torstai 21. maaliskuuta 2013

Bye Bye Chicago!

Tuleekin nyt läjässä näitä päivityksiä, koska ovat vähän jääneet päivittämättä.
Kiirusta on pitänyt viimeiset viikot..

Viime lauantaina vietettiin siis läksiäisiäni.
Oli ne samalla vähän myös synttärit ja valmistumisjuhlatkin.
Ei mitään sen ihmeellisempää kutsua koko hommaan edes ollut ja toiveissakin oli aivan lähipiirissä käydä vain koluamassa ne epämääräisimmät Lahden kuppilat.
Seurakseni sain Helsingistä vahvistusta ja Lahdesta erään hienon neidon.



Tarjottava koostui salaatista sekä kinkku-suppilovahvero-koskenlaskijapiirakasta.
Hurjana yrittänyt pakastinta tyhjentää, joten viime syksyn sienisato pääsi hyötykäyttöön tässä muodossa. Kumpikaan vieraista ei suurimpia sienien ystävä ollut, mutta heillekin tämä pöperö upposi hienosti.



Illan biisilistaksi olin koonnut hienosti M:n aivopesutarkoituksessa vain M´era Luna-festivaaleilla esiintyviä artisteja. Köhööööh!



Juomapuoleksi valikoitui pullo skumppaa, koska pitihän sitä kilistelemään päästä.
Alkossa pyöriessä puntaroitiin kauan eri valkoviinien kanssa, kunnes päädyttiin siihen, että tehdäänkin valkkarisangriaa. Tai ainakin jotain sen tapaista.
Litra vinkkua, useampi kiwi, limeä, pakastemansikoita, Novellea. Samalla tuli siis hoidettua hedelmäsalaattityyppinen jälkiruoka.



Lahjuksiakin olivat pöhköt ostaneet. Vaikka moisia en ees osannut odottaa tälläsesta epävirallisesta juhlinnasta. N toi hienon punkkupullon, joka nimellään Mayu lähenteli jo allekirjoittaneen nimeä.
Kortin sijasta pullo oli tuunattu henkilökohtaisemmaksi ja oli kyllä suht pähee.
Tämä avataan sitten tupareissa kera antajan, eiköstäjoo.


Myös M. kiikutti paperikassin erittäin hyvin paketoitua keramiikkaa.


Ens alkuun kassista kuitenkin paljastui jo senkin illan aikana angstaamani vyötärövyö.
Juuri olin ehkä tuntia aiemmin avautunut N:lle, että Armin syötyä paljon käytössä olleen vyöni ei M ollut suostunut kinuumisestani huolimatta lahjottamaan omaa vyötään jota se ei edes ikinä käytä..


Olisin ollut jo maailman onnellisin pelkään vyöhönkin, mutta näiden kaikkien lisäksi sainpas viellä aiemminkin kuolaamani Sami Rinne Desingnin Bat kahvikupin..
Siitä sit kaikki muutkin tuota keramiikkaa jatkossa mulle selkä vääränä kantamaan, jotta joskus vuosien päästä voin sitten tehdä kattauksen niillä.
Lepakon lisäksi kelpuutan Swan-malliston tuotoksia.



Ajoissa hyökkäsimme kohti kaupunkia ja ensimmäisenä piti vissiin vuoden tauon jälkeen käydä Torven yläkerrassa, eli Tirrassa. Vähän sitä kammottavaa karaokea kuuntelemassa ja toteamassa meininki ihan samaksi kuin se on ollut aina.
Ei ihan niitä suosikkipaikkojani tässä kaupungissa.
Eikä muuten päässyt tälläkään kertaa sieltä ulos ilman, että joku ehdotti senssipalveluita meikäläiselle.







Seuraavat juomat, kahvit, vedettiin Hanhenpojassa, jossa siis saa ehdottomasti tylyintä palvelua sitten Oldin.
Jälkimmäiseksi mainitussa emme käyneet.

Metro oli niitä paikkoja, joihin oli pakko päästä.
Aivan ihana paikka. Viihdyn siellä kovin hyvin.
Paikalle piti valua jo ihan siksikin, että "Oluenystäville tuttu Lahden Metro -pubi sulkee ovensa viimeistään huhtikuun loppussa 2013. Metro on saanut lähtöpassit paikalle rakennettavan toriparkin vuoksi." VMP!

Tiskiltä tilasin "jotain mistä haluat, että mä muistan tän paikan ja Lahden ylipäätänsä".


Viimeiseksi pyörähdettiin vanhassa olohuoneessa, eli Cornerissa.
Ei enään innostanut mikään yökerhovaihtoehto, eikä se oikeastaan edes suunnitelmissa ollut.
Silti tuli illan aikana kierrettyä vissiin useampi baari, kuin mitä Lohjalla on edes yhteensä..
Kokonaisuudessaan onnistunut ilta, kun vain keskittyy niihin hienoihin hetkiin.
Kiitokset vain asianomaisille. Myöskin aiemmin sanottu "jos haluat puhua suusi puhtaaksi" tuli koettua. Not so nice ending...
Tuli törmättyä useampaankin rakkaaseen, tärkeeseen ja tuttuun vaihtaen kuulumisia.
Kaiken kaikkiaan loistokas ilta, mitä nyt unohdin puhelimeni himaan ja tästä syystä missasin parinkin erittäin tärkeän tyypin tapaamisen.

Eiköhän sitä tänne Lahteen tule raahauduttua vastaisuudessakin niitä tärkeimpiä tapaamaan.
Satama on vähän sellainen homma, että sinne on päästävä edes kerran kesässä.

Mumintroll

"Oletko kuullut Muumilaaksosta?
Talvisin se nukkuu syvällä kinoksissa.
Kaikki järkevät olennot näet vaipuvat talviuneen heti kun Muumilaakso peittyy lumivaippaan.
Tämä on Muumitalo.
Huomaatko? He ovat järkevää väkeä.
Tässä on Muumipeikko, tarinamme sankari.
Tämä on Muumipappa ja tämä Muumimamma.
Niin ja tämä vekkuli on niin pieni, että sen täytyy olla Pikku Myy.
Ei koskaan tiedä, kenet Muumitalosta löytää nukkumasta..
Mutta nyt on jo aika aloittaa tarina. 
Siitä voi kuitenkin tulla ikävystyttävä, jos kaikki nukkuvat.
Eiköhän hypätä suoraan kevääseen.."


Muumilaakso saapui myös meikäläisen elämään näin kevään kynnyksellä.
Vai toiko sen tuo Nuuskamuikkunen, joka tuo tullessaan etelästä kevään saapumalla Muumilaaksoon aina kevään ensimmäisenä päivänä?
Muotonsa tämä poppoo oli tällä kertaa hakenut käsilaukun muodossa.
Jokunen viikko sitten, satuin sisustusinspikseni kourissa eksymään Ihanaiset-sivustolle.
En silloin viellä tiennyt, että yrityksen slogan "unelmia arkeen" todella pitäisi paikkansa.
Eihän siinä sitten kauan mennytkään, kun vannoutuneena Muumifanina eksyin tutkimaan kyseisen tuotemerkin alle listattuja tilpehöörejä.



Silmäkulmaan osui kertakaikkisen upea laukku.
Käsityönä valmistettu, harvinainen Muumi Comic- laukku.
Jo ennen kuin olin klikannut lisätietoa tuotteesta sanoin ääneen "MUST HAVE!"
Tunnustaudunhan noin muutenkin enemmän laukku- kuin kenkäfriikiksi. 
Siksi olikin melko ironista, että verkkokalvoille pärähti esittelyteksti, jossa sanottiin kyseisen käsveskan olevan verkkokaupan palautteen mukaan tämän hetken must have-hankinta.
Ilo muuttui seuraavien rivien aikana masennuksen puolelle kun siinä ilmoitettiin, että tämä harvinaisuus on loppuunmyyty. Voe hattivatti..

