimalle oikeen näy ees kohdevalolla vaikka parikin kerrosta vetäisi.
Koko hippuja ei maalatessa kyllä pätkääkään mun silmääni näkynyt, mutta myöhemmin sormia katsellessa selvisi tuo niin sanottu taika tässä hommassa.


Ehkä se sitten tosiaan on kiinni siitä  pohjaväristä, mutta meikäläisen kohdalla tuo syklaami taisi osottautua hyväksi valinnaksi. Kyllä meinaan kimmeltää.
Ei kuitenkaan mun makuun mitenkään liiaksi, koska kaikissa valoissa tuo "ripaus keijupölyä" ei näy.
Sitten kuitenkin sillä kohdevalolla tai auringon valolla seinä saattaa näyttää olla hyvinkin bling bling, mutta pintaa elävöittävissä määrin.
Ei sellasena, että oisin ripotellu Tiimarin irtoglitteriä maalin sekaan.



Sitten metsästettiin kissojen ja koirien kanssa piirtoheitintä soitellen puol sukua läpi.
Khyllä. Piirtoheitintä.
Ette arvaa miten vaikea sellainen on tänä päivänä löytää kun joka duunipaikassa ja koulussa on siirrytty videotykkiin tai muihin tietokonehommiin. Ja ne videotykit joita kaveripiiristä löytyy on jostain syystä pultattu seinään puolmetrisellä propullisella ruuvilla ja telattu kiinni traktorin rengaskettingeillä.
Sinnikäs kysely tuotti lopulta tulosta kun renkipoika S moisen sai meikäläiselle lainaan oman koulunsa nurkasta pölyttymästä.

Niin proo taiteilija mä en oo, että osaisin sen neljännen maalikerroksen vapaalla kädellä seinälle lätkiä.
Nyt sitten joutunenkin vähän vetää sanojani takasin siitä goottiluola-lausunnosta.
Nimittäin kuollut puuhan siihen seinään piti heijastaa ja tämä sitten maalata.
Jos sille nyt joku laji pitäis keksiä, niin kaipa son sitten Peikonpähkinä.
Vähän on sellaista Nightmare Before Christmas meininkiä tuossa karahkassa.

Väriksi valikoitui Kätkö X502. Joker seinämaalia tälläkertaa.
Mustaahan mä ensialkuun meinasin, mutta kuitenkin päädyin siihen, että se olisi liiaksi pompannut esille etenkin jos olisi ottanut Keskiyön sijasta jonkun todellisen mustan mustan tehostemaalin.
Tuo kätkö-sävy on enemmänkin hyvin tumma liila ja taas jossain valossa katsottuna tumma harmaa.

Seuraavaksi marssin kirjakauppaan ostamaan piirtoheitinkalvoa, jota jouduin tarvitsemani muutaman kappaleen sijasta ostamaan kolmekymmentä.
Taiteilua tussilla sitten siihen, piirtoheitin pöydälle, piskoke seinään ja hurr.

Heijastetun kuvan mukaisesti piirsin jälleen lyijykynällä ääriviivat seinään ja kaivoin pensselit esille ja korkkasin vinkkupullon, sekä asetin useamman tunnin listan musiikkia soimaan Spotifysta.

Parin tunnin ahkeroinnin jälkeen homma alkoi hahmottua.
Puolessa välissä hommaa tajusin, että tönkkö seinämaali kannattaa tosiaan ohentaa vedellä.
Sitpä se homma vasta luistamaan kunnolla alkoi.

"Muutaman" päivän kuivattelun (projektiväsymys) jälkeen oli toisen maalikerroksen vuoro.
Paikoittain sitä maalia piti lätkiä viellä kolmaskin kerros, jottei punainen kuultaisi läpi.
Vielä pitäisi pari viikkoa antaa Taika-maalin kunnolla kuivua, jotta pääsen kumittamaan hieman hutimenneet lyijykynän jäljet veks.

Lopputulos on nyt kuitenkin seuraava.
Onhan se kotitekoisen näköinen. Hullua luomisenvimmaa ja epäsuhtaisia viivoja.
Olkeet hyvä.




Eipä tarkoitus ollutkaan saada jokaisesta linjasta tasan tarkkaan suoraa, eikä sellaista jälkeä, jotta näyttäisi sisustustarralta.
Kyllä on miun näköinen. Pohdin vielä, maalaanko muutaman kärsineen lehden oksistoihin.

Tuohonhan saa sitten mukavasti valokuvakehyksiä ripustettua oksille roikkumaan, kunhan tarpeaksi tyyliin sopivia vain sattuu vastaan. Joku nätti lipasto tahi matka-arkku juurelle ja meikäläisen makkari alkaa olee siinä. Eipä sinne pieneen huoneeseen kovin paljon muuta mahdukaan, koska sängyn koko ei ole se asia, josta lähden tinkimään.

Sitä sänkyäkään ei voinut sijoittaa puun alle, koska olisi viennyt siten sijoitettuna jotenkin koko makkarin pinta-alan. Tuntui ahtaalta ja pieneltä. Heti kun kiskoin sen toiselle seinustalle, avautui huonekin enemmän ja koko tehosteseinä pääsee enemmän esille.

4 kommenttia:

  1. Siitä tuli tosi nätti! :) Me harrastettiin ton alkovin maalauksen kanssa väripesua, se oli kanssa aika hauskaa ja vaivatonta :) Tummanharmaa maali alle, ja väripesu superlaimeella valkoisella, mihin oli sekotettu ihan inanen sitä harmaata. Ja oli nopeeta työstää (paitsi raitojen teippaus -.-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ne on kanssa mageita. Aion yhen seinän toteuttaa myös siten, että telan päälle laitetaan muovipussi. Siitki tulee aika magee..
      Olkkari kun on tungettu täyteen lasikuitutapettia, ni sille ei oikeen mitään muuta voikkaan tehdä kun maalata isoja pintoja.

      Poista
  2. Oi vitsit, tuostahan tuli ihan tosi magee! Ja varmasti livenä vielä upeampi! :) -M

    VastaaPoista