perjantai 26. huhtikuuta 2013

Tears on Tape OUT NOW!



Se päivä on täällä tänään. Tears on Tape. Kahdeksas pitkäsoitto.
Ei vissiin monellekaan yllärinä tullu, että tänään meikäläiseltä tipahtanee päivitys?


Aamulla olin kärppänä Prisman levyosastolla kuumeisesti etsimässä levyä.
Tottahan toki mulle on tulossa Metal Hammerin Fanpack, mutta sehän tosiaan julkaistaan vasta 29.päivä ja seikkailee sieltä merten takaa varmaan viikon Suomeen.
Verenpaineet meinasi jo nousta kurkkuun, kun ei näkynyt uutuushyllyssä eikä H-kirjaimenkaan kohdalta. Sitten bongasin infotiskin reunalta pahvilaatikon, jossa moiset olivat vasta matkalla hyllyyn ilman hälyjä ja pokkana nappasin siitä omani kauppakassiin. Kassan ilme oli melko huvittunut kun se kysyi, haluanko palautus- tai vaihto-oikeutta varten levyn sinettipussiin ja tokasin sille, että ne on turhia tän levyn kohdalla ja vaan tiellä kun menee heti tehokuunteluun.

Noja eikun kotiin ja vasta tässä vaiheessa keitin ees ne aamukahvit.
Stereoitanikaan en vielä ollut muuton jäljiltä asentanut, koska niitä varten saatu arkku on vielä porukoiden luona. Ei muuta kuin Liha Heinonen Lahti- loota väärinpäin ja piuhat kiinni.
Levy koneeseen ja volat kaakkoon.


Samaan aikaan kaivamaan Malachim aakkoskirjaimisto esille ja kansilehteä kääntämään.
"So I wander the dark on my own" 


Nokuitenkin se levy!

1. Unleash the Red
Vallan ihana alotusraita. Ennenkin on HIMin levy alkanut johonkin kummalliseen ääneen. On tulitikun raapaisua, hemmetin hiljaista puhetta jne. Liekö tämä nyt sitten joku C-kasetin asettaminen koteloon ja äänitä-nappula? Enivei, aina oon kaiken maailman tiluliluliistä tykännyt ja onhan tuo todella hyvä lavalletulointrokin jonka jälkeen on helppo alottaa keikka seuraavalla biisillä eli

2. All Lips Go Blue
Jää päähän. Holotin heti koirankusetuslenkillä blue, blue, blue..

3. Love Without Tears
Ekat itkut.  "I should've known all along that love without tears is just a story told to keep us hanging on.." 


4. I Will Be the End of You
Kuulosti ihan samalta kuin Helldonessakin. Sanat vähän hukkuu biisiin.
"Letting go of all the tears held in, waiting for that shadow to smile and realize, you're nowhere near me"

5. Tears on Tape
Se nimikkobiisi. Mun verkkokalvoille on nyt pahasti palanut aiemmin linkittämäni musavideo, jossa Burton näyttää aivan äärettömän häiriintyneeltä soitellessaan kiippareita lattialla ja hymyillen kameraan. Voi Stefan Lindfors minkä teit?!
"And maybe we’ll love just enough to convince us to keep breathing on." :)


"Blinded by the Sun's brightest rays", no sehän on toki siitä seuraavasta biisistä, eli

6. Into the Night
Tätähän nyt on kuultu radiossa jo paljon. Tykkäilen kitarasta ja biisin vikoista parista sekunnista.

7. Hearts at War
Alku on jo lupaavan raskas. Tykkään biisistä ja taitaa tulla vasta nyt levyn eka baby. Hyvä, ärsytti suunnattomasti muutaman levyn darlingin, babyn ja honeyn hokeminen. Jotenkin tää on kauheen tuttu jostain muusta biisistä? Vanhalta levyltä,, Venus Doomilta? Niin ja mieleeni saan myös Funeral of Heartsin. Sanoista kummasti tulee mieleen vanhan suolan jano. ^^

8. Trapped in Autumn
Onkohan tässä nyt se Finnfoxin röökikopin ilmastointilaite? Ja krusifiksin hakkaaminen kitaran kieleen? Jännä instrumentaalibiisi.

9. No Love
Repesin alun "Forever and ever!"-huudolle. Jotenkin muutenkin semisti ärsyttävä biisi tuon "no looo´ooo´oo´ooove" venytyksen takia. Lövelaulu. Vasta 2 minsan jälkeen muuttuu mielenkiintoisemmaksi ja meitsin mieleen.

10. Drawn & Quartered
Ehdottomasti yksi lempparibiiseistäni. Hirmuisen nätti ainakin niiltä sanoiltaa. Ihan tuli taas tippa linssiin (lue: meni itkemiseksi)
"Every part of me wants to believe, there's a darkness we need to feel, for the brightest light to be seen and felt inside"


11. Lucifer's Chorale
Jälleen mielenkiintoinen instrumentaali tässä välissä. Tää soinee sitten lavalta lähdettäessä, jos näin tylsästi aikois veikata.

12. W.L.S.T.D
eli When Love Stars to Die. Aivan heittämällä se levyn parhain biisi. Tässä on taas tätä matalaa laulua mitä Valolta rakastan paljon enemmän kuin niitä korkeita huokaushengähdynvingahduksia sanojen lopussa.
Ja tässä biisissä on taas sitä ekan levyn "tehdään tähän biisin tämmönen kohta kuin kuulostais siltä, että levy on rikki" Jengihän oikeesti palautti sitä Greatest Lovesongsia levykauppoihin koska It´s all Tearsin lopussa oli moinen ihan tarkoituksella.
Sitäpaisti,,, "When love starts to die it begins with a kiss, violently soothing and warm. When love starts to die, So do I,  So I die."

13. Kiss the Void
Mulle on nyt vähän epäselvä tää lopetus? Vähän hemmetisti pitäs keskittyy, että noista lyrikoista selvää saisi. Tietty ihan tarkotuksella tämmönen härö tästä tehty, mutta ne nätit sanat kyllä hukkuu.
Ne meinaan on ainakin Googlettelun perusteella todella pitkätkin, mitä täällä tapahtuu?

"I'm losin' power and I don't know why
Not really sure if I'll live or die
I wanna leave but I can't get away
It's a strange sensation
Out of control bein' by myself
I feel this gravitation
Caught like a magnet and I'm bein' pulled
 
I wanna get away, get away
I'm bein' pulled, I'm bein' pulled down
This place is spinnin', spinnin' around
Fell like I'm bein' pulled into a black hole

This crazy feelin's screwin' with my head
I'm overloadin' and my gauges are red
State of confusion's got a hold on me
I feel a hesitation
I'm bein' drugged, fallen out of the track
Don't like the situation
Caught like a magnet and I'm bein' pulled"

Ja ei lopu levy tällä kertaa kirkonkelloihin ja sateeseen. Vaan kuulostaa siltä, että siitä kasettisoittimesta painetaan stop recording-nappulaa. TÖKS. seinään. The END.

Niin ja siihen vikan sivun pääkalloon on kirjoitettu  "I weep for the dream in a grave, the one that made all lips go blue."


Aika yleviä arvosteluja tuo plätty on jo saanut. 
Rehellisesti sanottuna yhtään paskaa arvostelua en ole vielä löytänyt. Nyt jo on useammassa vipattu korostetusti se lause, joka onkin kiva kuulla: "Paras rockalbumi vuonna 2013."
YleXän lauseet " Melodista, tunnelmallista ja tuttua. Monet biisit alkavat aivan eri maailmasta kuin loppuvat, joku biisi saattaa aluksi kuulostaa lasten tuutulaululta ja päättyä rankkaan doom-poljentoon. Kyllä se HIMiltä kuulostaa, löytyy doomia, Black Sabbathia, Type O Negativea, vähän 70-luvun glamia, pikkuisen psykedeliaa ja pikkuisen myös Dingoa."  Siinähän se todella on tiivistettynä.

Tässä toki suosikkini: KLIK!

Loppuun vielä arkistojen aarteista kaivettu Venus Doom episodia koskeva merkintä:


Nyt muutkin hipitihii tai kuten levyn lopussa kirjoitetaan "Ta & Ta Ta" marssien levykauppaan niin ei o ongelmia mitä kuuntelisi viikonloppuna. 

Ja M rakas, kyllä mä sen Summoningin otan kuunteluun heti jahka tää orgasmi on eka nautittu kunnolla.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Makuuhuoneen seinä

Nyt se projekti alkaa lopulta olemaan valmis ja on aika esitellä uusi buduaarini seinä.
DIY hommaa oli tämäkin, koska eihän sitä työttömällä ole varaa ammattimaalareihin satsata
- sitäpaitsi, haluan tehä ite!

Vaikka äippä hieman nyrpeenä nokkaansa nyrpistelikin idealleni vedoten siihen, että huoneiston arvo tulee säilyttää nykyisellään, nostin minä ässän hihasta ja ilmoitin, että jahka avioidun elämäni rokkistaran kanssa nousee tämä huoneisto arvoon arvaamattomaan kunhan vain singeeraan työni.


Lähtötilanne oli siis seuraavanlainen.
Jotain valkoista hieman siniseen taittuvaa seinää.
Katossa hempeän sinertävä maali, joka valittu lattian värin puitteissa.
Se lattiamatto tullaan joskus vaihtamaan laminaattiin, jahka talous periksi antaa.
Täällä kämpässä on kaikki seinäpinnat maalattu 4 vuotta sitten, koska edellinen omistaja, edesmennyt ukkini tupakoi sen reilut 15-vuotta lähinnä sisätiloissa.
Tuosta ajasta on enään muistona ainoastaan olohuoneen parkettiin tummuneet tulipäistä syntyneet polttomerkit siinä kohdassa, missä hänen nojatuolinsa sijaitsi..


Edellinen asukas oli tällä kyseisellä seinälle ilmeisesti hyllyn pultannut.
Itselläni ei moiselle tarvetta ollut ja tämän tekeleen suunnittelu on muhinut päässäni jo pidemmän aikaa, joten kyseiselle seinälle se sitten oli hyvä toteuttaa.
Ruuvit irti, kittiä päälle ja hionta.
Maalarin pesunesteellähän ne kaikki seinät tuli pestyä jo muuton yhteydessä, ihan jo vain siksi, että täällä oli asustanut myös useampi kissa.
Suursiivouksen johdosta ei ole meikäläiselle tippaakaan allergiaoireita muuten ilmennyt.

Tikkurilan värikartta ei ole ystävä. Sen kanssa tuskastuin jo nettiversion kanssa, eikä valinta kyllä pätkääkään helpottanut kun liikkeestä haki sen ihan konkreettisen katalogin ja viellä meni näyttämään sitä parille ystävälle ideoideni kanssa..

Lopulta pidin pääni ja päädyin värisävyyn Syklaami S338. Maalina Harmony, eli himmeä sisämaali.
Kyllähän se kieltämättä hirvitti purkin avaamisen jälkeen, että mitäpä tästä oikeen tulee..



Ensimmäisen kerroksen jälkeen ja sen kuivuttua väri kuitenkin tosiaan muuttui ja alkoi näyttää melko siedettävältä.



Toisen kerroksen jälkeen väri vastasikin jo värilastua ja ihmeen nätisti se tosiaankin levittyi.
Joka hemmetin kerta kiroan maalaushommissa sitä, etten osaa ostaa teleskooppivartta telaan.
Se meinaan helpottaisi kummasti töitä.
Tuli vielä lisää lyötyä lyöty olo kun verkkokellariin muuttolaatikoita roudatessani löysin kaksin kappalein niitä maalausvarsia....



Mielestäni ei ollenkaan hullun tyrkky pinkki. Enemmän sinne johonkin liilaan taittuva vaan ei kuitenkaan liian hempeä tyttöpinkki tahi kylmä purppurakaan.
Mähän sanoin, ettei tästä mestasta tuu mitään goottiluolaa.
Tottakai kamera semisti väärentää, mutta siihen siniseen kattoon tuo sopii hyvin.
Mieleen tulee vispipuuro. :)
Ei tunnu ollenkaan siltä, että huone olisi pienentynyt tai seinä jotenkin kaatuisi päälle. 
Paljon ryhdikkäämpi sen iänikuisen tylsän valkoisen seinän sijasta.


Kolmas maalikerros muodostui Tikkurilan Taika Stardust helmiäislasyyristä. 
Syksyllä osallistuin Gloria Blog Awardseihin, jonka tunnelmia voi palauttaa mieleen TÄSTÄ
Tuolloin saadusta puuhakassista paljastui mm. 1/3 litran purkki tuota hopean väristä Taikaa.
Koska sillä määrällä ei pitkälle ois pötkitty pummasin Marjutilta hänen purnukkansa.
Vaikka tuotetekstissäkin mainitaan maalin olevan maitomaista ja tämän katoavan kuivuessaan, olin jälleen kerran hyyyyvin epäröivä kun seinä ristiin rastiin telaamisen jälkeen näytti seuraavalta.


Hirveän hyviä kuvia en mistään blogeista ole tästä maalista löytänyt.
Jokainen tuntuu sanovan, ettei kimalle oikeen näy ees kohdevalolla vaikka parikin kerrosta vetäisi.
Koko hippuja ei maalatessa kyllä pätkääkään mun silmääni näkynyt, mutta myöhemmin sormia katsellessa selvisi tuo niin sanottu taika tässä hommassa.


Ehkä se sitten tosiaan on kiinni siitä  pohjaväristä, mutta meikäläisen kohdalla tuo syklaami taisi osottautua hyväksi valinnaksi. Kyllä meinaan kimmeltää.
Ei kuitenkaan mun makuun mitenkään liiaksi, koska kaikissa valoissa tuo "ripaus keijupölyä" ei näy.
Sitten kuitenkin sillä kohdevalolla tai auringon valolla seinä saattaa näyttää olla hyvinkin bling bling, mutta pintaa elävöittävissä määrin.
Ei sellasena, että oisin ripotellu Tiimarin irtoglitteriä maalin sekaan.



Sitten metsästettiin kissojen ja koirien kanssa piirtoheitintä soitellen puol sukua läpi.
Khyllä. Piirtoheitintä.
Ette arvaa miten vaikea sellainen on tänä päivänä löytää kun joka duunipaikassa ja koulussa on siirrytty videotykkiin tai muihin tietokonehommiin. Ja ne videotykit joita kaveripiiristä löytyy on jostain syystä pultattu seinään puolmetrisellä propullisella ruuvilla ja telattu kiinni traktorin rengaskettingeillä.
Sinnikäs kysely tuotti lopulta tulosta kun renkipoika S moisen sai meikäläiselle lainaan oman koulunsa nurkasta pölyttymästä.

Niin proo taiteilija mä en oo, että osaisin sen neljännen maalikerroksen vapaalla kädellä seinälle lätkiä.
Nyt sitten joutunenkin vähän vetää sanojani takasin siitä goottiluola-lausunnosta.
Nimittäin kuollut puuhan siihen seinään piti heijastaa ja tämä sitten maalata.
Jos sille nyt joku laji pitäis keksiä, niin kaipa son sitten Peikonpähkinä.
Vähän on sellaista Nightmare Before Christmas meininkiä tuossa karahkassa.

Väriksi valikoitui Kätkö X502. Joker seinämaalia tälläkertaa.
Mustaahan mä ensialkuun meinasin, mutta kuitenkin päädyin siihen, että se olisi liiaksi pompannut esille etenkin jos olisi ottanut Keskiyön sijasta jonkun todellisen mustan mustan tehostemaalin.
Tuo kätkö-sävy on enemmänkin hyvin tumma liila ja taas jossain valossa katsottuna tumma harmaa.

Seuraavaksi marssin kirjakauppaan ostamaan piirtoheitinkalvoa, jota jouduin tarvitsemani muutaman kappaleen sijasta ostamaan kolmekymmentä.
Taiteilua tussilla sitten siihen, piirtoheitin pöydälle, piskoke seinään ja hurr.

Heijastetun kuvan mukaisesti piirsin jälleen lyijykynällä ääriviivat seinään ja kaivoin pensselit esille ja korkkasin vinkkupullon, sekä asetin useamman tunnin listan musiikkia soimaan Spotifysta.

Parin tunnin ahkeroinnin jälkeen homma alkoi hahmottua.
Puolessa välissä hommaa tajusin, että tönkkö seinämaali kannattaa tosiaan ohentaa vedellä.
Sitpä se homma vasta luistamaan kunnolla alkoi.

"Muutaman" päivän kuivattelun (projektiväsymys) jälkeen oli toisen maalikerroksen vuoro.
Paikoittain sitä maalia piti lätkiä viellä kolmaskin kerros, jottei punainen kuultaisi läpi.
Vielä pitäisi pari viikkoa antaa Taika-maalin kunnolla kuivua, jotta pääsen kumittamaan hieman hutimenneet lyijykynän jäljet veks.

Lopputulos on nyt kuitenkin seuraava.
Onhan se kotitekoisen näköinen. Hullua luomisenvimmaa ja epäsuhtaisia viivoja.
Olkeet hyvä.




Eipä tarkoitus ollutkaan saada jokaisesta linjasta tasan tarkkaan suoraa, eikä sellaista jälkeä, jotta näyttäisi sisustustarralta.
Kyllä on miun näköinen. Pohdin vielä, maalaanko muutaman kärsineen lehden oksistoihin.

Tuohonhan saa sitten mukavasti valokuvakehyksiä ripustettua oksille roikkumaan, kunhan tarpeaksi tyyliin sopivia vain sattuu vastaan. Joku nätti lipasto tahi matka-arkku juurelle ja meikäläisen makkari alkaa olee siinä. Eipä sinne pieneen huoneeseen kovin paljon muuta mahdukaan, koska sängyn koko ei ole se asia, josta lähden tinkimään.

Sitä sänkyäkään ei voinut sijoittaa puun alle, koska olisi viennyt siten sijoitettuna jotenkin koko makkarin pinta-alan. Tuntui ahtaalta ja pieneltä. Heti kun kiskoin sen toiselle seinustalle, avautui huonekin enemmän ja koko tehosteseinä pääsee enemmän esille.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Uudet Consut

On paritkin kengät, joiden kohdalla en suodata halpiskopioita/merkkejä.
Yksi niistä on Converse.
Vaikka olenkin korkokenkien ystävä, on kenkähyllystä pakko löytyä lenkkikenkien, ballerinojen ja varvastossujen lisäksi ainakin yhdet Converset. 



Viimeisimmät omani, erittäin katu-uskottavaan kuntoon puhkikulutetut Consuni hankin vuona 2009.
Ne on siis upeasti palvelleet jo 4 vuotta. Tähän harva look-a-like-kopio pystyy.
Lisäksi omani olivat tosiaan hieman perusmalliston värikartasta poikkeavat, koska ne on ostettu ulkomailta.
Millään en näihin jalkaani muotoutuneisiin kenkiin olisi halunut katkasta suhdettani, mutta pakkohan se on myöntää, että ne ovat kilometriensä päässä..



Tän kevään uutuuksista löytyi kuin tilauksesta juuri se meikäläiselle sopiva kuosi.
Chuck Taylor as Core OX - Black Monochrome.
Pieni osa meikäläistä olisi tottakai halunut uskaltautua pinkeän punaisiin tai liiloihin Consuihin, mutta päädyin siihen, että niiden aika on myöhemmin.


Parissa kenkäkaupassa kävin jo pyörimässä ja jälleen kerran kauhistuin siihen tosiasiaan, että nehän maksaa..
Hinnat tälle parille pyöri siinä 95 ja 70 euron välissä. Myös nettikaupoissa, mistä tuntuivat myös olevan vähän jokapaikasta loppuneet meikäläisen koon kohdalla.
Siispä turvauduin jälleen luottoshoppailumestaan ja näpytin selaimeen eBay.
Tovin pläräilyn jälkeen löysin kuin löysinkin alta 50euron postikuluineen juuri ne meikäläisen Consut. Tänään, 4 vkon odottelun jälkeen, saapui Postista ilmoitus kirjatusta kirjeestä. Kirje?


Vaikka viimeisimmät kengät olivatkin kokoa 5, tilasin tällä kertaa koon 6. 
Tiedetään, että Conversien kokotaulukko on yleensä juuri niin, että kannattaisi normaalia pienempi koko tilata. Otin kuitenkin riskin toiveissani kuumat kesäpäivät, pitkät kävelyt ja jalkojen turpoamisen. Ihan on sopivat. Hippasen kyllä pelottaa kun tiedän, että käytössä semisti venyvät.



Nyt sitten potkimaan mummoja ja kiviä ja ryömimään ojanpohjia, jotta saadaan nämäkin hieman kulutetuiksi!
KEVÄT, mä oon valmis!

wit ma Converse shoe
wit ma
wit ma
wit ma Converse shoe..


sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Gardening For Dummies III

Perjantai oli ja meni. Silloin olisi kuukalenterin mukaan pitänyt lykätä multiin ne lehtisatoa tuottavat kasvit. No ja vaan.. Meikä lillui 20km päässä siemenpurkeista paljussa ja katteli yötaivasta punkkulasi kourassa.
Kuten sanottua, ei se niin orjallista ole kunhan nyt ees vaan on se nouseva kuu.

Tänään otin vahingon takaisin!


Rucola, eli Sinappikaali tai kuten hienosti Plantagen väittää Rukola.. :D
Tilli, koska aion olla hurja kalanainen kesällä (SUSKI?!?!?) ja sitäpaitsi syödä ainakin 10 kiloa uusia perunoita, joista jotkut kasvatan itse ämpärissä.
Pinaatti,, joka on pahaa kaikessa muussa muodossa paitsi lettuina tai keittona, mutta jota aion oppia syömään saadakseni yhtä upean haban kuin Kippari Kallella on.
Viherminttu, sillä aion juoda tuhottoman monta Mojitoa parvekkeellani arskasta nauttien.
Ruohosipuli, mikä on törkeen hyvää ihan minkä kanssa vain ja pelkästäänkin.

Lisäksi multiin meni Itämainen salaattisekoite, joka näytti jo kourassa hyvin veikeältä.
Kyseinen kombo siis sisältää seuraavia salaattilajeja:
Endiivi, Pak Choi, Korianteri, Hon Sai Thai, Mizuna, Amsoi.
Jo viime vuona tuota kylvin ja pitää kyllä pussin kyljen "maku vaihtelee pähkinäisestä mausteiseen" hyvin paikkansa. Hyyyyvää!!
Muutenkin kandee muistaa, että sen perinteisen lehtisalaatin sekaan voi tunkea muita salaattilajikkeita kasvamaan. Ovat sitten siinä söpösti samassa purkissa helposti otettavissa.

Näiden kimppaan meni myös aivan älyttömän upea keksintö. Nimittäin salaattinauha!
Siihen on laitettu nauhan sisälle eri salaattilajeja sopivin etäisyyksin toisistaan, jolloin ei itse tarvitse ryhtyä harventamaan kylvöstä.
Ihan viisi metriä tuota nauhaa yhdessä paketissa on, ja sillä kylvää jo melkoisen määrän kukkalaatikkoa tahi kasvimaata.



Salaatit ja yrit meikäläinen kylvää suoraan lopullisiin astioihinsa.
Ne ei tartte esikasvatusta pienemmissä ruukuissa. Muistaa vaan tässäkin kohtuuden niiden siementen viskomisen kanssa. Ei liian tiuhaan!


Perinteiset punasaviruukut kannattaa laittaa alkuun veteen likoomaan parista tunnista jopa yön yli.
Savi kun on luonnonmateriaali, niin se hengittää eri tavalla näin pintakäsittelemättömänä kuin lasitetut ruukut. Siksi oon todennu ne paremmiksi syötävien kasvien kasvuruukuiksi.
Saviruukku myös luovuttaa lämpöä eri tavalla veks kuin taas vaikka musta muoviruukku takaa sen, että kasvin juuret kiehuu auringossa ja näin tappaa kasvin.
Saviruukkuun laitettuja kasveja toisaalta pitää kastella enemmän, koska savi itsessään imee itseensä vettä ja myös luovuttaa sitä pois eri tavalla. Toisaalta juuri salaattien kasvatukseen hyvä, koska niitähän pitää kastella paljon tai muuten maistuvat kitkeriltä.


Kylvyn jälkeen päätin tänä vuona kokeilla ulkopinnan käsittelyä oliiviöljyllä.
Tämän pitäisi vähentään ruukun kastelusta johtuvia valkoisten läikkien ja toisinaan myös homeen ilmaantumista pintaan. Kyseinen juttuhan on lähinnä esteettinen, mutta sellaisenaankin jo hieman ikävän näköinen jossain keittiötasolla tönöttäessään.
Ulkokasvien kohdalla aion myöhemmin kokeilla sammaloittaa noita saviruukkuja. Ne kun on aika mageita. Siitä lisää sitten myöhemmin..


Kun kylvetään suoraan lopulliseen astiaan, pitää se ruukku tietty salaojittaa.
Vaikka pohjasta löytyykin yleensä reikä liian veden poismenoa varten, kannattaa etenkin sen puuttuessa laittaa ruukun pohjalle ruukkusoraa taikka useampi vähän isompi kivi/rikkoutuneen ruukun palasia/oksasilppua.
Sen tarkotus on päästää liika vesi erilleen mullasta ja pitää kasvin juuret ilmavampina.
Ihan niitten sisällä olevien viherkasvienkin pohjaan pitäisi aina laittaa salaojat.


Jotkut lykkää tän soran päälle vielä suodatinkankaan, jonka tarkotus nyt on lähinnä vaan se, etti multa sekotu liikaa soraan. Itte en o moista koskaan käyttäny.
Tähän kyseiseen purkkiin tuli tosiaan se salaattinauha, ja koska kyseinen boksi on ihan vaan puinen laatikko, eristin reunat ja pohjan foliolla ihan vaan, ettei liiaksi kosteus pilaisi sitä.


11.4 kylvetyistä kasveista jo kaikki on putkahtaneet esille.
Parin päivän poissaolo oli venyttänyt kurkun ja kurpitsan taimet niin pitkiksi, että ne oli saatava äkkiä pois kasvihuoneesta ja tuettava jollakin. Pahoin pelkään, että kerkisivät venähtää liian pitkiksi siellä kuumuudessa, mutta katsotaan nyt.
Myös tomaatit pääsivät pois.


Tekevälle sattuu ja ensimmäinen selkärangan katkaisu tapahtui myös. Tästä syystä piti pari kurkkua sitten kylvää myös lisää..
Pienoiskasvihuoneeseen niiden lisäksi pääsi tyhjentyneille paikoille Purjo, sekä Keräjäävuorisalaatti.
Ne kun taas vähän sitä esikasvatusta tarttis..


Samassa huoneessa viihtyvät edelleen musta ja punainen Chili sekä Paprika.
Eli as I said, myös ne kaupasta ostetun syödyn kasvin siemenet itää!
10 päivää on melko lyhyt itämisaika, mie kun oon tottunut sen Chilin kanssa monen viikon odotteluun. 


Kuivakakkuvuoka sopii muuten loistokkaasti noiden turveruukkujen jatkopaikaksi, kun antaa tukea löysälle turveruukulle kahdelta suunnalta.
Siinä nyt saavat sitten olla ja ihmetellä, toivotaan, että kestävät elämää kohdun ulkopuolella.
Tukikeppeinä käytin ihan kaupasta ostettavia grillivarrastikkuja.

Myös 16.4 kylvetyt kukat on osittain itäneet. Valon ovat nähneet yksi Pelakuu, Tuntokasvi sekä pari kipaletta Samettikukkaa ja Isoa Auringonkukkaa. Myös maitopurkkeihin ängetyt Krassit puskee multaa ylöspäin.


Tit ti dii, tämmöstä tänään.
Huomenna joutaa taas puutarhaosastolle, sillä pitää hommata lisää nimeämistikkuja.
Niih ja pari ämpäriä niitä perunoita varten.
Lisäksi pitää ostaa vielä parit siemenet, joita haluan kylvää.
Nimittäin Basilika on pakko saada multiin. Oregano tuotti viime kesänä niin valtaisan sadon, että sitä multa löytyy kuivattuna vielä tänkin vuoden tarpeisiin.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Suklaapommit

Viimeiset pari päivää meni koira- ja talovahtimisen merkeissä Sammatissa.
Ulkosaunaa ja paljua. Mahtavaa oleskelua..
Tänään leipoa pyöräytin leivoksia, joiden ohjeen satuin aamukahvia nauttiessani bongaamaan Leivotaan (2/2013)-lehdestä.
Tässä siis, olkaa hyvä. Ne meinaan on hyviä..

Pohjaa varten tarvitset:
100 g voita
2 munaa
3 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
4 rkl kaakaojauhetta
1,5 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta

Sulata voi. Vatkaa sokerit ja munat vaahdoksi.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne munasokerivaahtoon siivilän läpi.
Lisää voisula.
Vuoraa leivinpaperilla vuoka, joka kooltaan  n. 20 x 30.
Kaada taikina siihen ja lykkää uunin keskitasolle 150 asteiseen uuniin 35-45 minuutiksi.


Pohja kohos alkuun ihan mielettömästi ja pohdin tuleeko se kohta laitojen yli, vaikka vissiin lähemmäs 10cm oli meikäläisen vuoassa reunoja.
Kuitenkin tekele sitten laskeutuu..


Pohjan kuuluukin olla semisti löysää vielä uunista tullessaankin, eli ei paisteta sitä läpikypsäksi.
Painelin kuumana nuo reunat tasaiseksi muun kakun kanssa.


Anna pohjan jäähtyä kunnolla ennenkuin kumoat sen.
Sitten sen voi kiikuttaa pakkaseen puoleksi tunniksi, jotta leikkaaminen onnistuu paremmin.

Tässä vaiheessa valmistetaan väliin maitosuklaakreemi, johon tarvitaan taaseen:
200 g maitosuklaata
1 dl kuohukermaa
0,5 tl jauhettua kardemummaa
25 g huoneenlämpöistä voita



Jahka suklaa on rouhittu, kiehautetaan kattilassa kerma johon vipattu kardemummaa.
Sitten kun kiehahtaa, nostetaan kattila pois levyltä ja kaadetaan sekaan suklaarouhe ja voi.
Vimmattua vispaamista tasaiseksi mössöksi.
Älä maista kreemiä, koska muuten sitä ei jää niihin leivoksiin asti..
Vie se jääkaappiin tekeytymään n. tunnin ajaksi.


Sitten tarvitaan toki vielä koristeita, 
joihin pitäs vielä hommata 100 g tummaa suklaata ja 2 dl kermaa.



Suklaa sulatellaan vesihauteessa. Sitten se lusikoidaan pursotinpussiin tai ihan vaan muovipussiin, johon leikataan pieni reikä. Pistetään leivinpaperi pellin suojaksi ja pursotellaan hieeeeenoja kukkasia siitä suklaasta siihen. Heitetään pelti jääkaappiin, kunnes kukkaset on kovettunu..


Vatkataan vielä kerma vaahdoksi ja alotetaan komponenttien yhdistäminen.
Ohjeessa neuvottiin leikkaamaan pohjasta vesilasia muottina käyttäen pyöreitä pohjia, mutta meikäläinen ei halunu hukata hyvää kakkua, vaan leikkelin ihan vain neliöiksi.
Tosiaan yhteensä 20 neliötä, jotta leivoksia tulee sitten 10kpl.


Pala pohjaa pohjaksi.
Päälle maitosuklaakreemiä.
Toinen pala pohjaa kanneksi.
Päälle kermavaahtoa.
Kermavaahdon päälle suklaakukka.
Tadaa, you are done!
Etkä muuten varmana pysty syömään kuin yhden, vaikka melko pieniä ovatkin..