Katkeran kirpeä maku suussani luin kuitenkin tekstin loppuun asti ja siellähän sitten kerrottiin, että kyseistä laukkua on tilattu erikoiserä saapuvaksi huhtikuussa 2013 ja niitä saisi ennakkovarata asiakaspalvelun kautta.
Viivana pistin kyselyä menemään ja sainkin vissiin vartissa vastauksen siitä, että tuosta erästä liikenisi meikäläiselle ihkaoma kappale.






Pari viikkoa sitten yllätyksekseni sain jälleen viestin, että erä on jo valmistunut etuajassa sekä postitettu kohti Suomea.
Viikonlopun aikana meidän ennakkovarauksen tehneiden pitäis tuo ostos siis maksaa, jotta jäljelle jääneet/lunastamattomat saataisiin muille myyntiin alkuviikosta.
Nopeasti lupasivat tuotteen Lahteen postittaa, koska kuun lopussahan on mulla muutto edessä.
En voi siis muutenkaan mitään muuta kuin kehua ja suositella lämpimästi kyseistä firmaa.

Vaikka rahatilanne on toooooooodella miinuksella tällä hetkellä menin tuon ostoksen kuitenkin tekemään.
Syy tähän löytyy 18.3 vietetyistä syntymäpäivistä.
Vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, että siinä vaiheessa viimeistään  kun kolmekymmentä alkaa olemaan kahtakymmentä lähempänä ei tartte sankarille enään mitään rahakuoria ojennella, otin tottakai ne kuitenkin mielelläni vastaan.
Yleensä ne lahjarahat on menneet jokapäiväiseen elämään, laskuihin ja ruokaan.
Ainahan sitä sanotaan "osta ittelles tällä jotain kivaa", mutta siinä vaiheessa kun tili on miinuksella, sähkölaskun eräpäivä käsillä ja kädessäs on sata euroa lahjarahaa niin kyllä se tulee pistettyä laskun maksuun eikä uusiin Leviksiin.



Nyt kuitenkin tein poikkeuksen.
Ostin konkreettisen, mieluisan ja pysyvän syntymäpäivälahjan itselleni.
Osittain myös lievittääkseni syntymäpäivien johdosta noussutta järkyttävää ikäkriisiäni.
Oon aivan pähkinöinä siitä, että kyseinen händbägi keikkuu tänä keväänä käsivarrellani. Se on ihana!




Kuka voi nukkua kun sinä koilotat? -Minä huusin riemusta!


perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kick The Chair Right Down Under Me ...

"Vippaa toi tommonen roskiin vaan samantien.."
Sanoi faijani, kun lähes kolme vuotta sitten muutin tähän asuntoon.
Edellinen vuokralainen oli siis jättänyt parvekkeelle vanhan kuluneen ja paskaisen puutarhatuolin.
No siinä se tuoli nyt edelleenkin vain seisoi paikallaan.
Toimien kesäisin kukkatelineenä ja talvisin jäälyhdyn korokkeena.
Uudelle vuokralaisellekin jo sanoin, että toi jää multa muutossa sitten tohon kun se siinä on ollutkin.

Etsi Armi.

Tämän koko ajan olen päivittäin reippahat kymmenen kertaa päivässä tuota tuijotellut.
Niin pinttynyt ja paskanen tuoli, etten koskaan siinä istunut ole.
Kunnes pari viikkoa sitten sain ahaa-elämyksen aamukahvikuppi kourassani.
Loppu on kai jo arvattavissa.



Parin minuutin päästä olin ruuvannut todella jämähtäneet ja ruostuneet ruuvit irti istuinosasta.
Sekotin kylpyammeeseen niin tujun Kloriteliuoksen kun vain kehtasin ja jätin istuinosan sinne lillumaan pariksi tunniksi.
Kieltämättä silti yllätyin suuresti kun tuo muovinen, kellastunut ja tummunut istuinosa tässä kemikaalicocktailissa muuttui puhtaan valkoiseksi ja aivan uuden veroiseksi.



Tänään oli siis aika suorittaa projektin loppuosa.
Taisteluvälineeni oli seuraava.



Vaikka mittari näyttinkin ilman olevan -6 ja purkissa nätisti lukee, että sen pitäisi olla vähintään +15, olin uhkarohkea ja päätin, että keväisenä paistava aurinko varmaankin tekisi tehtävänsä ihan oikein.
Sitäpaisti, mitäpä menetettävää mulla tuon rotiskon kanssa olisi ollutkaan?

Parvekkeella maalailun haittapuolia on toki pieni tila. Niin ja valkoset pinnat.
Vähän hiusvärisuojavilttiä ja -pyyhettä sekä yksi muuttolaatikko palasiksi ja suhteellisen hyvin onnistuin olee sotkematta pintoja.



Eipä tuolla maalausjäljellä mihinkään automaalausliikkeeseen duuniin pääsisi, mutta mitäpä sitten.
Hemmetin pähee siitä tuli ja juuri ajatuksieni mukainen, vaikka vähän onkin kirjavuutta huomattavissa sekä pari valumajälkeä maalista.
Tätä ei todellakaan jätetä muutossa parvekkeelle vaan kiikutetaan pari sataa kilometriä lähemmäs rannikkoa. Siellä se pääsee oikeesti isolle parvekkeelle ja aivan varmasti kunniapaikalle.








Loppuun viellä nostalginen musiikkivideo ala-asteajoilta, joka tottakai soi päässäni koko projektin ajan. Aivan hävyttömän hyvä biisi ja etenkin video näin useamman vuoden katsontatauon jälkeen.
Viikonloppua kohti fiiliksissä.
Huomenna juhlitaan niin meikäläisen synttäreitä, läksiäisiä sekä soon-to-be-restonomitutkintoa viimeistä kertaa Lahden yöelämässä.
Pitää käydä hyvästelemässä kaikki epämääräisimmät kuppilat!
Paikalliset tuntemani tyypit, jotka haluaa viellä mahdollisuuden joko halata hyvästiksi tai puhua suunsa puhtaaksi muuten, ottakee yhteys.


keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Kesä ja festarit...

Niin se vaan kun aurinkokin alkaa näyttäytyy niin fiilis asettuu taas kesän keikkakarkeloita kohti.
(Mitä nyt just on satanu useampi sentti lisää valkosta ainetta maahan.
Uusi lumi on vanhan surma, uusi lumi on vanhan surma.....)

Nummirockista nyt ei tartte ees mainita, kun sinne mennään joka veen vuosi, ihan sama mitä esiintyy.
Muutenkin tottakai kiertäisin useammatkin festarit, mutta tosijuttu vaan on se, että vaikka säästäisin koko vuoden rahaa toteuttaakseni näitä harrasteita, en opiskelijana sellaisia rahoja kasaan saa.
Lisäksi nykyään otan ihan mielelläni huomioon myös tuon koiruuden olemassaolon.
Mielummin laitan ne rahat vaikka viikon kesämökin vuokraamiseen kun siihen, että menen pari kuukautta tukka putkella hirveessä kännissä teinien keskellä.


Yleisesti se toinen pakko mennä festari on kohdallani (yllätyyyys) valikoitunut erään kolme kirjainta sisältävän bändin vuoksi. Siis silloin kun niitä festarikeikkoja ovat vetäneet.



Tänä vuona Suomessa kaksi.
Toki toki, koska uusi levy tulee ulos ensi kuussa..
Ruisrock ja Qstock.
Ensinnäisessä on tullut käytyä öh,, neljästi.
Ja jokainen niistä kerroista olen vannonut olevani siellä viimeistä kertaa.
Kaikista Suomen festareista paskin ikinä.


Aloin kuitenkin pikkuhiljaa asennoitumaan sille kannalle, että mahdollisesti mun on käytävä jälleen toteamassa kyseinen luonnonsuojelualue todella huonoksi yleisötapahtuman pitopaikaksi.
Ruissidilemmahan ratkesi kuitenkin sillä, että Lohjan Rantajamit ovat päällekäin.
Sinne menen töihin tututtuun tapaan nyt kahdeksatta kertaa.
Onhan siellä nyt sentään Cheek ja J.Karjalainen.


Qstockista ei edelleenkään ole julkaistu muuta tietoa, kuin että siellä on HIM.
Ja että se on Oulussa heinäkuussa.
Niin no joo, periaatteessahan Suomen halki reissaaminen voisi rennosti edellisen vuoden Road Trippiä mukaillen olla ihan mainio. Ainoa vaan, että on seura sitten mikä vaan, niin yleensä se ajamisen nakki osuu mulle. 


Sittenpäs sain totaalitäyden sekoamisen tutkiessani muita lähimaiden tarjontaa kyseisen esiintyjän suhteen.
Löysin M´era Lunan Saksassa. Se jööttiparaati lentokentällä.
Kaiken kruununa siellä on myös noin 7 bändiä, jotka myös haluan nähdä.
Sellasta tilannetta ei tule vastaan oikein missään muussa festarissa.
En omalla kohdallani muista yhtään tapahtumaa, missä olisi yhtä aikaa niin monta pakko nähdä-bändiä.
Muutenkin kun näistä nyt vaan iso osa tulee olee sellasia, joita todennäköisesti ei tulla koskaan Suomessa näkemään tai vaikka nähtäisikin, jokanen eri mestassa.

Lisäksi touhu vaikuttaa toki mielettömän mielenkiintoiselta kuvien ja raporttien perusteella.
Liputkin tapahtumaan on halvat suhteutettuna Suomen hintatasoon.. 84 euroa.
Lennot tullee todennäköisesti maksamaan vähemmän kuin bensavetoisella nelipyörällä Suomen halki reissaaminen. Mitä nyt en kyllä paria lausetta enempää saksaa puhu, koskaan ees käyny siinä maassa tai muutenkaan käyny ulkomailla festivaaleilla Viron Öllesummeria lukuunottamatta..
TAHDON SINNE!

Nyt olen sitten useamman viikon hiilloistanu luottoseuralaistani sinne.
Lupasi tutustua, jotta voisimme keskustella asiasta viime Nosturikeissin aikoihin.
No eiiihän se ollut sitten kuitenkaan edes bändejä käynyt katsomassa ja ne pakotin katsomaan ei ollut vastaus ihan niin innokas kun toivoin.. On muita ulkomaareissuja suunnitteilla mussukkansa kanssa ja tottakai samat arvelun kohteet kun meikäläisellä: mistä rahat jos ollaankin työttömiä?


Niin. No mulla loppuu koulu.
Niiden kunniaksi olisi kiva tehdä jotain muutakin kuin vetästä kännit (jotka siis todellakin vedän).
Koko kesän työkuviot mun osalla saattaa olla siinä ainoassa viikon Rantajameissa..
Vaikka niitä töitä toisaalta olisikin, yhden pidennetyn viikonlopun vapaaksi saaminen tuskin olisi hirveä ongelma. 

Minä haluan tuonne.
Oon sen ansainnut.
Mitä sitten, vaikka mentäis tovi jälleen vähän korkeammilla Visan lyhennyslaskuilla.
Matka ja lomafiilis alkaa sen varaamisesta.
Vaikka oonkin myös extempore-juttuihin sopeutuva, on nää tän tason suunnitelmat vähän eri homma.
Ensinnäkin ne lentoliputhan kallistuu tässä jatkuvalla syötöllä mitä lähemmäs kesää mennään.
Todennäköisyys sille, että saisin jotkut jättialemegaäkkilähtöhinnat Hampuriin on aika pieni.

Nythän se homma sit vaan on siinä, että uskallanko varata lennot vain itselleni.
Melko surullista kai tavallaan..

torstai 7. maaliskuuta 2013

Huuhaahommia

Oon ihan pienestä asti tunnustautunut sangen "höpöhöpö"-juttuihin uskovaksi tyypiksi.
Osaksi ehkä siksi, että myös äitini on melkoisen taikauskoinen ja kyllä se isoisoäitikin paljon uskomuksia ja taikoja viljeli.

Kuitenkin mitä tässä on elämää eletty on hyvin selväksi tullut, ettei niillä jutuilla suuremmin ole ollut vaikutusta.
Rankka on ollut polku monessa polvessa.
Siltikään en koskaan ole pystynyt pinttyneistä tavoista luopumaan jo ihan senkin takia, ettei tässä nyt huonomminkaan enään tarttis mennä, mikäli tulee joku haltia suututettua.
Näkihän sen nyt Peukaloisen retkissäkin miten siinä kävi!

Enivei asiaan.
Koska nyt on muutto näillä näppäimillä oli aika väkertää uuteen kotiin ensimmäisenä vietävä tavara.
Oon nyt ihan tosi tutkinut kaiken maailman Fengshuin Bagua-kartat ja valmistun seisoskelemaan kompassi kädessäni huoneiston keskipisteessä, joten tää on viellä pieni postaus näistä asioista..!



Kyseessähän on toki alkujaan Ojibwa-intiaanien taikakalu, jonka uskottiin suodattavan pahat unet pois.
Tarina menee lyhykäisyydessään niin, että Hämähäkki-Isoäiti loi maailmankaikkeuden laulamalla, mutta kyllästyi ihmislasten pahoihin uniin.
Hän pyysi pajulta oksan, jonka hän taivutti ympyräksi yhdistämään kaikkia maailman ihmisiä.
Sitten hän kutoi viisauden verkon oksien ympärille pyydystämään pahat unet.
Kotkalta hän sai muutaman voimallisen sulan.
Aurinko-Isoisän aamusäteet polttivat verkkoon takertuneet pahat unet ja jäljelle jääneet unet muuttuivat aamukasteeksi ja valuivat kotkan sulkia pitkin Äitimaahan tai nousivat haihtuvan aamukasteen mukana tähtiin. Se siis suodattaa pahat unet ja ajatukset päästäen lävitseen hyvät unet ja ajatukset. Sen tarkoitus on myös kerätä aurinkoa ja valoa elämään.
Toisen variaation mukaan nimenomaan verkkoon pujotettava helmi edustaa tuota hämähäkkiä ja niiden on tarkoitus syödä nämä verkkoon kertyneet pahuudet.

Näitä unisieppareitahan näkee nykyään vähän jokaisessa paikassa aina hippiliikkeistä tavarataloihin.
Myydäänpä Sinooperissa jopa pieniä "DIY- all in one"-pusseja, joissa on kaikki tarvittavat tarvikkeet moisen tekoon.

Omasta mielestäni unisieppari pitäisi tehdä ihan itse siksi, että siitä tehdessä tulee pohdittua suhtautumistaan näihin asioihin.
Tavallaan tietty oppimis- ja puhdistusrituaali siis sekin.
Lisäksi koko unisiepparin idea on mielestäni koostaa se henkilökohtaisista jutuista ja saada siitä itselleen mieluinen.
Nyt uuteen kotiin on aika tehdä uusi, jotta myös tällä tavalla tulee jätettyä mennyt taakseen.
Täysin luonnonmateriaaleista tehtynähän se pajurengas  haurastuu ja hajoaa ajan myötä, joten intiaanitkin tekivät näitä uusia sen mukaan kun lapsi kasvoi.

Kehikoksi valikoitui käsityölaatikon uumenista kirjontakehyksen sisäkehikko.
Tuon kanssa väkerrettiin yläasteella muurahaistyynyliinaa sormet verillä.
Helmiksi rikoin vanhat puuhelmet sekä rannekorun, joille viimevuosina ei ole ollut paljon käyttöä.


Kehikon ympärille kiersin mustaa villalankaa, jossa hopeisia paljetteja.
Oon niin ällö, että niiden alle on myös jemmattu pari hiussuortuvaani.
Tuosta lankaerästä virkkasin syksyllä itselleni kolmiohuivin.
Itse verkon punoin ihan tavallisesta puuvillalangasta ja sekaan pujotin pari helmeä.


Koristelut kehiin ja valmista tuli. Reippahan tunnin se vei, mutta nyt ei oo varmasti kenelläkään samanlaista unisiepparia kuin mulla. Mun unillehan se on tehty, tottakai sen pitää olla mun tekemä.








Mitäs pidätte? Löytyykö muiden makuuhuoneesta itse tehtyjä/ostettuja dreamcatchereita?

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Only One Drummer...!!

Lauantaina olikin jo aiemmin hehkuttamani Nosturivierailun aika.
Lavalle hiipi ensin Hanging Garden ja tämän jälkeen ruotsalaista sludge-metallia nimen Cult of Luna alla.

Etkoiluhommat hoidettiin Sörnäisissä ja vinkkupullon mystisesti kadottua kitusiin otettiin suunnaksi se Elmun tuho maailmalle, eli ehkä Helsingin ankein keikkamesta Nosturi (vaikka siellä onkin hervottoman iso Heartagram hinattuna kattoon).

Ilmestyskirjat oli eri mieltä siitä, että kerrankin oltais oltu paikalla hyvissä ajoin lämppäriäkin kuunnellaksemme.
Ratikkalla matkaa taittui jotain metristä viiteen metriin kunnes se päätti parissa tunnissa pyryttäneen lumikaaoksen johdosta tipahtaa raiteilta.
Edellinenkin ohimenijä oli tovin jotain kiskoja siinä raudalla muokkaillut, mutta tämä meidän naiskuski oli sitä mieltä, että hän ei nokkaansa pihalle vapaaehtoisesti laita.
Sehän nähtiin sitten kuinka siinä kävi..
Enpä tuosta viitsinyt edes hermostua, sillä olihan mulla matkajuomisiksi kuiva omenasiideri, eikä asiasta angstaus yhtään mitään olisi auttanut.

Hopsista metroon ja tarkkakuuloinen avecini jo stalkasi, että pari hippiä joiden ratikkamatkustelu päättyi yhtä ankeasti on varmasti myös tulossa samaan kulttuuritapahtumaan.
Tästä kysästyämme päädyttiin kaikki rautatieaseman taxitolpalle ja matka meni vikkelästi.
Mitä nyt maksettiin 14e taxia, josta pojille neuvottelin vain 2,5euron osuudet päältä.
Olihan sekin jo säästöä..
Niillä kusiluistimilla mitkä mun jalkaani oli vedetty keväisessä Lahdessa ei todellakaan ois kävelty  taka-taka-talvisessa Helsingissä.




Porukkaa oli hyvin ja tuttujakin näkyi. Keikat peruskauraa ihan fine.
Oli harvinaista huomata, että niin sankoin joukoin jengi seurasi jopa lämppärin toimintaa.
Mikä siis olikin jo etukäteen todettu hyväksi laulu- ja soitinyhtyeeksi.

Jotain hienompaa analyysiä koko hommasta ehkä tulis, ellen olisi juonut kaljaa tai kahta vähän liikaa.
En mä nyt ihan hirveässä tuubassa ollut, mutta vähemmänkin oisi voinut juoda.


Katkerista katkerin pettymys koko Cult of Lunassa oli ehdottomasti se, ettei lavalla nähty kahta rumpalia.
Se oli yksi niistä pääasioista, miksi suostuin maksamaan niinkin korkean lippuhinnan tästä bändistä.
Nähdä livenä kaksi rumpalia.
Ei, niitä oli vain yksi. Iso krokotiilin kyynel!



Sitten jos taas päästään takas siihen illan jatkumiseen niin enpä kyllä muuten ole ihan varma, millä sitä tultiin takaisin keskustaan. Yllättävää tosin ei ollut se, että tie vei PRKL-klubille, jossa muistan puhuneeni erään tuttavan kanssa pitkät palopuheet moottoripyöristä ja tulevasta kesästä.
Alakerrastakin löytyi ihmisiä ja muistan aukoneeni päätä silleen siveesti epäsuoralla tavalla eräälle seurueesta löytyneelle miehelle ja sen ympärillä kyhnänneelle naiselle, jonka mielestä en olisi saanut istua siinä missä istuin. Tartteeko olla mustasukkanen jos en siihen suuntaan edes puhu vaan keskityn toisella puolella oleviin oikeasti hyviin tyyppeihin?

Nnnoh. Pilkuksi majapaikkaa kohden ja täpötäyteen bussiin ahtautuminen.
Viellä maailman parannusta aamu kuuteen asti ja senkin jälkeen pieni fightti lattialta käsin kun illan emäntänä toiminut tyyppi väitti, ettei sen mulle antama tyyny sisältänyt höyheniä.
Oltuani oikeassa ja saatuani tyynyt joka ei tapa mua yön aikana suostuin nukkumaan seuraavat 6h.

Aamulla yhdisteltiin vähän molemmat toistemme mielikuvia ja aivan kaikesta ei kummallakaan ole täyttä varmuutta.
Tälläiset reissut on hyvin harvinaisia.
Kuitenkin kun sitä oikein pohti niin viinin ja matkasiiderin lisäksi tuli tilattua varmasti kuusi juomaa koko illan aikana joista yhden kippasin ennen ekaa huikkaa rappusten johdosta maahan.
Eikä ees koskettu mihinkään Jaloviinaan tai kahviliköörikossuun..
(Näin nopsasti alkoholilaskuria käytettyäni niin eihän soo ku 1,7 promillea. 
Siinä kohdin pitäs olla vasta "voimakasta estottomuutta sekä tunteellisuutta", muistikatkot sijoittuu +3 promilen yläpuolelle.. :D )
Eikä tää nyt edes ole ees eka kerta, kun mulla käy jotenkin mystiset tuon alkoholin kanssa nimenomaan Nosturissa... Viimeksi kun näin kävi niin puhuin norjaa rappusissa nykyisen ex-poikaystävän kantaessa samalla mua yläkerran vessaan. 
Ja silloin, silloin mä olin juonut vain kaksi. Eli tuotanoin..?
Jos nytte syy on kuitenkin ollu jossain muussa kuin tipoissa tahi pillereisse niin sen täytyy olla siinä uudessa itämaisessa kanawokkireseptissä, jota molemmat syötiin.

Päädyttiin kuitenkin siihen tulokseen, että koska puhelimista ei löytynyt mitään hurjempaan viittaavaa, ilta taisi olla ihan hyvä. Myöskään kamera ei antanut viitteitä mistään muusta, vaikka en näköjään ollutkaan ottanut muuta kuin pari kuvaa bändeistä.

Ensi kuussa paheksun jälleen itseäni Moonspellin sekä Swallow the Sunin keikalla.
Ne esiintyy muuten Virgin Oil Co:ssa ja lippujan näkyy viellä olevan jäljellä.