perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kick The Chair Right Down Under Me ...

"Vippaa toi tommonen roskiin vaan samantien.."
Sanoi faijani, kun lähes kolme vuotta sitten muutin tähän asuntoon.
Edellinen vuokralainen oli siis jättänyt parvekkeelle vanhan kuluneen ja paskaisen puutarhatuolin.
No siinä se tuoli nyt edelleenkin vain seisoi paikallaan.
Toimien kesäisin kukkatelineenä ja talvisin jäälyhdyn korokkeena.
Uudelle vuokralaisellekin jo sanoin, että toi jää multa muutossa sitten tohon kun se siinä on ollutkin.

Etsi Armi.

Tämän koko ajan olen päivittäin reippahat kymmenen kertaa päivässä tuota tuijotellut.
Niin pinttynyt ja paskanen tuoli, etten koskaan siinä istunut ole.
Kunnes pari viikkoa sitten sain ahaa-elämyksen aamukahvikuppi kourassani.
Loppu on kai jo arvattavissa.



Parin minuutin päästä olin ruuvannut todella jämähtäneet ja ruostuneet ruuvit irti istuinosasta.
Sekotin kylpyammeeseen niin tujun Kloriteliuoksen kun vain kehtasin ja jätin istuinosan sinne lillumaan pariksi tunniksi.
Kieltämättä silti yllätyin suuresti kun tuo muovinen, kellastunut ja tummunut istuinosa tässä kemikaalicocktailissa muuttui puhtaan valkoiseksi ja aivan uuden veroiseksi.



Tänään oli siis aika suorittaa projektin loppuosa.
Taisteluvälineeni oli seuraava.



Vaikka mittari näyttinkin ilman olevan -6 ja purkissa nätisti lukee, että sen pitäisi olla vähintään +15, olin uhkarohkea ja päätin, että keväisenä paistava aurinko varmaankin tekisi tehtävänsä ihan oikein.
Sitäpaisti, mitäpä menetettävää mulla tuon rotiskon kanssa olisi ollutkaan?

Parvekkeella maalailun haittapuolia on toki pieni tila. Niin ja valkoset pinnat.
Vähän hiusvärisuojavilttiä ja -pyyhettä sekä yksi muuttolaatikko palasiksi ja suhteellisen hyvin onnistuin olee sotkematta pintoja.



Eipä tuolla maalausjäljellä mihinkään automaalausliikkeeseen duuniin pääsisi, mutta mitäpä sitten.
Hemmetin pähee siitä tuli ja juuri ajatuksieni mukainen, vaikka vähän onkin kirjavuutta huomattavissa sekä pari valumajälkeä maalista.
Tätä ei todellakaan jätetä muutossa parvekkeelle vaan kiikutetaan pari sataa kilometriä lähemmäs rannikkoa. Siellä se pääsee oikeesti isolle parvekkeelle ja aivan varmasti kunniapaikalle.








Loppuun viellä nostalginen musiikkivideo ala-asteajoilta, joka tottakai soi päässäni koko projektin ajan. Aivan hävyttömän hyvä biisi ja etenkin video näin useamman vuoden katsontatauon jälkeen.
Viikonloppua kohti fiiliksissä.
Huomenna juhlitaan niin meikäläisen synttäreitä, läksiäisiä sekä soon-to-be-restonomitutkintoa viimeistä kertaa Lahden yöelämässä.
Pitää käydä hyvästelemässä kaikki epämääräisimmät kuppilat!
Paikalliset tuntemani tyypit, jotka haluaa viellä mahdollisuuden joko halata hyvästiksi tai puhua suunsa puhtaaksi muuten, ottakee yhteys.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti