torstai 7. maaliskuuta 2013

Huuhaahommia

Oon ihan pienestä asti tunnustautunut sangen "höpöhöpö"-juttuihin uskovaksi tyypiksi.
Osaksi ehkä siksi, että myös äitini on melkoisen taikauskoinen ja kyllä se isoisoäitikin paljon uskomuksia ja taikoja viljeli.

Kuitenkin mitä tässä on elämää eletty on hyvin selväksi tullut, ettei niillä jutuilla suuremmin ole ollut vaikutusta.
Rankka on ollut polku monessa polvessa.
Siltikään en koskaan ole pystynyt pinttyneistä tavoista luopumaan jo ihan senkin takia, ettei tässä nyt huonomminkaan enään tarttis mennä, mikäli tulee joku haltia suututettua.
Näkihän sen nyt Peukaloisen retkissäkin miten siinä kävi!

Enivei asiaan.
Koska nyt on muutto näillä näppäimillä oli aika väkertää uuteen kotiin ensimmäisenä vietävä tavara.
Oon nyt ihan tosi tutkinut kaiken maailman Fengshuin Bagua-kartat ja valmistun seisoskelemaan kompassi kädessäni huoneiston keskipisteessä, joten tää on viellä pieni postaus näistä asioista..!



Kyseessähän on toki alkujaan Ojibwa-intiaanien taikakalu, jonka uskottiin suodattavan pahat unet pois.
Tarina menee lyhykäisyydessään niin, että Hämähäkki-Isoäiti loi maailmankaikkeuden laulamalla, mutta kyllästyi ihmislasten pahoihin uniin.
Hän pyysi pajulta oksan, jonka hän taivutti ympyräksi yhdistämään kaikkia maailman ihmisiä.
Sitten hän kutoi viisauden verkon oksien ympärille pyydystämään pahat unet.
Kotkalta hän sai muutaman voimallisen sulan.
Aurinko-Isoisän aamusäteet polttivat verkkoon takertuneet pahat unet ja jäljelle jääneet unet muuttuivat aamukasteeksi ja valuivat kotkan sulkia pitkin Äitimaahan tai nousivat haihtuvan aamukasteen mukana tähtiin. Se siis suodattaa pahat unet ja ajatukset päästäen lävitseen hyvät unet ja ajatukset. Sen tarkoitus on myös kerätä aurinkoa ja valoa elämään.
Toisen variaation mukaan nimenomaan verkkoon pujotettava helmi edustaa tuota hämähäkkiä ja niiden on tarkoitus syödä nämä verkkoon kertyneet pahuudet.

Näitä unisieppareitahan näkee nykyään vähän jokaisessa paikassa aina hippiliikkeistä tavarataloihin.
Myydäänpä Sinooperissa jopa pieniä "DIY- all in one"-pusseja, joissa on kaikki tarvittavat tarvikkeet moisen tekoon.

Omasta mielestäni unisieppari pitäisi tehdä ihan itse siksi, että siitä tehdessä tulee pohdittua suhtautumistaan näihin asioihin.
Tavallaan tietty oppimis- ja puhdistusrituaali siis sekin.
Lisäksi koko unisiepparin idea on mielestäni koostaa se henkilökohtaisista jutuista ja saada siitä itselleen mieluinen.
Nyt uuteen kotiin on aika tehdä uusi, jotta myös tällä tavalla tulee jätettyä mennyt taakseen.
Täysin luonnonmateriaaleista tehtynähän se pajurengas  haurastuu ja hajoaa ajan myötä, joten intiaanitkin tekivät näitä uusia sen mukaan kun lapsi kasvoi.

Kehikoksi valikoitui käsityölaatikon uumenista kirjontakehyksen sisäkehikko.
Tuon kanssa väkerrettiin yläasteella muurahaistyynyliinaa sormet verillä.
Helmiksi rikoin vanhat puuhelmet sekä rannekorun, joille viimevuosina ei ole ollut paljon käyttöä.


Kehikon ympärille kiersin mustaa villalankaa, jossa hopeisia paljetteja.
Oon niin ällö, että niiden alle on myös jemmattu pari hiussuortuvaani.
Tuosta lankaerästä virkkasin syksyllä itselleni kolmiohuivin.
Itse verkon punoin ihan tavallisesta puuvillalangasta ja sekaan pujotin pari helmeä.


Koristelut kehiin ja valmista tuli. Reippahan tunnin se vei, mutta nyt ei oo varmasti kenelläkään samanlaista unisiepparia kuin mulla. Mun unillehan se on tehty, tottakai sen pitää olla mun tekemä.








Mitäs pidätte? Löytyykö muiden makuuhuoneesta itse tehtyjä/ostettuja dreamcatchereita?

5 kommenttia:

  1. Jumankauta miten siisti. :oooo Tommonen mulle sit seuraavaks synttärilahjaks!

    VastaaPoista
  2. Oon pitänyt unensieppaajia tylsänä kitchinä, ja lisäksi Kingin romaaniin pohjautuva Dreamcatcher-leffa on poikinut vähän negatiivisia assosiaatioita... Mutta tämä teksti muutti kyllä käsitystäni noista. Itse tehtyhän on aina eri asia kuin sisustuskauppojen Made in China -kama. Aivan upean näköinen tuo! Voipi olla, että innostun itsekin askartelemaan mokoman.

    VastaaPoista
  3. Ihana! Mä kerran katselin noita unisiepparin DIY-ohjeita, enkä tajunnut millään miten se lanka siihen punotaan. Tunsin itteni ihan supertyhmäksi, mutta luovutin ja ostin sitten markkinoilta "inkkarikojusta" oman unisiepparini. Ois edelleen siistiä tehdä itse, mutta mulle tarvis varmaan kädestä pitäen opettaa miten se lanka punotaan :D Argh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sä nykyään jo osaisit kun oot noita kukkasidontajuttujakin joutunut treenaamaan. :) Esimerkiksi tästä: http://helmihurmio.blogspot.fi/2012/04/ohje-unisieppari.html näkyy aikasta idioottivarmasti miten se verkon kutominen tapahtuu.

      Poista
  4. Kivannäköinen tuo unisieppari! :) Meiltä löytyy sellainen ihan tavallinen, pienehkö unisieppari makuuhuoneesta. Tuollanen persoonallisempi vois olla kivemman näköinen, sais kumminkin tehtyä millaisen haluaa.^^

    VastaaPoista