sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

4.1.1962 - 14.4.2010

Seems three years
Though maybe four
Someone drops dead
Whom I adore
You love someone
There will be grief
The kiss of death
Lips of a thief
Goddamnit

Juurikin sen kolme vuotta sitten istuin Lahden Public Cornerissa koulupäivän jälkeisellä kahvimaratoonilla. 
Julkisuuteen oli juuri levinnyt huhu, että Type O Negativen laulaja Peter Steele on kuollut.


Rehellisesti sanottuna, en tuota millään suostunut uskomaan, koska onhan se jätkä jo aiemminkin lavastanut kuolemansa.
Toukokuussa 2005 bändin kotisivuille ladattiin kuva Peterin hautakivestä tekstein "Free at Last".
Myöhemminhän tuo tieto sitten toki kumottiin huonona vitsinä, joka oli saanut jo hirveän kasan faneja suremaan.

Tällä kertaa vitsi ei vaan ollut yhtä huono.

"It is with great sadness that we inform you that Type O Negative front man, bassist, and our band mate, Peter Steele passed away last night of what appears to be heart failure. Ironically Peter had been enjoying a long period of sobriety and improved health and was imminently due to begin writing and recording new music for our follow up to "Dead Again" released in 2007..."

Seuraavan viikon aikana himassani ei kuunneltu mitään muuta kuin Type Oota.


Steele on (tai oli) aivan loistava. Ei vaan biisiensä puolesta vaan myös tämän todella kieroutuneen huumorintajun vuoksi. Kukakuinkin ihan sama, mitä onkaan päätään aukonu, on joka kerta joutunut pohtimaan, ollaanko siellä ihan tosissaan. 
 
Keikkamatkat ruumisautolla, alastonkuvat pornolehdessä, yökerhojen varaaminen keikan jälkeisiin (orgia-) bileisiin, hotellihuoneiden spermatuopit, mellakat jne.


"Tämä kolmas pyörä törmäsi sitten nyrkkiini sellaisen viitisenkymmentä kertaa... Olisin voinut saada pidemmänkin kakun, ellei tuomari olisi sattunut olemaan Type O Negative -diggari."

"It´s bad poetry exucuted by people that can´t sing. That´s my definition of Rap."

"So I don't cry anymore, I just beat people up. It's a lot more fun."

Olenhan minä sen logonkin itseeni ottanut.
On se sen ansainnnut vaikutuksellaan meikäläisen elämään.

Kovassa soitossa on levyt edelleen. Niistä nyt ehkä muutamat enemmän ja toiset vähemmän.
Eräisiin ei vain koskaan tule kyllästymään ja jotkut nostaa samantien vienon hölmistyneen hymyn huulille. Ei ehkä niinkään itse biisin vuoksi, vaan siksi, että niihin liittyy tiettyjä muistoja.
Jotkut läheisimmät tietääkin, mihin käänteentekevään elämäni virstapylvästapahtumaan seuraava biisi liittyy..
Niin mihkä, jätän sen tässä julkisesti sanomatta. :D


Myöskin seuraavan videon verikylpy kera punaviinipullon on jotenkin täysin lähtemättömästi syöpynyt verkkokalvoilleni aiheuttaen sen, että joka kerta kun pääsen kylpyammeeseen, biisi alkaa soida päässä. Lahdessa kun kämpästä se amme vielä löytyi, muodostui tavaksi kuunnella aina Typeä silloin, kun sinne lillumaan meni..

 
Niin tai näin. Samapa tuo mitä koko Steele laulaa tai edes puhuu.
Selkäpiitä pitkin kulkee hurjat vibat. Mieletön, mieletön mies.
Todella harmi, että niin nuorena kuoli.

Näihin aikoihin olisi varmasti se uusi levy jo julkaistu ja kesällä nähtäisiin jälleen yli kaksi metriä pitkä järkäle jumalaisissa hiuksissaan heilumassa jollakin festivaalilla soitelleen bassoa, joka köytetty kaulaan kiinni rautaketjulla.


En tiedä, joko kiveen on lisätty jättiläisen nimi, mutta jonain päivänä pitää sinne New Yorkin Saint Charlesin hautausmaalle tehdä pyhiinvaellus.
Ehkä tämäkin tieto selviää syksyllä julkaistavassa Peter Steelen elämänkerrasta. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti