torstai 28. helmikuuta 2013

Kuulumiset.

Männeen parin viikon aikana olen toden teolla ryhdistäytynyt sen korkeakoulututkinnon loppuunsaattamisen suhteen.
Jokaikinen arkipäivä nätisti olen siellä käytävällä istunut kutakuinkin aikavälin 10-17.
Etenkin tällä viikolla on hieman juilinut kun koko laitoshan on periaatteessa talvilomalla ja meikäläinen siellä ittekseen kököttää kerroksessa viisi ES-tölkkien keskellä ja ravaa tunnin välein kerroksessa yksi tupakalla, hakien poistuessaan kerroksesta kaksi kupposen kahvia kuljeskellakseni seuraavan vartin kerroksissa nolla ja yksi kirjahyllyjen välissä puhisten siitä, että hyllypaikalta 48.1 GRA ei löydy teosta joka ilmoitetaan MASTO-tietokannassa sijaitsevan siinä.
Jopa kirjaston tädit ja sedät alottivat mun tuttavallisen morotuksen tän viikon aikana...
Ihan kiva oli kuitenkin saada opettajalta sähköpostiviestiä, jossa kehotettiin "käyttämään talviloman suoma aika tehokkaasti." Otsasuonipullistuma.

Opparia on kursittu hajanaisesta parista sivusta melkein parikymmentä sivua kasaan.
On revitty tukkaa päästä Excelin Computer Says No-maailmassa yrittäen havainnollistaa tutkimustuloksia taulukkomuotoja kiinnostavimpiin diagrammeihin.
Melkein jo pelottaa millasen raamatun mä siitä opinnäytetyöstä saan aikaiseksi kun jo aikaan saatuun teoriaan lätkäsen viellä 35 sivua tuloksia ja alan analysoimaan niitä - aihe, missä oon elementissäni.
Väsäsin myös todella avartavan 10sivun raportin aiheesta "skenaariot strategiatyössä" ja mihin olen ehkä kaikista tyytyväisin: Suoritin 3,5 vuotta sitten aloitetun kestävän kehityksen kurssitehtävät.

Vastapainona reippailulle kaikki muu aika onkin mennyt kotona sohvalla maatessa.
Eilen inouduin pinaattikeiton tekopuuhiin kun järjetön himo siihen iski kesken päivän.
Pinaattikeitto onkin niitä ainoja ruokia, missä suvaitsen pinaatin.
Yleensä tulee ostettua pakasteesta se jäinen tiiliskivi, mutta nyt väsäsin ihan alusta alkaen itse ja enpäs taas muistanutkaan kuinka helppoa sekin on.




Tottakai Armia on lyhyitä keissejä lenkitetty ja käytiinpä me myös 20metrin liinan kanssa harjottelemassa luoksetuloa. Sellaista "vapaana" olemista tämä kaupunkikoiran elämä.
Sanotaanpa nyt kuitenkin näin, että ilman sitä koulutusliinaa, mulla tuskin enään koiraa olisi.
Sen verta vikkelään lähti kuurona karkuun pariinkin otteeseen kun tyhjää koulun pihaa lähestyi lapsia, auto tahi toinen koiran ulkoiluttaja.
Tänään tuli myös kasvattajalta viestiä, että toukokuussa olisi aiheellista osallistua ensimmäiseen näyttelyyn.
Voi himputti kun tässähän joutuu ihan tosissaan sitäkin pelleilyä alkaa treenaamaan.
Eihän mulla tosin muuta olekaan kuin aikaa keskittyä Armiin kerta selkeeksi on tullu useiden eri tahojen kohdalla se, että oma sosiaalinen elämäni on totaalisesti tuhottu niin osallistujan kuin järjestäjänkin roolissa siitä syystä, että olen hankkinut koiran (vai liekö se vain hyvä tekosyy).








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti