maanantai 18. helmikuuta 2013

Ollaan vaan ja hengaillaan..

On se vaan jännä, miten ajan saa kulumaan hurjan nopeasti vaikka oikeasti ei tee yhtään mitään.
Jälleen eilen havahduin siihen tosiasiaan, että jälleen ollaan sunnuntaissa.
Miten? Mitä sitä muka tuli viikossa ees tehtyä.
En ollu töissä, en nähny kavereita, en tehny oikeastaan mitään.
Kai sitä vaan on niin alistunut rutiineihin, ettei tuota edes osaa käsittääkään..
Ja sitten kuitenkin kun näitä tekemisiä ihan kalenterin kanssa alkaa pohtimaan, niin onhan sitä saanut taas vaikka mihinkä sen ajan kulumaan..




Ystävänpäiväähän meikä vietti nimenomaan ystävän päivänä eikä minään hoidetaan parisuhdessa suklaarasioilla ja yllätyksillä-päivänä. Katkerana tietty sen tosiseikan edessä, että olen sinkku enkä voi ketään paapoa arkena tahi helmikuun neljäntenätoista.
Tänä vuona en saanut yhtään väärään osoitteeseen eksynyttä korttiakaan, mikä edellisenä vuona latisti fiilistä hurjasti. Postisetä oli silloin kahtena erillisenä päivänä tuonut kortteja edelliselle asukkaalle meikäläisen osoitteeseen. Eipä noita minullekaan osoitettuja lappusia tullut kumpanakaan vuona. Yhden hyvää torstaita tekstiviestin vastaanotin ja pari toivotusta Facen kautta.
Viellä viikkoa aiemmin olin harkinnut muutaman kirjeen taikka kortin raapustamista, mutta jotenkin nekin sitten unohtui.

Jotain nyt kuitenkin from me to me. Tein mustikkamuffineja muutamat kappaleet.



Muuten viikkoon kuului se yksi kontaktitunti koulua. Lisäksi tuli parina päivänä kirjoiteltua vuoden myöhässä olevia raportteja ja palautettua jopa yksi tehtävä 28 päivää 9 tuntia etuajassa.
Hurjan mieletön suoritus kun yleensä ne palautusajat on jossain tunnin tai minuutin päässä aikarajaa.
Myös pentuleikkikoulun viimeinen visiitti suoritettiin.

Armi painaakin jo 5,25kg ja ensi perjantaina tulee se 5kk ikää täyteen. 
Parit maitohampaatkin tässä on säilöön saatu kun alkavat vaihtumaan pois.
Sisäsiistikin tuo napero on nyt ollut useamman päivän. 
Ainoa vaan, että tarpeiden yllättäessä se on oppinut pummaamaan nimenomaan parvekkeelle tehdäkseen ne sinne. 
Muutamat hätätarpeet kun se sinne on mun röökillä ollessaan vääntänyt. 
Eihän siinä, helppo siivota ja pääasia kai, että ulos pummaa. 
Vielä nyt kun saataisiin vaan se ilmoitus tästä enemmänkin ulko-oven kuin parvekkeen oven suuntaan.
Muuten on jatkettu perusuhon poiskitkentää. Käppäily hihnassa on vähän päivästä riippuvaa samaten kun huomiohaukkuminenkin. Sähläsöhelö ja kaikkeen pitää tutustua. 
Perjantaina se kaatoi 10litran vesiämpärin olkkarin lattialle mun ollessa röökillä.
Ei kai vaan pidä jättää pennun ulottuville lattiamoppia sankoineen. 




Yhden päivän sai taas menemään juurikasvun peittopuuhiin. 
En suosittele aivastamista kesken suoravärin levityksen. Mulla oli kirjaimellisesti sitä väriä puoli naamaa täynnä silmäluomista huuleen ja poskeen asti kun en onnistunut aivastamaan silleen naisellisen siveästi.

Koin myös pienimuotoisen shoppailusekoamuksen törmätessäni eräässä kaupassa Carnierin värinpoistotarjoukseen. Normisti kun tuosta saa pulittaa sen vähintään 11e/paketti niin nyt lähti 6,5e hintaan. Haalin koko pömpelin tyhjäksi ja varastot täyttyikin sitten taas reippahaksi puoleksi vuodeksi. 
Tiedän, että mun piti käyttää varastossa olleet värinpoistot ja sitten pysyä siinä vaalennusaineessa, mutta selkeesti selvää säästöä oli nyt tämä värinpoisto. 


Löysin myös aiemmin valituksen kohteena olleet taulukehykset samaisesta sekatavarapuljusta kuin värinpoistot. Alennuksien jälkeen hintaa suolainen 20,- kehys, mutta piti ne nyt sitten ostaa kun kerrankin vastaan tulivat. 



Loppuviikosta myöskin kilpailutin muuttofirmoja. Vissiin kymmenestä tarjouspyynnöstä vastauksia on sadellut vasta kaksi. Niidenkin välillä on jo hurja ero hinnan suhteen. Odottelen nyt viellä muutaman päivän ennen päätöksien tekoa.

Viikonloppuna olisi ollut siirretty laskiaisrieha. En saanut itseäni paikan päälle, joten olin surkea ystävä feidaamiseni kanssa. Eipä mulla kyllä olisi pulkkaakaan ollut.
Sen sijaan ihailin aamukahvini kanssa kuumailmapallojen invaasiosta Lahden taivaalla.
Niitä näkyi samaan aikaan parvekkeelta käsin viisi kappaletta. 
Mikä lie häppeningi oli?




Muuten ihan rauhallista kotona möllötystä. Saunaa, ruokaa ja pullo punaviiniä.
Nyt alkaakin hurja koulun loppurutistus. Oma henkilökohtainen deadline opinnäytetyön suhteen on syntymäpäiväni 18.3. Ainakin neljänä päivänä viikossa raahaudun sinne koulun kirjastoon hajoilemaan kirjapinojen kanssa. 

Sunnuntaina julkaistiin uuden HIMpuloiden levyn julkaisupäivä. Ihmetystä ja hepulia aiheuttaa nyt vain se, ettei tiedotteessa puhuttu sanallakaan Euroopasta, eli koska levy julkaistaan Suomessa.
Muutenkin fiilikset oli aika pohjassa. Oli meinaan Väinön nimipäivä.

Parin viikon päästä ulostautuminen Helsingin yöelämään. 
Cult of Luna saapuu Nosturiin. Saapukaa te muutkin. Uusinta EP:tä pääsee kuuntelemaan TÄSTÄ




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti