maanantai 21. tammikuuta 2013

Soup, soup, SOUP!

Jos olisin kuolemaantuomittu ja alkaisi viimeisen aterian aika koittamaan, olisi aivan varma juttu, että alkuruokatoivelistastani löytyisi seuraava safka.
Nelivuotisen Rossourani aikana valehtelematta vähintään kerran viikossa tuli sama ruoka työn ohessa hörpittyä.
Siihen ei kyllästynyt koskaan. Toisin kuin muihin listan antimiin.
Tuota ruokaa kai eniten ikävä tulikin siirtyessäni toisiin työkuvioihin. Aina ravintolatyöntekijänä jossain vaiheessa tarjolla oleva menu alkaa tökkiä siihen pisteeseen saakka että työvuoron aikana saa kulumaan useita tunteja pohtien mitä oikein pystyisi syömään ilman "yööökh"-reaktiota.

Lohikeitto!
Jos tässä ei nyt ihan kuolemanselliin jouduta vaan joskus päästään elämässä johonkin asetettuun tavoitteeseen, niin löytyy tämä liemi aivan varmana hää- ja ristiäisjuhlista. Eikä siitä ees neuvotella.









Aina olen keittoruuista dikkaillut niiden helppouden, halpuuden ja maistuvuuden takia.
Poikkeuksen tähän vetää sosekeitot, joita sen sijaan en voi sietää.
Jo niin pienestä asti kuin muistan, oli iso-mummon lihakeitto yksi lempiruoistani.
Äiti myöhemmin on kertonut suuresti ihmetelleen mun fiksaatiota kyseiseen safkaan kun hänen itsensä kohdalla iso-mummon luut ja läskit sisältävä keitto pisti välillä epäluuloiseksi.
Minä pistin menemään kuin viikkoihin en ruokaa olisi saanut.

Näin elohopean laskiessa lähelle Helvetin jäätymistä on tuo ruokalaji myöskin kokonaisvaltainen syväjään sulattaja. Yhdenkin lautasen jälkeen sisuskalut rupeaa taas osoittamaan elämän merkkejä ja huuletkin kaartuu väkisin sievään hymyyn.
Ulkonakaan ei tunnu enään olevan niin kauhean kylmä tai pimeä..

Omalla kohdallani suurtalon emännän elkeet omaten sitä keittioa myöskin syödään useampi päivä, koska eihän ruokaa nyt roskiin kehtaa laittaa.
Kattila vaan suurenee ja suurenee kesken kokkailun kun mieleen tulee aina uusia komponentteja liemeen lillumaan.
Eihän siinä, parin päivän päästä se keitto vasta kunnolla onkin saanut maut kohilleen.

Tähän keittoon en reseptiikalta tosin ole kajonnut. Muihin keittoihin voinkin fiiliksen mukaan lisäillä kaikkea makaronista papuihin.
Kunnon lohikeittoon ei tule lohen lisäksi muuta kuin voita, sipulia, porkkanaa, perunaa, vettä, suolaa, tilliä, maustepippureita ja kermaa. Eihän sellaista safkaa oikein löydykään mistä ei saisi hyvää voilla ja kermalla?

Niin ja Jälkiuunileipää. Ruispalat sucks!




1 kommentti:

  1. Sopat on kyllä hyviä :) Ite syön tässä just samalla kanakeittoa intialaisittain. Oli pakko opetella tekemään kun Amarissa sain kerran niin saakelin hyvää kanakeittoa :D

    VastaaPoista