torstai 28. helmikuuta 2013

Koskenlaskija-kinkku-kolmiot

Ja joo, leivoin taas. Ihan vaan siitä syystä, että siivosin vaatekaappia ja ahdistuin lähestyvästä bikinikaudesta. Siinä kohtaa ois vissiin pitänyt kiskoa hikinauha otsalle ja painua 10km tapporääkille, mutta itselle ominaiseen tapaan rupesin leipomaan, sillä syöminen on ihanaa.



K-Supermarketeissa on tälläkin hetkellä jotain ihme supertarjouspäiviä. Oon sieltä mm. kantanu pakastimen täyteen euron paketteja broiskua niin file- kuin koipimuodossakin. Nytkin mukaan lähti ylläolevat ainekset jokainen joko euron hintaan tahi muuten alennettuna.

Melkoisen simppeliä ja hyvää pikkusuolaista niin kylmänä kuin lämpöisenäkin.
Onpa näitä joskus myös pakkaseen lykätty hätävaroiksi,, silloin kyllä koostumus ja ulkonäkö vähä kärsii.

Hommahan lähtee käyntiin sillä, että otetaan voitaikina sulamaan reilua tuntia ennen kokkailua.
Se levitetään ja kaulitaan puolet isompaan kokoon.
Yleensä oon käyttänyt niitä levyjä, mutta tämä Pirkka-versio nyt sattui olemaan taittoversio.
Enkä sitten muuten suosi mitään margariinipohjaista lehtitaikinaa vaan nimenomaan voitaikinaa. Potenssiin tuhat paremman makuista ja ei lohkeile ihan yhtä sotkusesti ku se lehtitaikina.




Leikellään nättejä neliöitä ja vipataan toiseen kulmaan nokare Koskenlaskijaa ja kinkkukuutioita.
Ite tuppaan vähän liiottelemaan sen juuston suhteen, muttakun se on hyvää.




Taitetaan kulmat vastakkain ja saadaan kolmio. Eh?
Tottakai näistä voisi tehdä suorakaiteita tai nyyttejä tai mitä lie, mutta itellä on vaan vakiintunut se kolmio.


Voitaikinahan ei kohoa hurjasti paistettaessa leveyttä, eli systeemejä voi lätkiä pellille melkoisen vierekäin.
Ennen kananmunavoitelua muistetaan viellä painella haarukalla lyhyiden sivujen reunat kiinni.
Aukeaapi muuten uunissa liikaa ja pihalle saat neliönmuotoisia voitaikiatorttuja.


Tungetaan nopeesti ensimmäinen maistiainen ääntä kohti, jotta varmasti poltetaan suu tulikuumaan Koskenlaskijaan.


Kuulumiset.

Männeen parin viikon aikana olen toden teolla ryhdistäytynyt sen korkeakoulututkinnon loppuunsaattamisen suhteen.
Jokaikinen arkipäivä nätisti olen siellä käytävällä istunut kutakuinkin aikavälin 10-17.
Etenkin tällä viikolla on hieman juilinut kun koko laitoshan on periaatteessa talvilomalla ja meikäläinen siellä ittekseen kököttää kerroksessa viisi ES-tölkkien keskellä ja ravaa tunnin välein kerroksessa yksi tupakalla, hakien poistuessaan kerroksesta kaksi kupposen kahvia kuljeskellakseni seuraavan vartin kerroksissa nolla ja yksi kirjahyllyjen välissä puhisten siitä, että hyllypaikalta 48.1 GRA ei löydy teosta joka ilmoitetaan MASTO-tietokannassa sijaitsevan siinä.
Jopa kirjaston tädit ja sedät alottivat mun tuttavallisen morotuksen tän viikon aikana...
Ihan kiva oli kuitenkin saada opettajalta sähköpostiviestiä, jossa kehotettiin "käyttämään talviloman suoma aika tehokkaasti." Otsasuonipullistuma.

Opparia on kursittu hajanaisesta parista sivusta melkein parikymmentä sivua kasaan.
On revitty tukkaa päästä Excelin Computer Says No-maailmassa yrittäen havainnollistaa tutkimustuloksia taulukkomuotoja kiinnostavimpiin diagrammeihin.
Melkein jo pelottaa millasen raamatun mä siitä opinnäytetyöstä saan aikaiseksi kun jo aikaan saatuun teoriaan lätkäsen viellä 35 sivua tuloksia ja alan analysoimaan niitä - aihe, missä oon elementissäni.
Väsäsin myös todella avartavan 10sivun raportin aiheesta "skenaariot strategiatyössä" ja mihin olen ehkä kaikista tyytyväisin: Suoritin 3,5 vuotta sitten aloitetun kestävän kehityksen kurssitehtävät.

Vastapainona reippailulle kaikki muu aika onkin mennyt kotona sohvalla maatessa.
Eilen inouduin pinaattikeiton tekopuuhiin kun järjetön himo siihen iski kesken päivän.
Pinaattikeitto onkin niitä ainoja ruokia, missä suvaitsen pinaatin.
Yleensä tulee ostettua pakasteesta se jäinen tiiliskivi, mutta nyt väsäsin ihan alusta alkaen itse ja enpäs taas muistanutkaan kuinka helppoa sekin on.




Tottakai Armia on lyhyitä keissejä lenkitetty ja käytiinpä me myös 20metrin liinan kanssa harjottelemassa luoksetuloa. Sellaista "vapaana" olemista tämä kaupunkikoiran elämä.
Sanotaanpa nyt kuitenkin näin, että ilman sitä koulutusliinaa, mulla tuskin enään koiraa olisi.
Sen verta vikkelään lähti kuurona karkuun pariinkin otteeseen kun tyhjää koulun pihaa lähestyi lapsia, auto tahi toinen koiran ulkoiluttaja.
Tänään tuli myös kasvattajalta viestiä, että toukokuussa olisi aiheellista osallistua ensimmäiseen näyttelyyn.
Voi himputti kun tässähän joutuu ihan tosissaan sitäkin pelleilyä alkaa treenaamaan.
Eihän mulla tosin muuta olekaan kuin aikaa keskittyä Armiin kerta selkeeksi on tullu useiden eri tahojen kohdalla se, että oma sosiaalinen elämäni on totaalisesti tuhottu niin osallistujan kuin järjestäjänkin roolissa siitä syystä, että olen hankkinut koiran (vai liekö se vain hyvä tekosyy).








maanantai 25. helmikuuta 2013

Spray it!

Satuin Tiimarista päheen värisiä pääsiäissulkia etsiskellessäni haahuilemaan valokuvakehysten hyllykköön.
Sielläpä oli lappu, joka ilmoitti kaikkien kehysten olevan 5euroa 3kpl.
Normaalitylsien kehysten joukosta pilkotti läjä vähän erikoisempia veistoksia.
Harmistuin oikotein niiden väriä. Valkonen...



Ei minua tahi sisustustani ollenkaan enkä muutenkaan kyllä laittaisi valkoisiin kehyksiin oikein minkäänlaista valokuvaa.. Päädyin kuitenkin niitä hipelöimään ja huomasin takana hintalapun 9,99,-
Anteeksi mitä?
Näitä kammottavan värisiä kehyksiä saisi viidellä eurolla kolme kappaletta?
Kehyksiä, joista normihinnoin olisi saanut pulittaa melkein 30euroa?
....Tutkiskelin vaikka kuinka kauan löytyykö siitä alennusplakaatista mistään jotakin pientä tekstiä joka kertoisi, ettei kaikki kehykset olekaan kaikki kehykset.
Ei löytynyt.



Siispä marssin tyytyväisenä kassan kautta kotiin ja päätin tuunata niistä kehyksistä enemmän meikäläisen tyyliset.

Vanhana graffititerroristina (noeivaan) kaappien perältä löytyy aina purkki jos toinenkin spraymaalia.
Siispä purkin raivokasta ravistelua, kehysten lasin suojailua ja tottakai se parkettilattiakin verhottiin.



10minuutin kaasuhengittelyn ja otsonikerroksen tuhoamisen jälkituotos näyttää nyt tältä.
Aika hyvin vaikka itse sanonkin.
Piikkasen eksyi mustaa valkoisellekin alueelle. Muistan taas, miksi Pirkka Maalarinteippi ei ole hyvää oikeissa maalaushommissa. 
Vähän tosin jäi harmittamaan kun ei sattunut olemaan kuin mattapintaista mustaa.
Voihan tuohon kiillon lykätä myöhemminkin jos siltä tuntuu..







sunnuntai 24. helmikuuta 2013

BTD:n kuoppabileet @ Finlandia-klubi

Tuossa tammikuun alussa syntymäpäiväkaimani Tuomas Saukkonen ilmoitti lopettavansa kaikki musaprojektinsa ja keskittyvänsä tulevan Wolfheartin synnytykseen.
Tämähän siis tarkoitti kuolemantuomiota ainakin jossain määrin bändeille Before the Dawn, Dawn of Solace, Routasielu, The Final Harvest ja Black Sun Aeon. Osahan noista toki oli jo aiemmin pillitetty pussiin.
Vihreetä mailia vedettiin muutaman akustisen keikan voimin ja eilen tuo lopullinen tuhkaus suoritettiin sitten Finlandia-klubilla.




Enemmän ja vähemmän tuotantoa näiltä bändeiltä seuraneena piti tottakai oma osanotto paikalle toimittaa. Klubille siis nousivat Before the Dawn, Routasielu ja Black Sun Aeon.
Satuin sopivasti Sibeliustalolla töissä olemaan Johann Strauss Konzert-Galan väliaikatarjoilijana, joten töiden loputtua vähän ennen kymmentä sniikkasin Klubin puolelle karkeloihin.





Töiden takia missasin toki Routasielun, mikä vähän harmitti. Kyllähän tuo seremonia kuvattiin, eli eikähän jossain muodossa tule nähtyä sitten jäljestä..
Routasielun alla olevaa varmaan sitä tunnetuinta biisiä, Kaipausta, olen luukuttanut julkaisusta asti monen monia kertoja tippa linssissä samaistuen sanomaan.





Kyllähän tuota tiesi, että paikalta löytyy hurja läjä tuttuja. Mukava oli yläfemmoja heitellä kun myös todennäköisesti viimeisiä kertoja Lahden yöelämässä näyttäydyn. 
Paikoille oli myös saapunut vahvistusta Helsingin ja Jyväskylän suunnalta.





Jo ennen keikkaa tiesin, että lavalla tullaan näkemään myös Lars Eikind ja Panu Willman, nuo pumpun toiminnassa ennen solisteinakin vaikuttaneet hahmot. 
Niiden näkemistä hurjan moni yleisöstäkin tuntui toivovan ja oli ne mylvinnät esiinmarssien kohdalla melko kunnioitettavat.
Kävipä siellä myös Mynni, mikä nyt ehkä ei ollut suuri yllätys kun lavalla käväsi jo Black Sun Aeonin aikana.

Hieno oli keikka ja tottakai sitä tietty haikeus oli alusta loppuun kun tiesi, että näitä tuskin tulee koskaan uusiksi lavalla näkemään. 
Itselleni on aina uponnut BTD:lta paremmin ne kokoonpanot ja tuotannot, joissa mukana kliiniäkin laulua, siksi oli aivan mahtavaa, että niitäkin nyt sitten kuultiin.
Intoutuipa Saukkonen jopa ensimmäiseen ja viimeiseen välispiikkiinsäkin keikan aikana.
Vaikkei kyyneleitä näkynytkään niin kaipa se kiitoksen sanominen oli tätä tunteilua suurimmillaan, kun tosiaan ottaa huomioon sen ettei se ennen siihen mikkiin ole muuta tehty ku laulanu.

Finlandia-klubin käytännön vuoksi koko hommahan oli ohi ennen puolta yötä.
Pääsin viellä kyydillä satamasta keskustaan ja kömmin kotoiseen luukkuuni Armin vuoksi.
Olisihan tuota voinut keskustassa vielä parilla käydä kuulumisia vaihtamassa, mutta jäipä nyt kuitenkin välistä.

Loppuun vielä tylsästi musavideota siitä "hittibiisien" osastolta, mutta kummasti ei tuohon ikinä kyllästy. Joka kerta kertsiin mennessä kulkee samat kylmänväreet varpaista selkärankaa pitkin sormenpäihin asti.

Kiitos tästä kaikesta asianomaisille. On ollut hienoa!  äx o.


torstai 21. helmikuuta 2013

Piipku asiakkaat tietäs mitä niistä ajattelen..

Koska tässä viimepäivinä on erinäiset mediat hehkuttaneet turhautuneiden työntekijöiden hirmuisia "olet idiootti"-listoja siitä, kuinka asiakkaiden tulee käyttäytyä kaupan kassajonossa, miten vanhempien tulee suhtautua päivähoitoon jne. NIIN,, päätin tässä aikani kuluksi kaivaa vanhan blogini syövereistä kirjaamiani totuuksia vuodelta 2009.

Näitä ei sitten tule lukea tyrä pyllyssä valmiina hepuloimaan siitä, kuinka sinäkin maksat minun palkkani ja kuinka minä olen väärällä alalla. 

Eli kuinka käyttäytyä À la carte-ravintolassa.

1. Ravintolaan tultaessa tervehditään.
- Eikä suinkaan vaan mulkasta naaman happamaa ilmettä väräyttämättäkään tai toljoteta kun tarjoilija selvästi sanoo "hei!". Vaikka menisit vain vessaan tai pelikoneille niin on se silloinkin ihan korrektia vastata kun tervehditään.. Sitä raflaa ei myöskään tartte käyttää pelkkänä kulkureittiänä kaupasta toiseen.

2. Mene tyhjään pöytään.
- Kummastuttaa kun päivittäin joku jää pällistelemään tietämättömänä tai kyselemään miten täällä oikeen niinku toimitaan öööh..
Mene pöytään, ota ruokalista ja ole hiljaa kunnes sinua palvellaan. Ja se on sitten ihan oma vikasi jos menet siistimättömään pöytään ja alat urputtamaan kun pöydällä on leivänmuruja.
Se on tarjoilijan ammattitaidon epäkunnioittamista mennä siistimättömään pöytään, jossa edellisen asiakkaan tiskit yhä seisovat. Se myös vaikeuttaa meidän työtä aika paljon tulla siihen rätin kanssa heilumaan kun tuoleilla istuu jo täys konkkaronkka.
Niiiiiin ja jos siinä pöydässä on lappu jossa lukee selvällä suomen kielellä ja viellä isolla fontilla että "VARATTU" niin se sitten on myös varattu eikä asiaa tarvitse tiedustella vuorotellen jokaiselta tarjoilijalta. Ei myöskään ole mukavaa, jos seurueeseen kuuluu 3henkeä ja dyykkaatte 10henkilölle tarkoitettuun pöytään. Ne on tarkoitettu isoille seurueille!

3. Kuuntele mitä tarjoilijalla on sanottavaa.
- Ensin kysytään juomat. On loukkaavaa kun marssin siihen pöydän päähän, tervehdin uudestaan ja kerkiän sanomaan "mitäs.." jos sitäkään kun joku jo täräyttää että "ei me vielä tiedetä mitä syödään!!" Tilaa sitten edes sitä vettä jos et vielä ole ihan varma haluatko lisäksi viiniä, olutta tai limua. Tai vastaa edes kauniisti.. Ei myöskään ole kauheen fiksua höpötellä vierustoverin kanssa ensi juhannuksesta tarjoilijan läsnäollessa. En minä siinä montaa minuuttia aikaanne vie ja olisi kiva jos jokaista asiaa ei tarvitsisi toistaa jokaiselle erikseen.

4. Oikeasti päätä ennenkuin sanot niin.
- Kun kysytään onko ruoat jo löytynyt jengi sanoo "joo" ja sitten kuitenkin ollaan viellä hiljaisuudessa monta minuuttia. Kaikki ruoat on hyvä myös tilata yhtä aikaa, eikä niin, että viisi kuudesta tietää ja yksi tilaa vasta kolmannella tarkistuskierroksella. Se meinaa sitten, että saattekin ruokanne varmasti eri aikaan.

5. Mene raastepöytään vasta pyydettäessä.

- Jos asiakkaalla on naamansa edessä raastelautanen ja ruokailuvälineet, se viestittää tarjoilijalle, että hän on jo tilannut ja odottaa ruokaansa. Sinne raastepöytään ei mennä suoraan ulko-ovesta astuttaessa tai muutenkaan ennen kuin tarjoilija kehoittaa.
Jos ryysit sinne heti on ihan turha huutaa jos et saa ruokaasi ollenkaan tai jos raastepöytä on vajaa tai juuri täyttövaiheessa. On myös älyttömän typerää tulla kyselemään miksi raastepöydässä ei ole vesimeloonia kun sitä oli siellä viellä kaksi kuukautta sitten viime käynnillä.
Asiallinen huomautus esim. tuotteen loppumisesta on toki ok, mutta mieluisien rehujen vaatiminen ei. Raastepöydästä ei myöskään käydä hakemassa uusintakierrosta kun eka lautasellinen on tuhottu. Leivän hakeminen esim, pastan tai salaatin kanssa on ok, mutta ei se mikään buffetti ole.

6. Ruoan tullessa.
- Tilaa lisäjuomat vasta kun kaikki ovat saaneet ruokansa. En minä lähde hakemaan sitä sinun olut tuoppiasi, ennenkuin kaikilla on lautanen edessään. Sitten jos siinä safkassa on jotain outoa tai kysyttävää, kysy heti äläkä vasta lautasia pois korjattaessa/laskua maksettaessa. Silloin se on jo vähän myöhäistä. Kokit ja tarjoilijat ovat vain ihmisiä ja on ihan mahdollista, että ihmiset tekevät virheitä.

7. Kun safka on syöty...
- LAITTAKAA NE TAISTELUVÄLINEET KELLO VIIDEN ASENTOON KUN OLET LOPETTANUT RUOKAILUN!! Tää on jo asia joka opetetaan jokaisessa peruskoulussa.
Vaikka se lautanen olisi nuoltu puhtaaksi minä en sitä edes periaatteesta korjaa pois jos et tätä pienen pientä etikettiä vaivaudu muistamaan. Soppaa syötäessä lusikka nostetaan aluslautaselle, ei jätetä kulkoon pystyyn.
On myös ihan turha nostaa meteliä jos tulen astioita korjaamaan vaikka sinulla olisi ruokailu kesken sillä jos ne aterimet on kello viidessä, olet lopettanut ruokailun, etkä vain pidä mitään taukoa. Lautaset myös korjataan koko porukalta kerrallaan. Ei siis kannata luoda niitä murhaavia katseita jos en heti korjaa sitä sinun lautastasi lopetettuasi. Elä myöskään "helpottaaksesi tarjoilijan työtä" kasaa itse koko poppoon lautasia yhdeksi pinoksi. Tarjoilija kasaa lautaset itse käsilleen, jotta ne saadaan myös ehjinä tiskiin asti.
Saanen vielä perus ruokapöytätavoista kertoa sen verran, että juomalasia ei nosteta lautasen päälle. Tarjoilija blokkaa lasit eri kierroksella ja kastikkeessa lillunut juomalasi on aika ikävä nostaa lautasen päältä siihen pöytäliinalle odottelemaan tätä rundia.

8. Tilaa lasku jos et halua jälkiruokaa.
- Tai vaihtoehtoisesti tule itse kassalle, kerro missä istuit ja maksa.
Jos jälkiruokia suositellessa ei mitään haluta, eikä pyydetä laskua, ei sitä myöskään siihen pöytään tuoda. Ihan typerää tollottaa paikoillaan puolisen tuntia ja sitten pomppasta pystyyn ja haukkua tarjoilija kun täällä ei saada palvelua. Sitten kun se lasku pyydetään niin kaivakaa se S-etukortti/Plussakortti/mikävaan heti tarjoilijalle matkaan.
Vie myös paljon aikaa jos lasku viedään pöytään niin sitten vasta aletaan kaivella sitä kukkaroa jostain matkalaukun pohjalta tai kerrotaan, että kaikki piti olla erillisillä laskuilla.
Kaiken maailman lounassetelit, alelippulaput yms lahjakortit voi myös antaa yhtenä nippuna sen käteisen tai pankkikortin kanssa, eikä juoksuttaa tarjoilijaa koneelle jokaisen lapun välissä.

9. Jätä tippiä.
- Siis ihan tosi, edes ne parikymmentä senttiä jotka sulta jää yli sen 100euron laskusi jälkeen. Ei se talouttasi kaada ja piristää hirvittävästi tarjoilijan työpäivää.
Tietenkään mikään pakko ei ole, mutta jos nyt kaikki on mennyt ihan hyvin ja ruoka on ollut syötävää niin tää juttu kuuluu hyviin tapoihin.
Paskapuhetta, että tarjoilijoilla olisi niin hyvä palkkataso, ettei tippirahoilla olisi merkitystä toimeentuloon. Ulkomailla tää on ihan itsestäänselvyys, mihin ne tavat unohtuu Suomessa?
Myöskin kortilla maksaessa voi jättää tippiä. Sen viivan yläpuolella johon pistät hienon nimmarisi on kaksi lyhyempää viivaa. Toisessa lukee "extra" toisessa "total". Jos laskusi on 48,20euroa voit laittaa esim extraan 1,80 ja totaliin näin ollen 50,00. Myös kannettavien maksupäätteiden kanssa tipin jättö onnistuu.

10. Poistuttaessa hyvästele / kiitä.
- Ei siitä pöydästä tartte taas juosta sata lasissa ulos ravintolasta, vaan ihan hyvin voi sanoa "heihei" kun tarjoilija niin toivottaa.

NNNNÄIN!
Ja loppuun kuitenkin se huomautus, että vaikka nämä asiat olenkin kirjannut ylös niin ei nää jutut niin paljon mun elämääni syö, ettäkö alan vaihto olisi ajankohtaista.
Suurin osa asiakkaista on hyvää porukkaa ja niitä on erittäin ilo palvella. 

maanantai 18. helmikuuta 2013

Ollaan vaan ja hengaillaan..

On se vaan jännä, miten ajan saa kulumaan hurjan nopeasti vaikka oikeasti ei tee yhtään mitään.
Jälleen eilen havahduin siihen tosiasiaan, että jälleen ollaan sunnuntaissa.
Miten? Mitä sitä muka tuli viikossa ees tehtyä.
En ollu töissä, en nähny kavereita, en tehny oikeastaan mitään.
Kai sitä vaan on niin alistunut rutiineihin, ettei tuota edes osaa käsittääkään..
Ja sitten kuitenkin kun näitä tekemisiä ihan kalenterin kanssa alkaa pohtimaan, niin onhan sitä saanut taas vaikka mihinkä sen ajan kulumaan..




Ystävänpäiväähän meikä vietti nimenomaan ystävän päivänä eikä minään hoidetaan parisuhdessa suklaarasioilla ja yllätyksillä-päivänä. Katkerana tietty sen tosiseikan edessä, että olen sinkku enkä voi ketään paapoa arkena tahi helmikuun neljäntenätoista.
Tänä vuona en saanut yhtään väärään osoitteeseen eksynyttä korttiakaan, mikä edellisenä vuona latisti fiilistä hurjasti. Postisetä oli silloin kahtena erillisenä päivänä tuonut kortteja edelliselle asukkaalle meikäläisen osoitteeseen. Eipä noita minullekaan osoitettuja lappusia tullut kumpanakaan vuona. Yhden hyvää torstaita tekstiviestin vastaanotin ja pari toivotusta Facen kautta.
Viellä viikkoa aiemmin olin harkinnut muutaman kirjeen taikka kortin raapustamista, mutta jotenkin nekin sitten unohtui.

Jotain nyt kuitenkin from me to me. Tein mustikkamuffineja muutamat kappaleet.



Muuten viikkoon kuului se yksi kontaktitunti koulua. Lisäksi tuli parina päivänä kirjoiteltua vuoden myöhässä olevia raportteja ja palautettua jopa yksi tehtävä 28 päivää 9 tuntia etuajassa.
Hurjan mieletön suoritus kun yleensä ne palautusajat on jossain tunnin tai minuutin päässä aikarajaa.
Myös pentuleikkikoulun viimeinen visiitti suoritettiin.

Armi painaakin jo 5,25kg ja ensi perjantaina tulee se 5kk ikää täyteen. 
Parit maitohampaatkin tässä on säilöön saatu kun alkavat vaihtumaan pois.
Sisäsiistikin tuo napero on nyt ollut useamman päivän. 
Ainoa vaan, että tarpeiden yllättäessä se on oppinut pummaamaan nimenomaan parvekkeelle tehdäkseen ne sinne. 
Muutamat hätätarpeet kun se sinne on mun röökillä ollessaan vääntänyt. 
Eihän siinä, helppo siivota ja pääasia kai, että ulos pummaa. 
Vielä nyt kun saataisiin vaan se ilmoitus tästä enemmänkin ulko-oven kuin parvekkeen oven suuntaan.
Muuten on jatkettu perusuhon poiskitkentää. Käppäily hihnassa on vähän päivästä riippuvaa samaten kun huomiohaukkuminenkin. Sähläsöhelö ja kaikkeen pitää tutustua. 
Perjantaina se kaatoi 10litran vesiämpärin olkkarin lattialle mun ollessa röökillä.
Ei kai vaan pidä jättää pennun ulottuville lattiamoppia sankoineen. 




Yhden päivän sai taas menemään juurikasvun peittopuuhiin. 
En suosittele aivastamista kesken suoravärin levityksen. Mulla oli kirjaimellisesti sitä väriä puoli naamaa täynnä silmäluomista huuleen ja poskeen asti kun en onnistunut aivastamaan silleen naisellisen siveästi.

Koin myös pienimuotoisen shoppailusekoamuksen törmätessäni eräässä kaupassa Carnierin värinpoistotarjoukseen. Normisti kun tuosta saa pulittaa sen vähintään 11e/paketti niin nyt lähti 6,5e hintaan. Haalin koko pömpelin tyhjäksi ja varastot täyttyikin sitten taas reippahaksi puoleksi vuodeksi. 
Tiedän, että mun piti käyttää varastossa olleet värinpoistot ja sitten pysyä siinä vaalennusaineessa, mutta selkeesti selvää säästöä oli nyt tämä värinpoisto. 


Löysin myös aiemmin valituksen kohteena olleet taulukehykset samaisesta sekatavarapuljusta kuin värinpoistot. Alennuksien jälkeen hintaa suolainen 20,- kehys, mutta piti ne nyt sitten ostaa kun kerrankin vastaan tulivat. 



Loppuviikosta myöskin kilpailutin muuttofirmoja. Vissiin kymmenestä tarjouspyynnöstä vastauksia on sadellut vasta kaksi. Niidenkin välillä on jo hurja ero hinnan suhteen. Odottelen nyt viellä muutaman päivän ennen päätöksien tekoa.

Viikonloppuna olisi ollut siirretty laskiaisrieha. En saanut itseäni paikan päälle, joten olin surkea ystävä feidaamiseni kanssa. Eipä mulla kyllä olisi pulkkaakaan ollut.
Sen sijaan ihailin aamukahvini kanssa kuumailmapallojen invaasiosta Lahden taivaalla.
Niitä näkyi samaan aikaan parvekkeelta käsin viisi kappaletta. 
Mikä lie häppeningi oli?




Muuten ihan rauhallista kotona möllötystä. Saunaa, ruokaa ja pullo punaviiniä.
Nyt alkaakin hurja koulun loppurutistus. Oma henkilökohtainen deadline opinnäytetyön suhteen on syntymäpäiväni 18.3. Ainakin neljänä päivänä viikossa raahaudun sinne koulun kirjastoon hajoilemaan kirjapinojen kanssa. 

Sunnuntaina julkaistiin uuden HIMpuloiden levyn julkaisupäivä. Ihmetystä ja hepulia aiheuttaa nyt vain se, ettei tiedotteessa puhuttu sanallakaan Euroopasta, eli koska levy julkaistaan Suomessa.
Muutenkin fiilikset oli aika pohjassa. Oli meinaan Väinön nimipäivä.

Parin viikon päästä ulostautuminen Helsingin yöelämään. 
Cult of Luna saapuu Nosturiin. Saapukaa te muutkin. Uusinta EP:tä pääsee kuuntelemaan TÄSTÄ




torstai 14. helmikuuta 2013

Lovemetallia lovepäivään tärkeydet!


Suck the sorrow out of you and try to keep a lie alive
Like Saint Valentine





Love is the only war worth dying for
Lift me up to knock me down I'm all yours for now..





keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Sielujen sympatiaa, henkien harmoniaa.

Nyt on taas akut ladattu landella. On se vaan kumma, kuinka muutaman viikon kaupungissa oleskelun jälkeen mieli haikaa keskelle hiljaisuutta.
Siispä perjantaina pakkasin laukun ja sulloin Armin pieneksi käyvään kantokassiin ja suunnistin kohti Z-junaa. Välietappi tehtiin Helsingissä ja käytiin moikkaamassa rakasta ystävää avovaimoineen.

Toisin kun aiemmin, harmaita hiuksia aiheutti koiruuden käytös julkisissa kulkuneuvoissa.
Niin meno- kuin tulomatkallakin kaveri päätti nostaa älläkän haukkumalla ja järsimällä sormia, sekä myös oksentamalla kerran. Ne ensimmäiset matkustukset olikin vähän liian hyvin menneet..
Sain siis paheksuvia katseita niin junan lemmikkivaunussa kuin bussissakin.
Meikäläisen ei haukkuherkkän rodun edustaja on tosiaankin rakastunut omaan ääneensä ja ihan selkeästi väsymystään ja huomionhakuisuuttaan on tuon äänenavailun nyt alottanut.
Kyllähän se toisinaan tottelee hiljaa-käskyä, mutta ei tietenkään silloin kun nimenomaan pitäisi.
Koirankoulusoppaathan toitottaa, että pitää opettaa käskystä haukkumaan, niin loppuu turha mölötys, mutta pöh. Kova sana-käskystä osaakin haukkua, mutta..
Toinen neuvohan on totaali huomioimattomuus kun haukunta alkaa taikka selän kääntäminen/poistuminen läheltä. Ala siin sit täpötäydessä junassa poistumaan paikalta tai ole komentamatta. Hitsi..


Yleensä kaikkimuistavana unohdin kameran kotosalle. Se järkkärikin oli kummallisesti kadonnut toimistohuoneen seinältä todennäköisesti yläkerran teinihelvetin syövereihin.
Enpä kehdannut asiaa kysyä tai etsimässä käydä, mutta joutuu silti vain ihmettelemään miten ei osata tavaroita palauttaa paikoilleen käytön jälkeen tai arvostaa omaa omaisuutta. Omia järkkäreitä kun siltä yläkerran asukilla kyllä myös löytyy. Tosin, jos mitään ei koskaan ole tarvinnut saamisiensa eteen tehdä niin ei kai sitä osaa arvostaakkaan parin tonnin vehkeitä vaan niitä voi jättää lojumaan ja rikkoutumaan miten huvittaa.

Tällä kertaa kuvamateriaalin siis tarjoaa kännykkäni. Vähän saatoin innostua saunareissullani kuvailemaan kaikkea pienissä pilsneripäissäni. Sainkin sitten akun loppumaan ja yrittäessäni tuota ladata huomasin Armin järsineen laturin piuhan toimintakyvyttömäksi.
Seuraavana päivänä suureen Lohjacityyn laturikaupoille pulittamaan 20e elvytyslaitteesta juuri tietenkin nyt, kun talous on muutenkin aivan miinuksella.
Tänään hukkasin myös langattoman hiiren USB-systeemin matkalle koulu-hima, eli Luottokunta kiittänee jälleen huomenna tukemista. Ei onnistu niin mikään läppärillä ilman kunnon hiirtä.


Nnnnoh, muutenhan viikonloppu sisälsi yleistä hengausta ja elämästä nauttimista.
Tietokoneella kävin kerran, mikä on hurjan rentouttavaa kun yleensä näin kotosalla kone on päällä kaiken hereilläoloajan. Voisikin tuota siis ihan järjestelmällisesti yrittää vähentää Facebookissa yms. turhanpäiväisessä roikkumista.



Lauantaina aamu aloitettiin pannukakuilla. Suolaisilla raejuustopannukakuilla, joiden ohjeen mamitsu oli bongannut jostain lehdestä. Hurjan hyviä. Pitää muistaa napata se resepti omiinkin arkistoihin.
Myös sunnuntaina tuli tottakai leivottua, koska laskiainen. Ensin käveltyämme ja maisteltuamme mummolan laskiaispulla-antia, piti vertailukohteeksi omatkin tekeleet väsätä.
Ei vain ole oikein koskaan mennyt jakeluun valmiiden laskiaispullien osto. Ne ei ole puoliksikaan niin hyviä kun himassa leivotut, eikä vaivakaan ole suuri. Sitäpaitsi samalla koko kämppään saa ihanan tuoksun ja pakkaseen myös hätävierasvarastot täyteen.
Itse laskiaispullan väliin tottakai hilloa, mantelimassa on pahaa.

Kaivoin tosiaan ulkosaunan hankien välistä jälleen esiin. Tietää lumitöitä tehneensä kun puolisen metriä suojalunta lapioi sadan metrin matkan. (No okei, ehkä se on vaan noin 50metriä, mutta rankka homma silti.).
Hyvin kivuttomasti sain kuitenkin vedet taas rokkaamaan ja saunankin lämpimäksi kosteista puista huolimatta.
Mä vaan niin rakastan sitä pientä tönöä. Vaikka Lohjalle itsekin tässä kohta muutan, tulen varmasti yökyläilemään samaten kuin nytkin. Jo ihan sen ulkosaunankin takia.




Löylyjen välissä kävin tottakai myös lumessa pomppimassa. Öhöö, kuvamateriaali kertoo tietenkin vääristyneen kehonkuvan. Huge ass.. :D



Fiilistelin myös lähestyvää kesää monen monta tuntia ja istua möllötin tupakka huulessa Suomipoppia kuunnellen. Iski paniikki perinteeksi muodostuneen mökkeilyn suhteen.
Normi kokoonpanomme kun nyt on kasvanut karvaisilla kavereilla ja yksi näistä ei vain tule muiden koiruuksien kanssa toimeen. Lisäksi "meidän" mökki on nyt taidettu ihan kokonaan vetää pois vuokramarkkinoilta. Pitää siis aloittaa lähialueilta uuden kolon metsästys..









Maanantaina hippasin hyvin krapulaisen Radio Rock-risteilyltä palanneen ystävän ja sen koiranpennun luona kahvilla. Nemi ja Armi meni taas pari tuntia ympäri kämppää ja tällä kertaa jopa yltyivät pariin otteeseen ihan riitelemäänkin. Kai ne vaan omia arvojärjestyksiään muokkailee..
Käytiin myös viellä broidin kanssa faijan luona vierailulla. Siellä kun täytellään vuosia ensi perjantaina, mutta meikäläinen suoritti pullakahvikäynnin näin etuajassa. Ensi vkl kun taas tulee kulutettua Lahdessa.



Tänään  onkin vuorossa viimeinen pentuleikkikoulu. Harmi homma, nyt pitää keksiä jotain muuta energiankulutusta tuolle rakkauspakkaukselle.

torstai 7. helmikuuta 2013

Väk väk vik kur, väk väk vik kur!

Nyt kaikki kiltisti istukaa
ja hiukset kauniisti kammatkaa
ja sitten yhdessä lauletaan
näin: Aaaaa!

Saatoin mahdollisesti käydä katsomassa uuden Röllin. :) 
Siellä päivänäytöksessä kera parivuotiaiden taaperoiden, joiden kärsivällisyys kesti puoleen väliin leffaa. 
Sen jälkeen ne alko kukin vuorotellen juoksemaan penkkirivistöä ees taas.
(okei, en ole äiti eli en kai saisi sanoa mitään, mut.... mitä helvettiä? jos minä olisin muksuna noin uskaltanut käyttäytyä, mutsi ois samantien vienyt mut pois koko teatterista.)

Leffa sinäänsä oli ihan hyvä. Allu Tuppurainen on aina vain yhtä symppis. 
Kuitenkin joissain kohdissa en tykännyt siitä jonkun tason inhorealismista mitä viljeltiin.
Myöskin Mauno Madon ulkonäkö oli kaukana omista kuvitelmistani, näytti lähinnä pelottavalta punkkarilta suoraan avaruudesta. Lisäksi jo parin leffan kohdalla olen ihmetellyt tätä Milli Menninkäistä, MISSÄ on Tiina-tonttu?!
Jos kuitenkin Rölli on omaan lapsuuteen kuulunut, niin kyllähän se katsomassa kandee käydä. Itsellänikin oli nessuille käyttöä kun vanhat biisit kajahti kuulolle. Huh heijaa.
 
Nythän ne ikivihreet lapsuuden kultaiset sävelet onkin sitten soineet loppuviikon päässä.
Häläpäti hämmää häpäti hää, hämmää häpäti hää!
Muumien jälkeen aivan ykkösohjelma tuo kun oli ja varmaan kaikki C-kasetit taloudesta löytyi. 
Niitä sitten huudatettiin autossa kunnes markkinoille tuli tarpeeksi halvat korvalappustereot.
Senkin jälkeen lauloin kurkku suorana biisejä takapenkiltä, eli ei päässeet vanhemmat sen helpommalla niidenkään ostamisen jälkeen. 

Näin vanhempanakin noita satunnaisesti seuranneena on kyllä tullut todettua, että kauhean masentaviin lastenohjelmiin on kasvettu. Rölli on hirvittävän surumielinen. Sillä ei mene yleensä oikeen mikään putkeen. Kuunnelkaapas nyt vaikka alla oleva pätkä. Rankkaa materiaalia!




"Lasten" leffasta intoutuneena lätkäsin myös päälleni hieman tyttömäisempää vaatetusta. 
Hiuksetkin sutasin nutturalle melkein päälaelle. Vieressäkin olijat hymähtelivät kun eräs pikkutyttö laukaisi teatterissa "kato mummo, pikkumyy!"







Mekoksi valikoitui loppukesästä H&M:n alevalikoimasta löytynyt rätti, joka oli aivan naurettavan halpa. Perus trikoota, mutta jostain syystä tuosta on jo näin talvella tullut yksi lempivaatteistani.
Mukava materiaali, ihana malli ja jotenkin kuitenkin aivan meikäläisen näköinen pienine vaaleanpunaisine lintuineen.

Hirveästi yritän haalia itselleni selästä avonaisia vaatteita, jotta se tatuointi näkyisi edes joskus johonkin. Tässäkin hamosessa etupuolen kaula-aukkoa hieman suurempi selkämyspuoli.
Valitettavasti ei kuitenkaan koko Heartabaali näy siinäkään niinkuin ei oikeen missään omistamassani lumpussa.



Leffan jälkeen hipsin kauppaan koiranruokaostoksille. Jääkapin sisältö kun tuppaa nykyään olemaan enemmän Armille tarkoitettua sapuskaa kuin meikäläiselle. Totaalistoppi maksamakkaranmetsästykseen tuli kuitenkin käveltyäni majoneesihyllyn ohi.
Silmäkulmaan osui pitkään kadoksissa ollut ranskaperunakastike. Saamari se on hyvää!
Eipä tottakai muuta vissiin voi olettaa soosista, jonka rasvaprosentti on 40%




Illan menuhan oli sitten sillä selvä. Tein ne ranut ihan alusta asti itse, koska jotenkin pakkasesta löytyvät tuppaa olemaan sellaista kummallista soosia. Ei o kova vaiva pilkkoa mukula, pyöritellä öljymausteseoksessa ja vipata uuniin.







Kaveriksi valikoitui tottakai kalapuikkoja.
Tuo erittäin aliarvostettu gourmetruoka. Ihan törkeän hyvää.



Huomenna suunnistetaankin sitten maalaismaisemiin rauhottumaan.
Ei ole sinnekään päästy sitten joulun. Ulkosauna ja palju, here we come!

 

tiistai 5. helmikuuta 2013

Super Bowl XLVII & kisaeväät


Jälleen tänäkin vuona löysin itseni tapittamassa tuota megaspektaakkelia eli NFL-liigan jokavuotista loppuottelua.
On se vaan jotenkin ihan käsittämätön homma.
Ei vaan voi pienessä Suomessa ymmärtää, että sitä tosissaan katselee joku 130 miljoonaa tyyppiä ja firmat maksaa mainoskatkon mainoksesta 10miljoonaa dollaria. Haloo!?
Varmaan viimeiset viisi vuotta on Super Bowl tullut katsottua.
Samaiset viisi vuotta olen myös ollut oikeassa voittajasta. Niin tälläkin kertaa.
Baltimore Ravens - San Francisco 49ers.
34-31.
Sen tarkemmin en kyllä amerikkalaista jalkapalloa seuraa, mitä nyt joskus jotain pientä.. :)

Mulla nyt muutenkin on joku käsittämätön fiksaatio leveisiin hartioihin, niin huijataan sitten vähän hormoneja ja katsellaan amerikkalaista jalkapalloa. I know, niillä on suojat...
Ihan yhtä kivoja katseltavia on tottakai  myös pakarat, käsivarret ja reidet. Liiiisäksi paljon hidastettua juoksua..
Jääkiekosta puuttuu tämä ihopintatekijä ja normaali jalkapallo kuvataan jotenkin niin kauhean kaukaa.
Niin.. Oottakaa vaan niitä Barcelonan MM-uinteja, sit mä vasta kirjotankin eroottisen romaanin.
(jos muuten pelkällä ulkonäöllä ois menty, olis pitänyt asettua 49ersien puolelle, koska Colin Kaepernick....)

No mutta siihen kisaeväspuoleen!
Kai ois pitäny olla True American ja vetää jotain chicken wingsejä, mut ei tehny mieli.
Koko matsihan meni siihen yö 01 ja 06 välille (vähän veny kun hallista läksi sähköt reippaaksi puoleksi tunniksi kesken pelin), mikä on mun kaltaiselle univammaselle ihan normaali aika valvoa ja etenkin syödä. Puhumattakaan ruoanlaitosta joka tällä kertaa oli kylläkin leivontaa.








Leivon siis sämpylöitä ja huitasin huiviini aimoyliannostuksen hiilareita.








No osahan meni tottakai pakkaseen. Kovin kauan kun nuo itse tehdyt sämpylät ei maistu hyviltä.
Pitää olla tuoreita ja lämpöisiä tottakai.
Eikä ensimmäisen kolmen päälle laiteta mitään muuta kuin voita.
Sen jälkeen voi jo vähän lisätä jotain tilpehööriäkin.






Resptihän sovelletaan yleensä päästä ja sen mukaan mitä kaapeista löytyy. Tällä kertaa se sisälsi vehnäjauhojen lisäksi grahamjauhoja sekä kaurahiutaleita.
Näkyvillä pitää kuitenkin aina olla myös luottokeittokirjani, ihan vaan lähinnä henkisenä tukena.
Tuo kirja on yläasteen kotitalouden oppikirja, jonka lunastin itselleni opintojen päätyttyä.
Ihan parhain kaikkitietävä raamattu, mistä löytyy jokainen asia ainakin peruspiirteineen.
Lisäksihan sinne on tottakai tehty omia merkintöjä ja ängetty tyhjille sivuille lisää reseptejä.
Tuon tekeleen lisäksi olen vuosia kyllä koonnut ihan omaakin reseptikirjaani, johon kirjoitan käsipelillä aina "pakko muistaa tämä"-reseptit.




Lähinnä ainoo tyyppi taloudessa, jota koko yön valvominen ei kiinnostanut pätkääkään ja joka yritti jatkuvasti hakea meikäläistä sohvalta sänkyyn, oli tottakai Armi.
Löydettiin sopusointu näiden asioiden välille kantamalla se peitto sohvalle.
Huomioikaa IltaMuumi- tuplaleveä pussilakana.




Puoliajan Beyoncén pyllyketkutus ei tietty voinu vähempää kiinnostaa, joten jälkiruoan paikka.
Viimeiset pari viikkoa oon himoinnu aivan järjettömästi jäisiä marjoja kera kuuman kinuskikastikkeen.
Yhtenä iltana tuo himo iski niin akuutiksi, että piti iltamyöhää myöten kävellä lähimpään auki olevaan kauppaan hakemaan fariinisokeria.
Maanantaina siinä 03.00 vedin tuosta kerrasta jääneet loput kermat kattilaan ja keittelin jälleen sen kinuskikastikkeen, tällä kertaa näköjään hieman vaaleamman version, kun ei jaksanut venailla vispilän nokassa.









Oon aivan hemmetin huono syömään hedelmiä tai marjoja. Tyyyylsää syötävää joku omena tahi banaani. Vedän sitten mielummin ne alas smoothiena taikka tähän tapaan kinuskiin hukutettuna.
Niin, tai pannukakun päällä. Kesällä voin kyllä tuoreita marjoja syödä litran istumalta.
Pwwwht, no kai se tärkeintä on, että joskus ees ne marjat/hedelmät syö.
Ei kai se itse marjojen terveellisyys siitä mihinkään katoa vaikka ne vetäisikin alas kera kerman tai sokerin? Eiiij tietenkään. Ei ne vitamiinit siinä mihkään kuoletu. :)
Jäätelökin on maitotuote!