keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Sielujen sympatiaa, henkien harmoniaa.

Nyt on taas akut ladattu landella. On se vaan kumma, kuinka muutaman viikon kaupungissa oleskelun jälkeen mieli haikaa keskelle hiljaisuutta.
Siispä perjantaina pakkasin laukun ja sulloin Armin pieneksi käyvään kantokassiin ja suunnistin kohti Z-junaa. Välietappi tehtiin Helsingissä ja käytiin moikkaamassa rakasta ystävää avovaimoineen.

Toisin kun aiemmin, harmaita hiuksia aiheutti koiruuden käytös julkisissa kulkuneuvoissa.
Niin meno- kuin tulomatkallakin kaveri päätti nostaa älläkän haukkumalla ja järsimällä sormia, sekä myös oksentamalla kerran. Ne ensimmäiset matkustukset olikin vähän liian hyvin menneet..
Sain siis paheksuvia katseita niin junan lemmikkivaunussa kuin bussissakin.
Meikäläisen ei haukkuherkkän rodun edustaja on tosiaankin rakastunut omaan ääneensä ja ihan selkeästi väsymystään ja huomionhakuisuuttaan on tuon äänenavailun nyt alottanut.
Kyllähän se toisinaan tottelee hiljaa-käskyä, mutta ei tietenkään silloin kun nimenomaan pitäisi.
Koirankoulusoppaathan toitottaa, että pitää opettaa käskystä haukkumaan, niin loppuu turha mölötys, mutta pöh. Kova sana-käskystä osaakin haukkua, mutta..
Toinen neuvohan on totaali huomioimattomuus kun haukunta alkaa taikka selän kääntäminen/poistuminen läheltä. Ala siin sit täpötäydessä junassa poistumaan paikalta tai ole komentamatta. Hitsi..


Yleensä kaikkimuistavana unohdin kameran kotosalle. Se järkkärikin oli kummallisesti kadonnut toimistohuoneen seinältä todennäköisesti yläkerran teinihelvetin syövereihin.
Enpä kehdannut asiaa kysyä tai etsimässä käydä, mutta joutuu silti vain ihmettelemään miten ei osata tavaroita palauttaa paikoilleen käytön jälkeen tai arvostaa omaa omaisuutta. Omia järkkäreitä kun siltä yläkerran asukilla kyllä myös löytyy. Tosin, jos mitään ei koskaan ole tarvinnut saamisiensa eteen tehdä niin ei kai sitä osaa arvostaakkaan parin tonnin vehkeitä vaan niitä voi jättää lojumaan ja rikkoutumaan miten huvittaa.

Tällä kertaa kuvamateriaalin siis tarjoaa kännykkäni. Vähän saatoin innostua saunareissullani kuvailemaan kaikkea pienissä pilsneripäissäni. Sainkin sitten akun loppumaan ja yrittäessäni tuota ladata huomasin Armin järsineen laturin piuhan toimintakyvyttömäksi.
Seuraavana päivänä suureen Lohjacityyn laturikaupoille pulittamaan 20e elvytyslaitteesta juuri tietenkin nyt, kun talous on muutenkin aivan miinuksella.
Tänään hukkasin myös langattoman hiiren USB-systeemin matkalle koulu-hima, eli Luottokunta kiittänee jälleen huomenna tukemista. Ei onnistu niin mikään läppärillä ilman kunnon hiirtä.


Nnnnoh, muutenhan viikonloppu sisälsi yleistä hengausta ja elämästä nauttimista.
Tietokoneella kävin kerran, mikä on hurjan rentouttavaa kun yleensä näin kotosalla kone on päällä kaiken hereilläoloajan. Voisikin tuota siis ihan järjestelmällisesti yrittää vähentää Facebookissa yms. turhanpäiväisessä roikkumista.



Lauantaina aamu aloitettiin pannukakuilla. Suolaisilla raejuustopannukakuilla, joiden ohjeen mamitsu oli bongannut jostain lehdestä. Hurjan hyviä. Pitää muistaa napata se resepti omiinkin arkistoihin.
Myös sunnuntaina tuli tottakai leivottua, koska laskiainen. Ensin käveltyämme ja maisteltuamme mummolan laskiaispulla-antia, piti vertailukohteeksi omatkin tekeleet väsätä.
Ei vain ole oikein koskaan mennyt jakeluun valmiiden laskiaispullien osto. Ne ei ole puoliksikaan niin hyviä kun himassa leivotut, eikä vaivakaan ole suuri. Sitäpaitsi samalla koko kämppään saa ihanan tuoksun ja pakkaseen myös hätävierasvarastot täyteen.
Itse laskiaispullan väliin tottakai hilloa, mantelimassa on pahaa.

Kaivoin tosiaan ulkosaunan hankien välistä jälleen esiin. Tietää lumitöitä tehneensä kun puolisen metriä suojalunta lapioi sadan metrin matkan. (No okei, ehkä se on vaan noin 50metriä, mutta rankka homma silti.).
Hyvin kivuttomasti sain kuitenkin vedet taas rokkaamaan ja saunankin lämpimäksi kosteista puista huolimatta.
Mä vaan niin rakastan sitä pientä tönöä. Vaikka Lohjalle itsekin tässä kohta muutan, tulen varmasti yökyläilemään samaten kuin nytkin. Jo ihan sen ulkosaunankin takia.




Löylyjen välissä kävin tottakai myös lumessa pomppimassa. Öhöö, kuvamateriaali kertoo tietenkin vääristyneen kehonkuvan. Huge ass.. :D



Fiilistelin myös lähestyvää kesää monen monta tuntia ja istua möllötin tupakka huulessa Suomipoppia kuunnellen. Iski paniikki perinteeksi muodostuneen mökkeilyn suhteen.
Normi kokoonpanomme kun nyt on kasvanut karvaisilla kavereilla ja yksi näistä ei vain tule muiden koiruuksien kanssa toimeen. Lisäksi "meidän" mökki on nyt taidettu ihan kokonaan vetää pois vuokramarkkinoilta. Pitää siis aloittaa lähialueilta uuden kolon metsästys..









Maanantaina hippasin hyvin krapulaisen Radio Rock-risteilyltä palanneen ystävän ja sen koiranpennun luona kahvilla. Nemi ja Armi meni taas pari tuntia ympäri kämppää ja tällä kertaa jopa yltyivät pariin otteeseen ihan riitelemäänkin. Kai ne vaan omia arvojärjestyksiään muokkailee..
Käytiin myös viellä broidin kanssa faijan luona vierailulla. Siellä kun täytellään vuosia ensi perjantaina, mutta meikäläinen suoritti pullakahvikäynnin näin etuajassa. Ensi vkl kun taas tulee kulutettua Lahdessa.



Tänään  onkin vuorossa viimeinen pentuleikkikoulu. Harmi homma, nyt pitää keksiä jotain muuta energiankulutusta tuolle rakkauspakkaukselle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti